Alkuperäinen nimi: Revolution
Ohjaaja: Hugh Hudson
Käsikirjoitus: Robert Dillon
Pääosissa: Al Pacino, Nastassja Kinski, Donald Sutherland, Dexter Fletcher, Steven Berkoff, Annie Lennox, Richard O’Brien, Graham Greene, Robbie Coltrane
Nyt arvostelussa Hugh Hudsonin(Tulivaunut) ohjaama lievästi aliarvostettu toinen historiallinen spektaakkeli kasarilta, joka ilmestyessään floppasi ja sai Al Pacinon pitämään 4 vuoden tauon näyttelemisestä, mutta kyseessä on kuitenkin mainettaan parempi teos.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: eletään 1770-luvun loppua, jolloin USA itsenäistyi, mutta siitä huolimatta käytiin sotaa brittejä vastaan edelleen ja kalastaja Tom Dobb ja hänen poikansa Ned joutuvat väärinkäsitysten kautta mukaan konfliktiin itsenäisyydestä.
Kuten totesin niin kyseessä mainettaan parempi teos, etenkin visuaalisen puolen ja musiikin osalta ja musiikista vastasi allekirjoittaneen suosikki elikkä John Corigliaano, mistä krediittiä.
Ja kuten Herzogin ja Klausin tositapahtumiin löyhästi perustuvat historialliset spektaakkelit vuosilta 1972-87 elikkä Aguirre, Fitzcaralldo ja Cobra Verde, niin Vapauden voitto on napakka ja ytimekäs parin tunnin pläjäys, joka ei venytystä olisi kaivannut, sillä tarina ydin saatin kerrottua hyvin parissa tunnissa.
Vapauden voitto on huonosta maineestaan huolimatta näyttävä ja visuaalisesti hieno kasarin historiallinen spektaakkeli, jonka lähinnä katsoo visuaalisen puolen ja Coriglianon musiikin osalta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti