Koston hetki(1990)

 Alkuperäinen nimi: State of Grace

Ohjaaja: Phil Joanou

Käsikirjoitus:  Dennis McIntyre 

Pääosissa: Sean Penn, Gary Oldman, Ed Harris, Robin Wright, Burgess Meredith, John Turturro, John C. Reilly 

Nyt arvostelussa yksi ysärin rikoselokuvien aliarvosteumpia helmiä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Undercover-kyttä Terry Noonan palaa pieleen mennen keikan jälkeen kotikulmille Hell’s Kitchenin  ja tapaa kaverinsa Jackie Flanneryn, joka kuuluu veljensä  Frankien  johtamaan rikollisorganisaatiion.

Hell’s Kitchenin alamaailmassa ollaan suurten muutosten edessä, kun Frankien organisaatio aikoo  yhdistyä paikallisen mafian kanssa ja Terry on saanut uudeksi tehtäväksi soluttautua Frankien organisaatioon ja tuhota se sisältäpäin ja toimittaa jäsenet valtionhotellin.

Terry uusi missio osoittautuu haastavaksi, kun pitäisi  vasikoida paras kaveri ja tämän veli  ja mutkia matkaan tuovat myös Terryn ex-tyttöystävä  Kate, joka on Jackien ja Frankien sisko.

Elikkä eri tunnelmallista ja jännää ysärin Neo -Noiria, Ennio Morriconen säestämänä,  jossa vanha kunnon ”Likaviemäri-New York” vetelee viimeisiään, ennen kuin Giuliani astui pormestarin virkaan ja siivosi kaupungin isoista ja pienistä rikoksista.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

28 vuotta myöhemmin(2025)

 Alkuperäinen nimi: 28 Years Later

Ohjaaja: Danny Boyle

Käsikirjoitus: Alex Garland

Pääosissa: Aaron Taylor-Johnson, Alfie Williams, Jodie Comer, Ralph Fiennes, Jack O’ Connell, Edvin Ryding,  Christopher Fulford , Amy Cameron, Stella Gonet,  Chi Lewis-Parry 

Danny Boylen ja Alex Gardlandin keksimt juoksuzombit juoksevat valkokankaille 18 vuotta edllisen osan jälkeen.

Juoni lyhyesti ja ytimekkästi:

28 vuotta on on kulunut, eikä juoksuzombeja ole vieläkään hävitetty sukupuuttoon, joten zombit on vangittu saarelle, jota NATO-joukot vartioivat 24/7 ja vastapäisellä saarella  asuu joukko taudilta välttyneitä.

Eräänä päivänä Jamie päättää viedä poikansa Spiken saarella miehistymisriitille, elikkä tappamaan juoksuzombeja.

Retki päättyy ikävästi, kun isä ja poika suuttuvat juoksuzombien alfauros Samsonin ja pääsevät viime hetkellä takaisin kotiin.

Spike saa selville, että isä käy vieraissa, joten Spike ottaa äitinsä Islan mukaan ja lähtee takaisin juoksuzombien saarelle etsimään tohtori Kelsonia, sillä Isla on ollut sairaana pidemmän aikaan.

Vaikka tämä franchise siirtyikin Foxilta Columbialle/Sonylle, niin siitä huolimatta tunnelmaa on jälleen kohdillaan ja paikoittain sai ihan aikuisten oikeesti jännittää isän/äidin  ja pojan selviytymistä. juoksuzombien keskellä.

Ja ensi vuonna on tulossa jatkoa ja pääosassa pitäisi olla jälleen 1.osan sankari, elikkä Oppenheimer itse, joka toimi tämän leffan tuottajana.

Joten ensi vuonna taas ollaan jännän äärellä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Hävitys(2018)

 Alkuperäinen nimi: Annihilation 

Ohjaaja: Alex Garland

Käsikirjoitus: Alex Garland( Jeff VanderMeerin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Natalie Portman, Jennifer Jason Leigh, Oscar Isaac, Tessa Thompson, Benedict Wong

Nyt kun Garland ja Danny Boyle ovat palaamassa kuviin ensi viikolla ensi-iltaan tulevan  28 päivää myöhemmin -saagan 3.osannmyötä, niin sen kunniaksi arvostelussa  Garlandin  lievästi aliarvostettu ja turhaan flopannut scifi-hifistely-kauhuilu 7 vuoden takaa, joka on mainettaan parempi teos.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Määrittelemättömässä lähitulevaisuudessa John Hopkins-koulussa opettava Lena suree  oletettavasti edesmennyttä aviomiestään Kanea, joka on kadonnut olleesaan komennuksella ulkomailla.

Sitten eräänä iltana Kane ilmestyy maisemiin, mutta on hyvin vaitonainen katoamisestaan ja sitten Kane alkaa voimaan huonosti ja tarinaa jatkuu ambulanssissa.

Matka sairaalaan katkeaa, kun mustat maasturit pysäyttävät ambulanssin ja vievät avioparin hämärään tutkimuslaitokseen.

Laitosta johtava tohtori Vantress kertoo, että Floridaan on saapunut mystinen”Hohteena” kutsuttu ilmiö, jonka myötä hehtaari metsää on läpinäkyvän suojakilven ympäröimänä ja sivuvaikutuksena paikallinen eläimistö on muntantoitunut ja jostain kumman syystä aika kulkee nopeammin,  Hohteen sisällä.

Lena, Vandress ja 3 muuta nais(oletettua) lähtevät selvittämään  ”Hohteen” alkuperää ja pian käy ilmi, että Kane oli ollut suorittamassa tehtävää siellä ja palannut ainoana elonjääneenä sieltä.

Vaikka Garlandin edellinen leffa ExMachina(2014) oli old school-tyylistä pohdiskelevampaa  taidescifi-hifistelyä ja kohtalainen yleisö ja arvostelumennestys, niin jostain kumman syystä Hävitys, joka myöskin edustaa samaa genreä, ei ollut yleisö ja lippuluukkumenestys, vaikka kriitikot kehuivat sitä vuoden 2018 parhaaksi elokuvaksi.

Itse olen samaa mieltä ns ”ammattikiriitikoiden” kanssa, sillä Hävitys on visuaalisesti hieno leffa, joka sisältää paljon hienoja maisemia, kuvakulmia ja kunnon tunnelmaa ja erityisesti tästä jäi mieleen creepy  mutanttikarhu, joka toi vahvasti mieleen John Frankenheimerin Prophecyn(1979) Katahdin-karhu ja South Parkin ManBearPig ja  Ben Saliburyn ja Geoff Barrow’n minimalistien soundtrack loi paikoittain kuviin tunnelmaa.

Hävitys  edustaa Neon Demonin(2016) ohella 10-luvun lievästi sekavaa ja aliarvostettua genretaide-elokuvaa, joista ei ota selkoa vanha Erikkikään, mutta silmiä hivelevän visuaalisen puolen ansiosta  molemmat ovat  katsomisen arvoisia, vaikka tarinasta ei ymmärtäisi hölkäsen pöläystä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Dangerous Animals(2025)

 Ohjaaja: Sean Byrne

Käsikirjoitus: Nick Lepard

Pääosissa: Hassie Harrison, Jai Courtney, Josh Heuston, Ella Newton, Liam Greinke, Rob Carlton

Nyt arvostelussa vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-aiheinen leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Australiassa riehuu mieleltään hervoton sarjamurhaaja Tucker, joka päivätöikseen järjestää  retkiä haiden kansoittamille vesille, jossa Tucker  sieppaa naiset, vangitsee nämä ruumaan, syöttää  haille, kuvaa haiden ruokailusessiot videolle ja ottaa uhreilta muistoksi hiuksia, joilla Tucker koristelee uhrien mukaan nimetyt VHS-kasetit ja tämä johtuu kaikki siitä, että Tucker joutui lapsuudessaan  hain hyökkäämäksi, mutta selvisi siitä.

Tuckerin seuraavaksi uhriksi joutuu surffari nimeltään Zephyr, joka ei aio päätyä hain ruoaksi, vaan päättää pistää vastaan ja sillä välin  maissa Zephyrin kanssa yhden yön jutun viettänyt kiinteistövälittäjä Moses tutkii katoamista itse.

Kuten sanottu, tämä siis on vaihteeksi omaperäinen ja valtavirrasta poikkeava hai-leffa, sillä  hurrikaanien ja mitä ihmeelisempien  haiden, mitä  on viime vuosina nähty tiheään tahtiin Syfy ja Asylum-tuotantojen kautta, niin tällä kertaa luvassa on ihan tavallisia haita ja niistä kiinnostunut mieleltään hervoton partaradikaali.

Jai Courtney veti mainion roolin ja paikoittain tämän parissa sai jännittää aikuisten oikeesti.

Vaaralliset eläimet on paras ja jännin hai-aiheinen leffa sitten Deep Blue Sea:n jälkeen, joten 26 vuodessa väliin on mahtunut paljon kuraa aiheeseen liittyen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Karate Kid: Legends(2025)

 Ohjaaja: Jonathan Entwistle

Käsikirjoitus: Ron Lieber

Pääosissa: Ben Wang, Jackie Chan, Ralph Macchio, Sadie Stanley, Joshua Jackson, Aramis Knight, Ming- Na Wen, Wyatt Oleff, Shaunette Renee Wilson, Tim Rozon, William Zabka

Nyt arvostelussa KK-franchisen 5.osa.

Juoni sama kuin aiemmin, elikkä pääjehu muuttaa äitinsä uuden duunin takia uusiin maisemmin, tapaa tytön, mustasukkaisen exän, joka harrastaa karatea,  pääjehu saa pari kertaa turpaan, pääjehu oppii tappelemaan vanhan sensein avulla, pääjehu ja mustasukkainen exä kohtaavat karateturnauksessa, pääjehu saa opista huolimatta turpaan, pääjehu voittaa. The End.

Ei näköjään riittänyt 15 vuoden takainen remake alkuperäisestä tai  NF:n Kobra Kai-sarja tuomaan tätä(kin) rakastettua kasarin klassikkoa Jonne/Veeti-sukupolven tietoisuuteen, kun piti tämäkin sitten tehdä ja jotain uutta ja omaperäistä olisi voitu tuoda tähän sen sijaan saman tarinan kertomista uudelleen uusilla hahmoilla.

Sentään jotain omaperäisyyttä tässä sentään oli, kun Jonne ja Veeti-sukupolvea ajatellen tässä kikkailtiin aika paljon Split Screen-tekniikalla ja kun kerran leffan tekijät ovat halunneet vedota Jonneihin ja Veeteihin, niin tappeluissa on ympätty kuvaan pistemäärät osumista videopelejä mukaillen, mikä meni jo liian hifistelyksi, mutta muuten tappelut oli hienosti koregrafioitu.

Lopputekstien välissä näytetty kevennys sentään oli hauska ja erityisen hienoa oli se, että allekirjoittanut pääsi näkemään tämän ”yksityisnäytöksessä”, sillä kukaan muu ei vaivaantunut paikalle, joten sekin jo kertoo jo paljon leffan sosioekonomisesta asemasta tämän kesän leffatarjonnassa.

Ja jos tälle väännetään vielä jatkoa(aika epätodennäköistä) niin seuraavaksi Karate Kid on varmasti sateenkaarilapsi, joka tappelee heteroa vastaan, niin saadaan tämäkin franchise  ihan kirjaimellisesti päivitettyä tälle vuosituhannelle.

Arvosana⭐️⭐️⭐️

Foinikialainen juoni(2025)

 Alkuperäinen nimi: The Phoenician Scheme

Ohjaaja: Wes Anderson

Käsikirjoitus: Wes Anderson & Roman Coppola

Pääosissa: Benicio Del Toro, Mia Threapleton, Michael Cera, Tom Hanks, Bryan Cranston, Riz Ahmed, Jeffrey Wright, Richard Ayoade, Scarlett Johansson, Benedict Cumberbatch, Rupert Friend, Stephen Park, Mathieu Amalric, Charlotte Gainsborug, Hope Davis, F. Murray Abraham, Willem Dafoe, Bill Murray

Jälleen kerran avataan taas yksi kesän elokuvasesonki Wes Andersonin elokuvalla.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Lempinimellä Mr. 5% tunnettu miljonääri/asekauppias Anatole ” Zsa- Zsa” Korda joutuu 6.kerran sabotaasista johtuvan lento-onnettomuuden uhriksi, mutta selviää jälleen kerran hengissä.

Sitten Anatole päättää nimittää tyttärensä Lieslin edunvalvojaksi/ainoaksi perilliseksi ja sitten Anatole, Liesl ja  Anatolen 9 pojan tuutori Björn lähtevät hieromaan bisneksiä prinssi Faroukin kanssa, mutta matkaan mahtuu monta sabotaasia, murhayritystä ja lystikästä sivuhahmoa ja silloin tällöin Anatole piipahtaa mustavalkoisessa taivaassa leivättömän pöydän ääressä  Powell/ Pressburg-klassiko Kysymys elämästä ja kuolemasta(1946) henkisissä kohtauksissa.

Elikkä tyypillistä Wes Andersonia taas vaihteeksi, elikkä seikkaillaan  50-luvulla, värejä piisaa vaikka muille jakaa, huumori on paikoittain erittäin hauskaa ja oivaltavaa ja sivuosissa vilahtaa ties ketä nimekkäitä naamoja.

Elikkä jälleen kerran Wes Anderson hoitaa homman kotiin kybällä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

U-käännös helvettiin(1997)

 Alkuperäinen nimi: U Turn

Ohjaaja: Oliver Stone

Käsikirjoitus: John  Ridley

Pääosissa: Sean Penn, Jennifer Lopez, Nick Nolte, Powers Boothe, Joaquin Phoenix, Jon Voight, Billy Bob Thornton,  Bo Hopkins, Claire Danes,  Julie Hagerty, Liv Tyler

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu ja lievästi aliarvostettu ns ”kaupallisempi” Oliver Stone-leffa, jonka ilmeisesti teki saadakseen rahoitusta seuraavaan elokuvaansa Minä päivänä tahansa(1999)

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Gangstereille veloissa oleva  Bobby Cooper  on matkalla maksamaan velkoja, kunnes auto sanoo itsensä irti ja Bobby jää jumiin värikkäiden persoonallisuuksien kansoittamaan pikkukaupunkiin  ja ajautuu uusiin ongelmiin, kun Bobby tapaa Grace McKennan ja tämän eri mustasukkaisen aviomiehen Jaken.

Elikkä ei ihan tyypillistä Stonea tällä kertaa, etenkin kun käsikirjoitus pohjaa Ridleyn kirjaan Stray Dogs ja tarina on sekoitus noir-tarinaa ja absurdia komedia.

Musiikeista vastasi itse maestro, elikkä Ennio Morricone, mutta Stonea ei musiikki miellyttänyt, sillä Stone olisi toivonut enemmän Dollaritrilogian tyylistä musiikkia ja  tätä varten näytti Enniolle pätkän Tom & Jerry-jaksosta ja sanoi, että haluaa samanhenkisiä ääniefektejä, mistä maestro pöyristyi.

Joka tapauksessa U Turn on lievästi aliarvostettu leffa Stonen Cv:ssä ja pitäisi katsoa tämä uudestaan, kun olen viimeksi nähnyt tämän 14 vuotta sitten.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️