Sininen salama(1983)

 Alkuperäinen nimi: Blue Thunder

Ohjaaja: John Badham

Käsikirjoitus: Ðan O' Bannon & Don Jakoby

Pääosissa: Roy Scheideŕ, Malcolm McDowell, Daniel Stern,  Warren Oates, Candy Clarķ, Jason Bernard,  Joe Santos, Jack Murdock, Anthony James

Nyt arvostelussa Jonne Pahakinkun toinen  42v sitten julkaistuista teknologiavalistusfilmeistä, jotka ovat yhä pelottavan ajankohtaisia.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Vietnamissa traumatisoitunut LAPD:n helikopterilentäjä Frank Murphy ja nuorempi kollega Richard "JAFO" Lymangood joutuvat ongelmiin, kun täŕkeä virkatäti kuolee ryöstön yhteydessä  Murphyn ja JAFO:n ollessa  parin korttelin päässä tirkestelemässä.

Hyllytyksen sijaan Murphy ja JAFO valitaan uuden superhelikopterin Blue Thunderin koelentäjiksi, mutta Murphyn harmiksi projektia vetää vanha armeijatuttu, eversti F.E. Cochrane, jolla on Murphyn kanssa erimielisyyksiä Vietnamissa tapahtuneeseen kupruun liittyen.

Pian Murphy saa vihiä, että F.E ja muutama korruptoinut virkamies aikovat käyttää Sinistä salamaa ihmis ja perusoikeuksen polkemiseen ja  Murphy aikoo paljastaa vehkeilyn ennen kuin on liian myöhäistä.

Siinä missä saman vuonna julkaistu ja  niin ikään Pahakinkun ohjaama Wargames keskittyi pelottelemaan ydinsodalla, niin Sininen salama keskitty pelottelemaan hampaisiin asti aseistetulla ja kaikkinäkevällä superhelikopterilla, jonka nykyvastineita ovat viimeiset 8v otsikoissa olleet  dronit.

Scheider ja McDowell vetivät hyvät pääosat ja nimikkohelikopteri oli hieno.

Vuotta myöhemmin 11-osaisen tv-sarjan poikinut Blue Thunder on paras ja yksi harvoista helikopteriaiheisista leffoista ja vauhdikkaan ja viihdyttävän tarinan ohella tarjoaa myös valistusta teknologian vaaroista ja yksityisydensuojan tärkeydestä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ɓrooklynin vampyyri(1995)

 Alkuperäinen nimi: Vampire in Brooklyn

Ohjaaja: Wes Craven

Käsikirjoitus: Eddie & Charlie Murphy,  Vernon Lynch, Michael Lucker, Chris Parker

Pääosissa: Eddie Murphy, Angela Bassett, Allen Payne, Kadeem Hardison, John Witherspoon, Zakes Mokae, Joanna Cassidy, Jerry Hall, Wendy Robbie, Mitch Pillegi

Nyt arvostelussa Eddie Murphyn 12v Paramount-kauden päättänyt viihdyttävä ja jännittävä vampyyri-iloittelu, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 30 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Tarina polkaistaan käyntiin Draculan hengessä, kun satamaan liipuu autio laiva täynnä ruumiita ja satamassa laivasta hyppää maihin oletettu susi.

Kreivin sijasta Brooklyniin on saapunut vampyyri nimeltään Maximillian, joka etsii puolivampyyriä, joka sattuu olemaan poliisi Rita, joka ei tiedä veren(tirsk)perimästään.

Haasteita Maxin missiolle tuottaa Ritan kollega Justice, joten Max ja  hänen"Renfieldinsä" Julius pistävät kehiin kaikki vampyyritemput, jota Max saisi perinnölleen jatkajan.

Mukaan kohellukseen liittyvät poppamies  Tri. Zeko, Juliuksen setä Silas, Pastori Pauly ja pikkurikollinen Guido.

Elikkä kyseesä on siis 70-luvun bläkkäriklassiko Blaculan(1972) ja Draculan välinen risteytys, sillä henkilötkin ovat melko samat, elikkä Maxmillian on Dracula, Rita= Mina Harker, Justice = Jonathan Harker, Julius = Renfield ja Tri. Zeko = Van Helsing.

 Onneksi plagiointiin ei sorruta ja Brooklynin vampyyri kulkee hyvin omia polkujaan ja leffa onkin tiivis paketti täynnä jännitystä ja hupia, toisin komediaksi tämä on paikoittain aika creepy ja väkivaltainen, joten tämä on 2v myöhemmin ilmestyneen Tuhannen tilanteen miehen ohella Murphyn 2.synkin leffa.

Onneksi homma ei mene kokonaan synkistelyksi, sillä Murphy pääsi revittelemään tässä(kin) 3 roolihahmon edestä ja leffan parhaimmat naurut tarjosi Witherspoon Silas-sedän roolissa.

Brooklynin vampyyri on Cravenin  ja Murphyn filmiografian  lievästi aliarvostetuimpia teoksia ja tämän ja Tuhannen tilanteen miehen jälkeen Murphy vajosi vuosiksi tekemään kokoperheen hassutteluja, ennenkuin palasi takaisiin juurilleen  BHC 4:sen myötä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

New York, New York(1977)

 Ohjaaja: Martin Scorsese

Käsikirjoitus Earl Mac Rauch & Mardik Martin

Pääosissa: Robert De Niro, Liza Minelli, Lionel Stander, Barry Primus,  Frank Sivero, Mary Kay Place

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu Scorsese/De Niro-leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään vuotta 1945: Japani on antautunut ja 2.maailmansota on ohi jenkkien osalta.

Saksofonisti Jimmy Doyle etsii juhlahumun keskellä naisoletettua seuraa ja tapaa USO:n(United Service Organizations) laulajan Francine Evansin, joka ei aluksi lämpene Jimmyn pokausyrityksille, kunnes Jimmyn koe-esiintymisen yhetydessä  Francinen laulajankyvyt noteerataan ja niin Jimmy ja Francine lähtevät kiertueelle ympäri USA:ta.

Sitten Jimmy ja Francine menevät naimisiin, saavat pojan, eroavat, lähtevät soolourille jne.

Ilmestyessää NYNY oli floppi ja kaiken lisäksi myös toinen floppi 3kk sisällä, sillä 3kk nyöhemmin ensi-iltansa saanut ja niin ikän MGM/UA-tuotantoa oleva, Chartoffin ja Winklerin tuottama ja Mardik Martin osittain käsikirjoittama Valentino-biopickki floppasi myöskin, mutta onneksi NYNY:n ja Valentinon välissä sai ensi-iltansa 007-Rakastettuni, joten eipä MGM ja UA jäänneet 48v sitten tappiolle.

Vaikka Scorsese sai vapaat kädet työstää tätä, niin siitä huolimatta MGM typisti  Scorsesen alkuperäisen 4h 30min version "kaupallisemmaksi" 153min versioksi ja sitten vielä leffaa typistettiin 136min versioksi Euroopan markkinoita varten.

Vaikja Scorsese ei harrasta direcyir's cut-versioiden tekemistä leffoistaan, niin siitä huolimatta 1981 NYNY pistettiin  uusinta ensi-iltaan ja tässä versiossa on iloisempi loppu ja 350 000$ maksanut musikaalinumero " Happy Endings"

Sivuosissa mukana jazzmuusikit George Auld ja Clarence Clemons, Taksikuskin keskeisistä sivuosista tutut Harry Northup, Murray Moston, Peter Savage, Diahnne Abbott ja Steven Prince ja Taksikuskin ja tämän visuaalisesta suunnitrelusta vastannaut David Nichols  sekä Mardik Martin, Dick Miller, Casey Kasem,  George Memmoli,  useiden leffoista tuttu helikopterilehtäjä  Charles A. Tamburo ja baseballpelasja Hank Robinson.

NYNY on visuaalisesti hieno tribuutti 40-60-lukujen musikaaleille, lievästi aliarvostettu teos Scorsesen filmiografiassa ja yksi 70-luvun unohdettuja klassikoita.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ssssnake(1973)

 Alkuperäinen nimi: Sssssss

Tunnetaan myös nimellä: SsssKobra

Ohjaaja: Bernard L. Kowalski

Käsikirjoitus: Hal Dresner & Daniel C. Striepeke

Pääosissa: Strother Martin, Dirk Benedict, Heather Menzies, Richard B. Shull, Reb Brown, Jack Ging, Tim O'Connor,  Charles Seel, Noble Craig

Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu ja vaihteeksi erilainen 70-luvun "Luonto kostaa"-elokuva, johon liittyy jännä Spielberg-yhteys, sillä tätä tarjottiin alunperin Spielbergin ohjattavaksi, pätkä tästä näkyy vuotta myöhemmin ilmestyneessä  Spielbergin ohjaamassa Sugarland Expressissä ja 2v myöhemmin tämän leffan tuottaneet Zanuck ja Brown tuottivat Spielbergin läpimurtohitin Tappajahain ja molemmat leffat ovat Universalin tuotantoa.

Mutta nyt kuitenkin itsssse assssiaan:

Herpetologisti( Käärmeisiin erikoistunut tutkija) Carl Stoner tutkii myrkyllisiä käärmeitä ja tekee hämäriä kokeita niihin liittyen.

Sitten Stoner palkaa uuden apulaisen Davidin, joka joutuu Stonerin hämärien kokeiden koekaniiniksi ja sillä välin Stonerin tytär Kristina päätyy tutkimaan isänsä edellisen apulaisen Timin hämärää katoamista.

Strother Martin veti hyvän roolin kerrankin pääosassa ja legendaarisen John Chambersin käärmemaskeeraukset olivat vielä 52v myöhemmin  edelleen realistisen näköisiä.

Ssssnake on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi ison Hollywood-studion tuottama  B-luokan  kauhuilu  scifi-hifistelyllä höystettynä.

Arvossssana⭐️⭐️⭐️⭐️

Time Masters(1982)

 Alkiperäinen nimi: Les Maîtres du temps

Tunnetaan myös nimellä:  The Masters of Time

Ohjaaja: Rene Laloux

Käsikirjoitus: Rene Lalouf, Mœbius, Jean-Patrick Manchette(Stefan Wulin novellista)

Pääosissa:  Jean Valmont, Michel Elias,  Fredéréric Legros

Nyt arvostelussa parhaiten 9v aiemmin ilmestynern Fantastisen planeetan ohjaajan vieläkin trippailevampi scifi-hifistely animaatio.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Piel niminen poikaoletettu on isänsä kanssa  Perdide-planeetalla Interstellar-henkisen hämähäkki muistuttavan ajoneuvon kyyfissä, kunnes tapahtuu onnettomuus ja kuolemaa tekevä isä lähettää poikansa vaeltamaan pitkin planeettaa, mukanaan vain linnunmunan muotoinen radio, jolla Piel saa sattumalta yhteyden Jaffar-nimiseen pilottiin, joka miehistönsä kanssa lähtee pelastamaan poikaoleltettua.

Monen trippailevan juonenkäänteen jälkeen päähenkilöille ja katsojille  selviää tittelissä mainittujen "Aikamestarien" henkilöllisyys.

Leffan trippailevasta kuvastosta vastasi  huuruisen scifi-hifistely kuvituksen mestari itse elikkä Mœbius ja leffassa nähdyistä omituisusta otuksista, kuten nakuja kasvottomia enkeleitä  Mœbius päätyi käyttämään myöhemmin Jodorowskyn kanssa yhteistyönnä syntyneessä scifi-hifistely-eepoksessa Incal ja leffan elektroninen soundtrack loi mainion äänimaiseman trippailevalle scifi-hifistely kuvastolle.

Erikoisten ajoneuvojen lisäksi tarinan osalta Interstellaria  sekä tuoreempaa niin ikään ranskalaista scfi-hifistely animaatiota Mars Express(2023)  inspiroinnut Aikamestarit on visuaalisesti hieno ja trippaileva scifi-hifistely animaatio ja olisipa Interstellar oikeasti näyttänyt ja kuullostanut tältä, niin Nolanin CV:ssä ei olisi yhtään alle 4 tähden leffaa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Cronos(1992)

 Ohjays & Käsikirjoitus: Guillermo Del Toro

Pääosissa: Federico Luppi, Ron Perlman, Claudio Brook, Tamara Shanath Margarita Isabel, Daniel Gimenez Cacho, Jorge  Martinez de Hoyos

Nyt arvostelussa legendaarisen GDT:n 1.kokoillan elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Antiikkikauppias Jesus löytää mystisen kultaisen härpäkkeen, jonka avulla voi nuorentua, mutta  härpäkee toimii verellä ja Jesus delaa, kun enkelipatsaita keräilevä kuolemansairas miljonääri Dieter haluaa härpäkkeen itselleen ja laittaa veljenpoikansa Angelin asialle.

Ja kuten kuuluissa hippilettinen ja parrakas kaimansa, Jesus palaa elävien kirjoihin, toisin vampyyrinä.

Vaikka tässä ei vielä näykkään GDT:n myöhempien teosten tunnusomaiset piirteet, elikkä maaginen realismi niin kyllä tämän jo heti tunnistaa GDT:n elokuvaksi, etenkin kun Chuck Hoganin kanssa kirjoitettu  kirjatrilogia ja 4.kautta ja 46 jaksoa tehty tv-sarja The Strain on henkinen seuraaja tälle antiikkikauppiaan, erilaisten vampyyrien ja arveluttavan kuolemansairaan miljonäärin osilta.

Cronos on erinomainen debyytti GDT:ltä ja vaihteeksi vähän erilainen vampyyri ja jouluelokuva.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

One Battle After Another(2025)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Paul Thomas Anderson

Pääosissa: Leonardo DiCaprio, Seann Penn, Benicio Del Toro, Regina Hall, Teyana Taylor, Chase Infiniti,  Alana Haim, Tony Goldwyn, Kevin Tighe, Jena Malone

Nyt arvostelussa P. T. Andersonin 10.kokoillan elokuva:

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

French 75-nimiseen hallituksen vastaiseen aktivistiryhmään kuulunut Pat Calhoun aka   Bob  "Ghetto" Ferguson joutuu pakomatkalle tyttärensä Willan kanssa, kun heidän piilopaikka paljastuu  eversti Steven Lockjaw'lle, joka jahtaa isää ja tytärtä, koska jäsenyys valkoisten setämiesten jouluteemaisen salaseuraan uhkaa canceloitua Lockjaw'n ja Willan äidin huhutun suhteen takia.

Eri viihdyttävän ja  moneen suuntaan poukkoilevan  Neor Noir-komedia Inhernet Vice(2014] jälkeen P.T aikoi filmata toisfn Pynchon-kirjan, Vineland(1990) mutta sen sijaan päätti tehdä tämän,  ottaen nspiraatiota Vinelandistä.

Caprio vetää yhden uransa hauskimmista ja övereimän roolinsa Rick Daltonin ja Jordan Belfortin ohella ja jos P.T olisi ohjannut Big Lebowskin(1998) Coenin veljesten sijasta, olisi se saattanut näyttää tältä ja kylpytakissa ympäriinsä huiteleva Pat/ Bob tuo vahvasti mieleen Duden ja Eddington olisi saattanut myös näyttää tältä, jos P.T olisi sen ohjannut/kirjoittanut A.A:n sijasta.

Hyvän, mutta  lievään ylipituuten  ja rasittavaan päähenkilöihin kaatuneen 4v takaisen Licorice Pizzan jälkeen P.T hoittaa jälleen 5 tähden leffan kotiin OBAA:n myötä ja tämä menee allekirjoittaneen kirjoissa P.T:n 3.parhaaksi Boogue Nights'in (1997) ja Inhernet Vicen jälkeen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️