Alkuperäinen nimi: The Wild Bunch
Ohjaaja: Sam Peckinpah
Käsikirjoitus: Sam Peckinpah, Roy N Sickner, Walon Green
Pääosissa: William Holden, Ernest Borgnine, Warren Oates, Ben Johnson, Bo Hopkins, Edmond O Brien, Jaime Sanchez, Emilio Fernandez, Robert Ryan, Albert Dekker, Strother Martin, L.Q.Jones
Tasan 51 vuotta sitten arveluttavat lännensedät ratsastivat valkokankaille ja samalla heitettiin roskiin villin lännen ihanteet ja myytit elikkä nyt arvostelussa Hurme-Samppana tunnetun Peckinpahin mestariteos, joka kuuluu Kulinaristin Top10 suosikkeihin ja jonka olen nähnyt 5 kertaa, viimeksi vuosi ja 5 päivää sitten Kino Reginassa, jossa elokuva pääsi oikeuksiinsa valkokankaalta ja 35mm-filmiltä nähtynä.
Nyt kuitenkin itse asiaan: Eletään vuotta 1913 elikkä villin lännen aika on ohi, Autot ja muut nykyajan härpäkkeet ovat tehneet elämästä helppoa ja 1. maailmansotaan alkuun on vuosi jäljellä.
Leffan yleisilme tehdään jo heti selväksi alussa, kun joukko lapsia heittää skorpionin murkkupesään ja tuikkaavat pesän liekkeihin nimikkojoukon ratsastaessa taustalla kaupunkiin ratsuväen sotilaiksi pukeutuneina.
Joukkoon kuuluvat Pike(Holden) Dutch (Borgnine) Gorchin veljekset Lyle & Tector ( Oates & Johnson) nimensä veroinen Crazy Lee ( Hopkins) ja kiintömexicolainen Angel (Sanchez)
Joukko suunnittelee ryöstävänsä Texasiin VR:än palkkarahat, mutta lynkkausjoukko, johon kuuluu joukon ex- jäsen Deke Thornton( Ryan) väijyvät katolla kiväärit kourissa.
Tilanne eskaloituu verilöylyksi ja paikallinen AA-kerhon paraati joutuu osalliseksi siihen käppäiltyään tulilinjalle.
Jälleen kerran joukko menettää yhden jäsenensä ja ryöstösaalis paljastuu aluslaatoiksi, joten joukko ratsastaa Mexicoon jatkamaan vanhaa elämäntyyliään eli ryöstelemään ja riehumaan.
Hurja joukkoa pidetään yhtenä parhaimpana koskaan tehtynä länkkärinä, eikä syyttä sillä se kertoo syvällisen tarinan nykyaikaan sopeutumattomista lainsuojattomista ja se käsittele ilmestymisaikansa yhteiskunnallisia epäkohtia, kuten villin lännen aikakauden päättymistä ja Vietnamin sotaa, jonka takia Hollywood luopui sensuurista 60-luvun loppupuolella ja elokuvat muuttuivat väkivaltaisemmiksi ja Hurja Joukko oli vuosikymmen väkivaltaisin elokuva 145 vainajalla ja slo mo-kuolemilla, joka oli tuhon aikaan ihan uusi juttu, mutta Hurja Joukko menetti jo 2 seuraavana vuonna väkivaltaisimman länkkärin tittelin tässäkin blogissa arvioiduille Veriselle sotilaalle ja Metsästykselle.
Runasaata verenvuodatuksesta ja arveluttavista päähenkilöistä huolimatta Hurjasta joukko on syvällinen tarina ystävyydestä ja yksinkertaisista miehistä joiden eräjormailun pilaavat rautatiet ja niiden hämärät rakennuttajat.
Kaikkien aikojen paras länkkäri ja Peckinpahin mestariteos.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti