maanantai 18. elokuuta 2025

Ankea aamu(1986)

 Alkuperäinen nimi: The Morning After

Ohjaaja: Sidney Lumet

Käsikirjoitus: James Hicks

Pääosissa:  Jane Fonda, Jeff Bridges, Raul Julia, Bruce Vilanch, Richard Foronjy,  Kathleen Wilhoite, Kathy Bates


Nyt arvostelussa toinen 1986 ilmestynyt Bridgesin tähdittämä Neo Noir.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kiitospäivä alkaa vähemmän kiitollisemmin ex-näyttelijä Alexndralla, kun krapulan lisäksi sängystä löytyy ruumis.


Koska ex-aviomies Joaquin neuvoo antautumalla poliisille,  Alexndra ottaa hatkat ja tapaa ex-poliisi  Turner Kendall, joka auttaa Alexnndraa puhdistamaan maineensa ja etsimään oikean murhaajan.


Vaikka puikoissa hääri  useamman mestariteoksen ohjannut Lumet, niin siitä huolimatta Ankea aamu tuntuu jotenkin hutiloiden tehdyltä ja enemmän tv-sarjan jaksolta kuin kokoillan elokuvalta ja jännitystä olisi voitu lisätä enemmän sijoittamalla tämä Lumetin edellisten elokuvien tyyliin New Yorkiin, sillä iloinen ja aurinkoinen L.A on ehkä vähän liian kepä ja ilmaston puolesta outo   locaatio Kiitospäivään sijoittuvaan murhamysteeriin.


Roolisuoritukset sentään olivat mainiot ja käsikirjoitus myös, mutta ohjauksessa olisi ollut parantamisen varaa.


Ankea aamu ei edusta Lumetin CV:n parhaimistoa, mutta on muuten viihdyttävä ja oivallusesti kirjoitettu murhamysteeri.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 17. elokuuta 2025

8 miljoonaa tapaa kuolla(1986)

 Alkuperäinen nimi: 8 Million Ways to Die

Ohjaaja: Hal Ashby

Käsikirjoitus:  Oliver Stone,  Robert Towne, R. Lance Hill( Lawrence Blockin kirjasta)

Pääosissa: Jeff Bridges, Rosanna Arquette, Andy Garcia,  Alexndra Paul, Tommy Lister, James Avery


Nyt arvostelussa toinen Oliver Stonen käsikirjoittama  kasarin Neo Noir,joka alunperin olisi ollut Walter Hillin ohjaama ja Nick Nolten tähdittämä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Poliisi Matthew Scruder saa kenkää ja päätyy pullon pohjalle, kun ampuu kollegaa pesismailla hakkaavan huumehörhön.


AA-kerhossa Scruder tapaa Sunnyn, "rakkauden ammattilaisen"  joka pyytää apua, koska  passiivis-argeresiivinen huimausaineiden jälleenmyyjä  Angel uhkaa Sunnyn kollegan ja ystävän Sarah'n terveyttä ja hyvinvointia.


Sitten Scruder joutuu todistamaan, kun Sunny siepataan ja löytyy myöhemmin ruumiina ojasta ja Scruder joutuu taas mukaan  alamaailmaan  syövereihin.


Bridges vetää mainion roolisuorituksen, kuten myös Garcia ja koska käsikirjoitusta oli työstämässä 3 kirjoittajaa, joista Stone ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja vaati nimensä poistoa ja Ashby puolestaan antoi näyttelijöille vapaat kädet improvisointiin, joka näkyy hyvin varastohalliin sijoittuvassa kohtauksessa, jossa F-sana raikaa koko rahan edestä.


Lisäksi Scruder palaisi kehiin  28 vuotta myöhemmin Neesonin tulkitsemana leffassa Tanssi haudoilla(A Walk  Among the Tombstones)


Tämä olisi voinnut olla mestariteos Hillin ja Nolten tekemänä, mutta on tämäkin kelpo ja viihdyttävä kasarin Neo Noir sekavasta käsikirjoituksesta huolimatta.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 16. elokuuta 2025

Lohikäärmeen vuosi(1985)

 Alkuperäinen nimi: Year of the Dragon

Ohjaaja: Michael Cimimo

Käsikirjoitus: Oliver Stone( Robert Daleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Mickey Rourke, John Lone, Ariane Koizumi, Raymond J. Barry, Caroline Kava, Henry Wong, Denis Dun, Tony Lip


 Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu kasarin Neo Noir, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 40 vuotta.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


New Yorkin Chinatownissa kuohuu, kun nuori gangsta Joey Tai kaappaa vallan Triadin johtajana ja onnistuu suututtamaan tempauksellaan Italian mafian ja  hepon jakelusta vastaavat Thai-gangstat.


Siiron Chinatowniin saanut ylikomissario/ Vietnam-veteraani Stanley White ottaa missiokseen pistä Joey telkien taakse ja kitkeä korruptio  piiristä, johon sai siirron.


Rourke vetää yhden kasarikautensa parhaimman roolin Taistelukalan(1983) Angel Heartin(1987] ja Johnny Handsomen(1989) ohella ja John Lone myös Joeyn roolissa.


Ilmestyessään vuoden huonommainan elokuvan tittelin ja  rasismisyytöksiä poikinut Lohikäärmeen vuosi on  nykyään arvostettu kulttiklassikko ja samalla  Desert Eagle-käsitykin debyytti valkokankaalla.


Lohikäärmeen vuosi ei vedä  vertoja vuoden 1985 toiselle rikosklassikolle Elää ja kuolla L.A:ssa tai myöhemmille jenkkikytät vs aasialsiset gangstat-elokuville Black raib(1989) ja Showdown in Little Tokyo(1991) mutta on muuten erinomainen, jännä ja viihdyttävä kasarin Neo Noir.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


tiistai 12. elokuuta 2025

Weapons(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Zach Cregger

Pääosissa: Josh Brolin, Julia Garner, Alden Ehrenreich, Austin Abrams, Amy Madigan,Cary Chrisyopher, Benedict Wong, Sara Paxton, Justin Long,  Toby Huss, June Diane Raphael


Nyt arvostelussa hyvin vahvoja Stephen King-viboja sisältävä uunituore ja kehuja saanut kauhuilu.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Eräässä pikkukaupungissa tapahtuu outoja, kun eräänä yönä klo 2:17 paikallisen ala-asteen tietyn luokan oppilaat yhtä lukuun ottamatta ottavat hatkat.


Vanhemmat syyttävät luokan opettajaa, mutta joukkokatoamisen taustalla on jotain paljon creepympää ja yliluonnollisempa.

 Elmore Leonardin lanseeraaman ja Tarantinon valtavirtaistaman edestakaisin pomppivan tarinankerronan myötä kerrotaan, että kuka tai mikä on taustalla lasten joukkokatoamiselle.


Ohjaaja/kirjoittaha/tuottaja Cregger on selvästi saanut inspiraatiota Stephen Kingin tuotannosta, sillä  pikkukapunki  tapahtumalocaationa yliluonnollisille tapahtumille tuo vahvasti mieleen usean Kingin tarinan, joten olisi erittäin mielenkiintoista nähdä Creggerin sovitus jostain Kingin tarinasta.


Weapons on ylllättävän hyvin onnistunut ja paikoittain eri jännä nykykauhuilu.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 10. elokuuta 2025

The Fantastic Four: First Steps(2025)

 Ohjaaja: Matt Shakman

Käsikirjoitus: Josh Friednan, Eric Pearson, Jeff Kaplan, Ian Springer, Kat Wood

Pääosissa: Pedro Pascal, Vanessa Kirby,  Ebon-Moss Bachrach, Joseph Quinn, Julia Garner,Ralph Inerson, Paul Walter Hauser, Natasha Lyonne, Sarah Niles, Mark Gatiss


Nyt arvostelussa 5.filmatisointi Ihmenelosista ja MCU:n 37.elokuva.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Retrofuturistisessa 828-universumissa neloset ovat sankaroineet jo 4 vuotta ja sitten hoodeille ilmestyy Hopeasurffari, joka ilmoittaa Galactuksen valinneen maapallon seuraavaksi ateriakseen, joten neloset lähtevät avaruuteen neuvottelemaan Galactucsen kanssa ja Galactus  suostuu jättämään maapallon välistä, kunhan Sue Stromin/Näkymättömän naisoletetun tuleva  poika Franklin jatkaa hänen seuraajanaan planeettansyöntiskenessä. 


Neloset eivät suostu tähän, joten Galactus on hyvin, hyvin vihainen.


Lähteestä riippumatta, kesti 31 tai 20v saada  lähdemateriaalille  uskollinen filmatisointi nelosista ja erityisesti pidin paljon 60-luvun retrofuturisesta ilmeestä ja Möykyn desingista ja myöskin sarjakuvauskollinen Galactus jäi tästä myös mieleen.


Kuten aiemmin totesin, niin yllättävän kauan saatiin odottaa kunnollista filmatisointia nelosista ja kyllä tämä voittaa 100-0  2005 filmatisoinnin ja ensi vuonna pääsemme seuraamaan nelosten seikkailuja elokuvassa Avengers: Doomsday.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



lauantai 9. elokuuta 2025

Ihmeelisen asteen yhteys(1978)

 Alkuperäinen nimi: The Cat from Outer Space

Ohjaaja: Norman Tokar

Käsikirjoitus: Ted Key

Pääosissa: Ken Berry, Sandy Duncan,  McLean Stevenson, Harry Morgan, Roddy McDowall, William Prince, Ronnie Schell


Nyt arvostelussa harvinaisempi ennen Touchstonen perustamista tehty Disneyn live action-ķomedia, joka tuli nähtyä eilen Eerikinkadulla 16MM-filmiltä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Kissan näköinen avaruusolio Zunar J-5/9 -Doric 4-7 tai ystävien kesken nimelllä Jake tekee pakkolaskun maahan ja tarvitsee kultaa päästäkseen kotiin.


Jake päätyy hallituksen salaisessa projektissa työskentelevän tutkijan Frank Wilsonin luokse ja pian kissan jäljillä ovat armeija, joka haluaa höydyntää kaulapantaa sotilaalisesti ja Bond-henkinen suurroisto Mr.Olympus, joka puolestaan suunnittelee maailmanvalloitusta samaisella kaulapannalla.


Lystikästä old school-hupailua, jota voi myös turvallisin mielin katsoa Cancel/Woke-vouhattajakin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

tiistai 5. elokuuta 2025

Metropolis(1927)

 

Ohjaaka: Fritz Lang

Käsikirjoitus: Friztz Lang & Thea von Harbour

Pääosissa:Alfred Abel, Birgitte Helm, Gustav Frohlich, Rudolf Klein -Rogge


Nyt arvostelussa scifi-hifistely-genren pioneeriteoksia.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Oletetussa vuodessa 2026  Art Deco-kaupunki Metropolis  on jakautunut 2 hierarkiaan, joista toiset asuvat kaupungissa ja toiset sen alapuolella, kunnes työläiset saavat tarpeekseen ja nousevat kapinaan.

Ja kuten saatatte arvata, katsoin tämän(kin) täysin mykkänä, koska mykkäelokuvien restauroiduissa versioissa on mukaan uusi soundtrack, joka usein on geneeristä pianon pimputtelua, joten pistin taustalle soimaan aiheeseen sopivampaa musiikia, elikkä Tangrine Dreamiä, Vangelisin Blade Runner-soundtrackin ja Jarrea, jotka  loivat  katsomiskokemuksesta abstraktin.


98v vanhaksi leffaksi Metropolis on lavasteiden osalta edelleen visuaslisesti hieno teos ja jokaisen scifi-hifistelijän pitäisi katsoa tämä edes kerran.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 3. elokuuta 2025

Sylkevä Magnum(1976)

 Alkuperäinen nimi: Una magnum Special per Tony Saitta

Tunnetaan myös nimellä: Blazing Magnum, Strange Shadows in an Empty Room

Ohjaaja: Alberto De Martino

Käsikirjoitus: Vincenzo Mannio & Gianfranco Clerici

Pääosissa: Stuart Whitman, John Saxon, Martin Landau, Tisa Farrow, Gayle Hunnicutt, Carole  Laure, Jean LeClerc


Nyt arvostelussa erikoisempi italialaispanamakandalaisamerikkalais yhteisproductio, jonka pääjehut olivat saapasmaasta, rahoitus saatiin ilmeisesti Noriegalta, kuvaukset filmattiin Ottawassa ja Torontossa ja pääosat värvättiin jenkeistä ja saapasmaan B-luokan elokuvateollisuudeen pitkiä perinteitä kunnioittaen, tittelin perusteella yritettiin rahastaa 5v aiemmin startanneen Harri the Epäpuhdas-franchisen menestyksellä ja ironisesti Sylkevä Magnum sai ensi-iltansa 10kk ennen Murskaajaa.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


 Harry Callahanin  Kanadan vastine, Tony Saitta,  selvittää siskonsa Louisen hämärää kuolemaa ja pääepäilyksi joutuu lääkäri George Tracer, joka seukkasi Louisen kanssa ja on Tonyn mielestä ykkösepäilty, koska yritti salata suhteen vaimolta ja lääkärinä Tracer olisi päässyt käsiksi mömmöihin, joilla Louise myrkytettiin.


Pian tapahtuu lisää murhia ja Tony saa selville, että juttuun liittyy monta muutakin henkilöä, mystinen kaulakouru ja Tonylle myös valkenee, ettei sisko ollutkaan  niin  herttainen, kuin miltä päältäpäin vaikutti ja syyllinen on joku muu kuin lääkäri.


Siinä välissä nähdään monta poliittisesti epäkorrektia hetkeä, jotka saisivat Harry Callahanin pöksyt tutisemaan, kun etsiessään johtolankoja, Tony  käyttää paikallisesta setätätien yhteisöstä termiä "Homofilmimarkkinat" kohtaa  3 karatea harrastavaa setätätiä, joita Tony paiskoo  ikkunoista pihalle ja kovistelee kihartimella, vesikiduttaa erästä pikkurikollista juna-aseman vessan lavuaarissa ja pisteenä I:n ajaa takaa pikkurikollista, joka tunnetaan lempinimellä "Hurri" ja eeppisen takaa-ajon jälkeen Tony  44. Magnumilla uhtaen ja siskonsa valokuvaa näytten kysyy roistolta "Oletko nähnyt tätä tyttöä?" ja jatkaa matkaa, kuin mitään usean auton romuttanutta takaa-ajoa ei olisi tapahtunutkaan.


Eeppisen takaa-ajon ohella tästä jäi mielern myös  Armando Trovajolin pehmopornahtava soundtrack, joka loi kuviin tunnelmaa.


Sylkevä Magnum on eri viihdyttävä ja vauhdikas Eurocrime-leffa, jossa myös mukana Giallo-viboja.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

maanantai 28. heinäkuuta 2025

Oddity-Sokea kauhu(2024)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Damian McCarthy

Pääosissa: Carolyn Bracker,  Caroline  Menton, Gwilym Lee, Tadhg Murphy, Steve Wall. Jonathan French


Nyt arvostelussa tuoreempi ja vaihteeksi kokonaan Irlannissa filmattu kauhuelokuva ja allekirjoittaneelle tuli ihan puskista, että Irlannissa ylipäätään on olemassa omaa elokuvateollisuutta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Laatamolla työskentelevä tohtori Ted Timmis jää yövuoroon ja samaan aikaan vaimonsa Dani on purkamassa kuormaa taloon, johon he ovat hiljattain muuttaneet.


Sitten ovelle ilmestyy Olin Boole, Ex-potilas Tedin sairaalasta ja Olin väittää, että joku on livahtanut taloon sillä välin, kun Dani on purkanut kuormaa taloon.


Mutta Olin osuikin oikeaan, sillä samana yönä mystinen mustiin pukeutunut naamioitu hiippari murhaa Danin vasaralla.


Vuotta myöhemmin Ted on tavannut uuden hoidon,  lääkefirman edustajan Yanan ja he asuvat samassa talossa ja sinne päätyy myös asumaan Danin sokea kaksoissisko Darcy, joka tuo mukanaan creepyn puisen Golem-patsaan.


Darcyn ja Golemin asetuttua taloksi, alkaa tapahtumaan kummia ja pian selviää totuus vuoden takaisista tapahtumista talossa.


Ja tarkkasilmäisenä katsojana huomasin, että Darcyn pyörittämässä antiikkikaupan virtriinissä näkyy symbaaliapinalelu, joten kyse on hauskasta sattumasta, sillä tämä ilmestyi ennen The Monkey-leffa, jossa toisin symbaalit vaihdettiin rumpuun, koska Disneyn riistokapitalistit tekivät siitä oman tavaramerkkinsä.


Joka tapauksessa Oddity on eri hyvä ja paikoittain eri kuumottava kauhuelokuva, jonka jälkeen ei tee mieli asua omakotitalossa tai telttailla sisätiloissa.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



perjantai 25. heinäkuuta 2025

Perfect Blue(1997)

 Ohjaaja: Satoshi Kon

Käsikirjoitus:  Sadayuki Murai( Yoshikazu Takeuchin novellin pohjalta)

Pääosissa: Junko Iwao, Rica Matsumoto, Shiho Niiyama


Nyt arvostelussa legendaarinen ysärin anime, joka sai tänään virallisen ensi-iltansa meillä  ja joka toimi inspiraationa Black Swanille(2010)


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Poptähti Mima päättää siirtyä muusikosta näyttelijäksi ja saa keskeisen sivuosan poliisisarjassa, joka ei mielytä manageria ja faneja ja pian Miman elämä muuttuu painajaiseki, kun netin fanisivusto tietää hänen jokaisen liikkeen ja tekemisen, kuvauspaikoilla väijyy outo hiippari, joku murhaa sarjan tuontantoon liittyviä ihmisiä ja Miman kaksoisolento seuraa joka paikkaan, elikkä  onko Mima menettämässä otteensa todellisuuteen vai onko kyse jostain ihan muusta?


Napakasta 1h22min kestosta huolimatta Täydellinen Sininen ei ole leffa helpoimasta päästä monimutkaisen tarinan ja rankkojen teemojen takia, mutta muuten leffa oli visuaalisesti hieno ja allekirjoittanut havaitsi tässä myös vahvoja Giallo-viboja.


Täydellinen Sininen on yksi parhaimpia animaatioita, joita allekirjoittanut on nähnyt ja vielä 28 vuotta ilmestymisensä jälkeen ajankohtainen teemojensa osalta ja iso hatunnosto jälleen kerran  Eerikinkadulle, kun tuovat vanhoja  kulttiklassikoita nähtäväksi maamne valkokankaille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 19. heinäkuuta 2025

Puhtaana käteen(1980)

 Alkuperäinen nimi: Melvin and Howard

Ohjaaja: Jonathan Demme 

Käsikirjoitus: Bo Goldman

Pääosissa::Paul Le Mat, Jason Robards, Mary Steenburgen, Pamela Reed, Michael J. Pollard, Jack Kehoe, Charles Napier, John Glover, Dabney Coleman, Joe Spinell, Robert Ridgely,  Gloria Grahame, Elizabeth Cheshire


Nyt arvostelussa vähemmän tunnettuun tositapahtumaan perustuva kasarin dramedia.


Tarina alkaa, kun papparainen ajelee moottoripyörällä aavikolla ja vetää lipat.

Tunteja myöhemmin paikalle osuu hinaaja Melvin, joka poimii tajuttoman papparaisen kyytiin ja matkan aikana papparainen kertoo olevansa Howard Hughes.

Sitten Hughes potkaisee tyhjää ja mystinen pukumies ilmestyy Melvinin omistamalle  bensa-asemalle ja jättää lähtiessään kirjekuoren, joka sisältää HH:n testamentin.


Melvin epäilee testamentin aitoutta, joten hän vie sen kirkkoon ja näin ollen Melvinistä tulee kuuluisa ja lopulta hän joutuu leivättömän pöydän ääreen, koska testamentin epäillään  olevan huijausta.


Oikea Melvin Dummar vilahtaa  eräässä kohtauksessa taustalla ja enpä tiennyt, että strippiklubilla voi  olla niinkin tasokasta taustamusiikkia, kuin  Henry Mancini orkesterin sovitus Michel Legrandin klassikosta The Windmills of Your Mind.


Puhtaana käteen on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi tositapahtumiin perustuva dramedia.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


tiistai 15. heinäkuuta 2025

Syvyyden saalistajat(1977)

 Alkuperäinen nimi: The Deep

Ohjaaja: Peter Yates

Käsikirjoitus: Tracy Keenan Wynn( Peter Benchleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Nick Nolte, Jaqueline Bisset, Robert Shaw, Louis Gossett Jr, Eli Wallach, Bob Minor, Dick Anthony Williams, Robert Tessier


Nyt arvostelussa Tappajahai-kirjailijan vähemmän tunnettu kosteanpuoleinen seikkailu.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Pariskunta David ja Gail ovat sukeltamassa Bermudalla, kunnes he löytävät uponeen 2.maailmansodan aikaisen ammuslaivan, jossa on muutakin kuin ammuksia, nimittäin huimausaineita, jotka kuuluvat haitilaiselle rosvojoukolle, jotka saavat vihiä jemman löytymisestä ja yrittävät peloletella voodoolla pariskunnan lähtemään kotiin.


David ja Gail päättävät kuitenkin jäädää maisemiin, sillä huimausaineiden lisäksi hylyssä on myös 1700-luvulla uponnut aare, joten David, Gail ja sukeltaja Romer Treece lähtevät aarejahtiin  rosvojoukon heittäessä kapuloita rattaisiin.


Ei ihan Tappajahain veroinen mestariteos, mutta silti erinomainen ja viihdyttävä teos ja Bissetin märän t-paidan ohella tästä jäi parhaiten mieleen  hienot vedenalaiset kohtauksen ja 11 Jaska Böndeä säveltäneen  John Barryn tunnelmallinen soundtrack ja samalla selvisi, että mistä 3 vuotta myöhemmin ilmestynyt Zombi Holocaust  on saanut inspiraatiota moottoriveneen perämoottorin käyttämistä aseena.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 11. heinäkuuta 2025

Todistaja(1985)

 Alkuperäinen nimi: Witness

Tunnetaan myös nimellä: Peter Weirin Todistaja

Ohjaaja: Peter Weir

Käsikirjoitus:  William Kelley, Pamela Wallace, William W. Wallace 

Pääosissa: Harrison Ford, Kelly McGillis, Lukas Haas, Josef Sommer, Danny Glover, Angus MacInnes, Alexander Godunov, Viggo Mortensen, Timothy Carhart, Brent Jennings, Jan Rubeš, Robert Earl Jones


Nyt arvostelussa kehuttu jännäri 40 vuoden takaa, joka oli Suomessa 9. katsotuin leffa  193 310 katsojalla 74 viikon pyörimisellä  vuosina 1920-87 toimineessa Astor-teatterissa.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Amish-äiti Rachel jää leskeksi ja lähtee sukuloimaan poikansa Samuelin  kanssa Baltimoreen Philadelphian kautta.

Juna ollessa myöhässä äiti ja poika jäävät jumiin asemalle ja vessassa Samuel sattuu näkemään, kun 2 tyyppiä murhaa poliisin.


Sankarimme John Book saa jutun hoidettavakseen ja kun käy ilmi, että syylliset ovat  Johnin kollegoita ja ylikomisario on myös sekaantunut murhaan,  lähtee  John Amish-hoodeille, jossa  kaupunkilaiskyttä kokee ja oppii uutta ja lopussa sitten selvitellään välejä kierojen kollegoiden kanssa.


Hitaasti etenevä, mutta silti mainio jännäri, jonka  loppu olisi voinut olla ehkä vähän näyttävämpi.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


lauantai 5. heinäkuuta 2025

Mieletön, mieletön maailma(1963)

 Alkuperäinen nimi: It’ a Mad Mad Mad Mad World

Ohjaaja: Stanley Kramer

Käsikirjoitus:  William & Tania Rose

Pääosissa: Spencer Tracy, Milton Berle,  Sid Caesar, Buddy Hackett,  Ethel Merman, Dick Shawn, Mickey Rooney, Phil Silvers, Terry-Thomas, Jonathan Winters, Edie Adams,  Dorothy Provine


Nyt arvostelussa yksi 60-luvun komedian merkkiteoksia, joka lienee nykysukupolvelle tutumpi parodian kautta Simponeiden 5.kauden  12.jakson loppuhuipennuksesta. Sitten asiaan:


Tapahtuu auto-onnettomuus, paikalle sattuu  sekalainen joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä, hammaslääkäri vaimonsa kanssa, muuttomies, merilevätehtailija 2.häämatkalla vaimon ja anopin kanssa ja sekä 2 kaverusta matkalla Vegasiin.


Onnettomuuden uhri paljastaa ennen kupsahtamistaan, että on kätkenyt 350 000$  ison W:n alle, joten sekalainen seurakunta lähtee etsimään rahoja, mutta mutkia matkaan tuovat rahoja 15 vuotta  jäljittänyt komisario sekä huijari, kaktuksia keräilevä brittiläinen  eversti, merilevätehtailijan lanko ja 2  taksikuskia.


Mieletön, mieletön maailmaa on taas vaihteeksi sarjassamme komedioita, joita ei enää nykypäivänä tehtäisi, ei siksi, että olisi  poliittisesti epäkorrekti,,vaan siksi että pituutta on 2h 31min, rajattu kuvakoko ja väliaika saattavat häiritä  nyky-yleisöä, joka ei jaksa keskittyä sekuntia  kauempaa  asiaan ja nyky-yleisö on tottunut komedioihin, joiden kesto on  alle 2h sekä  kakka-pissa-pieru-seksi-osaston juttuja viljelevään huumoriin.

Allekirjoittanut viihtyi tämän parissa eri hyvin ja valkokankaalta nähtynä tämä pääsisi paremmin oikeuksiinsa, sillä Ultra Panavision-formaatille filmattu leffa ei näyttänyt kovinkaan hyvältä edes 33 tumman Samsung-televisiosta katsottuna ja Matte Painting-taustat ja muutamat kohdat, joissa auot liikkuivat taustalle heijastetun kuvan edessä pistivät pahasti silmään, mutta minkäs sille voi, kun  konepeltiin kiinnitettävät kamerat tulivat käyttöön vasta seuraavalla vuosikymmenellä,


All-Star-castingin lisäksi pienimmissä rooleissa vilahti sellaisia aikakautensa kuuluisuuksia, kuten Jimmy Durante, Peter Falk, Jerry Lewis, Don Knotts,  Carl Reiner, Arnold Stang,  Buster Keaton, Mike Mazurki, Jim Backus, Norman Fell ja Larry, Curly ja Moe, elikkä The Three Stooges.


Ja vaikka tämä onkin harvoja poliittisesti korrekteja  old school-komdioita ja vaikka suuri osa  remakeista sukkaa, niin on hyvinkin mahdollista, että näemme tästä uusintaversion, sillä  vähän yli vuosi sitten E Tonight-ohjelman haastattelussa Eddie Murphy mainitsi, että tästä on tehty uusi käsikirjoitus, jossa  hän, Martin Lawrence  ja moni muu koomikko viimeisen 30 vuoden ajalta olisivat mukana, joten pidetään peukkuja pystyssä, että projekti ottaa tuulta alleen.


Tulipa remake tai ei, niin siitä huolimatta Mieletön, mieletön maailmaa on eri viihdyttävä old school-komedia, jonka voi myös Woke ja Cancel-vouhottaja katsoa ilman pelkoa  trauman saamisesta.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

maanantai 30. kesäkuuta 2025

Koston hetki(1990)

 Alkuperäinen nimi: State of Grace

Ohjaaja: Phil Joanou

Käsikirjoitus:  Dennis McIntyre 

Pääosissa: Sean Penn, Gary Oldman, Ed Harris, Robin Wright, Burgess Meredith, John Turturro, John C. Reilly 


Nyt arvostelussa yksi ysärin rikoselokuvien aliarvosteumpia helmiä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Undercover-kyttä Terry Noonan palaa pieleen mennen keikan jälkeen kotikulmille Hell’s Kitchenin  ja tapaa kaverinsa Jackie Flanneryn, joka kuuluu veljensä  Frankien  johtamaan rikollisorganisaatiion.

Hell’s Kitchenin alamaailmassa ollaan suurten muutosten edessä, kun Frankien organisaatio aikoo  yhdistyä paikallisen mafian kanssa ja Terry on saanut uudeksi tehtäväksi soluttautua Frankien organisaatioon ja tuhota se sisältäpäin ja toimittaa jäsenet valtionhotellin.

Terry uusi missio osoittautuu haastavaksi, kun pitäisi  vasikoida paras kaveri ja tämän veli  ja mutkia matkaan tuovat myös Terryn ex-tyttöystävä  Kate, joka on Jackien ja Frankien sisko.


Elikkä eri tunnelmallista ja jännää ysärin Neo -Noiria, Ennio Morriconen säestämänä,  jossa vanha kunnon ”Likaviemäri-New York” vetelee viimeisiään, ennen kuin Giuliani astui pormestarin virkaan ja siivosi kaupungin isoista ja pienistä rikoksista.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




lauantai 28. kesäkuuta 2025

28 vuotta myöhemmin(2025)

 Alkuperäinen nimi: 28 Years Later

Ohjaaja: Danny Boyle

Käsikirjoitus: Alex Garland

Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Alfie Williams, Jodie Comer, Ralph Fiennes, Jack O’ Connell, Edvin Ryding,  Christopher Fulford , Amy Cameron, Stella Gonet,  Chi Lewis-Parry 


Danny Boylen ja Alex Gardlandin keksimt juoksuzombit juoksevat valkokankaille 18 vuotta edllisen osan jälkeen.


Juoni lyhyesti ja ytimekkästi:

28 vuotta on on kulunut, eikä juoksuzombeja ole vieläkään hävitetty sukupuuttoon, joten zombit on vangittu saarelle, jota NATO-joukot vartioivat 24/7 ja vastapäisellä saarella  asuu joukko taudilta välttyneitä.



Eräänä päivänä Jamie päättää viedä poikansa Spiken saarella miehistymisriitille, elikkä tappamaan juoksuzombeja.


Retki päättyy ikävästi, kun isä ja poika suuttuvat juoksuzombien alfauros Samsonin ja pääsevät viime hetkellä takaisin kotiin.

Spike saa selville, että isä käy vieraissa, joten Spike ottaa äitinsä Islan mukaan ja lähtee takaisin juoksuzombien saarelle etsimään tohtori Kelsonia, sillä Isla on ollut sairaana pidemmän aikaan.


Vaikka tämä franchise siirtyikin Foxilta Columbialle/Sonylle, niin siitä huolimatta tunnelmaa on jälleen kohdillaan ja paikoittain sai ihan aikuisten oikeesti jännittää isän/äidin  ja pojan selviytymistä. juoksuzombien keskellä.


Ja ensi vuonna on tulossa jatkoa ja pääosassa pitäisi olla jälleen 1.osan sankari, elikkä Oppenheimer itse, joka toimi tämän leffan tuottajana.


Joten ensi vuonna taas ollaan jännän äärellä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 21. kesäkuuta 2025

Hävitys(2018)

 Alkuperäinen nimi: Annihilation 

Ohjaaja: Alex Garland

Käsikirjoitus: Alex Garland( Jeff VanderMeerin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh, Oscar Isaac, Tessa Thompson, Benedict Wong


Nyt kun Garland ja Danny Boyle ovat palaamassa kuviin ensi viikolla ensi-iltaan tulevan  28 päivää myöhemmin -saagan 3.osannmyötä, niin sen kunniaksi arvostelussa  Garlandin  lievästi aliarvostettu ja turhaan flopannut scifi-hifistely-kauhuilu 7 vuoden takaa, joka on mainettaan parempi teos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa John Hopkins-koulussa opettava Lena suree  oletettavasti edesmennyttä aviomiestään Kanea, joka on kadonnut olleesaan komennuksella ulkomailla.

Sitten eräänä iltana Kane ilmestyy maisemiin, mutta on hyvin vaitonainen katoamisestaan ja sitten Kane alkaa voimaan huonosti ja tarinaa jatkuu ambulanssissa.

Matka sairaalaan katkeaa, kun mustat maasturit pysäyttävät ambulanssin ja vievät avioparin hämärään tutkimuslaitokseen.


Laitosta johtava tohtori Vantress kertoo, että Floridaan on saapunut mystinen”Hohteena” kutsuttu ilmiö, jonka myötä hehtaari metsää on läpinäkyvän suojakilven ympäröimänä ja sivuvaikutuksena paikallinen eläimistö on muntantoitunut ja jostain kumman syystä aika kulkee nopeammin,  Hohteen sisällä.


Lena, Vandress ja 3 muuta nais(oletettua) lähtevät selvittämään  ”Hohteen” alkuperää ja pian käy ilmi, että Kane oli ollut suorittamassa tehtävää siellä ja palannut ainoana elonjääneenä sieltä.


Vaikka Garlandin edellinen leffa ExMachina(2014) oli old school-tyylistä pohdiskelevampaa  taidescifi-hifistelyä ja kohtalainen yleisö ja arvostelumennestys, niin jostain kumman syystä Hävitys, joka myöskin edustaa samaa genreä, ei ollut yleisö ja lippuluukkumenestys, vaikka kriitikot kehuivat sitä vuoden 2018 parhaaksi elokuvaksi.


Itse olen samaa mieltä ns ”ammattikiriitikoiden” kanssa, sillä Hävitys on visuaalisesti hieno leffa, joka sisältää paljon hienoja maisemia, kuvakulmia ja kunnon tunnelmaa ja erityisesti tästä jäi mieleen creepy  mutanttikarhu, joka toi vahvasti mieleen John Frankenheimerin Prophecyn(1979) Katahdin-karhu ja South Parkin ManBearPig ja  Ben Saliburyn ja Geoff Barrow’n minimalistien soundtrack loi paikoittain kuviin tunnelmaa.


Hävitys  edustaa Neon Demonin(2016) ohella 10-luvun lievästi sekavaa ja aliarvostettua genretaide-elokuvaa, joista ei ota selkoa vanha Erikkikään, mutta silmiä hivelevän visuaalisen puolen ansiosta  molemmat ovat  katsomisen arvoisia, vaikka tarinasta ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 15. kesäkuuta 2025

Dangerous Animals(2025)

 Ohjaaja: Sean Byrne

Käsikirjoitus: Nick Lepard

Pääosissa: Hassie Harrison, Jai Courtney, Josh Heuston, Ella Newton, Liam Greinke, Rob Carlton


Nyt arvostelussa vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-aiheinen leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Australiassa riehuu mieleltään hervoton sarjamurhaaja Tucker, joka päivätöikseen järjestää  retkiä haiden kansoittamille vesille, jossa Tucker  sieppaa naiset, vangitsee nämä ruumaan, syöttää  haille, kuvaa haiden ruokailusessiot videolle ja ottaa uhreilta muistoksi hiuksia, joilla Tucker koristelee uhrien mukaan nimetyt VHS-kasetit ja tämä johtuu kaikki siitä, että Tucker joutui lapsuudessaan  hain hyökkäämäksi, mutta selvisi siitä.


Tuckerin seuraavaksi uhriksi joutuu surffari nimeltään Zephyr, joka ei aio päätyä hain ruoaksi, vaan päättää pistää vastaan ja sillä välin  maissa Zephyrin kanssa yhden yön jutun viettänyt kiinteistövälittäjä Moses tutkii katoamista itse.


Kuten sanottu, tämä siis on vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-leffa, sillä  hurrikaanien ja mitä ihmeelisempien  haiden, mitä  on viime vuosina nähty tiheään tahtiin Syfy ja Asylum-tuotantojen kautta, niin tällä kertaa luvassa on ihan tavallisia haita ja niistä kiinnostunut mieleltään hervoton partaradikaali.


Jai Courtney veti mainion roolin ja paikoittain tämän parissa sai jännittää aikuisten oikeesti.


Vaaralliset eläimet on paras ja jännin hai-aiheinen leffa sitten Deep Blue Sea:n jälkeen, joten 26 vuodessa väliin on mahtunut paljon kuraa aiheeseen liittyen.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 8. kesäkuuta 2025

Karate Kid: Legends(2025)

 Ohjaaja: Jonathan Entwistle

Käsikirjoitus: Ron Lieber

Pääosissa: Ben Wang, Jackie Chan, Ralph Macchio, Sadie Stanley, Joshua Jackson, Aramis Knight, Ming- Na Wen, Wyatt Oleff, Shaunette Renee Wilson, Tim Rozon, William Zabka


Nyt arvostelussa KK-franchisen 5.osa.

Juoni sama kuin aiemmin, elikkä pääjehu muuttaa äitinsä uuden duunin takia uusiin maisemmin, tapaa tytön, mustasukkaisen exän, joka harrastaa karatea,  pääjehu saa pari kertaa turpaan, pääjehu oppii tappelemaan vanhan sensein avulla, pääjehu ja mustasukkainen exä kohtaavat karateturnauksessa, pääjehu saa opista huolimatta turpaan, pääjehu voittaa. The End.

Ei näköjään riittänyt 15 vuoden takainen remake alkuperäisestä tai  NF:n Kobra Kai-sarja tuomaan tätä(kin) rakastettua kasarin klassikkoa Jonne/Veeti-sukupolven tietoisuuteen, kun piti tämäkin sitten tehdä ja jotain uutta ja omaperäistä olisi voitu tuoda tähän sen sijaan saman tarinan kertomista uudelleen uusilla hahmoilla.


Sentään jotain omaperäisyyttä tässä sentään oli, kun Jonne ja Veeti-sukupolvea ajatellen tässä kikkailtiin aika paljon Split Screen-tekniikalla ja kun kerran leffan tekijät ovat halunneet vedota Jonneihin ja Veeteihin, niin tappeluissa on ympätty kuvaan pistemäärät osumista videopelejä mukaillen, mikä meni jo liian hifistelyksi, mutta muuten tappelut oli hienosti koregrafioitu.


Lopputekstien välissä näytetty kevennys sentään oli hauska ja erityisen hienoa oli se, että allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ”yksityisnäytöksessä”, sillä kukaan muu ei vaivaantunut paikalle, joten sekin jo kertoo jo paljon leffan sosioekonomisesta asemasta tämän kesän leffatarjonnassa.


Ja jos tälle väännetään vielä jatkoa(aika epätodennäköistä) niin seuraavaksi Karate Kid on varmasti sateenkaarilapsi, joka tappelee heteroa vastaan, niin saadaan tämäkin franchise  ihan kirjaimellisesti päivitettyä tälle vuosituhannelle.


Arvosana⭐️⭐️⭐️

lauantai 7. kesäkuuta 2025

Foinikialainen juoni(2025)

 Alkuperäinen nimi: The Phoenician Scheme

Ohjaaja: Wes Anderson

Käsikirjoitus: Wes Anderson & Roman Coppola

Pääosissa: Benicio Del Toro, Mia Threapleton, Michael Cera, Tom Hanks, Bryan Cranston, Riz Ahmed, Jeffrey Wright, Richard Ayoade, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch, Rupert Friend, Stephen Park, Mathieu Amalric, Charlotte Gainsborug, Hope Davis, F. Murray Abraham, Willem Dafoe, Bill Murray


Jälleen kerran avataan taas yksi kesän elokuvasesonki Wes Andersonin elokuvalla.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Lempinimellä Mr. 5% tunnettu miljonääri/asekauppias Anatole ” Zsa- Zsa” Korda joutuu 6.kerran sabotaasista johtuvan lento-onnettomuuden uhriksi, mutta selviää jälleen kerran hengissä.


Sitten Anatole päättää nimittää tyttärensä Lieslin edunvalvojaksi/ainoaksi perilliseksi ja sitten Anatole, Liesl ja  Anatolen 9 pojan tuutori Björn lähtevät hieromaan bisneksiä prinssi Faroukin kanssa, mutta matkaan mahtuu monta sabotaasia, murhayritystä ja lystikästä sivuhahmoa ja silloin tällöin Anatole piipahtaa mustavalkoisessa taivaassa leivättömän pöydän ääressä  Powell/ Pressburg-klassiko Kysymys elämästä ja kuolemasta(1946) henkisissä kohtauksissa.


Elikkä tyypillistä Wes Andersonia taas vaihteeksi, elikkä seikkaillaan  50-luvulla, värejä piisaa vaikka muille jakaa, huumori on paikoittain erittäin hauskaa ja oivaltavaa ja sivuosissa vilahtaa ties ketä nimekkäitä naamoja.


Elikkä jälleen kerran Wes Anderson hoitaa homman kotiin kybällä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

maanantai 2. kesäkuuta 2025

U-käännös helvettiin(1997)

 Alkuperäinen nimi: U Turn

Ohjaaja: Oliver Stone

Käsikirjoitus: John  Ridley

Pääosissa: Sean Penn, Jennifer Lopez, Nick Nolte, Powers Boothe, Joaquin Phoenix, Jon Voight, Billy Bob Thornton,  Bo Hopkins, Claire Danes,  Julie Hagerty, Liv Tyler

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu ja lievästi aliarvostettu ns ”kaupallisempi” Oliver Stone-leffa, jonka ilmeisesti teki saadakseen rahoitusta seuraavaan elokuvaansa Minä päivänä tahansa(1999)


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Gangstereille veloissa oleva  Bobby Cooper  on matkalla maksamaan velkoja, kunnes auto sanoo itsensä irti ja Bobby jää jumiin värikkäiden persoonallisuuksien kansoittamaan pikkukaupunkiin  ja ajautuu uusiin ongelmiin, kun Bobby tapaa Grace McKennan ja tämän eri mustasukkaisen aviomiehen Jaken.


Elikkä ei ihan tyypillistä Stonea tällä kertaa, etenkin kun käsikirjoitus pohjaa Ridleyn kirjaan Stray Dogs ja tarina on sekoitus noir-tarinaa ja absurdia komedia.


Musiikeista vastasi itse maestro, elikkä Ennio Morricone, mutta Stonea ei musiikki miellyttänyt, sillä Stone olisi toivonut enemmän Dollaritrilogian tyylistä musiikkia ja  tätä varten näytti Enniolle pätkän Tom & Jerry-jaksosta ja sanoi, että haluaa samanhenkisiä ääniefektejä, mistä maestro pöyristyi.


Joka tapauksessa U Turn on lievästi aliarvostettu leffa Stonen Cv:ssä ja pitäisi katsoa tämä uudestaan, kun olen viimeksi nähnyt tämän 14 vuotta sitten.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 31. toukokuuta 2025

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa(1997)

 Alkuperäinen nimi: Midnight in  the Garden of Good and Evil

Ohjaaja: Clint Eastwood

Käsikirjoitus: John Lee Hancock( John Berendtin kirjan pohjalta)

Pääosissa: John Cusack, Kevin Spacey, Jude Law, Alison Eastwood, Jack Thompson,   Lady Chablis, Irma P. Hall, Geoffrey Lewis, Bob Gunton, Kim Hunter,  Paul Hipp, Leon Rippy

Nyt arvostelussa Clintin 95-vuotissynttärien kunniaksi vähemmän tunnettu ohjaustyö.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Toimittaja John Kelso matkaa tekemään juttua Savannahiin miljonääri Jim Williamsin joulujuhlista, mutta juhlien jälkeen Williams joutuu syytetyksi ”molempiin suuntiin heiluvan” gigolon  Billy Hansonin murhasta.

Syyttäjä vaati Williamsille syytettä 1. asteen murhasta, kun puolustus vetoaa itsepuolustukseen. 

Sillä välin Kelsoo kiertää haastattelemassa paikallisia, jota Williams saisi lievän tuomion ja mukaan mahtuu myös Voodoo-papitar.

Vaikka tämä ennusti 10 vuotta aiemmin ja  hiljattain loppukäsittelyn Spacey-skandaalin, niin siitä huolimatta tämä oli mukaansatempaava ja viihdyttävä true crime/oikeussalidraama ja 2 ja puoli tuntia kului yllättävän nopeasti tämän parissa.


Keskiyön hyvän ja pahan puutarhassa ei ole Clintin tunnetuimpia ohjauksia, mutta silti erinomainen ja lievästi aliarvostettu teos Clintin CV:ssä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️ 

sunnuntai 18. toukokuuta 2025

The Legend of Ochi(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Isaiah Saxon

Pääosissa: Helena Zengel, Finn Wolfhard, Willem Dafoe, Emily Watson

Nyt arvostelussa A24-lafkan uusin tuotos ja paremmin musiikkivideoiden ohjaamisen parista tutun Saxonin 1.kokoillan elokuva.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Muotia ja autoja myöten entistä itäblokin maata muistuttava anonyymi saari Mustallamerellä toimii tarinan tapahtumalocaationa ja tarina keskiössä on Orangin, Yodan ja Gizmon risteytystä muistuttavat Ochi-nimiset oliot, joita saaren asukkaat pelkäävät ja metsästävät öisin.

Päähenkilö Yuri löytää ansaan jääneen Ochi-poikasen ja päättää viedä olion kotiin hoidettavaksi, mutta totuus paljastuu Yurin velipuolelle Petrolle, joka lupaa olla kertomatta asiasta isälle ja niin Yuri lähtee viemään Ochi-poikasta takaisin oman lajinsa edustajien luokse, perässään isä  Maxim, Petro ja loput velipuolista, jotka pitävät Ochia edelleen vaarallisena petona.


Vaikka leffa onkin visuaalisesti hieno ja kuvauksessa  näkyy selvästi Saxonin tausta musiikkivideoiden parista, niin siitä huolimatta on ollut iso riski antaa 10 miljoonan budjetin kokoillan leffa ensikertalaisen ohjattavaksi/kirjoitettavaksi ja  ilmeisesti   tästä johtuen  leffa on tähän mennessä takonut lippuluukuilla vain vaivaiset 3,6 miljoonaa, joten flopilta tämä ikävä kyllä vaikuttaa, joten A24 olisi kannattanut santsata nimekkään ohjaaja ja 2.käsikirjoittajan palkkaamiseen, jolloin lopputulos lippuluukuilla olisi positiivisempi.


Vaikka tarina olisi kaivannut ehkä hieman hiomista, mutta täytyy kyllä nostaa hattua leffan visuaaliselle puolelle, joka yhdistelee aitoja luontokuvia Matte Paintingin- taustojen kanssa ja nimikko-otukset on puolestaan toteutettu käyttäen old school nukketekniikkaa, animaatiota ja CGI-animaatiota, mikä yhdessä  David Longstrethin John Williams-henkisen soundtrackin kanssa loivat tähän kivan kasarimaisen tunnelman.


Lisäksi Willem Dafoe veti tuttuun tyyliin hyvän sivuosan ja Dafoen käyttämästä haarniskasta tuli vahvasti mieleen Herzog/Kinski-klassikko Agguirre(1972), mikä lienee viittaus kyseiseen teokseen.


Vaikka The Legend of Ochi ei yllä täyteen potenttialiin studion kehnon päätöksen pistää kokematon ensikertalainen 10 miljoonaan  kokoillan leffan ohjaajaksi/kirjoittajaksi, niin siitä huolimatta visuaalisen puolen ja Dafoen lystikkään sivuosan takia tämän katsoi kertaalleen läpi.


Arvosana⭐️⭐️⭐️



sunnuntai 11. toukokuuta 2025

Warfare(2025)

 Ohjaaja: Alex Garland & Ray Mendoza

Käsikirjoitus: Alex Garland & Ray Mendoza

Pääosissa: Will Poulter, Michael Gandolfini,  Cosmo Jarvis, Kit Connor, Finn Bennett, Joseph Quinn, Charles Melton, Noah Centineo, D’ Pharaoh Woon-A-Tai 


Alex Garland palaa sotimisen pariin taas vaihteeksi ja tällä kertaa tositapahtumiin perustuen, tarkemmin ottaen apulaisohjaaja/käsikirjoittaja/veteraani Mendozan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen ja Mendoza toimi teknisenä neuvonantajana Garlandin viimevuotisen Civil Warin kuvauksissa.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Navy Seal:it ja merijalkaväki jäävät pahan mottiin erääseen kaksikerroksiseen omakotitaloon Ramadin toisen taistelun aikana ja leffa kuvaa jermujen selviytymistä  neljän seinän sisällä ylivoimaista vihollista. vastaan .


Koko tarinan sijoittaminen neljän seinän sisälle luo klaustrofobista  jaa kaaottista tunnelmaa ja  hienon äänisuunnittelun myötä tuntuu siltä, että olisi itse  jermujen mukana paikan päällä.


Ennen  lopputekstejä nähdään  tositapahtumiin perustuville elokuville tyypillinen kuvakollaasi päähenkilöistä, mutta suurin osa naamoista on blurrattu, mikä on vaihteeksi ihan ymmärrettävää, sillä tuskin moni  tapahtumista paikan päällä kokenut veteraani haluaa muistella tapahtumia, mene ja tiedä.


Warfare tarjoaa vaihteeksi realistisemman sotaelokuvan ilman genren kliseitä ja turhaa jenkkipropagandailua.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️



maanantai 5. toukokuuta 2025

Paluu Lepakkoluolaan(2003)

 Alkuperäinen nimi: Return to the Batcave: The Misadventures of Adam and Burt

Ohjaaja: Paul A. Kaufman 

Käsikirjoitus: Duane Poole

Pääosissa: Adam West, Burt Ward, Frank Gorshin, Julie Newmar, Lee Meriwether,  Lyle Waggoner, Betty White, Curtis Armstrong , Jack Brewer, Jason Marsden


Nyt arvostelussa yksi oudoimpia ja ei viralliseen jatkumoon kuuluva Batman-filmatisointi.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Tarina polkaistaan käyntiin, kun dementoituneen oloinen Adam West, joka kutsuu hovimestariaan  Jerryä Alfrediksi saa kustun hyväntekeväisyysjuhliin ja eikä siinä vielä kaikki, sillä jostain kumman syystä West:in  vaatekaapissa roikkuu  tv-sarjassa  käytetty rooliasu ja sen sijaan, että West käyttäisi portaita, hän liukuu autotalliin seinän taakse kätketyn ja niin ikään sarjasta tutun palomiestangon avulla.


Juhliin on  myös kutsu Burt Ward ja kesken juhlien joku varastaa sähkökatkon turvin juhlien vetonaulan, elikkä sarjassa köytetyn Batmobilen, joten Adam ja Burt lähtemään  hakemaan autoa takaisin ja selvittäessä auton olinpaikkaa varkaan jättämien outojen vihjeiden ja kertojaäänen siivittämänä, dynaaminen duo muistelee  sijaisnäyttelijöiden tähdittämien takaumien kautta, miten tapasivat ensimmäistä kertaa sekä  mitä sarjan kulisseissa ja sen ulkopuolella sattui ja tapahtui.


Selvästi on yritetty saada sarjan Camp-henkeä tähän, mutta hirvein lopputuloksin, sillä seniori-ikäisten West:in ja Ward:in koheltaminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeän tunteen ja käsikirjoitus tökkii, sillä autovarkaan indentitentin selvittää jo putkiaivoisempi katsoja heti alkumetreiltä.


Sen sijaan dynaamisen duon edesottamuksista kertovat takaumat olivat itse varsinaista tarinaa kiinnostavampia ja viihdyttävämpiä, joten ihmettelen, miksei elokuvan tekijät päättäneet tehdä 2 erillistä vajaan puolen tunnin leffaa, joista toinen olisi keskittynyt varastetun  Batmobilen  etsintään ja toinen taas edesottamuksiin sarjan kulisseissa ja sen ulkopuolella.


Paluu Lepakkoluolaan on hyvin, hyvin hämmentävä Batman-filmatisointi, mutta sentään surkuhupaisuudessa voittaa umpisurkean Batman & Robinin(1997) ja jos haluaa nähdä oikeasti hauskan ja virallisen Batman-filmatisoinnin, niin siinä tapauksessa allekirjoittanut suosittelee sarjan pohjalta tehtyä filmatisointia.


Arvosana⭐️⭐️⭐️





sunnuntai 4. toukokuuta 2025

Land of the Minotaur(1976)

Tunnetaan myös nimillä: The Devil’s Men, Minotaur, The Mask of the Demons

Ohjaaja: Kostas Karagiannis

Käsikirjoitus: Arthur Rowe

Pääosissa: Donald Pleasence, Peter Cushing, Luan Peters, Kostas Karagiorgis


Nyt arvostelussa hyvin tyypillinen 70-luvun okkultismi-aiheinen B-luokan kauhuelokuva, jos tätä sellaiseksi voi edes kutsua.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kreikassa riehuu kolmen K-kirjaimen kerhoon kaapuihin pukeutunut kultti, joka uhraa turisteja Minotaurusta esittävän patsaan vaatiessa niin.


Paikallinen pappi, Isä Roche on ollut jo pidemmän aikaan tietoinen tapahtumista, mutta paikallinen poliisi pitää pappia huru-ukkona.

Sitten 3 turistia katoaa taas vaihteeksi kultin toimesta, jolloin heitä saapuvat etsimään New Yorkista asti Milo ja Beth ja pian käy ilmi, että koko kylä pappia lukuunottamatta  ovat mukana kultin puuhasteluissa ja kulttia johtaa maanpaossa elävä paroni Corofax.


Kuten alussa totesin, että tästä on kauhu kaukana, sillä näytteleminen on  ihme pönötystä, tarinassa ei ole järkeä ja pisteenä I:n päälle leffa on tekniseltä puolelta vedetty päin  pebaa, sillä dialogi ei täsmää näyttelijöiden suun liikkeisiin ja leffan loppupuolella  budjetti näyttää  loppuneen, sillä ääniefektit katoavat mystisesti,

On tässä sentään mielenkiintoinen soundtrack ala Brian Eno ja ääniefekteihin varattu budjetti ilmeisesti käytettiin Enon, Pleasencen ja Cushingin  palkkoihin.


Joka tapauksessa Land of the Minotaur  on harvinaisen hupaisa kauhuelokuvaksi ja  jälleen hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea erikoista NF:n kätköistä välillä löytyykään.


Arvoisana⭐️⭐️⭐️

perjantai 2. toukokuuta 2025

Blood Simple(1984)

 Ohjaaja: Joel Coen

Käsikirjoitus: Joel & Ethan Coen

Pääosissa: John Getz, Frances McDormand, Dan Hedaya, M. Emmet Walsh, Samm- Art Williams


Nyt arvostelussa Coen-veljesten 1.kokoillan elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Texasilainen ravintoloitsija Julian saa tietää, että hänen  vaimonsa Abby ja kyyppari Ray vehtaavat hänen selän takanaan, joten kuvat salarakkaista ottanut yksityisetsivä Loren Visser saa tehtäväksi murhata heidät, mutta  homma lähtee lapasesta, kun  Visser  päättää vetää välistä, elikkä ampuu Julianin Abbyn omistamalla pistoolilla ja ottaa hatkat rahojen kanssa, mutta Rayn saapuessa myöhemmin rikospaikalle homma lähtee vielä pahemmin lapasesta.


Elikkä hyvin tyypillinen Noir-leffa siis kysessä, mutta veljesten omalaatuinen visuaalinen  tyyli  ja tarinankerronta tuo  tähän oman lisänsä ja erityisesti  visuaaliselta puolelta tästä jäi mieleen loppupuolen kohtaus, jossa jossa luodinreiät seinässä valaisevat pimeän huoneen.


Kerrassaan loistava ja tyylikäs debyytti Coen-veljeksiltä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




tiistai 29. huhtikuuta 2025

Voyage of the Rock Aliens(1984)

 Ohjaaja: James Fargo & Bob Giraldi

Käsikirjoitus: Edward Gold &  James Guidotti

Pääosissa: Pia Zadora, Craig Sheffer, Tom Nolan, Michael Berryman, Ruth Gordon, Jermaine Jackson, Peter Cullen, Alison La Placa.

Nyt arvostelussa taas yksi älyvapaa ja hillittömän hauska kasarin kulttiklassikko.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Joukko avaruusolioita, joiden nimet koostuvat kirjaimista aakkosjärjestyksessä A:sta Z:en etsivät planeettaa, jossa olisi musiikkia.

Nähtyään ensiksi  Zadoran ja Jacksonin dueton When the Rain Begins to Fall:in musiikkivideon, aakkosalienit päätyvät maapallolle, jossa sattuu ja tapahtuu, kun yksi alieneista ABCD ihastuu  DeeDee:hn, paikallisen high schoolin laulajatähteen, mistä ei Frankie, joka on myöskin on iskenyt silmänsä Dee:hn ei tykkää.


Sekavaan  tarinaan  tuovat oman lisänsä harvinaisempi nais(oletettu) sheriffi, jota kiinnosta enemmän nuorten könsikkäiden tirkistely ja alienit, sen sijaan, että järvessä muhii saasteiden muntantoima jättimustekala sekä lataamolta karanneet 2 tyyppiä, jotka sen kummemmin saavat haalittua itselleen kasan aseita ilman taustojen tarkistusta ja 5 päivään odotusta ja leffan kohokohdassa toinen karanneista potilaista jahtaa Deen bestistä, Dianea moottorisahan kanssa, kunnes saha sanoo itsensä irti ja niinpä uhri ja murhanhimoinen mielipuoli alkavat yhdessä korjaaman sahaa.

B-luokan tekeleeksi tähän on saatu haalittua yllättävän hyvä soundtrack, joista mainittakoon Zadoran esittämät You  Bring Out the Lover in Me ja Little Bit of Heaven Shafferin lipsynkattuna laulama Nature of The Beast, jossa oikea puuma hyppii jatkuvasti hidastettuna.


Jos Troma-lafka olisi tehnyt musikaalin samoihin aikoihin, niin se varmaan olisi näyttänyt tältä ja Voyage of the Rock Aliens on taas vaihteeksi sarjassamme niitä elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

 


maanantai 28. huhtikuuta 2025

Angel(1984)

 Ohjaaja: Robert Vincent O’Neil

Käsikirjoitus: Robert Vincent O’Neil & Joseph M. Cala

Pääosissa: Donna Wilkes, Cliff Gorman, Dick Shawn, Rory Calhoun, John Diehl, Susan Tyrrell


Nyt arvostelussa 2 vuotta aiemmin julkaistun Vice Squadin ja saman vuoden Abel Ferrera-klassikon Fear Cityn välissä ilmestynyt samoihin kuvioihin sijoittuva  ”trillerin” tapainen kyhäelmä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Päähenkilömme  Molly Stewart vaikuttaa päältäpäin katsottuna tyypilliseltä koulutytöltä, mutta öisin hänestä tulee ”Angel” Hollywood Blv:n rakkauden ammattilainen, jonka ystäviin kuulu mm vanha länkkäritähti ”Kit Carson” ja Drag Queen Marvin, taittelijanimeltään ”Mae”.


Sitten kuvioihin ilmestyy  rakkauden ammattilaisia väijyvä sarjamurhaaja, joka ottaa Angelin  seuraavaksi kohteekseen, sillä Angel  osoitti hänet poliisin tunnistusrivistä.


Vaikka päähenkilö onkin taas vaihteeksi liian nuori  ollakseen rakkauden ammattilainen, niin kukkahatut pysykööt  hatuissaan, sillä toisin kuin  Jodie Foster Taksikuskissa ja Brooke Shields 2 vuotta myöhemmin kiistanalaisessa Louis Mallen teoksessa Pretty Baby,  oli Donna Wilkes Angelia filmatessa 24v, joten mistään eksploitaatiosta voida puhua, sillä elokuva ei uskalla ottaa kaikkea irti aiheestaan, vaikka onkin New World Pictuers-studion tuotantoa, johon lukeutuu mm Hellraiser ja sen 1.jatko-osa Hellbound.


Ja vaikka kyseessä onkin trilleri, niin kunnon jännitystä ei tarinan aikana pääse syntymään, mikä johtunee köykkäisestä käsikirjoituksesta ja siitä, että Miami Vice  Larry Zitona paremmin tunnettu John Diehl ei ole kovin vakuuttava anonyymin sarjamurhaajan roolissa, joten paremmalla  käsikirjoituksella ja roolittamalla jonkun muun tarinan roistoksi tämä olisi voinnut olla paikoittain jännä teos.


Mutta ei tämä ihan surkea, ole sillä älyvapaan tarinan, värikkäiden  sivuhahmojen ja puskista tulevan loppuhuipennuksen osilta tämä on taas vaihteeksi sarjassamme niitä elokuvia, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️


lauantai 26. huhtikuuta 2025

Valuva kuolema(1958)

 Alkuperäinen nimi: The Blob

Ohjaaja: Irvin S. Yeaworth Jr

Käsikirjoitus: Irving H. Millgate, Kay Linaker & Theodore Simonson

Pääosissa: Steve McQueen, Aneta Corsaut, Earl Rowe, Olin Howland


Nyt arvostelussa se aito ja alkuperäinen The Blob, joka muistetaan 3 asiasta: Steve McQueenin 1.pääosasta, Burt Bacharach’in säveltämästä svengaavasta  tunnarista ja nimikko-oliostaan, joka muistuttaa epäilyttävän paljon mansikkahilloa.

Elikkä avaruudesta putoaa meteoriitti, josta kuoriutuu ulos  mansikkahilloa muistuttava otus, joka kasvaa suuremmaksi sitä mukaan kun syö.

Paikalliset teinit yrittävät varoittaa  Steve ja Jane yrittävät varoittaa poliisia oliosta, mutta poliisi ei ota varaa tosissaan, mikä käy kalliiksi kaupungille ja sen asukkaille.


Elikkä näin koomisesti  alkoi kurkojen  kuninkaan  ura pääosissa ja tästä roolista McQueen kääri huikeat 3000$, elikkä  melko suurehkolla summalla lähti mukaan B-luokan scifihifistelyyn, jonka budjetti oli genrelle yllättävän suuri, elikkä huikeat 110,000$, joista puolet luultavasti menivät mansikkahilloon.


Tehtiinpä tälle myöskin ennen loistavaa remakea  turha ja mitäänsanomaton jatko-osa  vuonna 1972 Valuvan kuoleman kosto(Beware! The Blob,) jonka ohjasi Larry Hagman.


Aito ja alkuperäinen The Blob ei yllä 1988 remaken  tasolle, muuta on silti mainio teos  ”luovasti” toteutetun nimikko-olionsa ja svengaavan tunnarin osilta ja jos haluaa nähdä 27-vuotiaan Steve McQueenin 1.pääosassaan esittämässä ”teiniä”, joten nyt sitten selvisi, että mistä Slasher-elokuvissa esiintyvät liian vanhat teinit-casting on lähtöisin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 25. huhtikuuta 2025

Variksenpelätin(1973)

 Alkuperäinen nimi: Scarecrow

Ohjaaja: Jerry Schatzberg

Käsikirjoitus: Garry Michael White

Pääosissa: Al Pacino, Gene Hackman, Richard Lynch, Eileen Brennan


Nyt arvostelussa Pacinon 85-vuotissynttärien kunniaksi vähemmän tunnettu 70-luvun road movie, joka voitti  Kultaisen palmun ja joka alunperin olisi ollut Jack Lemmonin ja Bill Cosbyn tähdittämä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Merimies Lionel ja ex-vanki Max tapaavat sattumalta toisensa ja päättävät lähteä yhdessä Kaliforniasta Philadelphiaan tarkoituksena avata autopesula.

Matkan varrella sattuu ja tapahtuu kaikenlaista.


Pacino ja Hackman vetivät hyvät pääosat  ja erityisesti tästä jäi mieleen jälkimmäisen hyvin hämmentävä striptease-esitys keskellä baaria ja taustamusiikkina mikäpä mukaan kuin 4 vuotta myöhemmin Lämärin loppuhuipennuksesta ja Mötley Crue’n konsertti-introna  kuultu  Pieni talo Preerialla-säveltäjä David Rosen  The Stripper.


Ja jos joku ihmettelee, mistä elokuvan erikoinen titteli on peräisin, niin mainittakoon, että se on peräisin  Hackmanin roolihahmon kertomasta vitsistä eräässä kohtauksessa.


Variksenpelätin on erinomainen ja viihdyttävä  70-luvun road movie/dramedia, joka on jo katsomisen arvoinen, jos haluaa nähdä 2 Oscar-palkittua legendaa samassa leffassa.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


lauantai 19. huhtikuuta 2025

Plan 9 from Outer Space(1959)

 Tunnetaan myös nimellä: Haudanryöstäjät ulkoavaruudesta

Ohjaus & Käsikirjoitus: Ed Wood

Pääosissa: Gregory Walcott, Mona McKinnon, Tor Johnson, Maila Nurmi, Bela Lugosi, Dudley Manlove, Joanna Lee, John Breckinridge,  Tom Keene, Duke Moore, Paul Marco, Criswell

Nyt arvostelussa legendaarisen Ed Woodin ”mestariteos” jota ei syyttä kutsuta maailman huonoimmaksi elokuvaksi.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Alienit saavat vihiä, että jenkit suunnittelevat pommia, joka räjähtäessä tuhoaisi maailmankaikkeuden, joten alienit herättävät sääteellä vainajat henkiin ja antavat zombien ja vampyyrien hoitaa likaisen työn puolestaan, mutta ufon ensimmäisenä nähnyt lentäjä Jeff Trent aikoo estää suunnitelman.


Missään ei ole järjen häivää kun pahviset hautakivet kaatuilevat ja paperiset ufot huitelevat naurun varassa  pitkin kuva ja luulisi, että 60 00$ budjetilla olisi irronnut paremmat lavasteet ja tehosteet, mutta Wood tuli nimenomaan tunnetuksi juuri siitä, että filmasi tuotantonsa  kiireellä, pienellä budjetilla ja yhdellä otolla.

Koko ”komeuden” kruunaa puiseva näytteleminen ja dialogi, josta jostain kumman syystä julkaistiin äänilevy.


Plan 9  from Outer Space on mestariteos sarjassamme ”Elokuvat, jotka ovat niin huonoja, että ovat oikeasti hyviä” ja samalla selvisi Wakanda-tervehdyksen alkuperä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 5. huhtikuuta 2025

Anguish(1987)

 Alkuperäinen nimi: Angustia

Ohjaus & Käsikirjoitus: Bigas Luna

Pääosissa: Michael Lerner, Zelda Rubinstein, Talia Paul, Angel Jove, Clara Pastor


Nyt arvostelussa hyvin omituinen Espanjassa filmattu, mutta siitä huolimatta muka L.A:han sijoittuva kasarin slasher, joka tuli nähtyä 35MM-filmiltä osana NV-festivaaleja.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Köyhän miehen Norman Bates,  John Pressman murhaa jengiä ja vie uhreilta silmät, koska äiti Alice hypnotisoi hänet tekemään niin.

Mutta puolessa välissä tulee yllättävä twisti, kun paljastuu, että kyseessä onkin elokuva elokuvan sisällä hieman samaan tyyliin, kuin 2 vuotta aiemmin LB:n Demonsissa tai  Manuel Puig:in Hämäkkinaisen suudelmassa ja myös vertailukohteeksi voi mainita allekirjoittaneen Top 10-suosikkeihin kuuluvan Brian De Palman mestariteoksen Blow Out(1981)


Joka tapauksessa geneerisesti nimetyssä Rex-nimisessä teatterissa ollaan siis katsomassa elokuvaa The Mommy, jonka päähenkilöitä John ja Alice ovat, mutta näytös muuttuu kirjaimellisesti jännäksi, kun paikalle saapuu niin ikään äitikompleksista kärsivä tappaja riehumaan  ja kuinka ollakkaan, samoin tapahtuu myös The Mommy-elokuvassa.


Elikkä melkoisen erikoinen ja genren standardista poikkeava slasher oli kyseessä, mutta tarinasta  pääsi hyvin  kärryille, jos on nähnyt mainitsemani esimerkit elokuvasta elokuvan sisällä-teoksista.


Anguish on yksi erikoisimpia kauhuelokuvia, joita on tullut nähtyä, mutta eri hyvä ja standardista poikkeavan kerronnan ansiosta  nousi keskiverron kasarikauhun ylläpuolelle.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 3. huhtikuuta 2025

Delirium(1987)

 Alkuperäinen nimi: Le foto di Gioia

Ohjaaja: Lamberto Bava

Käsikirjoitus: Luciano Martino,  Gianfranco Clerici, Daniele Strorppa

Pääosissa: Serena Grandi, George Eastman, Daria Nicolodi, Sabrina Salerno, David Brandon


Nyt arvostelussa osana NV-festivaaleja nähty LB:n ohjaama Giallo, jonka ensi-illasta on kulunut tänään tasan 38 vuotta ja kaiken lisäksi ensi-ilta osui samaan päivän  kuin kuin ohjaajan synttärit.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Ex-malli Gioia pyörittää nakulehteä nimeltään Pu**ycat, jonka malleja aletaan murhaamaan ja joka surman jälkeen tappaja lähettää kuvia vainajista Gioialle ja joka kuvassa ruumiit on aseteltu seinän kokoisten Gioian nakukuvien eteen, elikkä Gioia saattaa olla seuraava uhri.


Gialloksi tässä oli yllättävän vähän murhia, mutta sitäkin enemmän tarinan osalta vähemmän oleellista  nakuilua ja pääsipä myös yhden hitin ihme ja vaatekaapin dysfunktion pioneeri Sabrina piipahtamassa kuvissa Eevan asussa ja kupsahtamassa mehiläisten( todellisuudessa kärpästen) toimesta.


Krediittiä myös soundtrackistä, josta vastasi Simon Boswell, vaikkakin jännittävissä kohdissa tunnelma osittain latistui musiikin takia.

Delirium on taattua Giallo-laatua, jossa genren teokseksi yllättävän vähän murhia, mutta sitäkin enemmän tarinan osalta vähemmän oleellista nakuilua.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

keskiviikko 2. huhtikuuta 2025

Kauhun yö(1980)

 Alkuperäinen nimi: Macabro 

Tunnetaan myös nimellä: Macabre

Ohjaaja: Lamberto Bava

Käsikirjoitus: Lamberto Bava, Pupi Avanti, Antonio Avanti, Roberto Gandus

Pääosissa: Bernice Stegers, Stanko Molnar, Veronica Zinny, Roberto Posse

Nyt arvostelussa tänään alkaneiden  vuoden 1. NV-festivaalien  osana nähty legendaarisen  LB:n  debyytti, jota aikoinaan markkinointiin elokuvana, joka sai Dario Argenton pelkäämään.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Löyhästi tositapahtumien inspiroima tarina kertoo New Orleansissa asuvasta kotirouvasta Jane Bakeristä, jolla on salasuhde Fred-nimisen tyypin kanssa ja irstas kotirouva käyttää lemmenpesänä taloa, jossa asuu sokea puhallininstrumenttien korjaaja Robert ja hänen äitinsä, mutta kumpikaan ei tiedä, mitä heidän talossaan tapahtuu.

Sillä välin, kun mutsi piilottaa makkaraa, tytär Lucy hukuttaa Michael-veljensä kylpyammeeseen ja lavastaa tapahtuneen onnettomuudeksi.

Tieto kantautuu Janelle kesken makkaranpiilotuksen, joten hän lähtee Fredin kyydillä paikalle, mutta matka ja Fredin kaula katkeaa.


Sitten siirrytään vuosi eteenpäin tapahtuneesta ja kaikesta huolimatta Lucy asuu edelleen isänsä kanssa ja eronnut Jane puolestaan lemmenpesässä, sillä ilmeisesti Robertin äiti on lähtenyt joko seniorikeskukseen tai taivaaseen ja jonkun täyttyy pitää huolta Roberista, mutta kuka huolehtii Janesta, jolla ei näytä olevan kaikki Anterot pihalla salarakkaan ja poikansa kuolemien sekä avioeron jälkeen.

Ja mitenkä tämä ilmenee? No sillä tavalla, että Jane on rakentanut  Fred-aiheisen pienoisalttarin ja jostain kumman syystä Jane on saanut haltuunsa Fredin decapitatioidun pään, jonka kanssa Jane tekee juttuja, jotka saisivat Dahmerin hiljaiseksi.

Vaikka kyseessä onkin Italo-tuotanto, niin pään kanssa pelehtimistä ja ja off-screeninnä kuuluvia voihkimisia lukuunottamatta leffa sisällä juurikaan excliptiä kontenttia ja 45 vuotta leffannilmestymisen jälkeen, ed mainitut kohtaukset eivät aiheuta muuta kuin lieviä WTF-hetkiä ja N-sanalla alkavaa perversiota on kuvattu excliptisemmin sellaisissa elokuvissa, kuten Ne*romantik(1987) ja The Neon Demon(2016)


Beatrice Stegers veti eri hyvän pääosan ja mieleen tästä myös Ubalto Continiellon erikoinen soundtrack, joka kuullosti enemmän pehmopoke-elokuvan tai saippuasarjan soundtrackiltä, mutta tietyissä kohdissa soundtrack osasi luoda tunnelmaan oikeissa kohdissa.


Macabro on kerrassaan loistava ja paikoittain vinksahtanut debyytti LB:ltä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

tiistai 1. huhtikuuta 2025

April Fool’s Day(1986)

 Ohjaaja: Fred Walton

Käsikirjoitus Danilo Bach

Pääosissa: Amy Steel, Thomas F. Wilson, Deborah Foreman, Deborah Goodrich,  Jay Baker, Ken Olandt,  Griffin O’ Neal,  Neah Pinsent, Clayton Rohner

Nyt arvostelussa Beverly Hills kyttä- kirjoittajan  ajankohtaan sopiva juhlapäiväslasher.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Joukko juippeja lähtee saarelle viettämään aprillipäivää, kunnes joku alkaa harventamaan juippien rivejä.


Nokkela ja vaihteeksi erilainen slasher, jonka lopun  yllätystwisti vetää jopa melkein vertoja 3 vuotta aiemmin julkaistulle  Sleepaway Campin ” seisauttavalle ” lopputwistille.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


torstai 20. maaliskuuta 2025

Takaisin helvetistä(1989)

 Alkuperäinen nimi: Jacknife

Ohjaaja: David Hugh Jones

Käsikirjoitus: Stephen Metcalfe

Pääosissa: Robert  De Niro, Ed Harris, Kathy Baker, Charles S. Dutton


Nyt arvostelussa toinen 1989 ilmestynyt draama Vietnam-veteraanin haasteista sopeutua siviilielämään ja 3.leffa, jossa D Niro näyttelee Vietnam-veteraania.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Veteraani Joseph, lempinimeltään ”Megs” ottaa yhteyttä veteraanitoveri Daven, joka asuu siskonsa Marthan luonna ja ryyppää joka ilta paikallisessa baarissa.


Megsin ja Daven ystävyys joutuu koetukselle, kun Megs ja Martha alkavat seukkaamaan, mistä Dave ei tykkää, koska Megs on ollut pari kertaa vankilassa pahoinpitelyn takia ja on muutenkin originelli persoona.


De Niro, Harris ja Baker vetivät mainiot pääosat ja toisin kuin saman vuoden spektaakkeli Syntynyt 4. Heinäkuuta, Jacknifen budjetti oli vain 10 miljoonaa ja meno on muutenkin hillitympää, sillä tarinassa takaumia on vain 4  ja leffan keskiössä oleva veteraanien tukiryhmä tuo autenttisen ja lämminhenkisemmän tunnelman tähän verrattuna Stonen  spektaakkelimaisempaan ja faktoja vääristelevään tyyliin.


Jacknife ei ole Syntynyt 4. Heinkuuta veroinen mestariteos, mutta muuten erinomainen tarina veteraanien haasteista sopeutua siviilielämään.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 14. maaliskuuta 2025

Mickey 17(2025)

 Ohjaaja: Bong Joon Ho

Käsikirjoitus: Bong Joon Ho( Edward Ashtonin kirjan Mickey 7 pohjalta)

Pääosissa: Robert Pattinson, Mark Ruffalo, Toni Collette, Steven Yeun, Steve Park, Naomi Ackie, Cameron Britton 


Nyt arvostelussa 5 vuotta sitten 1.parhaan elokuvan Oscarin ulkomaalaisena  voittaneen BJH:n 1.Hollywood-elokuva.

Lähitulevaisuudessa(2054) Mickey ja nimestään huolimatta ei  suomalainen Timo perustavat leipomon, mutta, kun pankilta ei heru lainaa, he lainaavat rahaa koronkiskurilta ja kun kun bisnes ei luista, niin kaverukset pakenevat velkojaan hakemalla  töitä avaruudesta , joka  Mickeyn osalta ei päädy hyvin, sillä jätettyään epähuomiossa  lukematta pikku präntin sopimuksestaan, elikkä Mickey   kuolee työtapaturmassa, mutta mutta palaa elävien kirjoihin jatkuvasti, sillä pikku  präntti sopimuksessa antaa firmalle luvan kloonata  Mickeyn, silloin jos hän kuolee työtapaturmassa.

Sitten erään inhimillisen mokan takia Mickey saa seurakseen kaksoisolennon ja niin Mickey(t) päättävät nousta kapinaan firman johtajaa, epäilyttävän paljon nimeltä mainitsematonta 2 kauden USA:n presidenttiä muistuttavaa Kenneth Marshallia vastaan, jolla on ikäviä suunnitelmia  Karhukaisia muistuttavia Creeperiksi kutsuttuja olioita vastaan.


Pattison veti hyvät pääosa(t) ja Ruffalo veti myöskin mainion sivuosan Trump-karikatyyrinä.

Mickey 17 on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi scifi-hifistely-komediaja vaikka tämä olikin taloudellinen floppi WB:lle, niin toivottavasti siitä huolimatta näkisin mielelläni lisää BJH:n tekemiä Hollywood-tuotantoja jatkossakin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 13. maaliskuuta 2025

The Monkey(2025)

 Ohjaaja: Osgood Perkins

Käsikirjoitus: Osgood Perkins( Stephen Kingin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Theo James, Christian Convery, Tatiana Maslany, Colin O’ Brien, Rohan Campbell, Sarah Levy, Osgood Perkins,  Adam Scott, Elijah Wood


Nyt arvostelussa  arvostelussa  viime kesän  yllätyshitti Longlegsin  ohjaaja/kirjoittaja uusin hengentuotos, joka perustuu Stephen Kingin tekstiin ja tuottajana häärii Saw-saagan tulille laittanut James Wan, joten yllättävän nopeasti Osgood on päässyt järeään seuraan, vaikka onkin ollut ohjaaja/kirjoittaja vasta 15 vuotta.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kirottu symbaaliapina tai tässä tapauksessa rumpali aiheutta luovia ja varsin gorepitoisia kuolemia ympärillään ja kaksoisveljekset Hal ja Bill ovat lapsesta asti yrittäneet hankkiutua apinasta eroon, mutta lopulta Hal joutuu suorittamaan tehtävän poikansa Peteyn kanssa, kun apinan tuoma mahti pistää Billin pöntön sekaisin vallasta.


Elikkä hyvinkin tyypillinen kirottu objekti-tarina  nykyaikaan ja erittäin luovilla  ja gorepitoisilla kuolemilla upgreidattuna.

Tätä kirjoittaessa   Osgood on jo kuvannut  seuraavan elokuvan joka kulkee nimellä Keeper ja saa ensi- iltansa lokakuussa, joten  mielenkiinnolla odotan sitäkin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 27. helmikuuta 2025

Antropophagus(1980)

 Tunnetaan myös nimillä: Antropophagus: The Beast, The Savage Island, The Grim Reaper

Ohjaaja: Joe D’Amato

Käsikirjoitus: Joe D’Amato &  George Eastman

Pääosissa: George Eastman, Tisa Farrow, Zora Kerova, Saverio Vallone, Serena  Grandi


Nyt arvostelussa lukuisten eri genrejen multitaskaaja Joe D’Amaton  ” kiistanalainen” kasarin kauhuklassikko, jossa jälleen kerran Mia Farrow’ n vähemmän tunnetun pikkusiskon retki saarelle menee jälleen kerran päin pebaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Jossain päin Kreikkaa  sijaitsevalla saarella lomaileva saksalainen pariskunta saa surmansa tuntemattoman hyökkääjän toimesta.


Tästä sitten siirrytään elokuvan 5 päähenkilöön, jotka saapuvat samaiselle saarelle, joka on syystä tai toisesta lähes autio sokeaa tyttö(oletettua) ja mummoa lukuunottamatta.

Pian erään seurueen  jäsenen  pää löytyy vadista ja toinen jäsen, jolla on pulla uunnissa, joutuu siepatuksi ja pian selviää, että saarella riehuu Klaus-niminen kannibaali, joka on vastuussa saaren populaation yllättävän nopeasta vähentymisestä.


Syy, miksi elokuva oli ilmestyessään ” kiistanalainen” johtui siitä, että D’Amatoa syytettiin oikeiden ruumiiden kaltoinkohtelusta, kun leffan tunnetuimassa  kohdassa Kannibaali-Klaus toimii luvattomana kätilönä, joka ei päätyy hyvin äidin ja vauvan osalta.

 Vaikka kohtauksessa käytetty ”sikiö” olikin jänis paikallisesta lihakaupasta, se ei vähentänyt ”kohua” leffan ympärillä, joten seurauksena oli paikka pahamaineisella Video Nasties-listalla ja samanlainen ”kohu”  pyöri myös D’Amaton edellisenä vuonna ilmestyneen  Buio Omegan ympärillä, jossa esiintyneen ruumiin väitettiin olevan aito ja totesi  ohjaaja eräässä haastattelussa kohun  ja sensuurin ed mainittujen teosten ympärillä olevan hevonpa**aa, sillä Antropophaguksessa ei ammuta ketään, vaan mussutetaan sisuskaluja.


Vaikka D’Amato oli itse ylpeä tästä ja nosti sen suosikikseen omien teostensa joukosta, niin kokeneelle gorehoundille leffa ei tarjoa juuri mitään parin ”kiistanalaisen” kohtauksen  ohella, mutta muuten leffa on paikoittain upeasti kuvattu, saari loi mainiot puitteet tapahtumille ja Eastman veti taas vaihteeksi hyvän roolisuorituksen  ja eipä tämä anna kovin hyvää kuva Kreikasta turistiystävällisenä maana.


Arvosana⭐️⭐️⭐️






lauantai 22. helmikuuta 2025

Cannibal Apocalypse(1980)

 Alkuperäinen nimi: Apocalypse domani

Tunnetaan myös nimellä: Invasion of the Flesh Hunters

Ohjaaja: Antonio Margheriti( nimellä Anthony M. Dawson)

Käsikirjoitus: Dardano Sacchetti

Pääosissa: John Saxon, Giovanni Lombardo Radice, Elizabeth Turner, Tony King, Wallace Wilkinson

Nyt arvostelussa kasarin kannibaalibuumin oudoin ja vähiten kiistanalaisin teos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Leffa lähtee käyntiin Vietnamin sodasta, jossa kapteeni Norman Hopper pelastaa  nokkelasti nimetyn sotamies  Charles Bukowskin ja muita sotavankeja maakuopasta, kunnes Bukowski puree Hopperia käteen.


Tästä sitten siirrytään vuosia eteenpäin Atlantaan, jossa Bukowski sekoaa ja alkaa puremaan kaikkia vastaantulijoita ja pian kettuuntuneet motoristit jahtaavat Bukowskia ympäri kirpputoria.


Kapteeni Hopper kutsutaan selvittämään tilannetta ja pian  on helvetti irti Atlantassa, kun kannibaalit juoksentelevat puremassa vastaantulijoita ja poliisi  grillaavat kannibaaleja liekinheittimillä. 


Leffan tittelistä päätellen alunperin on ollut mitä ilmeisesti rahastaa Coppolan edellisen vuoden mestariteoksen menestyksellä ja Saxon mainitsi eräässä haastattelussa, että oletti leffan nimeomaan olevan Vietnam-leffa, mutta kuvausten alkaessa totuus paljastui ja Saxon syytti kielimuuria asiasta.

Ja vaikka käsikirjoittajan penkillä hääri Sacchetti, jonka kynästä ovat lähtöisin monet Fulcin mestariteokset, niin jostain kumman syystä leffan kannibaaliteema on paikoittain liian sekava ja välillä vailla järjen häivää, esim kannibalismia edistävä virus kuulosta hatusta vedetyltä ja toiseksi vesikauhu Cronenbergin Rabidin(1977) tyylin olisi kuulostanut paljon loogisemmalta vaihtoehdolta tämän leffan taudinkuvaksi.


Ja toiseksi ns ”kannibaalien” käytös  tuntuu vaihtelevan kohtauksesta toiseen, esim  eräskin kannibaaleista muuttuu ykskaks  pelkuriksi, vaikka olikin hetkeä aiemmin ydinosaamisensa parissa.


Järkeä vailla olevasta käsikirjoituksesta huolimatta on tässä omatkin hetkensä, kuten aivan överiksi vedetty ampumahaava haulikon jäljiltä ja erittäin ”mielenkiintoinen” soundtrack kohtaukseen, jossa poliisi grillaa jengiä liekinheittimillä. 


Joka tapauksessa Cannibal Apocalypse on keskivertoa parempaa italohuttua ja tällä kertaa sentään omaperäisellä käsikirjoituksella varustettuna.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️ 



torstai 20. helmikuuta 2025

Nightmare City(1980)

 Alkuperäinen nimi: Incubo sulla citta  contaminata

Tunnetaan myös nimellä:  City of the Walking Dead

Ohjaaja: Umberto Lenzi

Käsikirjoitus: Piero Regnoli, Tony Corti, Jose Luis Delgado

Pääosissa: Hugo Stiglitz, Mel Ferrer, Francisco Rabal, Laura Trotter,  Maria Rosaria Omaggio

Nyt arvostelussa legendaarisen Umberto Lenzin hieman erilainen ”zombi” elokuva, joka kuuluu sarjassamme  niihin tekeleisiin, joita tehtiin  Zombi 2:n maineella rahastaen ja samalla tämä oli niitä tekeleitä, joita levitettiin harhaanjohtavalla vaihtoehtoisella tittelillä Zombi 3, jolla ei muiden samalla nimellä kulkevien tekeleitten kanssa ole mitään tekemistä Dawn of The Dead:in Italo- versio Zombin tai Zombi 2:n ja ”virallinen Zombi 3:n tuli ulos vasta 1988.

Nyt kuitenkin Nightmare Cityn pariin:

Amerikkalainen toimittaja Dean Miller lähtee tekemään Eurooppaan juttua tutkijoista, jotka palaavat kotiin jouduttuaan ydinonnettomuuteen.

Koneen laskeuduttua kentälle ja koneen oven avattua ulos ryntää tutkijoiden sijasta erittäin köyhästi maskeerattuja olioita, jotka tekevät selvää vastaanottokomiteassa mukana olleista sotilaista pyssyillä ja viidakkoveitsillä.

Lentokentältä  oliot jatkavat riehumistaan Aerobic-ohjelman kuvauksissa ja sairaalassa ja sillä  välin Dean ja vaimonsa Anna pakenevat olioita sinne sun tänne ja samalla armeija  miettii mitä pitäisi huonosti maskeeratuille olioille tehdä.


Kuten alussa totesin, kyseessä on  erilainen ”zombi” elokuva, sillä ”zombit” ovat  säteillyn saastuttamia ihmisiä ja perinteisten zombien sijasta uhrien syömisen sijasta veri kiinnosta enemmän ja perinteisestä zombeista poiketen, nämä veijarit osaavat käyttää aseita, ajaa autolla ja eräässä vaiheessa  juoksevat jostain syystä ympyrää pelolla, sillä 3 käsikirjoittajan voimin tehdystä sekamelskasta ei ota selkoa vanha Erkkikään.

Ja mitä puolestaan tulee ”zombien” maskeeraukseen,  sillä mitä ilmeisesti kunnon maskeeraukseen ei ole ollut varaa, sillä ”zombeja” esittävät statistit näyttävät tullen suoraan kuvauksiin kylpylästä mutanaamio kasvoilla.


Nightmare City on on taas vaihteeksi taattua Italohuttua, elikkä räikeä, vailla mitään järkeä ja hyvällä soundtrackillä varustettu  ja epävirallista  Zombi 3 nimellä kulkevista  teoksista Nightmare City edustaa parhaimmistoa Let Sleeping  Corpses  Lie:n ja Bruial Groundin ohella ja on mitä ilmeisesti toiminut inspiraationa Grindhouse-projektin Planet Terror-osalle.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

keskiviikko 19. helmikuuta 2025

Doctor Butcher M.D(1980)

 Alkuperäinen nimi: Zombi Holocaust

Tunnetaan  myös nimillä:  Island of the Last Zombies, Zombi 3, Queen of the Cannibals

Ohjaaja: Mariano Girolami

Käsikirjoitus: Romano Scandarito & Fabrizio De Angelis 

Pääosissa: Ian McCulloch, Alexandra Delli Colli, Donald O’ Brien


Nyt arvostelussa  yksi  Italian B-luokan  elokuvateollisuuden ”kulmakiviä” , jossa yhdistyvät saapasmaan suosikkihirviöt, elikkä, zombit ja kannibaalit ja samalla tämä oli yksi  räikeimpiä yrityksiä rahastaa Zombi 2:n maineella, sillä lavasteiden ohella myös pääosan esittäjä McCulloch kaapattiin tähän mukaan.


Zombi 2:n tyyliin tarina lähtee käyntiin New Yorkista, jossa sairaalassa tapahtuu öisin kummia, kun joku vierailee ruumishuoneella viemässä elimiä ja osia vainajilta ja myöhemmin myös potilailta.

Syyllinen jää verekseltään kiinni, mutta päättää defenestraatioida itsensä.

Ruumiinosia ja sisuskaluja viennyt tyyppi tunnistetaan tatuoinnin perusteella  Maluku-saarelta kotoisin olevan heimon jäseneksi, joten sankarimme lähtevät tutkimaan asiaa ja kohtaavat kannibaalien lisäksi mieleltään hervottoman luvattoman kirurgin,  Dr. Butcherin, joka tekee paikallisilla kokeita ja muuttaa nämä zombeiksi.


Huimasta tarinasta ja konseptista ei oteta kaikkea iloa irti, sillä zombeja näkyy leffan aikana liian vähän, mutta sen sijaan eläinrakkaat voivat huokaista helpotuksesta, sillä muiden saapasmaan kannibaalielokuvien ikävää ”perinnettä” ei tässä elokuvassa nähdä, mutta sen sijaan  nähdään yksi erittäin luova zombin tappo veneen perämoottorilla ja  yllättävä ”maisemanvaihdos”, kun kannibaalit juoksevat ykskaks syksyisessä metsässä viidakon sijasta.


Dr. Butcher M.D on räikein yritys rahastaa Zombi 2:n maineella, mutta älyvapaan tarinan myötä tämä toimii mainiosti komediana.


Arvosana⭐️⭐️⭐️

tiistai 18. helmikuuta 2025

Hell of the Living Dead(1980)

 Alkuperäinen nimi: Virus- L’Inferno dei morti viventi

Tunnetaan myös nimillä: Zombie Creeping Flesh, Night of the Zombies

Ohjaaja: Bruno Mattei

Käsikirjoitus: Claudio Fragasso  & José Maria Cunillés

Pääosissa: Margit Evelyn Newton,  Franco Garofalo, José Gras, Selan Karay


Nyt arvostelussa Italian ” Ed Woodina” tunnetuksi tulleen Bruno Mattei’n 5 viikossa filmattu käppäinen yritys rahastaa  Dawn of The Dead:in ja  Zombi 2:n  maineella.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Papua Uusi Guineassa sijaitsevassa laitoksessa tapahtuu vuoto, jonka seurauksena työntekijät muuttuvat zombeiksi.

Tästä sitten siirrytään Barcelonaan, jossa viherpiipertäjät ovat ottaneet USA:n suurlähetystön henkilökunnan panttivangeiksi ja vaativat ed mainitun  laitoksen sulkemista.


Sinisiin haalareihin ja mätsääviin lippiksiin pukeutunut SWAT-tiimi ryntää lähetystöön pyssyt paukkuen Dawn of the Dead:in soundtrackin (luitte aivan oikein!)säestämänä.

Henkiin jäänyt viherpiipertäjä varoittaa tiimiä vaarasta Papuassa, jonne tiimi sitten lähtee tutkimaan tilannetta.

Perillä tiimi kohtaa zombien ohella toimittaja Lia Rousseau’n ja kameramies Maxin, jotka ovat niin ikään tutkimassa laitosta ja zombeja ja pian käy ilmi karu totuus laitoksesta.


Kuten alussa totesin, niin Romeron ja Fulcin mestariteosten maineella rahastaminen haiskahtaa ja pahasti, etenkin Goblinin pöllityn soundtrackin ja sinihaalaristen sankareiden osalta ja trooppinen lokaatio puolestaan on pöllitty Fulcilta ja mahtuu mukaan myöskin kierrätettyä matskua luontodokkareista, joten en kyllä ihmettele, että leffa saatiin purkkiin 5 viikossa.


Lisäksi käsikirjoitus tuntuu muutamassa minuutissa kyhätyltä, sillä   käsikirjoituksessa ei ole järjen  häivää, mainittakoon jostain kumman syystä keskellä viidakkoa sijaitseva omakotitalo, josta eräs sankareistamme löytää balettihameen, lähtee tanssimaan ympäri taloa ja kuinka ollakkaan, päätyy zombien ateriaksi, joten hieman ihmettelen, että tämänkö  takia Mattei peri Fulcilta 8 vuotta myöhemmin ”virallisen” Zombi 3:n ohjaajan pestin.


Onneksi koko ”komeus” kruunataan skeidaisella lopulla, joka on muuten harvinaisen synkkä näinkin tahattoman koomisen leffan.


Hell of the Living Dead on törkeä, mutta riemastuttavan käppäinen yritys rahastaa Romeron ja Fulcin mestariteosten maineella, mutta kyllä tästä parit naurut irtoaa.


Arvosana⭐️⭐️⭐️


sunnuntai 9. helmikuuta 2025

Society(1989)

 Ohjaaja: Brian Yuzna

Käsikirjoitus: Woody Keith & Rick Fry

Pääosissa: Billy Warlock, Devin DeVasquez, Evan Richards, Ben Meyerson

Nyt arvostelussa alunperin tyypilliseksi Slasher-elokuvaksi suunnitellun, mutta sittemmin Body Horror-elokuvaksi muokattu tarina eliittien hämäristä menoista,   jossa  Bride of the Re-Animatorista tutut ohjaaja Brian Yuzna ja erikoistehostetaiteilija Screaming Mad George  päästävät jälleen huippuosaamisensa ytimeen.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Beverly Hillsin hienostopiireihin kuuluva Bill tuntee olevansa ulkopuolinen piireissä, joten hän puhumassa asiasta myssytohtorin kanssa.


Sitten Bill saa selville, että hienostopiireissä on jotain hämärää meneillään ja Bill päätyy juhliin, jossa rikkaat syövät kirjaimellisesti köyhät ja sana ” Butthead” saa uuden, kirjaimellisen merkityksen.


Society tarjoaa viihdyttävää, överiä ja ällöä menoa yhdistettynä tyypillisen tarinaa eliittien hämäristä menoista.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




lauantai 8. helmikuuta 2025

Kummitusjuttu(1981)

 Alkuperäinen nimi: Ghost Story

Ohjaaja: John Irvin 

Käsikirjoitus: Lawrence D. Cohen(Peter Straubin novellin pohjalta)

Pääosissa: Fred Astaire, Melvyn Douglas, Douglas Fairbanks Jr, John Houseman, Craig Wasson, Alice Krige, Patricia Neal, Jaqueline Brookes, Guy Boyd, Miguel Fernandes


Nyt arvostelussa John Irvinin( Raaka keikka, Hamburger Hill, Next of Kin) ohjaama kummitus-aiheinen kasarin kauhuklassikko.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Papat kokoontuvat  kertoman toisilleen kummitusjuttuja, kunnes yhden  papan poika putoaa  ikkunasta päivää ennen  häitänsä, joten  vainajan veli saapuu paikalle ja alkaa isänsä ja muiden pappojen kanssa tutkimaan juttua.

Sitten muut papat kuolevat myöskin oudoissa olosuhteissa, jonka myötä paljastuu ikävä juttu pappojen nuoruudesta.


Kummitusjuttu on tyylikäs, jännä tunnelmallinen old school-kauhuelokuva, joka nimenomaan luottaa tunnelmaan luomiseen , kuin goreiluun ja jump scareiluun ja ainoa kohta kun tunnelma katkea on ed mainittu ikkunasta putoaminen, joka on aikakauteen nähden kuvattu erittäin kökösti.


Yhtä tahattoman koomista kohtausta lukuunottamatta Kummitusjuttu on kerrassaan loistava ja jännä kauhuelokuvia, jollaisia harvemmin nykyään enää tehdään.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

lauantai 1. helmikuuta 2025

Great White(1981)

Alkuperäinen nimi: L’ultimo squalo

Tunnetaan myös nimillä: The Last Shark, The Last Jaws, Valkoinen tappaja, Tappajahai- Surffaajien kauhu

Ohjaaja: Enzo G. Castellari

Käsikirjoitus: Marc Princi & Ramón Bravo

Pääosissa: James Franciscus, Vic Morrow, Joshua Sinclair,  Micaela Pignatteli


Nyt arvostelussa legendaarisen multitaskaaja Castellarin Tappajahai-plagiaatti, josta Universal ei tykännyt ja näin ollen  elokuva ei ollut saatavilla jenkeissä missään formaatissa  vuoteen 2013 asti jolloin siellä leffa julkaistiin DVD:nä.


Onneksi Universalin lakiosaston sormet eivät ulottuneet Eurooppaan, jossa  elokuva nähtiin tuoreeltaan, meillä älyvapaiden suomennosten kärkikastia edustavalla ja paljonpuhuvalla  tittelillä  Tappajahai-Surffaajien kauhu, josta kummaa kyllä Universal ei ilmeisesti nostanut älämölöä ja joka samalla  antoi myös  osuvan kuvauksen siitä,minkälaisesta elokuvasta on kyse.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi.


Valkohai väijyy ja syö surffaajia, pormestari vähättelee  ongelmaa, koska on vaalit tulossa ja surffauskilpailu, joten kirjailija ja kalastaja lähtevät metsästämään haita.


Hieman kyllä ihmettelen , miksi Universal veti herneen nenään tästä, sillä kalastajan ja pormestarin hahmot,  jengi hain armoilla keskellä merta, hain hyökkäys  helikopterin kimppuun ja hain räjähtävä loppu ovat ainoat plagioidut jutut Tappajahain 1 ja 2.osasta, sillä muuten leffa poikkeaa esikuvistaan, mutta tunnetusti jenkit keksivät haastaa oikeuteen milloin mistäkin, joten  oletettavasti ed mainittujen  plagioitujen juttujen takia  oikeusjuttu ilmeisesti sai alkuunsa.


Kuten aina, B-luoka italoelokuvien perinteitä kunnioittaen on tässäkin eri kova soundtrack, josta vastaa kukapa muukaan kuin Guido & Maurizio De Angelis.


” Kohusta” huolimatta Great White on jälleen kerran tyypillistä ja viihdyttävää italohuttua ala Castellari ja kyllä tämä voittaa Tappajahain surkuhupaisat 3 ja 4.osan.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️ 

maanantai 20. tammikuuta 2025

Dark City(1998)

 Ohjaaja: Alex Proyas

Käsikirjoitus: David S. Goyer

Pääosissa: Rufus Sewell, William Hurt, Kiefer Sutherland, Jennifer Connelly, Richard O’ Brien, Ian Richardson, Bruce Spence, Melissa George


Nyt arvostelussa, The Crow ja I Robot-ohjaajan massojen noteeraama, mutta silti lievästi aliarvostettu Cyberpunk-klassikko.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Päähenkilö  John Murdoch herää rähjäisessä hotellihuoneessa, muistinsa menettäneenä ja ruumis lattialla.

Sitten puhelin soi, jonka toisessa päässä oleva oleva eräs tohtori  kehottaa Johnia liukenemaan paikalta ja kertoo paikalle olevan tulossa ikävää porukkaa, jotka tunnetaan ”Muukalaisina”  

”Muukalaisten ” lisäksi Johnia jahtaa myös poliisitarkastaja Frank Bumstead hotellihuoneen ruumiin takia ja  harhaillessa  ympäri kaupunkia, John   saa selville nimensä, löytää vaimonsa Emman ja päättä selvittää, keitä ” Muukalaiset” ovat, miksi kaupunki on elokuvan tittelin mukaisesti pimeänä 24/7  ja yrittää päästä Shell Beach-nimiselle rannalle.


Eri kiinnostava ja jännän tarinan ohella Dark City ansaitsee krediittiä hienosti lavastetusta kaupungista, joka on yhdistelmä Film-Noir-klassikkoja, Blade Runneria, Terry Gilliamin Braziliä ja Tim Burtonin 1.Batmanin Gotham Cityä, elikkä kaupunki on täynnä Art Decoa arkkitehtuuria, autoja ja muotia myöten ja pääsee  myöskin saksalainen Ekspressionismi esille, sillä ” Muukalaiset” muistuttavat epäilyttävän paljon Nosferatun kreivi Orlokia.


 Triviana mainittakoon myös, että vuotta myöhemmin Dark Cityn lavasteissa kuvattiin osittain myös Matrix-saagan 1.osaa.


Kuten alussa totesin, niin Dark City on yleisesti tunnettu teos, mutta silti lievästi aliarvostettu, jonka valttikorttina on eri jännä ja kiinnostava tarina ja visuaalinen puoli.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ 

 

lauantai 18. tammikuuta 2025

Legenda Billie Jeanista(1985)

 Alkuperäinen nimi: The Legend of Billie Jean

Ohjaaja: Matthew Robbins

Käsikirjoitus: Lawrence Konner & Mark Rosenthal

Pääosissa: Helen Slater, Christian Slater,  Keith Gordon, Yeardley Smith,  Peter Coyote, Dean Stockwell, Richard Bradford, Martha Gehman,  Barry Tubb


Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu kasarin nuorisoleffa,  Jossa Lisa Simpson kiroilee ja jonka myötä lähti liikkeelle urbaani legenda, että Helen Slater on mukamas Christianin sisko IRL, kun näyttelevät siskoa ja veljeä tässä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Kiusaaja varastaa ja romuttaa  Binxin( Christian Slater) Honda Elite-skootterin ja pieksee Binxin, joten  isosisko Billie Jean  menee tekemään rikosilmoituksen, mutta poliisia ei kiinnostaa, joten Billie Jean ystävineen menee kiusaajan isän luo vaatimaan 608 dollaria skootterin korjausta varten.

Ka-Zingiä ei heru ja kiusaajannisä  yrittää lähennellä, johon Billie Jean vastaa ampumalla olkapäähän ja tämän  yötä Billie Jean, Binx ja kumppanit joutuvat pakenemaan viranomaisia ja nousevat tämän myötä nuorisolaisten keskuudessa  auktoriteettejä vastustaviksi sankareiksi.


Legenda Billie Jeanistä edustaa kasarifiilistelyä keskivertoa paremmasta päästä ja krediittiä soundtrackistä, erityisesti Pat Benatarin Inviciblestä, joka lyyrikoiden puolesta tiivistä hyvin leffan tunnelman ja tarinan.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️


tiistai 14. tammikuuta 2025

Gloria-Gangsteriheila(1980)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: John Cassavetes

Pääosissa: Gena Rowlands, John Adames, Buck Henry, Julie Carmen, John Finnegan, Tom Noonan, Sonny Landham, Lawrence Tierney


Nyt arvostelussa legendaarisen näyttelijä/ohjaaja/kirjoittaja  Cassavetesin   Neo-Noir-klassikko.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Etelä-Bronxissa asuva  Dawn-niminen perhe surmataan Mafian toimesta, koska perheen isä Jack, joka toimi kirjanpitäjänä Mafialle, päätti ruveta FBI:n ilmiantajaksi ja ennen verilöylyä Jack lähettää poikansa Philin naapurinsa Glorian  luokse turvaan.


Pian Mafia on Philin ja Glorian kintereillä, sillä Phil kantaa mukanaan isänsä tilikirjaa, joka sisältää raskauttavaa infoa ja Gloria, jolla ei ole mitään kokemusta lapsen hoitamisesta, rupeaa Philin sijaisäidiksi , vaikka onkin elokuvan tittelin mukaan heilastellut heitä jahtaavan mafioson kanssa.


Rowlands ja Adames vetivät hyvät pääosat ja krediittiä Rocky-säveltäjä Bill Contin hyvästä soundtrackistä.


Luc Bessonin mestariteoksen  Leon(1994)  inspiraationa toiminut ja Sidney Lumetin ohjaamalla ja Sharon Stonen tähdittämällä  remakella(1999 siunattu Gloria on kerrassaan loistava, jännä ja viihdyttävä Neo Noir-klassikko 45 vuoden takaa.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 3. tammikuuta 2025

Nosferatu(2024)

 Ohjaaja: Robert Eggers

Käsikirjoitus: Robert Eggers( Henrik Galeen käsikirjoituksen & Bram Stokerin romaanin pohjalta)

Pääosissa: Bill Skarsgård, Nicholas Hoult, Lily- Rose Depp, Aaron, Taylor-Johnson, Emma Corrin, Willem Dafoe, Ralph Inerson, Simon McBurney


Nyt arvostelussa 00-luvun parhaimpiin ja harvoihin kiinnostaviin ohjaaja/käsikirjoittajiin lukeutuvan Eggersin 4.kokoillan elokuva, 3.filmatisointi luvattomasta Dracula-tarinasta Nosferatu.


Tarina on  sama kuin ennenkin: Orlok/Dracula tahtoo kämpän Wisborgista/Lontoosta, Hutter/Harker lähtee hieromaan kauppoja/ Orlok/Dracula näkee kuvan Ellenistä/ Wilhelminasta, lukitsee Hutterin/Harkerin linnaansa, tekee ilkeyksiä Wisborgissa/Lontoossa ja saa lopuksi surmansa.


Vaikka Draculaan liittyvät lupa-asiat hoidettiin kuntoon jo vuonna 1931, niin tästä huolimatta Eggersin Nosferatu tekee kunniaa käyttämällä Murnaun elokuvan hahmojen nimiä ja tapahtumapaikkaa ja aikaa, mutta onnistuu silti olemaan omanlaisensa uniikki teos, erityisesti lisäämällä tarinaa enemmän väkivalta, seksiä ja Eggersille tyypillistä visuaalista kikkailua ja erityisesti mieleen jäi kohtaus, jossa Orlok seisoo avoimen  ikkunan edessä ja Orlokin käden varjo lankeaa kaupungin ylle.


Ja mitä puolestaan Orlokiin, tulee, niin hypetyksestä huolimatta Skarsgård ei tehnyt vaikusta allekirjoittaneeseen roolisuorituksellaan ja erityisesti Orolokin uusi look pisti pahasti silmään , etenkin viiksien osalta, joiden on mitä ilmeisesti on ollut tarkoitus olla viittaus/homage Draculan tosielämän esikuvalle, Vlad Seivästäjälle, mutta siitä huolimatta viiksistä tuli allekirjoittaneelle vahvasti mieleen Sonicin arkkivihollinen, Dr. Eggman tai  70-luvun Poke-elokuvan stereotyyppinen mies(oletettu) tähti ja allekirjoittaneen mielestä omituisten otusten tulkitsija Doug Jones olisi sopinut rooliin paremmin.


Joka tapauksessa Nosferatu 3.0 on jälleen taattua Eggersiä alusta loppuun asti ja kerrassaan loistava aloitus elokuvavuodelle 2025.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 2. tammikuuta 2025

Wise Blood-Levoton veri(1979)

 Ohjaaja: John Huston

Käsikirjoitus: Benedict & Michael Fitzgerald( Flannery O’ Connorin novellin pohjalta)

Pääosissa: Brad Dourif,  John Huston, Ned Beatty, Harry Dean Stanton,  William Hickey, Dan Shor, Amy Wright, Mary Nell Santacroce  


Nyt arvostelussa legendaarisen John Hustonin(Maltan Haukka) ohjaama hyvin erikoinen draama 70-luvulta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Sodasta(oletettavasti Vietnamista) palaava Hazel ”Haze” Motes palaa kotikulmilleen ja ryhtyy kiertäväksi saarnaajaksi, mutta mutkia matkan tuovat vuokraemäntä, joka lähentelee  Hazeliä ja impressaari  Hoover Shoates, joka aikoo muuttaa Hazelin saarnaamisen viihteeksi.


Dourif loistaa yhdessä harvoista pääosistaan  ja  tämä ei tod ole leffa”selkeimmästä” päästä, vaikka outoilussa ei mennäkään Lynch-tasolle.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



keskiviikko 1. tammikuuta 2025

Alcatraz-kohtaloni(1995)

 Alkuperäinen nimi: Murder in the First

Ohjaaja: Marc Rocco

Käsikirjoitus: Dan Gordon

Pääosissa: Christian Slater,  Kevin Bacon, Gary Oldman, Embeth Davidzt, Brad Dourif, William H. Macy, R. Lee Ermey, Stephen Tobolowsky, Mia Kirshner,  Kyra Sedgwick


Nyt starttataan Kulinaristin 8.vuosi käyntiin löyhästi tositapahtumiin perustuvalla ja edellisenä vuonna julkaistun Rita Hayworth-Avain pakoon varjoon jääneellä genren teoksella.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


5 dollarin varastamisesta tuomittu ja Alcatraziin siirron saanut  Henri Young yrittää pakoa 2 muun vangin kanssa, mutta pako jää yrityksen tasolle, kun yksi karkureista ammutaan, toinen ei saa minkään sortin sanktiota ja Henri joutuu eristykseen yli  3 vuodeksi, vaikka vankilan säännöt sanovat eristyksen pituudeksi 19 päivää.


Päästyään eristyksestä Henri hyökkää ruokalassa pakoyrityksestä vailla sanktiota jääneen Rufus McCainin kimpuun tappaen tämän lusikalla, mikä aiheutta ihmetystä tuomarissa ja asianajaja James Stamphillissä, joka on määrätty edustamaan Henriä oikeudenkäynnissä , jossa häntä uhkaa kuolemantuomio 1.asteen murhasta ja James yrittää puolestaan saada tuomion kuolemantuottamuksesta sekä todistaa samalla, että eristys ja vankilan apulaisjohtajan  Milton Glennin suorittamat pahoinpitelyt tekivät pikkurikollisesta murhaajaan.


Kevin Bacon veti tässä allekirjoittaneen mielestä uransa parhaimman roolisuorituksen ja myös Oldman veti mainion roolin sadistisena apulaisvankilanjohtajana ja olipa yllättävää nähdä myös Dourif vaihteeksi muussa roolissa kuin roistona tai outona hiipparina.


Dramaattista tunnelmaa säestää Hellraiser-säveltäjä Christopher Youngin musiikit ja enpä olisi uskonut, että kauhuelokuvan säveltäjä onnistuisi tekemään näinkin dramaattisen soundtrackin.


 Murder in the First on koskettava, liikuttava ja lievästi aliarvostettu vankilaelokuva tositapahtumiin perustuvien  fiktiivisten  joukossa sekä yksi Kevin Baconin uran tähtihetkiä Footloosen, Death Sentencen(2007) ja  seuraavana vuonna julkaistun Sleepersin ohella.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️