Ohjaaja: Lucio Fulci
Käsikirjoitus: Elisa Briganti & Dardano Sacchetti
Pääosissa: Tisa Farrow, Richard Johnson, Ian McCulloch, Al Cliver, Auretta Gay, Olga Karlatos, Lucio Fulci
Nyt arvostelussa Suomen ensi-illan 16-vuotisjuhlan kunniaksi legendaarisen italogoremaestron mestariteos, jolla alkuperäisestä nimestä huolimatta ei ole mitään tekemistä George A Romeron Dawn of The Deadin(1978) kanssa, jota levitettiin Italiassa lyhennettynä versiona nimellä Zombi rahastuksen nimessä. Nyt kuitenkin itse asiaan:
Leffa alkaa kun New Yorkiin ajelehtii hylätyn oloinen vene. Vene kiinnittää rannikkovartioston huomion ja 2 poliisia lähtee tutkimaan venettä, jossa heidän harmikseen piileksii zombie, joka tappaa toisen poliiseista, mutta toinen vetäise mutkan esiin ja pamauttaa zombien mereen.
Välikohtauksesta tulee etusivun juttu ja eräs nainen Ann Bowles ( Tisa Farrow) tunnistaa veneen isänsä omistamaksi. Reportteri Peter West ( McCulloch) tekee juttua veneellä tapahtuneesta välikohtauksesta ja törmää Ann Bowlesiin, joka niin ikään on myöskin tutkimassa venettä.
Niinpä Peter ja Ann päättävät lähteä saarelle, josta vene lähti ajelehtimaan. Mukaan lähtevät myös sukeltajapariskunta Brian ja Susan ( Al Cliver ja Auretta Gay)
Saarella jengille selviää, että isä-Bowles on vainaa ja saarella riehuu tauti, joka muuttaa vainajat zombeiksi, jota saarella hengaileva tohtori Menard (Johnson) on yrittänyt hillitä laihoin lopputuloksin.
Kuten sanottu, Romero aloitti zombieleffojen buumin ja eniten siitä ottivat ilon irti italialaiset, jotka tekivät useita aihepiirin leffoja vaihtelevin lopputuloksin. Näistä Fulcin leffat ovat sieltä tasokkaimmasta päästä ja elokuvissaan Fulci vei zombit uusiin säfääreihin, mikä näkyy yliluonnollisessa elementeissä sekä poikkeuksellisesti maasta nousevista mädäntyneistä kalmoista, joita harvemmin jenkkizombeiluissa näkee.
Fulcin elokuvat poikkeavat myös Romron zombeiluista, että ne ovat huomattavasti verisempiä ja tässä vasta goreilua riittää, mainittakoon esim legendaarinen ”silmätikku” kohtaus ja mainittakoon myös sangen
absurdi, mutta hienosti kuvattu vedenalainen kohtaus, jossa sukeltavaa naista väijyy merenpohjassa
piileksivä zombie, joka saa päin näköä Mies ja alaston ase-henkisen se ei lähde millään irti-merilevän ja sitten zombie matsaa hain kanssa ja puree siitä paloja pois. Huisia.
Leffan tunnelma heittelee siis laidasta laitaan, mutta saarella tunnelmaa pääsee kohdilleen, kun zombiet ilmestyvät viimeinkin kuviin ja Zombien maskeeraus on puistattavan autententista silmistä pursuavineen matoineen päivineen ja tunnelmaa myös tehostavat Sergio Salvatin kuvaus ja Fabio Frizzin soundtrack, jonka tunnari jää soimaan päähän.
Yhteenvetona Zombie Flesh-Eaters on Dawn of The Deadin jälleen paras zombeilu, joka kuuluu kaikkien kauhuharrastajien yleissivistykseen.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti