Ohjaaja: Robin Hardy
Käsikirjoitus: Anthony Shaffer
Pääosissa: Edward Woodward, Christopher Lee, Britt Ekland, Diane Cilento, Ingrid Pitt, Lindsay Kemp, Ian Campbell
Nyt 200. arvostelun ja Juhannuksen kunniaksi arvostelussa jälleen kerran yksi kesäleffojen ja 70-luvun kauhuleffojen klassikoita.
Konstaapeli Howie(Woodward) on erittäin uskovainen poliisi, joka saa tehtäväkseen etsiä kadonnutta tyttöä epämääräisen oloisesta saarelta, jonka asukkaat suhtautuvat hyvin nihkeästi ulkopuoliseen virkavallan edustajaan. Howien jatkaessa tutkimuksiaan, selviää, että saaren asukkaat yrittävät kiistää tytön olemassaolon ja Howien suureksi järkytykseksi saaren asukkaat ovat uskonnolliselta vakaumukseltaan pakanoita, joita johtaa sangen värikäs persoona Lordi Summerisle (Christopher Lee) ja saarelaisten harrastuksina näemme mm laulamista, nudismia ja vuosittain pidettävän sadonkorjuujuhlan, jossa heilutan eläinnaamareihin pukeutuneina.
Uhrijuhla ei ole perinteinen kauhuleffa, sillä se tapahtuu suurimmaksi osaksi päiväsaikaan, goreilua ei ole ja soundtrackillä raikaa folk-henkistä musiikkia, mutta omalla tavallaan se on vinksahtanut ja hämärä leffa, ja mitä edemmäs loppua kohti mennään, niin vinksahtaneisuus ja hämäryys menee sellaisin sfääreihin, että omasta mielestäni tämä oli jopa kuumottavampi kuin samana vuonna julkaistut Manaaja ja Nicolas Roegin tyylikäs Kauhunkierre (Don’t look now)
Uhrijuhlan vinksahtaneen ja hämärän meiningin keskeltä löytyy myös kantaaottava tarina uskontojen ja erilaisten arvomaailmojen kohtaamisesta.
Jos arvostelu herätti kiinnostuksenne, tässä vähän teknistä faktaa leffasta, koska liikkellä on 3 eri pituista versiota joiden pituus heittelee 88-100 minuutin välillä ja itse olen itse nähnyt kaikki leffan viimeisimmät TV-esitykset vuosina 2015-17, mutten edelleenkään en osa päätellä minkä version olen nähnyt, koska Yle Teema, TV5 ja Kutonen ovat esittäneet eri versiot, joten nyt luvassa pientä spoilerivaara, sillä TV5 ja
Kutosen esittämä versio sisältää seuraavat kohdat, mitä ei ollut Ylen esittämässä versiossa.
- Prologi, jossa Howie istuu kirkossa
-Ennemmän laulamista majatalossa
- Christopher Lee näyttäytyy jo puolessa välissä leffaa( kun Ylen versiossa vasta reilusti yli puolen välin)
Spoilerivaara on ohi, joten nyt lopullinen yhteenveto Uhrijuhlasta:
Uhrijuhla on yksi harvoja oikeasti kuumottavia kauhuleffoja, uutta samalla myös mitä mainioin kesäleffa sekä syväkatsaus erilaisten uskontojen ja arvomaailmojen kohtaamisesta
Hyvää Juhannusta kaikille Leffakulinaristin lukijoille!
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti