Ohjaaja: Todd Phillips
Käsikirjoitus: Todd Phillips & Scott Silver
Pääosissa: Joaquin Phoenix, Lady Gaga, Brendan Gleeson, Catherine Keener, Steve Coogan, Harry Lawtey, Bill Smitrovich, Ken Leung, Jacob Lofland, Zazie Beezt, Leigh Gill, Sharon Washington
Nyt arvostelussa 5 vuoden takaisen naurettavan ja turhan ”kohun” keskelle joutuneen ja 2 Oscarilla palkitun mestariteoksen odotettu kauhulla ja innolla odotettu jatko-osa.
2 vuotta myöhemmin edellisen osan tapahtumien jälkeen Arthur ”Jokeri” Fleck istuu edelleen Arkhamissa ja on joutumassa oikeuteen 6 murhasta, joista syyttäjä vaati kuolemantuomiota, kun taas Arthurin puolustus aikoo vetoaa skeidaan lapsuuteen ja DID-kortin esiin vetämiseen.
Odottaessaan oikeudenkäyntiä Arthur pääsee hyvän käytöksen johdosta kevyemmin vartioidun osaston puolelle, jossa hän tapaa niin ikään potilaana olevan Harleen ” Lee” Quinzelin ja kuten leffan titteli lupaa, on luvassa kahden ”mieleltään hervottoman” sosiaalisen hylkiön välinen romanssi, joka esitetään randomien lauluesitysten formaatissa.
Kuten 1.osa, niin tästäkin kohistiin etukäteen paljon, enkä nyt meinaa sitä alussa mainitsemaan naurettavaa ja turhaa”kohua”, josta ei seurannut muuta kuin meemejä ja lyhyt buumi vierailla eräillä rappusilla Bronxissa, niin puolestaan tämä aiheutti kohinaa etukäteen Gagan roolituksen ja musikaali-osuuksien vuoksi , niin siihen täytyy sanoa, että mielummin olisin nähnyt Emma Robertsin(jota muuten kaavailtiin Harleyn rooliin Suicide Squadiin) mutta jos allekirjoittaneen toive olisi toteutunut, niin olisi varmaan tämäkin aiheuttanut samantyylisen kohun, minkä Miller’s Girl aiheutti pääosan esittäjien ikäeron takia.
Mitä puolestaan musikaali-osuuksiin tulee, niin vaikka allekirjoittanut onkin suuri musikaalien fani ja vaikka Jokeri onkin ennen laulanut mm Killing Joke-sarjakuvassa(1988) ja sen animaatio-filmatisoinissa(2016) niin eipä lauleskelu oikein tunnun sopivan Batman-universumiin olleenkaan ja erityisesti allekirjoittaneen suosikkeihin kuuluvan ja Homer ja Marge Simpsonin ”lauluna” tunnetun (They Long to Be)Close to You:n käyttäminen leffassa tuntui hieman mauttomalta ja pyhäinhäväistykseltä.
Sen sijaan Joaquin veti jälleen hyvän roolisuorituksen ja edelleen hienosti lavastettu 80-luku autoineen ja vaatteineen näytti hienolta.
Joker: Foile á Deux ei vedä vertoja ensimmäiselle osalle, mutta on silti kaikesta kritiikistä huolimatta erinomainen teos, jossa yhdistyivät jännästi musikaalit ja oikeussalidraama keskenään.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti