keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Verinen Valentine(1981)

Alkuperäinen nimi: My Bloody Valentine

Ohjaus: George Milhalka

Käsikirjoitus: John Beaird ja Stephen A Miller

Pääosissa: Keith Knight, Lori Hallier, Neil Affleck, Paul Kelman, Peter Cowper, Don Frankcs

Tänään on ystävänpäivä, tuo Amerikasta alunperin lähtöisin oleva kaupallinen diibadaabapäivä, jonka nimellä myydään sydämmenmutoisia suklaarasioita ja muuta skeidaa.

Siinä minun mielipiteeni yksinäisten helvettinä tunnetusta juhlapyhästä, joka monen muun juhlapyhän tavoin on saannut oman nimikko Slasher-elokuvansa.


Valentine's Bluffins nimisessä pienessä kaivoskapungissa ei ole vietetty ystävänpäivää 20 vuoteen traagisen kaivosonnettomuuden vuoksi, jonka ainoa eloonjäännyt Harry Warden (Peter Cowper) joutui pöpilään, karkasi vuotta myöhemmin sieltä ja tappoi 2 kaivosjohtajaa, jotka lähtivät etuajassa ystävänpäivän viettoon  onnettomuuspäivänä.

20 vuotta myöhemmin kapunki valmistautuu  ystävänpäivän viettoon, mutta  sitten pormestari saakin sydämmenmuotoisen suklaarasian, jonka sisältö on kaikkea muuta kuin suklaata. Onko Harry Warden palannut kaupunkiin?  Kuten saattaa arvata, poliisipäälikköllä ( Don Francks) on hermot kireällä ja 30-vuotiaiden näköiset "teinit" lähtevät sikailemaan ja perseilemään autioon kaivokseen.


Halloweenin(1978) myötä alettin tuottamaan erilaisiin juhlapyhiin sijoittuvia Slashereitä, joista My Bloody Valentine on hyvä malliesimerkki aina remakea (2009) myöten.


Taattua slasheriä on luvassa tälläkin kertaa, paitsi että teräaseet ovat vaihtuneet hakkuun, jolla saa myöskin rumaa jälkeä aikaan, mutta  MBV ei mässäille murhilla, vaan luotta enemmäkin tarinankerrontaan ja jännityksen luomiseen.

Tämäkin varmaan johtuu siitä, että 2003 Finnkinon julkaisema DVD-painos on mitä ilmeisemmin
90 minuutin leikattu versio. Kuitenkin MBVeestä on olemassa myös  93 ja 99 minuutin pituiset uncut-versiot, joissa pitäisi olla enemmän goreilua.



Joka tapauksessa MBV on monen Slasherin tapaan viihdyttävää katsottavaa ja elokuva ansaitsee krediittiä Harry Warden hahmosta, joka on paikoittain aika hurja ilmestys sekä lopputekstien taustalla soivasta John McDermottin  tunnelmallisesta The ballad of Harry Warden, joka on mitä oivallisin biisivalinta  tämän genren elokuvaan, sekä yksi parhaimpia lopputekstibiisejä  Michael Mannin Manhunterin(1986) lopputekstien taustalla soivan  Red 7 Heartbeatin oheela.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti