Alkuperäinen nimi: Dopo la Caduta di New York
Tunnetaan myös nimillä: 2019: After the Fall of New York, After the Fall of New York
Ohjaaja: Sergio Martino
Käsikirjoitus: Sergio Martino, Ernesto Gastaldi, Gabriel Rossini
Pääosissa: Michael Sopkiw, George Eastman, Anna Kanakis, Valentine Monnier
Nyt arvostelussa 1/4 Sergion ohjaama ja osittain käsikirjoittama sarjassamme post-apokalyptistä meininkiä tarjoava italohuttu, joka rip-offaa sellaisia genren klassikoita kuten Pako New Yorkista ja Mad Max 2 ja tällä kertaa italialaiset ovat joutunet myöskin rip-offailun uhriksi, sillä modernimipi genren klassikko Ihmisen pojat(2006) ”lainailee” elementtejä tästä leffasta.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Taas vaihteeksi kuvitteellisessa vuodessa 2019 ydintuho on koetellut maailmaa muuttaen suurimman osan eloonjääneistä mutanteiksi, nais(oletetut) steriileiksi ja New Yorkin wastelandiksi, jossa taistelevat mutantit, mutaatioilta välttyneet, Pan-amerikkailainen liitoutuma ja Eurooppalais-Afrikkalais-Aasialaisen liittoutuma, joka tunneltaan nimellä Eurac.
Tarinan sankari Parsifal ja joukko muita värikkäistä personaalisuuksia lähtevät pitkälle ja vaarojen täyttämälle seikkailulle etsimään maailman viimeistä hedelmällistä nais(oletettua ja kohti Alfa Centauria, jonne olisi tarkoitus perustaa uusi siviilisaatio.
After the Fall of New York on jälleen kerran taattua italolaatua, elikkä kökköä näyttelemistä, juoni täynnä epäloogisuuksia ja vailla järjen häivää, mutta toisin kuin 98% nykyelokuvissa, tässä paistaa aito tekemisen riemu ja innostus elokuvaa kohtaan, joka välttyy myös katsojalle ja kuten muissakin B-luokan italo-klassikoista, niin tässäkin on aivan mielettömän hyvä soundtrack, josta vastasivat alan konkarit, elikkä De Angelisin veljekset Guido ja Maurizio.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti