Alkuperäinen nimi: The Last American Hero
Tunnetaan myös nimellä: Hard Driver
Ohjaus: Lamont Johnson
Käsikirjoitus: Wiliam Roberts (Tom Wolfen Maaliskuussa 1965 Esquiressa julkaistuun esseekirjoitukseen The Last American Hero Is Junior Johnson. Yes! pohjalta)
Pääosissa: Jeff Bridges , Gary Busey, Ned Beatty, William Smith, Lane Smith, Ed Lauter, Gregory Walcott, Valerie Perrine, Geraldine Fiztgerald, Art Lund
Nascar, tuo jenkkilän vastinen Formula1-kilpailuille ja jenkkien kansallisurheilu, lienee suurelle yleisölle tuttu legendaarisen ex-Nascar-kuski Richard Pettyn, hänen taivaansinisen kilpanumerolla 43 varustetun Plymouth Superbirdin, Tom Cruisen ja Nicole Kidmanin avioliittoon johtaneen Tony Scottin Days Of Thunderin(1990) Will Ferrell-sekoilu Talladega Nightsin (2006) ja saman vuoden Disney/Pixar-animaation Autot kautta.
Kuitenkin Nascaria käsiteltiin jo valkokankaalla jo vuonna 1973 ilmestyneessä ja nyt arvostelussa olevassa Kilparatojen sankarissa.
Elokuva perustuu osittain tosielämän Nascar-kuskin ja ex-pontikkasalakuljettajan Junior Johnsonin elämänkertaan ja toimipahan Johnson itse teknisenä neuvonantajana tässä elokuvassa.
Kilparatojen sankari siis käy läpi Johnsonin elämänkerran läpi pontinkansalakuljetuksesta romuralleihin aina Nascareihin asti.
Jeff Bridges vetää erinomaisen roolin pääosassa ja kyllä vaan näissä 70-luvun autoelokuvissa on oma viehätyksensä, varsinkin kun silloin stuntit ilman mitään efektikikkailua toisin kuin nykyään.
Kilparatojen sankari on lämminhenkinen ja viihdyttävä moottoriurheiluaiheinen draama ja pisteenä iin päälle myös elokuvan hieno tunnari, Jim Crocen I got a name, joka luo kuviin hieman haikeaa tunnelmaa toimien samalla metaforana vajaat 2 kuukautta elokuvan ensi-illan jälkeen Crocen kohtaloksi koituneelle lento-onnettomuudelle. I got a name lienee myös Tarantinon suosikkeja, sillä se löytyy myös Django Unchainedin soundtrackiltä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti