Pimeyden läheisyys(1987)

Alkuperäinen nimi: Near Dark

Ohjaaja:Kathryn Bigelow

Käsikirjoitus: Kathryn Bigelow & Eric Red


Pääosissa: Adrian Pasdar, Jenny Wright, Lance Henriksen, Bill Paxton, Jenette Goldstein, Tim Thomerson, Joshua John Miller, Troy Evans, James LeGros


Nykyään rappiolla olevat vampyyrit kokivat päivityksen nykyaikaan kultaisella kasarilla peräti 3 leffan voimin vuosina 1985-87. Niistä on arvosteltu  tässä blogissa hupaisa Kauhun Yö(1985) ja nyt arvostelussa on trion tyylikkäin ja aliarvostetuin tuotos, jonka vanhasta DVD-julkaisusta  jouduin pulittamaan huimat 15€, vaikka ostinkin sen second handinä. Nyt kuitenkin asiaan:


Jossain Amerikan Keskilännessä paikallinen  hillbilly Caleb( Pasdar)  viettää iltaa kylillä ja tapaa naisen nimeltä Mae Wright)  Sitten Caleb  & Mae  päätyvät pussailemaan vanhan pick up-Fordin etupenkille, jossa Caleb saa fritsun  ja  Mae tekee seppäset juuri ennen auringonnousua.


Fritsu onkin   asetta rankempi, sillä saapastellessaan  kotiin Caleb on liekeissä ja panee menemään kun epämääräinen asuntoauto poimii hänet kyytiin.

Autossa Caleb tapaa jälleen kerran  Maen sekä häneen ”perheensä”  johon kuuluvat Jesse Hooker (Henriksen) Severen (Paxton) Diamondback ( Goldstein)  ja Homer ( Joshua John Miller)

Mae ja hänen ”perheensä” paljastuvat vampyyreiksi, ja sellainen Caleb on myös  itsekin, koska eihän perusjampat syty itsestään  palamaan, vai?

Jengi lähtee road tripille, jonka riehutaan ja tapetaan jengiä, samaan aikaan, kun poliisit ja Calebin perhe  seuraavat perässä.

Joka tapauksessa Mae ja hänen ”perheensä” eivät ole  tarkemmin ottaen vampyyreja(  termiä ei edes mainita koko elokuvan aikana, kuten ei myöskään muita vampyyrien tavaramerkkejä esim kulmahampaat jne) vaan he ovat rähjäisiä ja rappiolla olevia kuolemattomia,  jotka nauttivat verestä ja kuolemasta. Klassisten vampyyrien tapaan Hookerin jengin elämää rajoittaa UV-säteily ja siihen kaikki elokuvan vampyyrikliseet loppuvatkin.


Near Darkin hyviä puolia ovat käsikirjoituksen  ja visuaalisen puolen lisäksi hienot roolisuoritukset vuotta aiemmin ilmestyneestä  Aliensistä repäistyiltä Henrikseniltä, Paxtonilta ja Goldsteiniltä, joista keskimmäinen veti  allekirjoittaneen  mielestä yhden uransa parhaimmista roolisuorituksista.


Lisäksi leffan soundtrack on kasarille tyypillistä täyttä rauta ja musiikeista vastaa senkään vähäpätöisempi bändi kuin itse Tangerine Dream, joka luo jälleen kerran kuviin tunnelmaa.

Near Dark on allekirjoittaneen miestä kaikkien aikojen paras vampyyreistä kertova elokuva, josta nykyisten lällärivamppyritarinoiden kirjoittajien pitäisi ottaa mallia, miten kirjoitetaan  kunnon vampyyritarina.

Arvosana🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️🧛🏻‍♂️