Ohjaus: Boris Sagal
Käsikirjoitus: John William ja Joyce Hooper Corrington( Richard Mathesonin kirjan Olen legenda pohjalta)
Pääosissa: Charlton Heston, Anthony Zerbe, Rosalind Cash, Paul Koslo, Lincoln Kilpatrick, Eric Laneuville
Suurelle yleisölle tämä lienee tutumpi Will Smithin tähdittämänä vuodelta 2007, mutta harva tietää, että Mathesonin kirja kääntyi jo elokuvaksi vuosina 1964 ja 1971. Ensimmäinen filmatisointi, joka tunnetaan nimellä The Last Man on Earth ja jota tähditti legendaarinen Vincent Price on katselulistallani, joten sitä ennen ajattelin duunata tästä arvostelun.
Vuonna 1975 lähes koko maailman väestö on kuollut Kiinan ja Neuvostoliiton välisessä kemiallisilla aseilla käydyn sodan seurauksena. Charlton Hestonin esittämä tiedemies Robert Neville lukeutuu ainoihin eloonjääneisiin, tai ainakiin kuvittelee niin, sillä muutama muukin on selvinnyt tuhosta muuttuen mutanttialbiinoiksi, jotka liikkuvat vain öisin ja yrittävät jatkuvasti tappaa Nevillen.
Päivisin Neville cruisailee punaisella avo-Fordilla post apokalyptisessä Los Angelissa levittäen NRAan ilosanomaa albiinoille. Öisin hän taas pukeutuu Austin Powers-tyyliseen asuun ja höpöttää itsekseen pelatessaan shakkia Julius Caesarin rintakuvan kanssa.
Mutta Neville ja albinot eivät ole ainoita eloonjääneitä, kun Neville tapaa immuunien jengin ja Neville alkaa heidän avullaan etsimään parannauskeinoa albinonismiin.
Richard Matheson totesi eräässä haastattelussa, että vuoden 1964 filmatisointi on kirjalle uskollisin filmatisointi, vaikka itse pidin tästä todella paljon.
Siinän missä Will Smith-version tapahtumapaikkana ollut New York oli laitettu autioksi rahaa polttaen, on Omega Manin Los Angeles saattu näyttämään autiolta hyvällä tuurilla ja ajoituksella luoden näin ollen paljon realistisemman tapahtumapaikan kuin edellämainittu New York.
Lisäksi 70-luvun tunnelmaa tehostavat vielä ihanan räikeänpunainen tekoveri ja Ron Grainerin Lalo Schifrin-henkinen soundtrack.
Heston vetää ihan kelpo suorituksen pääosassa ja varmaan on ollut hänellä hauskaa tätä filmatessa, kun on päässyt ammuskelemaan ja levittämän NRAan ilosanomaa yleisölle.
Omega Man pieksee Will Smith-version mennen tullen ja on myöskin yksi 70-luvun tyylikkäimpiä ja aliarvostetuimipia scifi-elokuvia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti