Ohjaaja: Martin Scorsese
Käsikirjoitus Earl Mac Rauch & Mardik Martin
Pääosissa: Robert De Niro, Liza Minelli, Lionel Stander, Barry Primus, Frank Sivero, Mary Kay Place
Nyt arvostelussa vähemmän tunnettu Scorsese/De Niro-leffa.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Eletään vuotta 1945: Japani on antautunut ja 2.maailmansota on ohi jenkkien osalta.
Saksofonisti Jimmy Doyle etsii juhlahumun keskellä naisoletettua seuraa ja tapaa USO:n(United Service Organizations) laulajan Francine Evansin, joka ei aluksi lämpene Jimmyn pokausyrityksille, kunnes Jimmyn koe-esiintymisen yhetydessä Francinen laulajankyvyt noteerataan ja niin Jimmy ja Francine lähtevät kiertueelle ympäri USA:ta.
Sitten Jimmy ja Francine menevät naimisiin, saavat pojan, eroavat, lähtevät soolourille jne.
Ilmestyessää NYNY oli floppi ja kaiken lisäksi myös toinen floppi 3kk sisällä, sillä 3kk nyöhemmin ensi-iltansa saanut ja niin ikän MGM/UA-tuotantoa oleva, Chartoffin ja Winklerin tuottama ja Mardik Martin osittain käsikirjoittama Valentino-biopickki floppasi myöskin, mutta onneksi NYNY:n ja Valentinon välissä sai ensi-iltansa 007-Rakastettuni, joten eipä MGM ja UA jäänneet 48v sitten tappiolle.
Vaikka Scorsese sai vapaat kädet työstää tätä, niin siitä huolimatta MGM typisti Scorsesen alkuperäisen 4h 30min version "kaupallisemmaksi" 153min versioksi ja sitten vielä leffaa typistettiin 136min versioksi Euroopan markkinoita varten.
Vaikja Scorsese ei harrasta direcyir's cut-versioiden tekemistä leffoistaan, niin siitä huolimatta 1981 NYNY pistettiin uusinta ensi-iltaan ja tässä versiossa on iloisempi loppu ja 350 000$ maksanut musikaalinumero " Happy Endings"
Sivuosissa mukana jazzmuusikit George Auld ja Clarence Clemons, Taksikuskin keskeisistä sivuosista tutut Harry Northup, Murray Moston, Peter Savage, Diahnne Abbott ja Steven Prince ja Taksikuskin ja tämän visuaalisesta suunnitrelusta vastannaut David Nichols sekä Mardik Martin, Dick Miller, Casey Kasem, George Memmoli, useiden leffoista tuttu helikopterilehtäjä Charles A. Tamburo ja baseballpelasja Hank Robinson.
NYNY on visuaalisesti hieno tribuutti 40-60-lukujen musikaaleille, lievästi aliarvostettu teos Scorsesen filmiografiassa ja yksi 70-luvun unohdettuja klassikoita.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti