Avatar: Fire and Ash(2025)

 Ohjaaja: James Cameron

Käsikirjoitus: James Cameron,  Rick Jaffa, Amanda Silver, Josh Friedman, Shane Salerno

Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldaña, Stephen Lang, Oona Chaplin, David Thewlis, Kate Winslet, Cliff Curtis, Edie Falco, Giovanni Ribisi, Sigourney  Weaver,  Jemaine Clement, Jack Champion, CCH Pounder

Nyt arvostelussa avaruudeen stereoidismurffien saagan 3.osa, joka jatka siitä, mihin jäätin 3v sitten:

Eversti Quaritch ei ole vieläkään pääsyyt yli Jake Scullyn loiķkauksesta  Na'Vi-leiriin ja kolonaoismin ilosanoman levittämisestä, joten tällä kertaa Qusritch värvää kolonalismin ilosanoman levittämiseen avuksi uuden Na'Vi-alaheimon Mangkwanit.

Elikkä taas vaihteeksi vajaa 3 ja puoli tuntia siniset CGI-oliot rymyävät erittäin muovisen näköisissä CGI-lavasteissa, jotka näyttävät muovisiota siksi, koska tästä tehtiin levitykseen myös 3D-versio, mikä on nykyään harvinaista, sillä edellisestä 3D-buumista on jo yli 10v, joten onkohan formaatti tekemässä comebackiä?

Joka eri hyvä ja viihdyttävä oli tämäkin ja jatkoa on tulossa 4 osan verran, mutta 6 ja 7.osan julkaisu riippuu ja roikkuu siitä, että menestyykö tämä ja  osat 4 ja 5 lippuluukuilla ja jossain vaiheessa vanha Jaska aikoo pukata ulos vuosia suunnitteilla olleen intohimoprojektinsa, Hiroshima-leffan, koska vanha Jaska ei digannut Oppenheimerista.

Joka tapauksessa näillä mennä tällä kertaa ja katsotaan miten tämäkin franchise etenee jatkossa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Frankenstein(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Guillermo del Toro( Mary Shelleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Oscar Isaac, Jacob Elrodi, Mia Goth, Christoph Waltz, Felix Kammerer, Charles Dance, David Bradley, Ralph Inerson, Lars Mikkelsen

Nyt arvostelussa Toron uusin leffa hyvinkin tututusta aiheesta.

Tarina on sama kun ennenkin: Victor Frankenstein luo hirviön, hirviö karkaa, joutuu ulkonäkönsä takia  ongelmiin, ystävystyy sokean seniorin kanssa,  löytää luojansa, on kyrpiintynyt, kun ei ole naisoletettua seuraa, tappaa tohtorille läheisen naisoletetun, karkaa taas ja päätyy P tai E-navalle.

Toron tuttuun tyyliin leffa on hienosti lavastettu, puvustettu ja kuvattu ja myös maskeeraukset  ovat kohdillaan ja Isasc ja Elrodi vetivät hyvät pääosat.

Jälleen kerran Toro löytää kauneutta pimeyden keskeltä visuaalisesti hienossa ja tyylikkäässä goottilaisen kauhukirjallisuuden  ja body horror-genren pioneeriteoksen tuoreimmassa filmatisoinnissa ja NF:n sijasta tämä olisi kyllä päässyt paremmin oikeuksiinsa valkokankaalta nähtynä.

Maaliskuussa pääsemme näkemään lisää hirviön seikkailuja, kun vähän erilainen näkemys aiheesta The Bride saa ensi-iltansa, mutta sitä odotellassa tämä on harvoista näkemistäni Frankenstein-filmatisoinneista paras.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Roofman-Kattokeikkailija(2025)

 Ohjaaja: Derek Cianfrance

Käsikirjoitus: Derek Ciafrance & Kirt Gunn

Pääosissa: Channing Tatum, Kirsten Dunst, Peter Dinklage, Juno Temple, Ben Mendelsohn, LaKeith Stanfield, Tony Revolvi

Nyt arvostelussa  NV-festareilla ennakkoon nähty tositapahtumiin perustuva rikosdramedia Jeffrey "Roofman" Manchesterista.

Elikkä  ex-laskuvarjojääkäri Jeffrey tarvitsi rahaa elättääkseen vaimon ja 3 lasta, joten hän pääti hyödyntää jääkärin taitojaan ja ryösti 45 Mäkkäriä murtautumalla katon kautta, joutui vankilaan, pakeni ja piiloutui 10kk Toys" R"Us-kauppaan,  seukkasi kaupassa työskentelevän yh-äidin kanssa, kunnes  ryösti kaupan ja päätyi jälleen vankilaan, jossa hänen on mahdollisuus anoa ehdonalaista 11v kuluttua.

Tatum veti mainion ja hupaisan roolisuorituksen ja myös Dinklage pääsi loistamaan lelukaupan pomon Mitchin roolissa.

Roofman on sarjassamme tositapahtumia hauskemmin dramatisoivien elokuvien kärkeä ja uuden Miehen ja alastoman aseen ohella vuoden hauskimpia elokuvia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Surfer(2024]

 Ohjaaja: Lorcan Finnegan

Käsikirjoitus: Thomas Martin

Pääosissa: Nicolas Cage, Julian McMahon, Finn Little,  Nic Cassim

Nyt arvostelussa tuoreehko Cageploitaatio, joka edustaa vähemmän tunnettuaAustralian leffateollisuutta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: Isän ja pojan surffausretki  muuttuu surrealistiseksi painajaiseksi, kun Bay Boys-niminen rantaa omiva surffarikultti eivät päästä heitä rannalle.

Jo leffan alussa väreilevä kuva ja isolla värikkäällä fontilla  kuvaan ilmestyvä titteli henkivät 70-lukua ja ohjaaja Finnegan on haastattelussa todennut, että Peter Weirin  Viimeinen aalto(The Last Wave, 1977)  on toiminnut inspiraationa.

 

Sen lisäksi jatkuvasti väreilevä kuva tuo puolestaan vahvasti allekirjoittaneen mieleen Clintin länkkärin Ruoskan( High Plains Drifter, 1973)   The Surferin kuvaustyyli toi vahvasti mieleen Nic Roegin tuotannon, ulkopuolisiin nihkeästi suhtautuva outo kultti Wicker Manin(kuinka ollakkaan) ja leffan titteli  ja konsepti lienee velkaa  vähemmän tunnetulle Burt Lancaster-leffalle Heijastus(The Swimmer, 1968) jossa niin ikään  päähenkilön matka uima-altaalta toiselle muuttuu surrealistiseksi painajaiseksi.

Cage vetää roolinsa viime vuosilta tuttuun tyylinsä, elikkä  övereillä nupit kaakkoon alusta loppuun asti ja myös toiseksi viimeseksi jääneessä roolinsa vetänyt  McMahon oli  myöskin hyvä kulttijohtajana.

The Surfer on taattua Cageploitaatiota alusta loppuun asti ympättynä surrealistisella 70-lukulaisella twistillä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Luc Besson's Dracula(2025)

 Alkuperäinen nimi: Dracula: A Love Tale

Ohjaus & Käsikirjoitus: Luc Besson(Bram Stokerin romaniin pohjalta)

Pääosissa: Caleb Landry Jones, Christoph Waltz, Zoë Bleu, Ewens Abid,  Matild De Angelis, David Shields, Guillaume de Tonquédec

Nyt arvostelussa 5.Dracula-leffa 2v sisällä ja tämä tuli nähtyä NV-festareilla exclusive-näytöksenä, sillä  kuulemma näillä näkymmin ei ole tulossa meillä lajempaan leviikkiin valkokankaille.

Juoni on sama kuin ennenkin,mutta nyt tapahtumat on sijoitettu Pariisiin, Van Helsingin roolissa seikkailee anonyymi pappi ja Renfield on naisoletettu nimeltään Maria.

Lisäksi Besson on napannut tarinan konsepstin Coppolan filmatisoinnista, elikkä kreivi on tässäkin alusssa tosielämän vastineensa Vlad Seivästäjä, joka lähtee sotimaan ottomaaneja vastaan ja sillä välin kreivin vaimo Elisabeta  delaa, muttei oman käden kautta, vaan ottomaanien väijytyksen yhteydessä ja kreivi kiroaa yläkerran tyypin  ja muuttuu keisari Palpatineksi hompahtavalla kampauksella varustettuna ja 400v myöhemmin löytää vaimonsa kaksoisolennon,joka on Jonathan Harkerin tuleva vaimo Mina.

Onneksi Besson ei ole lähtenyt plagioimaan Coppolaa, vaan on luonnut tästä ihan omanaisensa teoksen mm korvaamalla kreivin "morsiammet" elävillä gargoili-patsailla ja lisäämällä tarinaan enemmän huumoria.

CLJ veti mainion pääosan ja allekirjoittanut toivoisi, että Jones nähtäisiin Batman-roistona,  joko Pattinson-trilogian jatko-osissa tai sitten udessa DC-jatkumossa.

 

Lisäksi leffa on Bessonille tyypillisesti visuaalisesti hieno ja oman lisänsä tähän tuo se, että Transilvania-osuudet filmattiin Sotkamossa ja Kajaanissa, joten torilla tavataan.

Pienissä sivuosissa piipahtavat Bessonin  2/5 tyttäristä, elikkä Shanna ja Thalia.

Dracula: A Love Tale on 2.paras kreivin tuoreista seikkailuista Eggersin Nosferatun jälkeen ja taattua laatua ala LB.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Armonisku(1986)

 Alkuperäinen nimi: Quiet Cool

Ohjaaja: Clay Borris

Käsikirjoitus: Clay Borris

Pääosissa: James Remar, Nick Cassavettes, Chris Mulkey,  Adam Coleman Howard, Daphene Ashbrook, Jared Martin, Fran Ryan

Nyt arvosteluss harvinainen kasariäksön, joka joutui meillä  VET:in kukkahattujen takia kielletyksi "raaistavana" vaikka kyseessä on aika tyypillinen kasarin B-luokan äksöni, mutta onneksi tämän pääsi näkemään oikein 35MM-filmiltä tänään startanneilla NV-festareilla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

James Remar yhdessä harvoista pääosistaan esittää New Yorkilaista kyttää Joe Dylannea, joka saa puhelun exältään Katyltä, joka epäillee,että hänen hoodeillaan on jotain hämärää meneillään.

Joe saapuu hoodeille ja joutuu vastakkain paikallisen höpöheinäfarmarin  Valencen kanssa ja Joe saa apua miniatyyrirambo Joshualta, jonka kaverin ja vanhemmat Valance tappoi heidän löydettyään höpöheinäviljelmät.

Elikkä taattuaa eriviihdyttävää ja vauhdikasta kasariäksöniä siis.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Running Man(2025)

 Ohjaaja: Edgar Wrìght

Käsikirjoitus: Edgar Wright & Michael Bacall

Pääosissa: Glen Powell, Josh Brolin, Colman Domingo,  William H. Macy, Lee Pace, Michael Cera, Sean Hayes, David Zayas,  Debi Mazar,  Katy O' Brien,  Karl Glusman,  Martin Herhily,  Emilia Jones, Jayme Lawson

Nyt arvostelussa tämän vuoden 4. Stephen King-filmatisointi, kirjauskollisempi filmatisointi  Richard Bachman-psudonyyminä kirjoitetusta novellista Juokse tai kuole, joka parhaiten tunnetaan Arnoldin tähdittämästä filmatisonnista(1987]

Juoni on  sama kuin ennenkin: Ben Richards  ottaaa osaa Running Man-nimiseen tositv-ohjelmaan, jossa kilpailijat pakenevat ympäri maata perässän värikkäitä palkkionmetsästäjiä ja pelistä putoaa pois, jos delaa.

Vaikka pidänkin Wrightia yhtenä parhaista 00-luvun ohjaaja/kirjoittajista, niin alkuun suhtauduin tähän hyvin skeptisesti, koska 13v sitten toinen filmatisointi Arnold-klassikosta Total Recall(1990) sössitiin pahasti, kuten myöskin  vuotta aiemmin ilmestynyt Aquamanin tähdittämä Conan-filmatisointi.

Astuttuani teatteriin ja leffan lähtiessä pyörimään, huomavasin olevani väärässä, sillä tämä oli mukaansatempaava ja viihdyttävä, vaikka kaukana oltiinkin  Arnold-version kepeästä tunnelmasta.

Glen Powell  veti kelpo pääosan, vaikka myös Gosling, jota alunperin kaavailtiin pääosan olisi ollut vielä kovempi juttu.

Lisäksi  pidin erityisesti leffan retrofuturistisesta, mutta joskin maanläheisestä visuaalisesta lookista.

Juokseva miesoletettu vuosimallia 2025 ei vedä vertoja 1987 filmatisoinnille tai Wrightin edelisille leffoille, mutta onnistuu silti oleman  erinomainen, viihdyttävä ja omanlaisens teos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Keeper(2025)

 Ohjaaja: Osgood Perkins

Käsikirjoitus: Nick Lepard

Pääosissa: Tatiana Maslany,  Rossif Sutherland, Tess Degenstein, Birkett Turton,  Eden Weiss

Nyt arvostelussa Osgood Perkinsin 2.kokoillan elokuva vuoden aikana ja samalla Perkinsin 1. Folk Horror-genreä edustava teos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Liz ja Malcolm menevät mökille viikonlopuksi, mutta pian mökissä alkaa sattumaan ja tapahtumia kummia ja pelottavia juttuja, jotka liittyvät alueella vaikuttaneen noidan edesottamuksiin 1600-luvulla.

Perkins onnistuu jälleen luomaan creepyä ja painostavaa tunnelmaa hyödyntämällä tyhjiä huoneita, ikkunoita, pimeitä nurkkia ja ennen kaikkea mökkiä ympäröivää metsää, elikkä   minimalistisilla jutuilla siis.

Lisäksi Perkins onnistuu luomaan niinkin arkisesta asiasta kuin sukalaakakun syömisestä  klo 3:33 aamuyöllä hyvinkin  creepyn  äänimaailman ja ristileikkaamalla päälle otoksia kirkuvista naisoletetuista.

Vaikka Perkins tekeekin elokuvia yllättävän lyhyellä aikavälillä Michael Mann-tyyliin, mutta siitä huolimatta  tämäkin on  loppuun asti hiottua visuualista tykitystä pelottavimmillaan ja  parhaimillaan.

Tätä arvostelua kirjoittaessa Perkins työstää parhaillaan uutta elokuvaa nimeltään The Young People, pääosassa Maslany jälleen kerran ja keskeisissä rooleissa mm Nicole Kidman, Heather Graham ja Johnny Knoxville ja ensi-iltaan tämä on  tulossa joskus ensi vuonna.

Joka tapauksessa Keeper on jälleen kerran taattua Perkinsiä alusta loppuun.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Nashville[1975]

 Ohjaaja: Robert Altman

Käsikirjoitus: Joan Tewkesbury

Pääosissa:  Allen Garlfield, Allen F. Nicholls,  Bert Ramsey, Barbara Harris, Barbara Baxley,  Cristina Raines, David Arkin, Peel, David Hayward,  Dave Peel, Geraldine Chaplin, Gwen Welles, Henry Gibson, Jeff Goldblum,  Karen Black, Keenan Wynn,  Keith Carradine, Lily Tomlin, Michael Murphy, Ned Beatty,  Robert DoQui, Ronee Blakely, Scott Glenn,  Shelley Duvall, Timothy Brown, Thomas  Hall Phillips

Nyt arvostelussa Altmanin magnum opus, jossa sekalainen joukko tyyppejä  kantrilaulajista Elton Johnin vaatekaapilla käyneeseen motoristiin seikkailevat Nashvillessä presidentiksi pyrkivän mystisen tyypin vaalikampanjan pyöriessä taustalla.

Caneo-rooleissa mukana Elliott Gould ja Julie Christie.

Eri hieno leffa,joka ikävä kyllä ennusti  samana ajankohtana(8.12) 5v ja29v myöhemmin musiikkisceneä järkyttäneet tragediat.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Tri Caligarin kabinetti(1920)

 Alkuperäinen nimi: Das Cabinet des Dr. Caligari

Ohjaaja: Robert Wiene

Käsikirjoitus: Carl Mayer &  Hans Janowitz

Pääosissa:  Werner Krauss, Conrad Veidt, Lil Dagover

Nyt arvostelussa hyvin tyypillinen, mutta historiallisesti merkittävä mykkäkauhuilu 105v takaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kaupunkiin saapuu tivoli, jonka tähti on Tri. Caligari ja hänen sidekick, unissakävelijä Cesare, jolla on kyky ennustaa ihmisten kohtaloita.

Pian kaupungissa alkaa tapahtumaan murhia ja epäilykset kohdistuvat tohtoriin.

Pelottava tai jännä tämä ei ole ollut 105 vuoteen, mutta visuaalisesti tämä on hieno edelleen lavastuksen osalta ja lienee siltä osin vaikuttanut mm Tim Burtonin tuotantoon.

Ja koska näin tämän livesäestyksenä, en voinnut valita mieleistäni soundtrackiä, kuten usein olen tehnyt mykkäelokuvia katsoessani kotona ja veikkan, että norjalaisen kirkonpolttohevin säestämänä tämä olisi ollut vänkempi katsomiskokemus, kuten katsoessani  Murnaun Nosferatun 5v sitten  kyseisen genren musiikin säestyksellä.

Ja kuten muutkin aikakauden leffat, niin tarina ja tunnelma  ovat 100v aikana muutunet tahattoman koomisiksi, mutta visuaalisen puolen osalta edelleen hienoja ja katsomalla leffat täysin mykkänä ja  soittamalla taustalle modernimpaa musiikka, saavat mykkäleffat ihan uusia ulottuvuuksia ja sfäärejä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Sininen salama(1983)

 Alkuperäinen nimi: Blue Thunder

Ohjaaja: John Badham

Käsikirjoitus: Ðan O' Bannon & Don Jakoby

Pääosissa: Roy Scheideŕ, Malcolm McDowell, Daniel Stern,  Warren Oates, Candy Clarķ, Jason Bernard,  Joe Santos, Jack Murdock, Anthony James

Nyt arvostelussa Jonne Pahakinkun toinen  42v sitten julkaistuista teknologiavalistusfilmeistä, jotka ovat yhä pelottavan ajankohtaisia.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vietnamissa traumatisoitunut LAPD:n helikopterilentäjä Frank Murphy ja nuorempi kollega Richard "JAFO" Lymangood joutuvat ongelmiin, kun täŕkeä virkatäti kuolee ryöstön yhteydessä  Murphyn ja JAFO:n ollessa  parin korttelin päässä tirkestelemässä.

Hyllytyksen sijaan Murphy ja JAFO valitaan uuden superhelikopterin Blue Thunderin koelentäjiksi, mutta Murphyn harmiksi projektia vetää vanha armeijatuttu, eversti F.E. Cochrane, jolla on Murphyn kanssa erimielisyyksiä Vietnamissa tapahtuneeseen kupruun liittyen.

Pian Murphy saa vihiä, että F.E ja muutama korruptoinut virkamies aikovat käyttää Sinistä salamaa ihmis ja perusoikeuksen polkemiseen ja  Murphy aikoo paljastaa vehkeilyn ennen kuin on liian myöhäistä.

Siinä missä saman vuonna julkaistu ja  niin ikään Pahakinkun ohjaama Wargames keskittyi pelottelemaan ydinsodalla, niin Sininen salama keskitty pelottelemaan hampaisiin asti aseistetulla ja kaikkinäkevällä superhelikopterilla, jonka nykyvastineita ovat viimeiset 8v otsikoissa olleet  dronit.

Scheider ja McDowell vetivät hyvät pääosat ja nimikkohelikopteri oli hieno.

Vuotta myöhemmin 11-osaisen tv-sarjan poikinut Blue Thunder on paras ja yksi harvoista helikopteriaiheisista leffoista ja vauhdikkaan ja viihdyttävän tarinan ohella tarjoaa myös valistusta teknologian vaaroista ja yksityisydensuojan tärkeydestä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ɓrooklynin vampyyri(1995)

 Alkuperäinen nimi: Vampire in Brooklyn

Ohjaaja: Wes Craven

Käsikirjoitus: Eddie & Charlie Murphy,  Vernon Lynch, Michael Lucker, Chris Parker

Pääosissa: Eddie Murphy, Angela Bassett, Allen Payne, Kadeem Hardison, John Witherspoon, Zakes Mokae, Joanna Cassidy, Jerry Hall, Wendy Robbie, Mitch Pillegi

Nyt arvostelussa Eddie Murphyn 12v Paramount-kauden päättänyt viihdyttävä ja jännittävä vampyyri-iloittelu, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 30 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Tarina polkaistaan käyntiin Draculan hengessä, kun satamaan liipuu autio laiva täynnä ruumiita ja satamassa laivasta hyppää maihin oletettu susi.

Kreivin sijasta Brooklyniin on saapunut vampyyri nimeltään Maximillian, joka etsii puolivampyyriä, joka sattuu olemaan poliisi Rita, joka ei tiedä veren(tirsk)perimästään.

Haasteita Maxin missiolle tuottaa Ritan kollega Justice, joten Max ja  hänen"Renfieldinsä" Julius pistävät kehiin kaikki vampyyritemput, jota Max saisi perinnölleen jatkajan.

Mukaan kohellukseen liittyvät poppamies  Tri. Zeko, Juliuksen setä Silas, Pastori Pauly ja pikkurikollinen Guido.

Elikkä kyseesä on siis 70-luvun bläkkäriklassiko Blaculan(1972) ja Draculan välinen risteytys, sillä henkilötkin ovat melko samat, elikkä Maxmillian on Dracula, Rita= Mina Harker, Justice = Jonathan Harker, Julius = Renfield ja Tri. Zeko = Van Helsing.

 Onneksi plagiointiin ei sorruta ja Brooklynin vampyyri kulkee hyvin omia polkujaan ja leffa onkin tiivis paketti täynnä jännitystä ja hupia, toisin komediaksi tämä on paikoittain aika creepy ja väkivaltainen, joten tämä on 2v myöhemmin ilmestyneen Tuhannen tilanteen miehen ohella Murphyn 2.synkin leffa.

Onneksi homma ei mene kokonaan synkistelyksi, sillä Murphy pääsi revittelemään tässä(kin) 3 roolihahmon edestä ja leffan parhaimmat naurut tarjosi Witherspoon Silas-sedän roolissa.

Brooklynin vampyyri on Cravenin  ja Murphyn filmiografian  lievästi aliarvostetuimpia teoksia ja tämän ja Tuhannen tilanteen miehen jälkeen Murphy vajosi vuosiksi tekemään kokoperheen hassutteluja, ennenkuin palasi takaisiin juurilleen  BHC 4:sen myötä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

New York, New York(1977)

 Ohjaaja: Martin Scorsese

Käsikirjoitus Earl Mac Rauch & Mardik Martin

Pääosissa: Robert De Niro, Liza Minelli, Lionel Stander, Barry Primus,  Frank Sivero, Mary Kay Place

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu Scorsese/De Niro-leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään vuotta 1945: Japani on antautunut ja 2.maailmansota on ohi jenkkien osalta.

Saksofonisti Jimmy Doyle etsii juhlahumun keskellä naisoletettua seuraa ja tapaa USO:n(United Service Organizations) laulajan Francine Evansin, joka ei aluksi lämpene Jimmyn pokausyrityksille, kunnes Jimmyn koe-esiintymisen yhetydessä  Francinen laulajankyvyt noteerataan ja niin Jimmy ja Francine lähtevät kiertueelle ympäri USA:ta.

Sitten Jimmy ja Francine menevät naimisiin, saavat pojan, eroavat, lähtevät soolourille jne.

Ilmestyessää NYNY oli floppi ja kaiken lisäksi myös toinen floppi 3kk sisällä, sillä 3kk nyöhemmin ensi-iltansa saanut ja niin ikän MGM/UA-tuotantoa oleva, Chartoffin ja Winklerin tuottama ja Mardik Martin osittain käsikirjoittama Valentino-biopickki floppasi myöskin, mutta onneksi NYNY:n ja Valentinon välissä sai ensi-iltansa 007-Rakastettuni, joten eipä MGM ja UA jäänneet 48v sitten tappiolle.

Vaikka Scorsese sai vapaat kädet työstää tätä, niin siitä huolimatta MGM typisti  Scorsesen alkuperäisen 4h 30min version "kaupallisemmaksi" 153min versioksi ja sitten vielä leffaa typistettiin 136min versioksi Euroopan markkinoita varten.

Vaikja Scorsese ei harrasta direcyir's cut-versioiden tekemistä leffoistaan, niin siitä huolimatta 1981 NYNY pistettiin  uusinta ensi-iltaan ja tässä versiossa on iloisempi loppu ja 350 000$ maksanut musikaalinumero " Happy Endings"

Sivuosissa mukana jazzmuusikit George Auld ja Clarence Clemons, Taksikuskin keskeisistä sivuosista tutut Harry Northup, Murray Moston, Peter Savage, Diahnne Abbott ja Steven Prince ja Taksikuskin ja tämän visuaalisesta suunnitrelusta vastannaut David Nichols  sekä Mardik Martin, Dick Miller, Casey Kasem,  George Memmoli,  useiden leffoista tuttu helikopterilehtäjä  Charles A. Tamburo ja baseballpelasja Hank Robinson.

NYNY on visuaalisesti hieno tribuutti 40-60-lukujen musikaaleille, lievästi aliarvostettu teos Scorsesen filmiografiassa ja yksi 70-luvun unohdettuja klassikoita.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ssssnake(1973)

 Alkuperäinen nimi: Sssssss

Tunnetaan myös nimellä: SsssKobra

Ohjaaja: Bernard L. Kowalski

Käsikirjoitus: Hal Dresner & Daniel C. Striepeke

Pääosissa: Strother Martin, Dirk Benedict, Heather Menzies, Richard B. Shull, Reb Brown, Jack Ging, Tim O'Connor,  Charles Seel, Noble Craig

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu ja vaihteeksi erilainen 70-luvun "Luonto kostaa"-elokuva, johon liittyy jännä Spielberg-yhteys, sillä tätä tarjottiin alunperin Spielbergin ohjattavaksi, pätkä tästä näkyy vuotta myöhemmin ilmestyneessä  Spielbergin ohjaamassa Sugarland Expressissä ja 2v myöhemmin tämän leffan tuottaneet Zanuck ja Brown tuottivat Spielbergin läpimurtohitin Tappajahain ja molemmat leffat ovat Universalin tuotantoa.

Mutta nyt kuitenkin itsssse assssiaan:

Herpetologisti( Käärmeisiin erikoistunut tutkija) Carl Stoner tutkii myrkyllisiä käärmeitä ja tekee hämäriä kokeita niihin liittyen.

Sitten Stoner palkaa uuden apulaisen Davidin, joka joutuu Stonerin hämärien kokeiden koekaniiniksi ja sillä välin Stonerin tytär Kristina päätyy tutkimaan isänsä edellisen apulaisen Timin hämärää katoamista.

Strother Martin veti hyvän roolin kerrankin pääosassa ja legendaarisen John Chambersin käärmemaskeeraukset olivat vielä 52v myöhemmin  edelleen realistisen näköisiä.

Ssssnake on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi ison Hollywood-studion tuottama  B-luokan  kauhuilu  scifi-hifistelyllä höystettynä.

Arvossssana⭐️⭐️⭐️⭐️

Time Masters(1982)

 Alkiperäinen nimi: Les Maîtres du temps

Tunnetaan myös nimellä:  The Masters of Time

Ohjaaja: Rene Laloux

Käsikirjoitus: Rene Lalouf, Mœbius, Jean-Patrick Manchette(Stefan Wulin novellista)

Pääosissa:  Jean Valmont, Michel Elias,  Fredéréric Legros

Nyt arvostelussa parhaiten 9v aiemmin ilmestynern Fantastisen planeetan ohjaajan vieläkin trippailevampi scifi-hifistely animaatio.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Piel niminen poikaoletettu on isänsä kanssa  Perdide-planeetalla Interstellar-henkisen hämähäkki muistuttavan ajoneuvon kyyfissä, kunnes tapahtuu onnettomuus ja kuolemaa tekevä isä lähettää poikansa vaeltamaan pitkin planeettaa, mukanaan vain linnunmunan muotoinen radio, jolla Piel saa sattumalta yhteyden Jaffar-nimiseen pilottiin, joka miehistönsä kanssa lähtee pelastamaan poikaoleltettua.

Monen trippailevan juonenkäänteen jälkeen päähenkilöille ja katsojille  selviää tittelissä mainittujen "Aikamestarien" henkilöllisyys.

Leffan trippailevasta kuvastosta vastasi  huuruisen scifi-hifistely kuvituksen mestari itse elikkä Mœbius ja leffassa nähdyistä omituisusta otuksista, kuten nakuja kasvottomia enkeleitä  Mœbius päätyi käyttämään myöhemmin Jodorowskyn kanssa yhteistyönnä syntyneessä scifi-hifistely-eepoksessa Incal ja leffan elektroninen soundtrack loi mainion äänimaiseman trippailevalle scifi-hifistely kuvastolle.

Erikoisten ajoneuvojen lisäksi tarinan osalta Interstellaria  sekä tuoreempaa niin ikään ranskalaista scfi-hifistely animaatiota Mars Express(2023)  inspiroinnut Aikamestarit on visuaalisesti hieno ja trippaileva scifi-hifistely animaatio ja olisipa Interstellar oikeasti näyttänyt ja kuullostanut tältä, niin Nolanin CV:ssä ei olisi yhtään alle 4 tähden leffaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Cronos(1992)

 Ohjays & Käsikirjoitus: Guillermo Del Toro

Pääosissa: Federico Luppi, Ron Perlman, Claudio Brook, Tamara Shanath Margarita Isabel, Daniel Gimenez Cacho, Jorge  Martinez de Hoyos

Nyt arvostelussa legendaarisen GDT:n 1.kokoillan elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Antiikkikauppias Jesus löytää mystisen kultaisen härpäkkeen, jonka avulla voi nuorentua, mutta  härpäkee toimii verellä ja Jesus delaa, kun enkelipatsaita keräilevä kuolemansairas miljonääri Dieter haluaa härpäkkeen itselleen ja laittaa veljenpoikansa Angelin asialle.

Ja kuten kuuluissa hippilettinen ja parrakas kaimansa, Jesus palaa elävien kirjoihin, toisin vampyyrinä.

Vaikka tässä ei vielä näykkään GDT:n myöhempien teosten tunnusomaiset piirteet, elikkä maaginen realismi niin kyllä tämän jo heti tunnistaa GDT:n elokuvaksi, etenkin kun Chuck Hoganin kanssa kirjoitettu  kirjatrilogia ja 4.kautta ja 46 jaksoa tehty tv-sarja The Strain on henkinen seuraaja tälle antiikkikauppiaan, erilaisten vampyyrien ja arveluttavan kuolemansairaan miljonäärin osilta.

Cronos on erinomainen debyytti GDT:ltä ja vaihteeksi vähän erilainen vampyyri ja jouluelokuva.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

One Battle After Another(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Paul Thomas Anderson

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Seann Penn, Benicio Del Toro, Regina Hall, Teyana Taylor, Chase Infiniti,  Alana Haim, Tony Goldwyn, Kevin Tighe, Jena Malone

Nyt arvostelussa P. T. Andersonin 10.kokoillan elokuva:

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

French 75-nimiseen hallituksen vastaiseen aktivistiryhmään kuulunut Pat Calhoun aka   Bob  "Ghetto" Ferguson joutuu pakomatkalle tyttärensä Willan kanssa, kun heidän piilopaikka paljastuu  eversti Steven Lockjaw'lle, joka jahtaa isää ja tytärtä, koska jäsenyys valkoisten setämiesten jouluteemaisen salaseuraan uhkaa canceloitua Lockjaw'n ja Willan äidin huhutun suhteen takia.

Eri viihdyttävän ja  moneen suuntaan poukkoilevan  Neor Noir-komedia Inhernet Vice(2014] jälkeen P.T aikoi filmata toisfn Pynchon-kirjan, Vineland(1990) mutta sen sijaan päätti tehdä tämän,  ottaen nspiraatiota Vinelandistä.

Caprio vetää yhden uransa hauskimmista ja övereimän roolinsa Rick Daltonin ja Jordan Belfortin ohella ja jos P.T olisi ohjannut Big Lebowskin(1998) Coenin veljesten sijasta, olisi se saattanut näyttää tältä ja kylpytakissa ympäriinsä huiteleva Pat/ Bob tuo vahvasti mieleen Duden ja Eddington olisi saattanut myös näyttää tältä, jos P.T olisi sen ohjannut/kirjoittanut A.A:n sijasta.

Hyvän, mutta  lievään ylipituuten  ja rasittavaan päähenkilöihin kaatuneen 4v takaisen Licorice Pizzan jälkeen P.T hoittaa jälleen 5 tähden leffan kotiin OBAA:n myötä ja tämä menee allekirjoittaneen kirjoissa P.T:n 3.parhaaksi Boogue Nights'in (1997) ja Inhernet Vicen jälkeen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Chuckin ihmeelinen elämä(2024)

 Alkuperäinen nimi: The Life of Chuck

Ohjaus & Käsikirjoitus: Mike Flanagan( Stephen Kingin novellin pohjalta)

Pääosissa: Tom Hiddleston, Jacob Tremblay, Chiwetel  Eijofor, Mark Hamill,  Mia Sara Karen Gillan, Matthew Lillard, Carl Lumbly, David Dastmalchian,  Heather Langrnkamp, Mike Flanagan, Nick Offerman

Nyt arvostelussa  syksyn 2. King-filmatisointi.

Juoni tiivistettynä lyhyesti ja ytimekkäästi:

Maailmalla sattuu ja tapahtuu, kun netti ja puhelinyhteydet katkeavat ja luonnonilmiöt, mellakat ja taudit ovat tulilla kansainvälisesti ja kaikki tuntuu liittyvän mystisen Chuck-nimiseen tyyppiin, jonka kasvot ja nimi ovat pöyrineet jokaisessa formaatissa billboardeista graffiteihin.

Tarina siis kertoo Chuckin elämänkerran takautuvasti.

Vaihteeksi vähän erilainen King-filmatisointi, jossa tarkkasilmäiset King-fanit voivat bongata viittauksen aiempiin teoksiin.

Marraskuussa sitten näemne syksyn 3.King-filmatisoinnin, kun kirjauskollisempi filmatisointi juoksevasta miesoletetusta saa ensi-iltansa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Kultarynnäkön iloiset päivät(1969)

 Alkuperäinen nimi: Paint Your Wagon

Ohjaaja: Joshua Logan

Käsikirjoitus: Paddy Chayefsky & Alan Jay Lerner

Pääosissa: Clint Eastwood, Lee Marvin, Jean Seberg, Harve Presnell, Rayl Walston, John Mitchum, Roy Jenson

Nyt arvostelussa 60-luvun musikaaliklassikko, jonka jonne/veetisukupolvi tuntee paremmin   parodiaversiona Simpsoneiden 9. kauden 11.jakson avaus-sketsinä.

Mutta nyt kuitenkin aidon ja alkuperäisen version pariin:

Juoppo kullankaivaja Ben Rumson(hyvin  kuvastava sukunimi muuten) ja vankkurionnettomuudessa veljensä menettänyt Sylvester " Pardner" Newel ryhtyvät bisneskumppaneiksi, kun kultaa sattuu löytymään.

Pian alueele kasvaa kaupunki, joka tunnetaan nimellä " Nimetön kaupunki" jonka asukasluku on "juovuksissa".

Sitten Benin ja "Pardnerin" bisneskumppanuus kokee värikkäitä kääntritä, kun Ben päätyy "vanhingossa" naimisiin mormoonivaimo Elizabethin kanssa, mutta Elizabeth on iskenyt myös silmänsä "Pardneriin" ja Ben perustaa kaupunkiin iloluontoisen talon ja kasinon.

Eipä tämä ollut niin hauska kuin alussa mainitsemani  parodia, sillä tässä ei ollut Lee Van Cleefiä tai laulunumeroa vankkurien maalamisesta öljypohjaisella maalila, mutta kyllä tämäkin versio nauratti paikoittain ja olisin mielelläni halunnut nähdä Chayefskyn alkuperäisen version tästä, jota pidettiin liian synkkänä joka script doctoroitiin kevyempään suuntaan  ennen filmausten alkamista.

Kultarynnäkön iloiset päivät on hupaisa ja viihdyttävä 60-luvun musikaali, vaikka Lee Marvinin känninen toikkarointi tässä ja 4v aiemmin ilmestyneessä Paukkurauta-Katissa ei jälkeenpäin katsottuna ollekaan naurun aihe.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Pitkä hullunkurinen linjuri(1976)

 Alkuperäinen nimi: The Big Bus

Ohjaaja: James Frawley

Käsikirjoitus: Lawrence J. Cohen & Fred Freeman

Pääosissa: Joseph Bologna, Stockard Channing, John Beck, Ned Beatty, Jose Ferrer, Richard Mulligan, Sally Kellerman, Ruth Gordon, Rene Auberjonois, Larry Hagman, Harold Gould, Vic Tyback, Stuart Margolin, Howard Hesseman, Lynn Redgrave, Murphy Dunne

Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu ja vähemmän tunnettu 70-luvun komedia, jossa yhdistyvät 13v aiemmin julkaistun Mieletön, mieletön maailma-konsepti aikansa suurimmista tähdistä koheltamassa tien päällä ja parodia 70-luvun katastrofielokuvien kliseistä ja vaikka tämä olikin floppi, niin siitä huolimatta tämä on toiminnut toisena inspiraationa niin ikään Paramountin tuottamalle  4v vuotta myöhemmin ilmestyneelle katastrofikohelluksen klassikolle Hei, me lennetään! sekä 18v myöhemmin julkaistu ysäriäksöni Speed on poiminut tästä keskeisen juonielementin.

 Mutta nyt kuitenkin mieleltään hervottoman dösän pariin.

Uusi, ydinkäyttöinen dösä nimeltään  Cyclops on lähdössä neitsytmatkalleen, mutta päivää ennen matkaa tapahtuu räjähdys, joka  ei tuhoa dösää, mutta dösän suunnittelija professori Irwin Baxter haavoittuu.

Professorin tyttär Kitty ottaa ohjat käsiinsä ja värvää kuskiksi exänsä Dan Torrancen (Stephen King-fanit huomio!) joka kärsii PTSD:stä oltuaan osallisena 110 henkeä vaatineessa Andien lento-onnettomuuden dösäversiossa.

Lopulta Dan suostuu kuskiksi ja dösä lähtee, mutta matkaa uhkaa rikollisnero "Ironmanin"  motiivia vailla oleva suunnitelma räjäyttää bussi piilotetulla pommilla.

Ja yllättävä "Torilla tavataan"-hetki mahtuu  myös mukaan, kun nimikkodösän katolla liehuu useamman maan lippu, mukaan lukien Suomen.

Linja-autossa on todellakin tunnelmaa tässä eri hauskassa ja lievästi aliarvostetussa 70-luvun komediaklassikossa, jonka voi hyvillä mielin katsoa Cancel ja Woke-vouhottajakin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Sneakers(1992)

 Ohjaaja: Phil Alden Robinson

Käsikirjoitus:  Phil Alden Robinson, Lawrence Lasker, Walter F.Parkes

Pääosissa: Robert Redford, Sidney Poitier, Dan Aykroyd, River Phoneix, David Strathairn, Mary McDonnell Ben Kinglesley,  James Earl Jones, Donal Logue, Lee Garlington, Stephen Tobolowsky

Nyt arvostelussa In Memoriam-hengessä vähemmän tunnettu Redfordin leffa, jota voisi kutsua hifi-remakeksi Puhalluksesta(1973) sillä tässäkin huijaillaan oikein olan takaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Martin Bishop on vanha hakkeri, joka tiiminsä kanssa testaavat firmojen tietoturvajärjestelmiä hakkroitumalla niihin.

Sitten NSA ottaa yhteyttä Bishopiin ja värväävät hänet ja tiiminsä viemään kaikki salasanat murtavan  "mustan laatikon" ex-neuvostoproffalta Gunter Janekilta.

Kun Gunter saa surmansa tuhopolton yhteydessä, alkaa laatikosta paljastumaan salaisuuksia, joiden takia Martin tiimeineen joutuvat vaaraan ja mukaan kuvioihin ilmestyy Cosmo, Martinin hakkerikaveri, joka joutui vankilaan Martinin takia vuosia aiemmin ja nyt Cosmo kiristää Martinin tiimeineen murtautumaan huipputekniseen laitokseen.

Hyvä, viihdyttävä ja jännä leffa, vaikkei ole Puhallaluksen veroinen mestariteos.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Toxic Avenger(2023]

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Macon Blair(Joe Ritterin ja Lloyd Kaufmannin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Peter Dinklage, Luissa Guerreiro, Kevin Bacon, Elijah Wood, Taylour Paige, Jacob Tremblay, Jonny Coyne, Julia Davis, Julian Kostov,  David Yow, Macon Blair, Lloyd Kaufmann

Nyt arvostelussa  rakastetun kasarin B-luokan mestariteoksen remake, joka sai alunperin ensi-iltansa 2v sitten, mutta pääsi  vasta nyt laajempaan leviikkiin, koska kukaan ei halunnut otta tätä levitykseen kontekstin takia, mikä on sinänsä outoa, sillä originaali  on paljon poliittisesti epäkorrektimpi ja hauskempi ja elokuvateollisuus on suoltanut paljon pahempaakin ulos  aina  Alain Renais'in dokkarista Yö ja Usva(1956]   aina parhaillaan teattereissa pyörivään Bring Her Back[2025] asti.

Joka tapauksessa tarina lähes sama kuin originaalissa, elikkä nysvö siivoojaa altistuu myrkkyjätteille ja muuttuu Toxic Avenger-nimiseksi sekasiköksi ja alkaa siivoamaan kaupunkia rikollisuudesta, kunnes joutuu vastakkain isojen kihojen kanssa.

Mutta jotain eroavaisuuksia on, sillä siivoja on nimeltään  yh-isä Winston, joka työskentelee kemikaalitehtaalla, muuttuminen TA:ksi tapahtuu onnettomuuden seurauksena, pahiksina häärää korruptoitunut kemikaalitehtaan pomo veljensä, sihteerinsä, sivukeikkana palkkamurhaajina toimiva Death metal-bändi Killer Nutz:in   ja paikallisen gangsterin kanssa ja romanttista sivujuonta sokean naisoletetun kanssa ei ole.

Kuten Luca G:n Suspirian-remake(2018] niin ei tämäkän lähtenyt toistamaan originaalia kuva kuvalta, vaan onnistui luomaan ihan omanlaisensa ja uniikin version tutusta taribasta ja samalla heittämään väliin easter eggejä originaalin teokseen.

Lisäksi pienissä rooleissa vilahtivat ohjaaja/käsikirjoittaja  Macon Blair sekä Stan Lee-henkisessä "cameo roolissa" Troma-lafkan pääjehu, elikkä Kaufmann itse.

Vaikka Toxic Avenger vuosimallia 2023 ei onnistu tavoittamaan originaalin räävitöntä ja poliittisesti epäkorrektia tunnelmaa ja ilmapiiriä, tarjoa se silti muutamat naurut ja parit näyttävät käsintehdyt  goreilu ja lätistelytefektit ja ehkä about 20v vuoden kuluttua tämäkin nousee varmasti kulttiklassikoksi monen muun ilmestyessään flopanneen/unohduksiin jääneen teoksen viereen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Katkera paluu[1978]

 Alkuperäinen nimi: Coming Home

Ohjaaja: Hal Ashby

Käsikirjoitus: Waldo Salt, Robert C. Jones, Nancy Dowd

Pääosissa: Jon Voight, Jane Fonda, Bruce Dern, Robert Carradine, Robert Ginty, Penelope Milford, Charles Cyphers, David Clennon, Jonathan Banks, Marc McClure

Nyt arvostelussa samana vuonna Kauriinmetsästäjän kanssa ilmestynyt draama Vietnam-veteraanien hankalasta sopeutumisesta siviiliin ja vaikka tämä ilmestyi 11kk ennen Kauriinmetsästäjää, on tämä ikävästi jäänyt sen varjoon.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vuonna 1968 merijalkaväen kapteeni  Bob Hyde saa kommenuksen Vietnamiin ja sillä välin vaimo Sally päätyy työskentelemään veteraanisairaalassa, jossa hän tapaa toisen merijalkaväen sotilaan, kävelykykynsä menettäneen Luke Martinin( Ron Kovicin alter ego) ja heidän välilleen syttyy romanssi ja kun Bob kotiutuu kommenukselta, niin siitä ei hyvä heilu.

Kuten alussa totesin, niin tämä on jäänyt lievästi Kauriinmetsästäjän varjoon ja tämä ei myöskään ollut eka veteraanien  sopeutumisongelmista siviiliin kertova leffa, vaan sen titteli puolestaan menee  William Wylerin klassikolle Parhaat vuodet(1946) ja myös 2v aiemmin Pieni talo Preerialla  2.kauden 21.jakso"Soldier's return" sivuaa myöskin aihetta. 

1978, ilmestyi 2 muutakin Vietnam-leffaa,  12 päivää ennen tätä sai ensi-iltansa  Ilmestyskirjan soturit(The Boys in  Company C) ja  14.6 sai ensi-iltansa konfliktin alkutaipaleelle sijoittuva Viimeinen viesti[Go Tell the Spartans), joten yllättävän nopeasti allettiin purkamaan konflktin aiheuttamia traumoja, sillä  konfliktin päättymisestä oli vasta kulunut 3v ja PTSD sai odottaa vielä 2v virallista luokittelua mt-häiriöiden kirjoon.

Joka tapauksessa Voight, Fonda ja Dern tekivät hyvät roolisuoritukset.

Katkera paluu on lievästi aliarvostettu pioneeriteos Vietnam-aiheisten leffojen genressä ja onnistuu yltämään lähes Kauriinmetsästäjän tasolle, vaikkei onnistuu saavuttamaan sen intensiivistä ja  traagista tunnelmaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Long Walk(2025]

Ohjaaja: Francis Lawrence

Käsikirjoitus: JT Mollner( Stephen Kingin novellin Pitkä marssi pohjalta)

Pääosissa: Cooper Hoffman, Mark Hamill, Judy Greer, David Jonsson

Nyt arvostelussa syksyn 1.Stephen King-filmatisointi.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Dystopisessa jenkeissä 15  nuorta miesoletettua ottavat osaa armeijan järjestämään kilpailuun, joka tunnetaan pitkänä marssina, sillä kilpailijat marssivat usean osavaltion halki ja säännöt ovat selvät: 3 varoitusta, niin putoaa pelistä pois lopullisesti ja viimeinen  kilpailija perillä voittaa.

Kuten alussa totesin, niin tässä kuussa ilmestyy 2 muutakin Stephen King-filmatisointi, The Life of Chuck jossa myöskin nähdään Hamill keskeissä roolissa. Ja Marraskuussa puolestaan tulee ensi-iltaan uusi ja kirjauskollisempi filmatisointi Running Manistä, jota odotan innolla, vaikka toki Arnoldin tähdittämä originaali onkin klassikko.

Vaikka tämä ei nyt niin "brutaali" kuin mitä oli ennakkoon hypetetty, mutta silti keskivertoa parempi King-filmatisointi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

FX-Murha tilauksesta(1986)

 Ohjaaja: Robert Mandel

Käsikirjoitus: Robert T. Megginson & Gregory Fleeman

Pääosissa: Bryan Brown, Brian Dennehy, Diane Venora, Cliff DeYoung, Jerry Orbach, Joe Grifasi, Trey Wilson, Tom Noonan, Mason Adams, Angela Bassett

Nyt arvostelussa  vähemmän tunnettu ja lievästi aliarvostettu kasariäksön.

Juoni lyhesti ja ytimekkäästi:

Elokuviin erikoistehosteita tekevä Roland "Rollie"Tyler saa keikan oikeusministeriöltä, jonka pääpointti on lavastaa  mafiasta vasikoiva ilmiantajan murha.

Niin sitten tapahtuu, mutta ilmiantaja delaa aikuisten oikeesti ja Roland huomaa tulleensa linssiin viilatuksi.

Roland saa peräänsä mafian ja korruptoituneet oikeusministeriön tyypit, mutta onneksi sattumalta saman jutun jäljille myös päätyy komissario Leo McCarthy.

Kuten alussa totesin, että kun on puhe kasariäksönistä, niin tämä jää usein mainitsematta, mikä on harmi, sillä tarina on mainstreamistä poikkeava eikä sankari ole genren oppikirjan mukaan stereoideilla täyteen pumpattu korsto, joka niittaa tarinan aikana yli 100 pahista, heittää nokkelia one-linereitä ja selviää pahimmastakin löylytyksestä pelkällä laastarilla otsassa vaan ihan perusjamppa, joka selviää tiukimmista tilanteista älyllä ja ydinosaamisensa turvin, elikkä tässä tapauksessa  puuhastelulla erikoistehosteiden parissa.

Brown veti mainion pääroolin ja myös Dennehy komppasi hyvin taustalla sidekick-roolissa.

Tarkkasilmäisimmät katsojat saattavat bongata Rolandin verstaan seinältä elokuvien Zombi 2(1979) ja ...kun valot sammuvat(Fade to Black, 1980) julisteet sekä Angela Bassettin debyyttiroolissaan tv-reportterina

Jatko-osalla [1991] ja tv-sarjalla[1996-98] siunattu FX on eri viihdyttävä, vauhdikas ja jännä kasariäksön, joka pitäisi noteerata enemmän, kun on puhe kasariäksönistä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Mies ja alaston ase (2025)

 Alkuperäinen nimi: The Naked Gun

Ohjaaja: Akiva Schaffer

Käsikirjoitus: Akiva Schaffer, Dan Gregor, Doug Mand

Pääosissa: Liam Neeson, Pamela Anderson, Paul Walter Hauser, Danny Huston, Kevin Durand, CCH Pounder

Nyt arvostelussa kuukauden ja 6 päivää myöhässä kehuttu, parjattu ja kohuttu Mies ja alaston ase-  saagan 4.osa

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: 

Frank Drebin Jr on seurannut isänsä jalanjälkiä poliisin uralle ja eteen sattuva perus pankkiryöstö ja siihen liittymätön auto-onnettomuus, joka paljastuu myöhemmin murhaksi, johtavat Drebin Jr:n hämärän teknologiapohatta Richard Canen jäljille.

Ja kuten isänsä, Drebin Jr pokaa blondin, heittää nokkelia vitsejä,  selostaa eläämänsä voice overina ja aiheuttaa tietämättään/vanhingossa onnettomuuksia itselleen ja ympäristölleen.

Suunnitelmat 4. Mies ja alaston ase leffasta lähti käyntiin 12v sitten, jolloin Ed Helms oli kiinnitettynä pääosaan, mutta eipä siitä onneksi tullut mitään, sillä Helms oli jo silloin ja on nykyäänkiin liian nuori Drebin Jr:n osaan, kuten  myös Neeson, koska Drebin Jr teki jo ensiesiintymisensä 3.osassa, joka julkaistiin 31v, mutta saattaa olla, että poliisin kuormittava ja raskas työ saattaa tehdä vanhan näköiseksi.

Vaikka Neesonin kiinnitystä pääosaan parjattiin jo ennen ensi-iltaa somessa, niin monelta on saattanut unohtua se, että Nielsen aloitti vakavissa rooleissa ennen komediauraa ja Neeson puolestaan on ennen tätä esiintynyt muutamassa komediaroolissa ja onnistui eri hyvin täyttämään Nielsenin kengät.

Ja myös alkuperäiselle  lähdemateriaallille ollaan oltu uskollisia visuaalisten vitsien ja sanaleikkien osalta, mutta siitä huolimatta allekirjoittanut oli ainoa, jokka nauroi koko leffan aikana.

Cameo-rooleissa piipahtivat Wierd Al Yankovik, Priscilla  Presley, Dave Bautista ja legendaarisen nyrkkeilykuuluttaja Michael Bufferin velipuoli Bruce.

4. Mies ja alaston ase on tämän vuoden hauskin komedia ja hieno hatunnosto alkuperäiselle trilogialle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Cobra-Vaarallinen mies(1980)

 Alkuperäinen nimi: Il giorno del Cobra

Tunnetaan myös nimellä: Day of the Cobra

Ohjaaja: Enzo G. Castellari

Käsikirjoitus:  Fabio & Tito Carpi(Aldo Ladon tarinan pohjalta)

Pääosissa: Franco Nero, Sybil Danning, William Berger

Castellari, Nero ja Berger taas vauhdissa, tällä kertaa Poliziotteschin, elikkä selkokielellä Eurocrime-genren parissa, jonka alkuperäinen käsikirjoitus sijoittui 2.maailmansodan jälkeiseen  Triesteen, mutta Caprien käsissä tarina päivetettiin nykyaikaan ja tapahtumalokaatiot vaihtuivat San Franciscoon ja Genovaan.

Tarina polkaistaan käyntiin, kun huumekyttä Smith saa kävelykeppiin piilotetusta puukosta ja häneltä viedeään avain.

Sitten siirrytään San Franciscoon, jossa ex-huumekyttä/vanki ja nykyinen privaattinuuskija Larry "Cobra"Stanzani saa keikan ex-pomo Goldsmithiltä, elikkä mennä Genovaan ja hoidella mystinen Kadinsky, joka järjesti vuosia sitten Larryn vankilaan.

Sitten  seuraa perinteistä Film Noir-meininkiä ja Italian B-luokan perinteitä kunnioittaen niin mies kuin naisoletetut saavat turpaan sankarilta  ja tässäkin tuodaan vahvasti esille Italian nihkeä asenne sateenkaariväkeä kohtaan, kun vähemmistön edustajat eivät tässäkään välty kaltoinkohtelulta ja Kadinskyn mainitaan olevan pahinta laatua oleva sateenkaariväen edustaja, elikkä "hyvin väkivaltainen".

Onneksi rystysvoileivän ilosanoman julistamisen ja vähemmistöjen sortamisen ohella mukana on myös tunnelmaa keventämässä  vailla mitään tekemistä päätarinan kanssa oleva ja pääleliimatun oloinen isä-poika-sivutarina, sillä Larryllä on Genovassa asuva poika ( Neron tosielämän poika Carlo) ja näitä tarpettomaan yli-imeliä hetkiä tehostaa jatkuvasti hidastettuna kuvatut Rocky 3-henkiset  juoksumontaasit ja Paolo Vasillen yli-imelä soundtrack, joka sopisi kyllä paremmin kolmen X:n  leffaan kuin yli-imelien isä-poika hetkien soundtrackiksi.

Ei ihan Keoman(1976) veroinen mestariteos, mutta hyvä ja viihdyttävä Castellari-leffa kuitenkin ja nytpä sitten selvisi, että mistä Stallone on mahdollisesti saanut idean Rocky 3:sen hidastettuihin juoksumontaaseihin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Renfield(2023)

 Ohjaaja: Chris McKay

Käsikirjoitus: Ryan  Ridley( Robert Kirkmanin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Nicholas Hoult, Nicolas Cage, Awkafina, Ben Schwartz, Shohreh Aghadashloo, Adrian Martinez, Brandon Scott Jones,  Camille Chen William Ragsdale

Nyt arvostelussa hieman erilainen Dracula-leffa, joka ilmeisesti takasi Houltille Jonathan Harkerin /Thomas Hutterin roolin Eggersin Nosferatussa viime vuonna.

Tällä kertaa Hoult esittää Renfieldiä, joka on päässyt eroon isännästään ja on päätynyt New Orleansiin läheisriippuvaisten tukiryhmään.

Sattumusten sarja johtaa Renfieldin vastakkain Lobo-nimisen rikollisperheen kanssa ja mukaan liittyvät myös virkaintoinen liikennepoliisi ja tietenkin kreivi itse.

Kuten alussa totesin, kyseessä on vaihteeksi erilainen leffa kreivistä, sillä kreivi on tällä kertaa 2.päähenkilö ja Cage vetääkin paikoittain hillitöntä settiä roolissaan, vaikka toistaakin Vampyyrin suudelma(1989) roolinsa uusiksi.

Myös Hoult vetää pääroolin erinomaisesti ja yllätyin, miten  yllättävän gorepitoinen tämä on Dracula-leffaksi ja etenkin loppupuolella, jossa leffa tekee Hämärästä aamunkoittoon(1996) tyylisen genrenvaihdon päinvastoin, elikkä  vampyyritarinasta siirrytään toimintaanja siinä vaiheessa gorehanat pistettiin kunnolla auki ja en muista milloin olisin naurannut yhtä paljon lätistelylle ja old school-lätistelyn ystävien iloksi efktit on tehty perinteitä kunnioittaen käsin.

Lisäksi kasarikauhu  ystäviä hemmotellaan, kun alun prologissa vilahtaa Fright Night-stara William Ragsdale vampyyrintappajan roolissa tietenkin.

Renfield on hauskin ja gorepitoisin Dracula-leffa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Eddington(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Ari Aster

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Pedro Pascal, Emma Stone, Austin Butler, Deidre O' Connell, Michael Ward, Luke Grimes, Clifton Collins  Jr

Nyt arvostelussa Ari Asterin  4.kokoillan leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

 Lähimenneisyyteen(2020) sijoittuva tarina  kertoo fiktiivisestä Eddingtonin kaupungista, jossa koronan  ja BLM-mielenosoitusten lisäksi tunteita kuumentaa seriffi Joen ja pormestari Tedin väliset kiistat maskin käyttämisestä ja henkilökohtaisista asioista ja kiista huipentuu, kun Joe pyrkii pormestariksi tulevissa vaaleissa ihan vaan ärsyttäkseen Tediä, mutta onnistuukin suututtamaan salaliittoteorikojen aseellisen siiven.

Vaikka leffa tarina onkin jo vanhentunut, onnistui se silti viihdyttämään ja samalla olemaan nokkela  satiiri USA:n yhteiskunnasta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Superman(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: James Gunn

Pääosissa: David Corenswet, Rachel Brosnahan, Nicholas Hoult, Nathan Fillion,  Edi Gathegi, Isabela Merced, Anthony Carrigan, Wendell Pierce,  Skyler Gisondo, Sara Sampaio, Pruitt Taylor Vince, Neva Howell, Terence Rosemore, Zlatko Buric, Maria Gabriela de Faria, Frank Grillo, Sean Gunn, Bradley Cooper, Angela Sarafyan, Alan Tudyk, Michael Rooker, Pom Klementieff, Grace Chan, Milly Alcock, John Cena, Will Reeve

Nyt arvostelussa 10 tai 14 (jos 2.osan Donner cut, JL:n Snyder Cut ja Cavill-Teriksen cameot Shazamissa  ja Black Adamissa lasketaan mukaan) kokoillan elokuvan kuuluisasta kalsarien päällepukijasta, jonka Oranssi muurari tuomitsi liian wokeksi.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Teräsmies on jo asunnut jo maapallolla jo 3 vuotta ja kerännyt itselleen mainetta ja kunniaa, mutta myöskin kiistanalaisen maineen itselleen, sillä Metropolisin kaupunki kärsii aija miljoonavanhingot Teräsmiehen ja vihollisten ottaessa yhteen ja sen lisäksi Teräsmies on toiminnut uuden  kotimaansa ulkopoliitikan mukaisesti maailmanpoliisina ja on puolustanut  fiktiivistä  Itä-Euroopan valtiota toisen fiktiivisen Itä-Euroopaan valtion höykkäykseltä.

Teräsmiehen maine kokee uuden kovan kolauksen, kun  metaihmisten muodostama tiimi Justice Gang, johon kuuluvat Vihreä lyhty, Hawkgirl ja Mr. Terrific vievät Teräsmiehen duunin ja sen lisäksi Lex Luthor on saanut käsiinsä editoimattoman viedoidun viestin Jor-Eliltä ja Laralta, jonka mukaan he lähettivät poikansa maahan orjuuttamaan ihmiset ja pistämään pystyyn salaisen haaremin.

Teräsmies pidätetään, joten Lois Lane, Jimmy Olsen, Justice Gang ja eräs sisäpiirin lähde Luthorin porukasta  päättävät pelastaa Teräsmiehen.

No eipä tämä niin Woke ollut ja alusta asti, elikkä vuodesta 1938 on ollut tiedossa Teräsmiehen status maahanmuttajana, joten  Oranssi muurari jälkijunassa höpinöidensä kanssa tällä kertaa.

Allekirjoittanut  piti erityisesti siitä, että 12 vuoden tauon jälkeen Teräsmies on vetäissyt kalsarit trikoiden päälle ja  mainittakoon tähän väliin, että inspiraationa leffalle on toiminut Grant Morrisonin ja Frank Quitelyn 12 -osainen Teräsmies-tarina All Star Superman, jonka suosittelen lukemaan.

Lisäksi valkokangas debyyttinsä tekevä Krypto-koira oli hauska ja krediittiä Gunnille siitä, että käytti leffassa pitikin poikin John Williamsin säveltämää vanhojen Teräsmies-leffojen tunnaria.

Teräsmies on eri vauhdikas, värikäs ja viihdyttävä filmatisointi  kuuluisasta kalasrien päällepukijasta  ja paras filmatisointi sitten hahmosta Reeven  tähdittämien Teräsmiesten(1978-87)  jälkeen.

Ja tätä arvostelua kirjoittaessa Gunn on aloittanut jatko-osan kirjoittamisen, joten sitä sitten odotelleesa voi lukea edellämainitun All Star Superman-sarjakuvan, jonka allekirjoittanut on viimeksi lukenut 10 vuotta sitten.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ankea aamu(1986)

 Alkuperäinen nimi: The Morning After

Ohjaaja: Sidney Lumet

Käsikirjoitus: James Hicks

Pääosissa:  Jane Fonda, Jeff Bridges, Raul Julia, Bruce Vilanch, Richard Foronjy,  Kathleen Wilhoite, Kathy Bates

Nyt arvostelussa toinen 1986 ilmestynyt Bridgesin tähdittämä Neo Noir.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kiitospäivä alkaa vähemmän kiitollisemmin ex-näyttelijä Alexndralla, kun krapulan lisäksi sängystä löytyy ruumis.

Koska ex-aviomies Joaquin neuvoo antautumalla poliisille,  Alexndra ottaa hatkat ja tapaa ex-poliisi  Turner Kendall, joka auttaa Alexandraa puhdistamaan maineensa ja etsimään oikean murhaajan.

Vaikka puikoissa hääri  useamman mestariteoksen ohjannut Lumet, niin siitä huolimatta Ankea aamu tuntuu jotenkin hutiloiden tehdyltä ja enemmän tv-sarjan jaksolta kuin kokoillan elokuvalta ja jännitystä olisi voitu lisätä enemmän sijoittamalla tämä Lumetin edellisten elokuvien tyyliin New Yorkiin, sillä iloinen ja aurinkoinen L.A on ehkä vähän liian kepä ja ilmaston puolesta outo   locaatio Kiitospäivään sijoittuvaan murhamysteerille

Roolisuoritukset sentään olivat mainiot ja käsikirjoitus myös, mutta ohjauksessa olisi ollut parantamisen varaa.

Ankea aamu ei edusta Lumetin CV:n parhaimistoa, mutta on muuten viihdyttävä ja oivallisesti kirjoitettu murhamysteeri.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

8 miljoonaa tapaa kuolla(1986)

 Alkuperäinen nimi: 8 Million Ways to Die

Ohjaaja: Hal Ashby

Käsikirjoitus:  Oliver Stone,  Robert Towne, R. Lance Hill( Lawrence Blockin kirjasta)

Pääosissa: Jeff Bridges, Rosanna Arquette, Andy Garcia,  Alexndra Paul, Tommy Lister, James Avery

Nyt arvostelussa toinen Oliver Stonen käsikirjoittama  kasarin Neo Noir,joka alunperin olisi ollut Walter Hillin ohjaama ja Nick Nolten tähdittämä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Poliisi Matthew Scruder saa kenkää ja päätyy pullon pohjalle, kun ampuu kollegaa pesismailla hakkaavan huumehörhön.

AA-kerhossa Scruder tapaa Sunnyn, "rakkauden ammattilaisen"  joka pyytää apua, koska  passiivis-argeresiivinen huimausaineiden jälleenmyyjä  Angel uhkaa Sunnyn kollegan ja ystävän Sarah'n terveyttä ja hyvinvointia.

Sitten Scruder joutuu todistamaan, kun Sunny siepataan ja löytyy myöhemmin ruumiina ojasta ja Scruder joutuu taas mukaan  alamaailmaan  syövereihin.

Bridges vetää mainion roolisuorituksen, kuten myös Garcia ja koska käsikirjoitusta oli työstämässä 3 kirjoittajaa, joista Stone ei ollut tyytyväinen lopputulokseen ja vaati nimensä poistoa ja Ashby puolestaan antoi näyttelijöille vapaat kädet improvisointiin, joka näkyy hyvin varastohalliin sijoittuvassa kohtauksessa, jossa F-sana raikaa koko rahan edestä.

Lisäksi Scruder palaisi kehiin  28 vuotta myöhemmin Neesonin tulkitsemana leffassa Tanssi haudoilla(A Walk  Among the Tombstones)

Tämä olisi voinnut olla mestariteos Hillin ja Nolten tekemänä, mutta on tämäkin kelpo ja viihdyttävä kasarin Neo Noir sekavasta käsikirjoituksesta huolimatta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Lohikäärmeen vuosi(1985)

 Alkuperäinen nimi: Year of the Dragon

Ohjaaja: Michael Cimimo

Käsikirjoitus: Oliver Stone( Robert Daleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Mickey Rourke, John Lone, Ariane Koizumi, Raymond J. Barry, Caroline Kava, Henry Wong, Denis Dun, Tony Lip

 Nyt arvostelussa lievästi aliarvostettu kasarin Neo Noir, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 40 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

New Yorkin Chinatownissa kuohuu, kun nuori gangsta Joey Tai kaappaa vallan Triadin johtajana ja onnistuu suututtamaan tempauksellaan Italian mafian ja  hepon jakelusta vastaavat Thai-gangstat.

Siiron Chinatowniin saanut ylikomissario/ Vietnam-veteraani Stanley White ottaa missiokseen pistä Joey telkien taakse ja kitkeä korruptio  piiristä, johon sai siirron.

Rourke vetää yhden kasarikautensa parhaimman roolin Taistelukalan(1983) Angel Heartin(1987] ja Johnny Handsomen(1989) ohella ja John Lone myös Joeyn roolissa.

Ilmestyessään vuoden huonommainan elokuvan tittelin ja  rasismisyytöksiä poikinut Lohikäärmeen vuosi on  nykyään arvostettu kulttiklassikko ja samalla  Desert Eagle-käsitykin debyytti valkokankaalla.

Lohikäärmeen vuosi ei vedä  vertoja vuoden 1985 toiselle rikosklassikolle Elää ja kuolla L.A:ssa tai myöhemmille jenkkikytät vs aasialsiset gangstat-elokuville Black Rain(1989) ja Showdown in Little Tokyo(1991) mutta on muuten erinomainen, jännä ja viihdyttävä kasarin Neo Noir.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Weapons(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Zach Cregger

Pääosissa: Josh Brolin, Julia Garner, Alden Ehrenreich, Austin Abrams, Amy Madigan,Cary Chrisyopher, Benedict Wong, Sara Paxton, Justin Long,  Toby Huss, June Diane Raphael

Nyt arvostelussa hyvin vahvoja Stephen King-viboja sisältävä uunituore ja kehuja saanut kauhuilu.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eräässä pikkukaupungissa tapahtuu outoja, kun eräänä yönä klo 2:17 paikallisen ala-asteen tietyn luokan oppilaat yhtä lukuun ottamatta ottavat hatkat.

Vanhemmat syyttävät luokan opettajaa, mutta joukkokatoamisen taustalla on jotain paljon creepympää ja yliluonnollisempa.

 Elmore Leonardin lanseeraaman ja Tarantinon valtavirtaistaman edestakaisin pomppivan tarinankerronan myötä kerrotaan, että kuka tai mikä on taustalla lasten joukkokatoamiselle.

Ohjaaja/kirjoittaja/tuottaja Cregger on selvästi saanut inspiraatiota Stephen Kingin tuotannosta, sillä  pikkukapunki  tapahtumalocaationa yliluonnollisille tapahtumille tuo vahvasti mieleen usean Kingin tarinan, joten olisi erittäin mielenkiintoista nähdä Creggerin sovitus jostain Kingin tarinasta.

Weapons on ylllättävän hyvin onnistunut ja paikoittain eri jännä nykykauhuilu.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Fantastic Four: First Steps(2025)

 Ohjaaja: Matt Shakman

Käsikirjoitus: Josh Friednan, Eric Pearson, Jeff Kaplan, Ian Springer, Kat Wood

Pääosissa: Pedro Pascal, Vanessa Kirby,  Ebon-Moss Bachrach, Joseph Quinn, Julia Garner,Ralph Inerson, Paul Walter Hauser, Natasha Lyonne, Sarah Niles, Mark Gatiss

Nyt arvostelussa 5.filmatisointi Ihmenelosista ja MCU:n 37.elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Retrofuturistisessa 828-universumissa neloset ovat sankaroineet jo 4 vuotta ja sitten hoodeille ilmestyy Hopeasurffari, joka ilmoittaa Galactuksen valinneen maapallon seuraavaksi ateriakseen, joten neloset lähtevät avaruuteen neuvottelemaan Galactucsen kanssa ja Galactus  suostuu jättämään maapallon välistä, kunhan Sue Stromin/Näkymättömän naisoletetun tuleva  poika Franklin jatkaa hänen seuraajanaan planeettansyöntiskenessä. 

Neloset eivät suostu tähän, joten Galactus on hyvin, hyvin vihainen.

Lähteestä riippumatta, kesti 31 tai 20v saada  lähdemateriaalille  uskollinen filmatisointi nelosista ja erityisesti pidin paljon 60-luvun retrofuturisesta ilmeestä ja Möykyn desingista ja myöskin sarjakuvauskollinen Galactus jäi tästä myös mieleen.

Kuten aiemmin totesin, niin yllättävän kauan saatiin odottaa kunnollista filmatisointia nelosista ja kyllä tämä voittaa 100-0  2005 filmatisoinnin ja ensi vuonna pääsemme seuraamaan nelosten seikkailuja elokuvassa Avengers: Doomsday.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ihmeelisen asteen yhteys(1978)

 Alkuperäinen nimi: The Cat from Outer Space

Ohjaaja: Norman Tokar

Käsikirjoitus: Ted Key

Pääosissa: Ken Berry, Sandy Duncan,  McLean Stevenson, Harry Morgan, Roddy McDowall, William Prince, Ronnie Schell

Nyt arvostelussa harvinaisempi ennen Touchstonen perustamista tehty Disneyn live action-ķomedia, joka tuli nähtyä eilen Eerikinkadulla 16MM-filmiltä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kissan näköinen avaruusolio Zunar J-5/9 -Doric 4-7 tai ystävien kesken nimelllä Jake tekee pakkolaskun maahan ja tarvitsee kultaa päästäkseen kotiin.

Jake päätyy hallituksen salaisessa projektissa työskentelevän tutkijan Frank Wilsonin luokse ja pian kissan jäljillä ovat armeija, joka haluaa höydyntää kaulapantaa sotilaalisesti ja Bond-henkinen suurroisto Mr.Olympus, joka puolestaan suunnittelee maailmanvalloitusta samaisella kaulapannalla.

Lystikästä old school-hupailua, jota voi myös turvallisin mielin katsoa Cancel/Woke-vouhattajakin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Metropolis(1927)

 

Ohjaaka: Fritz Lang

Käsikirjoitus: Friztz Lang & Thea von Harbour

Pääosissa:Alfred Abel, Birgitte Helm, Gustav Frohlich, Rudolf Klein -Rogge

Nyt arvostelussa scifi-hifistely-genren pioneeriteoksia.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Oletetussa vuodessa 2026  Art Deco-kaupunki Metropolis  on jakautunut 2 hierarkiaan, joista toiset asuvat kaupungissa ja toiset sen alapuolella, kunnes työläiset saavat tarpeekseen ja nousevat kapinaan.

Ja kuten saatatte arvata, katsoin tämän(kin) täysin mykkänä, koska mykkäelokuvien restauroiduissa versioissa on mukaan uusi soundtrack, joka usein on geneeristä pianon pimputtelua, joten pistin taustalle soimaan aiheeseen sopivampaa musiikia, elikkä Tangrine Dreamiä, Vangelisin Blade Runner-soundtrackin ja Jarrea, jotka  loivat  katsomiskokemuksesta abstraktin.

98v vanhaksi leffaksi Metropolis on lavasteiden osalta edelleen visuaslisesti hieno teos ja jokaisen scifi-hifistelijän pitäisi katsoa tämä edes kerran.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Sylkevä Magnum(1976)

 Alkuperäinen nimi: Una magnum Special per Tony Saitta

Tunnetaan myös nimellä: Blazing Magnum, Strange Shadows in an Empty Room

Ohjaaja: Alberto De Martino

Käsikirjoitus: Vincenzo Mannio & Gianfranco Clerici

Pääosissa: Stuart Whitman, John Saxon, Martin Landau, Tisa Farrow, Gayle Hunnicutt, Carole  Laure, Jean LeClerc

Nyt arvostelussa erikoisempi italialaispanamalaiskandalaisamerikkalais yhteisproductio, jonka pääjehut olivat saapasmaasta, rahoitus saatiin ilmeisesti Noriegalta, kuvaukset filmattiin Ottawassa ja Torontossa ja pääosat värvättiin jenkeistä ja saapasmaan B-luokan elokuvateollisuudeen pitkiä perinteitä kunnioittaen, tittelin perusteella yritettiin rahastaa 5v aiemmin startanneen Harri the Epäpuhdas-franchisen menestyksellä ja ironisesti Sylkevä Magnum sai ensi-iltansa 10kk ennen Murskaajaa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

 Harry Callahanin  Kanadan vastine, Tony Saitta,  selvittää siskonsa Louisen hämärää kuolemaa ja pääepäilyksi joutuu lääkäri George Tracer, joka seukkasi Louisen kanssa ja on Tonyn mielestä ykkösepäilty, koska yritti salata suhteen vaimolta ja lääkärinä Tracer olisi päässyt käsiksi mömmöihin, joilla Louise myrkytettiin.

Pian tapahtuu lisää murhia ja Tony saa selville, että juttuun liittyy monta muutakin henkilöä, mystinen kaulakouru ja Tonylle myös valkenee, ettei sisko ollutkaan  niin  herttainen, kuin miltä päältäpäin vaikutti ja syyllinen on joku muu kuin lääkäri.

Siinä välissä nähdään monta poliittisesti epäkorrektia hetkeä, jotka saisivat Harry Callahanin pöksyt tutisemaan, kun etsiessään johtolankoja, Tony  käyttää paikallisesta setätätien yhteisöstä termiä "Homofilmimarkkinat" kohtaa  3 karatea harrastavaa setätätiä, joita Tony paiskoo  ikkunoista pihalle ja kovistelee kihartimella, vesikiduttaa erästä pikkurikollista juna-aseman vessan lavuaarissa ja pisteenä I:n ajaa takaa pikkurikollista, joka tunnetaan lempinimellä "Hurri" ja eeppisen takaa-ajon jälkeen Tony  44. Magnumilla uhtaen ja siskonsa valokuvaa näytten kysyy roistolta "Oletko nähnyt tätä tyttöä?" ja jatkaa matkaa, kuin mitään usean auton romuttanutta takaa-ajoa ei olisi tapahtunutkaan.

Eeppisen takaa-ajon ohella tästä jäi mielern myös  Armando Trovajolin pehmopornahtava soundtrack, joka loi kuviin tunnelmaa.

Sylkevä Magnum on eri viihdyttävä ja vauhdikas Eurocrime-leffa, jossa myös mukana Giallo-viboja.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Oddity-Sokea kauhu(2024)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Damian McCarthy

Pääosissa: Carolyn Bracker,  Caroline  Menton, Gwilym Lee, Tadhg Murphy, Steve Wall. Jonathan French

Nyt arvostelussa tuoreempi ja vaihteeksi kokonaan Irlannissa filmattu kauhuelokuva ja allekirjoittaneelle tuli ihan puskista, että Irlannissa ylipäätään on olemassa omaa elokuvateollisuutta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Laatamolla työskentelevä tohtori Ted Timmis jää yövuoroon ja samaan aikaan vaimonsa Dani on purkamassa kuormaa taloon, johon he ovat hiljattain muuttaneet.

Sitten ovelle ilmestyy Olin Boole, Ex-potilas Tedin sairaalasta ja Olin väittää, että joku on livahtanut taloon sillä välin, kun Dani on purkanut kuormaa taloon.

Mutta Olin osuikin oikeaan, sillä samana yönä mystinen mustiin pukeutunut naamioitu hiippari murhaa Danin vasaralla.

Vuotta myöhemmin Ted on tavannut uuden hoidon,  lääkefirman edustajan Yanan ja he asuvat samassa talossa ja sinne päätyy myös asumaan Danin sokea kaksoissisko Darcy, joka tuo mukanaan creepyn puisen Golem-patsaan.

Darcyn ja Golemin asetuttua taloksi, alkaa tapahtumaan kummia ja pian selviää totuus vuoden takaisista tapahtumista talossa.

Ja tarkkasilmäisenä katsojana huomasin, että Darcyn pyörittämässä antiikkikaupan virtriinissä näkyy symbaaliapinalelu, joten kyse on hauskasta sattumasta, sillä tämä ilmestyi ennen The Monkey-leffa, jossa toisin symbaalit vaihdettiin rumpuun, koska Disneyn riistokapitalistit tekivät siitä oman tavaramerkkinsä.

Joka tapauksessa Oddity on eri hyvä ja paikoittain eri kuumottava kauhuelokuva, jonka jälkeen ei tee mieli asua omakotitalossa tai telttailla sisätiloissa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Perfect Blue(1997)

 Ohjaaja: Satoshi Kon

Käsikirjoitus:  Sadayuki Murai( Yoshikazu Takeuchin novellin pohjalta)

Pääosissa: Junko Iwao, Rica Matsumoto, Shiho Niiyama

Nyt arvostelussa legendaarinen ysärin anime, joka sai tänään virallisen ensi-iltansa meillä  ja joka toimi inspiraationa Black Swanille(2010)

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Poptähti Mima päättää siirtyä muusikosta näyttelijäksi ja saa keskeisen sivuosan poliisisarjassa, joka ei mielytä manageria ja faneja ja pian Miman elämä muuttuu painajaiseki, kun netin fanisivusto tietää hänen jokaisen liikkeen ja tekemisen, kuvauspaikoilla väijyy outo hiippari, joku murhaa sarjan tuontantoon liittyviä ihmisiä ja Miman kaksoisolento seuraa joka paikkaan, elikkä  onko Mima menettämässä otteensa todellisuuteen vai onko kyse jostain ihan muusta?

Napakasta 1h22min kestosta huolimatta Täydellinen Sininen ei ole leffa helpoimasta päästä monimutkaisen tarinan ja rankkojen teemojen takia, mutta muuten leffa oli visuaalisesti hieno ja allekirjoittanut havaitsi tässä myös vahvoja Giallo-viboja.

Täydellinen Sininen on yksi parhaimpia animaatioita, joita allekirjoittanut on nähnyt ja vielä 28 vuotta ilmestymisensä jälkeen ajankohtainen teemojensa osalta ja iso hatunnosto jälleen kerran  Eerikinkadulle, kun tuovat vanhoja  kulttiklassikoita nähtäväksi maamne valkokankaille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Puhtaana käteen(1980)

 Alkuperäinen nimi: Melvin and Howard

Ohjaaja: Jonathan Demme 

Käsikirjoitus: Bo Goldman

Pääosissa::Paul Le Mat, Jason Robards, Mary Steenburgen, Pamela Reed, Michael J. Pollard, Jack Kehoe, Charles Napier, John Glover, Dabney Coleman, Joe Spinell, Robert Ridgely,  Gloria Grahame, Elizabeth Cheshire

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettuun tositapahtumaan perustuva kasarin dramedia.

Tarina alkaa, kun papparainen ajelee moottoripyörällä aavikolla ja vetää lipat.

Tunteja myöhemmin paikalle osuu hinaaja Melvin, joka poimii tajuttoman papparaisen kyytiin ja matkan aikana papparainen kertoo olevansa Howard Hughes.

Sitten Hughes potkaisee tyhjää ja mystinen pukumies ilmestyy Melvinin omistamalle  bensa-asemalle ja jättää lähtiessään kirjekuoren, joka sisältää HH:n testamentin.

Melvin epäilee testamentin aitoutta, joten hän vie sen kirkkoon ja näin ollen Melvinistä tulee kuuluisa ja lopulta hän joutuu leivättömän pöydän ääreen, koska testamentin epäillään  olevan huijausta.

Oikea Melvin Dummar vilahtaa  eräässä kohtauksessa taustalla ja enpä tiennyt, että strippiklubilla voi  olla niinkin tasokasta taustamusiikkia, kuin  Henry Mancini orkesterin sovitus Michel Legrandin klassikosta The Windmills of Your Mind.

Puhtaana käteen on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi tositapahtumiin perustuva dramedia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Syvyyden saalistajat(1977)

 Alkuperäinen nimi: The Deep

Ohjaaja: Peter Yates

Käsikirjoitus: Tracy Keenan Wynn( Peter Benchleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Nick Nolte, Jaqueline Bisset, Robert Shaw, Louis Gossett Jr, Eli Wallach, Bob Minor, Dick Anthony Williams, Robert Tessier

Nyt arvostelussa Tappajahai-kirjailijan vähemmän tunnettu kosteanpuoleinen seikkailu.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Pariskunta David ja Gail ovat sukeltamassa Bermudalla, kunnes he löytävät uponeen 2.maailmansodan aikaisen ammuslaivan, jossa on muutakin kuin ammuksia, nimittäin huimausaineita, jotka kuuluvat haitilaiselle rosvojoukolle, jotka saavat vihiä jemman löytymisestä ja yrittävät peloletella voodoolla pariskunnan lähtemään kotiin.

David ja Gail päättävät kuitenkin jäädää maisemiin, sillä huimausaineiden lisäksi hylyssä on myös 1700-luvulla uponnut aare, joten David, Gail ja sukeltaja Romer Treece lähtevät aarejahtiin  rosvojoukon heittäessä kapuloita rattaisiin.

Ei ihan Tappajahain veroinen mestariteos, mutta silti erinomainen ja viihdyttävä teos ja Bissetin märän t-paidan ohella tästä jäi parhaiten mieleen  hienot vedenalaiset kohtauksen ja 11 Jaska Böndeä säveltäneen  John Barryn tunnelmallinen soundtrack ja samalla selvisi, että mistä 3 vuotta myöhemmin ilmestynyt Zombi Holocaust  on saanut inspiraatiota moottoriveneen perämoottorin käyttämistä aseena.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Todistaja(1985)

 Alkuperäinen nimi: Witness

Tunnetaan myös nimellä: Peter Weirin Todistaja

Ohjaaja: Peter Weir

Käsikirjoitus:  William Kelley, Pamela Wallace, William W. Wallace 

Pääosissa: Harrison Ford, Kelly McGillis, Lukas Haas, Josef Sommer, Danny Glover, Angus MacInnes, Alexander Godunov, Viggo Mortensen, Timothy Carhart, Brent Jennings, Jan Rubeš, Robert Earl Jones

Nyt arvostelussa kehuttu jännäri 40 vuoden takaa, joka oli Suomessa 9. katsotuin leffa  193 310 katsojalla 74 viikon pyörimisellä  vuosina 1920-87 toimineessa Astor-teatterissa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Amish-äiti Rachel jää leskeksi ja lähtee sukuloimaan poikansa Samuelin  kanssa Baltimoreen Philadelphian kautta.

Juna ollessa myöhässä äiti ja poika jäävät jumiin asemalle ja vessassa Samuel sattuu näkemään, kun 2 tyyppiä murhaa poliisin.

Sankarimme John Book saa jutun hoidettavakseen ja kun käy ilmi, että syylliset ovat  Johnin kollegoita ja ylikomisario on myös sekaantunut murhaan,  lähtee  John Amish-hoodeille, jossa  kaupunkilaiskyttä kokee ja oppii uutta ja lopussa sitten selvitellään välejä kierojen kollegoiden kanssa.

Hitaasti etenevä, mutta silti mainio jännäri, jonka  loppu olisi voinut olla ehkä vähän näyttävämpi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Mieletön, mieletön maailma(1963)

 Alkuperäinen nimi: It’ a Mad Mad Mad Mad World

Ohjaaja: Stanley Kramer

Käsikirjoitus:  William & Tania Rose

Pääosissa: Spencer Tracy, Milton Berle,  Sid Caesar, Buddy Hackett,  Ethel Merman, Dick Shawn, Mickey Rooney, Phil Silvers, Terry-Thomas, Jonathan Winters, Edie Adams,  Dorothy Provine

Nyt arvostelussa yksi 60-luvun komedian merkkiteoksia, joka lienee nykysukupolvelle tutumpi parodian kautta Simponeiden 5.kauden  12.jakson loppuhuipennuksesta. Sitten asiaan:

Tapahtuu auto-onnettomuus, paikalle sattuu  sekalainen joukko toisilleen tuntemattomia ihmisiä, hammaslääkäri vaimonsa kanssa, muuttomies, merilevätehtailija 2.häämatkalla vaimon ja anopin kanssa ja sekä 2 kaverusta matkalla Vegasiin.

Onnettomuuden uhri paljastaa ennen kupsahtamistaan, että on kätkenyt 350 000$  ison W:n alle, joten sekalainen seurakunta lähtee etsimään rahoja, mutta mutkia matkaan tuovat rahoja 15 vuotta  jäljittänyt komisario sekä huijari, kaktuksia keräilevä brittiläinen  eversti, merilevätehtailijan lanko ja 2  taksikuskia.

Mieletön, mieletön maailmaa on taas vaihteeksi sarjassamme komedioita, joita ei enää nykypäivänä tehtäisi, ei siksi, että olisi  poliittisesti epäkorrekti,,vaan siksi että pituutta on 2h 31min, rajattu kuvakoko ja väliaika saattavat häiritä  nyky-yleisöä, joka ei jaksa keskittyä sekuntia  kauempaa  asiaan ja nyky-yleisö on tottunut komedioihin, joiden kesto on  alle 2h sekä  kakka-pissa-pieru-seksi-osaston juttuja viljelevään huumoriin.

Allekirjoittanut viihtyi tämän parissa eri hyvin ja valkokankaalta nähtynä tämä pääsisi paremmin oikeuksiinsa, sillä Ultra Panavision-formaatille filmattu leffa ei näyttänyt kovinkaan hyvältä edes 33 tumman Samsung-televisiosta katsottuna ja Matte Painting-taustat ja muutamat kohdat, joissa autot liikkuivat taustalle heijastetun kuvan edessä pistivät pahasti silmään, mutta minkäs sille voi, kun  konepeltiin kiinnitettävät kamerat tulivat käyttöön vasta seuraavalla vuosikymmenellä.

All-Star-castingin lisäksi pienimmissä rooleissa vilahti sellaisia aikakautensa kuuluisuuksia, kuten Jimmy Durante, Peter Falk, Jerry Lewis, Don Knotts,  Carl Reiner, Arnold Stang,  Buster Keaton, Mike Mazurki, Jim Backus, Norman Fell ja Larry, Curly ja Moe, elikkä The Three Stooges.

Ja vaikka tämä onkin harvoja poliittisesti korrekteja  old school-komdioita ja vaikka suuri osa  remakeista sukkaa, niin on hyvinkin mahdollista, että näemme tästä uusintaversion, sillä  vähän yli vuosi sitten E Tonight-ohjelman haastattelussa Eddie Murphy mainitsi, että tästä on tehty uusi käsikirjoitus, jossa  hän, Martin Lawrence  ja moni muu koomikko viimeisen 30 vuoden ajalta olisivat mukana, joten pidetään peukkuja pystyssä, että projekti ottaa tuulta alleen.

Tulipa remake tai ei, niin siitä huolimatta Mieletön, mieletön maailmaa on eri viihdyttävä old school-komedia, jonka voi myös Woke ja Cancel-vouhottaja katsoa ilman pelkoa  trauman saamisesta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Koston hetki(1990)

 Alkuperäinen nimi: State of Grace

Ohjaaja: Phil Joanou

Käsikirjoitus:  Dennis McIntyre 

Pääosissa: Sean Penn, Gary Oldman, Ed Harris, Robin Wright, Burgess Meredith, John Turturro, John C. Reilly 

Nyt arvostelussa yksi ysärin rikoselokuvien aliarvosteumpia helmiä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Undercover-kyttä Terry Noonan palaa pieleen mennen keikan jälkeen kotikulmille Hell’s Kitchenin  ja tapaa kaverinsa Jackie Flanneryn, joka kuuluu veljensä  Frankien  johtamaan rikollisorganisaatiion.

Hell’s Kitchenin alamaailmassa ollaan suurten muutosten edessä, kun Frankien organisaatio aikoo  yhdistyä paikallisen mafian kanssa ja Terry on saanut uudeksi tehtäväksi soluttautua Frankien organisaatioon ja tuhota se sisältäpäin ja toimittaa jäsenet valtionhotellin.

Terry uusi missio osoittautuu haastavaksi, kun pitäisi  vasikoida paras kaveri ja tämän veli  ja mutkia matkaan tuovat myös Terryn ex-tyttöystävä  Kate, joka on Jackien ja Frankien sisko.

Elikkä eri tunnelmallista ja jännää ysärin Neo -Noiria, Ennio Morriconen säestämänä,  jossa vanha kunnon ”Likaviemäri-New York” vetelee viimeisiään, ennen kuin Giuliani astui pormestarin virkaan ja siivosi kaupungin isoista ja pienistä rikoksista.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

28 vuotta myöhemmin(2025)

 Alkuperäinen nimi: 28 Years Later

Ohjaaja: Danny Boyle

Käsikirjoitus: Alex Garland

Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Alfie Williams, Jodie Comer, Ralph Fiennes, Jack O’ Connell, Edvin Ryding,  Christopher Fulford , Amy Cameron, Stella Gonet,  Chi Lewis-Parry 

Danny Boylen ja Alex Gardlandin keksimt juoksuzombit juoksevat valkokankaille 18 vuotta edllisen osan jälkeen.

Juoni lyhyesti ja ytimekkästi:

28 vuotta on on kulunut, eikä juoksuzombeja ole vieläkään hävitetty sukupuuttoon, joten zombit on vangittu saarelle, jota NATO-joukot vartioivat 24/7 ja vastapäisellä saarella  asuu joukko taudilta välttyneitä.

Eräänä päivänä Jamie päättää viedä poikansa Spiken saarella miehistymisriitille, elikkä tappamaan juoksuzombeja.

Retki päättyy ikävästi, kun isä ja poika suuttuvat juoksuzombien alfauros Samsonin ja pääsevät viime hetkellä takaisin kotiin.

Spike saa selville, että isä käy vieraissa, joten Spike ottaa äitinsä Islan mukaan ja lähtee takaisin juoksuzombien saarelle etsimään tohtori Kelsonia, sillä Isla on ollut sairaana pidemmän aikaan.

Vaikka tämä franchise siirtyikin Foxilta Columbialle/Sonylle, niin siitä huolimatta tunnelmaa on jälleen kohdillaan ja paikoittain sai ihan aikuisten oikeesti jännittää isän/äidin  ja pojan selviytymistä. juoksuzombien keskellä.

Ja ensi vuonna on tulossa jatkoa ja pääosassa pitäisi olla jälleen 1.osan sankari, elikkä Oppenheimer itse, joka toimi tämän leffan tuottajana.

Joten ensi vuonna taas ollaan jännän äärellä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hävitys(2018)

 Alkuperäinen nimi: Annihilation 

Ohjaaja: Alex Garland

Käsikirjoitus: Alex Garland( Jeff VanderMeerin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh, Oscar Isaac, Tessa Thompson, Benedict Wong

Nyt kun Garland ja Danny Boyle ovat palaamassa kuviin ensi viikolla ensi-iltaan tulevan  28 päivää myöhemmin -saagan 3.osannmyötä, niin sen kunniaksi arvostelussa  Garlandin  lievästi aliarvostettu ja turhaan flopannut scifi-hifistely-kauhuilu 7 vuoden takaa, joka on mainettaan parempi teos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa John Hopkins-koulussa opettava Lena suree  oletettavasti edesmennyttä aviomiestään Kanea, joka on kadonnut olleesaan komennuksella ulkomailla.

Sitten eräänä iltana Kane ilmestyy maisemiin, mutta on hyvin vaitonainen katoamisestaan ja sitten Kane alkaa voimaan huonosti ja tarinaa jatkuu ambulanssissa.

Matka sairaalaan katkeaa, kun mustat maasturit pysäyttävät ambulanssin ja vievät avioparin hämärään tutkimuslaitokseen.

Laitosta johtava tohtori Vantress kertoo, että Floridaan on saapunut mystinen”Hohteena” kutsuttu ilmiö, jonka myötä hehtaari metsää on läpinäkyvän suojakilven ympäröimänä ja sivuvaikutuksena paikallinen eläimistö on muntantoitunut ja jostain kumman syystä aika kulkee nopeammin,  Hohteen sisällä.

Lena, Vandress ja 3 muuta nais(oletettua) lähtevät selvittämään  ”Hohteen” alkuperää ja pian käy ilmi, että Kane oli ollut suorittamassa tehtävää siellä ja palannut ainoana elonjääneenä sieltä.

Vaikka Garlandin edellinen leffa ExMachina(2014) oli old school-tyylistä pohdiskelevampaa  taidescifi-hifistelyä ja kohtalainen yleisö ja arvostelumennestys, niin jostain kumman syystä Hävitys, joka myöskin edustaa samaa genreä, ei ollut yleisö ja lippuluukkumenestys, vaikka kriitikot kehuivat sitä vuoden 2018 parhaaksi elokuvaksi.

Itse olen samaa mieltä ns ”ammattikiriitikoiden” kanssa, sillä Hävitys on visuaalisesti hieno leffa, joka sisältää paljon hienoja maisemia, kuvakulmia ja kunnon tunnelmaa ja erityisesti tästä jäi mieleen creepy  mutanttikarhu, joka toi vahvasti mieleen John Frankenheimerin Prophecyn(1979) Katahdin-karhu ja South Parkin ManBearPig ja  Ben Saliburyn ja Geoff Barrow’n minimalistien soundtrack loi paikoittain kuviin tunnelmaa.

Hävitys  edustaa Neon Demonin(2016) ohella 10-luvun lievästi sekavaa ja aliarvostettua genretaide-elokuvaa, joista ei ota selkoa vanha Erikkikään, mutta silmiä hivelevän visuaalisen puolen ansiosta  molemmat ovat  katsomisen arvoisia, vaikka tarinasta ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Dangerous Animals(2025)

 Ohjaaja: Sean Byrne

Käsikirjoitus: Nick Lepard

Pääosissa: Hassie Harrison, Jai Courtney, Josh Heuston, Ella Newton, Liam Greinke, Rob Carlton

Nyt arvostelussa vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-aiheinen leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Australiassa riehuu mieleltään hervoton sarjamurhaaja Tucker, joka päivätöikseen järjestää  retkiä haiden kansoittamille vesille, jossa Tucker  sieppaa naiset, vangitsee nämä ruumaan, syöttää  haille, kuvaa haiden ruokailusessiot videolle ja ottaa uhreilta muistoksi hiuksia, joilla Tucker koristelee uhrien mukaan nimetyt VHS-kasetit ja tämä johtuu kaikki siitä, että Tucker joutui lapsuudessaan  hain hyökkäämäksi, mutta selvisi siitä.

Tuckerin seuraavaksi uhriksi joutuu surffari nimeltään Zephyr, joka ei aio päätyä hain ruoaksi, vaan päättää pistää vastaan ja sillä välin  maissa Zephyrin kanssa yhden yön jutun viettänyt kiinteistövälittäjä Moses tutkii katoamista itse.

Kuten sanottu, tämä siis on vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-leffa, sillä  hurrikaanien ja mitä ihmeelisempien  haiden, mitä  on viime vuosina nähty tiheään tahtiin Syfy ja Asylum-tuotantojen kautta, niin tällä kertaa luvassa on ihan tavallisia haita ja niistä kiinnostunut mieleltään hervoton partaradikaali.

Jai Courtney veti mainion roolin ja paikoittain tämän parissa sai jännittää aikuisten oikeesti.

Vaaralliset eläimet on paras ja jännin hai-aiheinen leffa sitten Deep Blue Sea:n jälkeen, joten 26 vuodessa väliin on mahtunut paljon kuraa aiheeseen liittyen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Karate Kid: Legends(2025)

 Ohjaaja: Jonathan Entwistle

Käsikirjoitus: Ron Lieber

Pääosissa: Ben Wang, Jackie Chan, Ralph Macchio, Sadie Stanley, Joshua Jackson, Aramis Knight, Ming- Na Wen, Wyatt Oleff, Shaunette Renee Wilson, Tim Rozon, William Zabka

Nyt arvostelussa KK-franchisen 5.osa.

Juoni sama kuin aiemmin, elikkä pääjehu muuttaa äitinsä uuden duunin takia uusiin maisemmin, tapaa tytön, mustasukkaisen exän, joka harrastaa karatea,  pääjehu saa pari kertaa turpaan, pääjehu oppii tappelemaan vanhan sensein avulla, pääjehu ja mustasukkainen exä kohtaavat karateturnauksessa, pääjehu saa opista huolimatta turpaan, pääjehu voittaa. The End.

Ei näköjään riittänyt 15 vuoden takainen remake alkuperäisestä tai  NF:n Kobra Kai-sarja tuomaan tätä(kin) rakastettua kasarin klassikkoa Jonne/Veeti-sukupolven tietoisuuteen, kun piti tämäkin sitten tehdä ja jotain uutta ja omaperäistä olisi voitu tuoda tähän sen sijaan saman tarinan kertomista uudelleen uusilla hahmoilla.

Sentään jotain omaperäisyyttä tässä sentään oli, kun Jonne ja Veeti-sukupolvea ajatellen tässä kikkailtiin aika paljon Split Screen-tekniikalla ja kun kerran leffan tekijät ovat halunneet vedota Jonneihin ja Veeteihin, niin tappeluissa on ympätty kuvaan pistemäärät osumista videopelejä mukaillen, mikä meni jo liian hifistelyksi, mutta muuten tappelut oli hienosti koregrafioitu.

Lopputekstien välissä näytetty kevennys sentään oli hauska ja erityisen hienoa oli se, että allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ”yksityisnäytöksessä”, sillä kukaan muu ei vaivaantunut paikalle, joten sekin jo kertoo jo paljon leffan sosioekonomisesta asemasta tämän kesän leffatarjonnassa.

Ja jos tälle väännetään vielä jatkoa(aika epätodennäköistä) niin seuraavaksi Karate Kid on varmasti sateenkaarilapsi, joka tappelee heteroa vastaan, niin saadaan tämäkin franchise  ihan kirjaimellisesti päivitettyä tälle vuosituhannelle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Foinikialainen juoni(2025)

 Alkuperäinen nimi: The Phoenician Scheme

Ohjaaja: Wes Anderson

Käsikirjoitus: Wes Anderson & Roman Coppola

Pääosissa: Benicio Del Toro, Mia Threapleton, Michael Cera, Tom Hanks, Bryan Cranston, Riz Ahmed, Jeffrey Wright, Richard Ayoade, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch, Rupert Friend, Stephen Park, Mathieu Amalric, Charlotte Gainsborug, Hope Davis, F. Murray Abraham, Willem Dafoe, Bill Murray

Jälleen kerran avataan taas yksi kesän elokuvasesonki Wes Andersonin elokuvalla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Lempinimellä Mr. 5% tunnettu miljonääri/asekauppias Anatole ” Zsa- Zsa” Korda joutuu 6.kerran sabotaasista johtuvan lento-onnettomuuden uhriksi, mutta selviää jälleen kerran hengissä.

Sitten Anatole päättää nimittää tyttärensä Lieslin edunvalvojaksi/ainoaksi perilliseksi ja sitten Anatole, Liesl ja  Anatolen 9 pojan tuutori Björn lähtevät hieromaan bisneksiä prinssi Faroukin kanssa, mutta matkaan mahtuu monta sabotaasia, murhayritystä ja lystikästä sivuhahmoa ja silloin tällöin Anatole piipahtaa mustavalkoisessa taivaassa leivättömän pöydän ääressä  Powell/ Pressburg-klassiko Kysymys elämästä ja kuolemasta(1946) henkisissä kohtauksissa.

Elikkä tyypillistä Wes Andersonia taas vaihteeksi, elikkä seikkaillaan  50-luvulla, värejä piisaa vaikka muille jakaa, huumori on paikoittain erittäin hauskaa ja oivaltavaa ja sivuosissa vilahtaa ties ketä nimekkäitä naamoja.

Elikkä jälleen kerran Wes Anderson hoitaa homman kotiin kybällä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

U-käännös helvettiin(1997)

 Alkuperäinen nimi: U Turn

Ohjaaja: Oliver Stone

Käsikirjoitus: John  Ridley

Pääosissa: Sean Penn, Jennifer Lopez, Nick Nolte, Powers Boothe, Joaquin Phoenix, Jon Voight, Billy Bob Thornton,  Bo Hopkins, Claire Danes,  Julie Hagerty, Liv Tyler

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu ja lievästi aliarvostettu ns ”kaupallisempi” Oliver Stone-leffa, jonka ilmeisesti teki saadakseen rahoitusta seuraavaan elokuvaansa Minä päivänä tahansa(1999)

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Gangstereille veloissa oleva  Bobby Cooper  on matkalla maksamaan velkoja, kunnes auto sanoo itsensä irti ja Bobby jää jumiin värikkäiden persoonallisuuksien kansoittamaan pikkukaupunkiin  ja ajautuu uusiin ongelmiin, kun Bobby tapaa Grace McKennan ja tämän eri mustasukkaisen aviomiehen Jaken.

Elikkä ei ihan tyypillistä Stonea tällä kertaa, etenkin kun käsikirjoitus pohjaa Ridleyn kirjaan Stray Dogs ja tarina on sekoitus noir-tarinaa ja absurdia komedia.

Musiikeista vastasi itse maestro, elikkä Ennio Morricone, mutta Stonea ei musiikki miellyttänyt, sillä Stone olisi toivonut enemmän Dollaritrilogian tyylistä musiikkia ja  tätä varten näytti Enniolle pätkän Tom & Jerry-jaksosta ja sanoi, että haluaa samanhenkisiä ääniefektejä, mistä maestro pöyristyi.

Joka tapauksessa U Turn on lievästi aliarvostettu leffa Stonen Cv:ssä ja pitäisi katsoa tämä uudestaan, kun olen viimeksi nähnyt tämän 14 vuotta sitten.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Keskiyö hyvän ja pahan puutarhassa(1997)

 Alkuperäinen nimi: Midnight in  the Garden of Good and Evil

Ohjaaja: Clint Eastwood

Käsikirjoitus: John Lee Hancock( John Berendtin kirjan pohjalta)

Pääosissa: John Cusack, Kevin Spacey, Jude Law, Alison Eastwood, Jack Thompson,   Lady Chablis, Irma P. Hall, Geoffrey Lewis, Bob Gunton, Kim Hunter,  Paul Hipp, Leon Rippy

Nyt arvostelussa Clintin 95-vuotissynttärien kunniaksi vähemmän tunnettu ohjaustyö.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Toimittaja John Kelso matkaa tekemään juttua Savannahiin miljonääri Jim Williamsin joulujuhlista, mutta juhlien jälkeen Williams joutuu syytetyksi ”molempiin suuntiin heiluvan” gigolon  Billy Hansonin murhasta.

Syyttäjä vaati Williamsille syytettä 1. asteen murhasta, kun puolustus vetoaa itsepuolustukseen. 

Sillä välin Kelsoo kiertää haastattelemassa paikallisia, jota Williams saisi lievän tuomion ja mukaan mahtuu myös Voodoo-papitar.

Vaikka tämä ennusti 10 vuotta aiemmin ja  hiljattain loppukäsittelyn Spacey-skandaalin, niin siitä huolimatta tämä oli mukaansatempaava ja viihdyttävä true crime/oikeussalidraama ja 2 ja puoli tuntia kului yllättävän nopeasti tämän parissa.

Keskiyön hyvän ja pahan puutarhassa ei ole Clintin tunnetuimpia ohjauksia, mutta silti erinomainen ja lievästi aliarvostettu teos Clintin CV:ssä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️ 

The Legend of Ochi(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Isaiah Saxon

Pääosissa: Helena Zengel, Finn Wolfhard, Willem Dafoe, Emily Watson

Nyt arvostelussa A24-lafkan uusin tuotos ja paremmin musiikkivideoiden ohjaamisen parista tutun Saxonin 1.kokoillan elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Muotia ja autoja myöten entistä itäblokin maata muistuttava anonyymi saari Mustallamerellä toimii tarinan tapahtumalocaationa ja tarina keskiössä on Orangin, Yodan ja Gizmon risteytystä muistuttavat Ochi-nimiset oliot, joita saaren asukkaat pelkäävät ja metsästävät öisin.

Päähenkilö Yuri löytää ansaan jääneen Ochi-poikasen ja päättää viedä olion kotiin hoidettavaksi, mutta totuus paljastuu Yurin velipuolelle Petrolle, joka lupaa olla kertomatta asiasta isälle ja niin Yuri lähtee viemään Ochi-poikasta takaisin oman lajinsa edustajien luokse, perässään isä  Maxim, Petro ja loput velipuolista, jotka pitävät Ochia edelleen vaarallisena petona.

Vaikka leffa onkin visuaalisesti hieno ja kuvauksessa  näkyy selvästi Saxonin tausta musiikkivideoiden parista, niin siitä huolimatta on ollut iso riski antaa 10 miljoonan budjetin kokoillan leffa ensikertalaisen ohjattavaksi/kirjoitettavaksi ja  ilmeisesti   tästä johtuen  leffa on tähän mennessä takonut lippuluukuilla vain vaivaiset 3,6 miljoonaa, joten flopilta tämä ikävä kyllä vaikuttaa, joten A24 olisi kannattanut santsata nimekkään ohjaaja ja 2.käsikirjoittajan palkkaamiseen, jolloin lopputulos lippuluukuilla olisi positiivisempi.

Vaikka tarina olisi kaivannut ehkä hieman hiomista, mutta täytyy kyllä nostaa hattua leffan visuaaliselle puolelle, joka yhdistelee aitoja luontokuvia Matte Paintingin- taustojen kanssa ja nimikko-otukset on puolestaan toteutettu käyttäen old school nukketekniikkaa, animaatiota ja CGI-animaatiota, mikä yhdessä  David Longstrethin John Williams-henkisen soundtrackin kanssa loivat tähän kivan kasarimaisen tunnelman.

Lisäksi Willem Dafoe veti tuttuun tyyliin hyvän sivuosan ja Dafoen käyttämästä haarniskasta tuli vahvasti mieleen Herzog/Kinski-klassikko Agguirre(1972), mikä lienee viittaus kyseiseen teokseen.

Vaikka The Legend of Ochi ei yllä täyteen potenttialiin studion kehnon päätöksen pistää kokematon ensikertalainen 10 miljoonaan  kokoillan leffan ohjaajaksi/kirjoittajaksi, niin siitä huolimatta visuaalisen puolen ja Dafoen lystikkään sivuosan takia tämän katsoi kertaalleen läpi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Warfare(2025)

 Ohjaaja: Alex Garland & Ray Mendoza

Käsikirjoitus: Alex Garland & Ray Mendoza

Pääosissa: Will Poulter, Michael Gandolfini,  Cosmo Jarvis, Kit Connor, Finn Bennett, Joseph Quinn, Charles Melton, Noah Centineo, D’ Pharaoh Woon-A-Tai 

Alex Garland palaa sotimisen pariin taas vaihteeksi ja tällä kertaa tositapahtumiin perustuen, tarkemmin ottaen apulaisohjaaja/käsikirjoittaja/veteraani Mendozan omakohtaisiin kokemuksiin perustuen ja Mendoza toimi teknisenä neuvonantajana Garlandin viimevuotisen Civil Warin kuvauksissa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Navy Seal:it ja merijalkaväki jäävät pahan mottiin erääseen kaksikerroksiseen omakotitaloon Ramadin toisen taistelun aikana ja leffa kuvaa jermujen selviytymistä  neljän seinän sisällä ylivoimaista vihollista. vastaan .

Koko tarinan sijoittaminen neljän seinän sisälle luo klaustrofobista  jaa kaaottista tunnelmaa ja  hienon äänisuunnittelun myötä tuntuu siltä, että olisi itse  jermujen mukana paikan päällä.

Ennen  lopputekstejä nähdään  tositapahtumiin perustuville elokuville tyypillinen kuvakollaasi päähenkilöistä, mutta suurin osa naamoista on blurrattu, mikä on vaihteeksi ihan ymmärrettävää, sillä tuskin moni  tapahtumista paikan päällä kokenut veteraani haluaa muistella tapahtumia, mene ja tiedä.

Warfare tarjoaa vaihteeksi realistisemman sotaelokuvan ilman genren kliseitä ja turhaa jenkkipropagandailua.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Paluu Lepakkoluolaan(2003)

 Alkuperäinen nimi: Return to the Batcave: The Misadventures of Adam and Burt

Ohjaaja: Paul A. Kaufman 

Käsikirjoitus: Duane Poole

Pääosissa: Adam West, Burt Ward, Frank Gorshin, Julie Newmar, Lee Meriwether,  Lyle Waggoner, Betty White, Curtis Armstrong , Jack Brewer, Jason Marsden

Nyt arvostelussa yksi oudoimpia ja ei viralliseen jatkumoon kuuluva Batman-filmatisointi.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Tarina polkaistaan käyntiin, kun dementoituneen oloinen Adam West, joka kutsuu hovimestariaan  Jerryä Alfrediksi saa kustun hyväntekeväisyysjuhliin ja eikä siinä vielä kaikki, sillä jostain kumman syystä West:in  vaatekaapissa roikkuu  tv-sarjassa  käytetty rooliasu ja sen sijaan, että West käyttäisi portaita, hän liukuu autotalliin seinän taakse kätketyn ja niin ikään sarjasta tutun palomiestangon avulla.

Juhliin on  myös kutsu Burt Ward ja kesken juhlien joku varastaa sähkökatkon turvin juhlien vetonaulan, elikkä sarjassa köytetyn Batmobilen, joten Adam ja Burt lähtemään  hakemaan autoa takaisin ja selvittäessä auton olinpaikkaa varkaan jättämien outojen vihjeiden ja kertojaäänen siivittämänä, dynaaminen duo muistelee  sijaisnäyttelijöiden tähdittämien takaumien kautta, miten tapasivat ensimmäistä kertaa sekä  mitä sarjan kulisseissa ja sen ulkopuolella sattui ja tapahtui.

Selvästi on yritetty saada sarjan Camp-henkeä tähän, mutta hirvein lopputuloksin, sillä seniori-ikäisten West:in ja Ward:in koheltaminen aiheuttaa lähinnä myötähäpeän tunteen ja käsikirjoitus tökkii, sillä autovarkaan indentitentin selvittää jo putkiaivoisempi katsoja heti alkumetreiltä.

Sen sijaan dynaamisen duon edesottamuksista kertovat takaumat olivat itse varsinaista tarinaa kiinnostavampia ja viihdyttävämpiä, joten ihmettelen, miksei elokuvan tekijät päättäneet tehdä 2 erillistä vajaan puolen tunnin leffaa, joista toinen olisi keskittynyt varastetun  Batmobilen  etsintään ja toinen taas edesottamuksiin sarjan kulisseissa ja sen ulkopuolella.

Paluu Lepakkoluolaan on hyvin, hyvin hämmentävä Batman-filmatisointi, mutta sentään surkuhupaisuudessa voittaa umpisurkean Batman & Robinin(1997) ja jos haluaa nähdä oikeasti hauskan ja virallisen Batman-filmatisoinnin, niin siinä tapauksessa allekirjoittanut suosittelee sarjan pohjalta tehtyä filmatisointia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Land of the Minotaur(1976)

Tunnetaan myös nimillä: The Devil’s Men, Minotaur, The Mask of the Demons

Ohjaaja: Kostas Karagiannis

Käsikirjoitus: Arthur Rowe

Pääosissa: Donald Pleasence, Peter Cushing, Luan Peters, Kostas Karagiorgis

Nyt arvostelussa hyvin tyypillinen 70-luvun okkultismi-aiheinen B-luokan kauhuelokuva, jos tätä sellaiseksi voi edes kutsua.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Kreikassa riehuu kolmen K-kirjaimen kerhoon kaapuihin pukeutunut kultti, joka uhraa turisteja Minotaurusta esittävän patsaan vaatiessa niin.

Paikallinen pappi, Isä Roche on ollut jo pidemmän aikaan tietoinen tapahtumista, mutta paikallinen poliisi pitää pappia huru-ukkona.

Sitten 3 turistia katoaa taas vaihteeksi kultin toimesta, jolloin heitä saapuvat etsimään New Yorkista asti Milo ja Beth ja pian käy ilmi, että koko kylä pappia lukuunottamatta  ovat mukana kultin puuhasteluissa ja kulttia johtaa maanpaossa elävä paroni Corofax.

Kuten alussa totesin, että tästä on kauhu kaukana, sillä näytteleminen on  ihme pönötystä, tarinassa ei ole järkeä ja pisteenä I:n päälle leffa on tekniseltä puolelta vedetty päin  pebaa, sillä dialogi ei täsmää näyttelijöiden suun liikkeisiin ja leffan loppupuolella  budjetti näyttää  loppuneen, sillä ääniefektit katoavat mystisesti,

On tässä sentään mielenkiintoinen soundtrack ala Brian Eno ja ääniefekteihin varattu budjetti ilmeisesti käytettiin Enon, Pleasencen ja Cushingin  palkkoihin.

Joka tapauksessa Land of the Minotaur  on harvinaisen hupaisa kauhuelokuvaksi ja  jälleen hyvä esimerkki siitä, mitä kaikkea erikoista NF:n kätköistä välillä löytyykään.

Arvoisana⭐️⭐️⭐️