Tuhoparvi(1978)

Alkuperäinen nimi: The Swarm

Ohjaaja: Irwin Allen

Käsikirjoitus: Stirling Silliphant( Arthur Herzogin novellin pohjalta)

Pääosissa: Michael Caine, Katherine Ross, Richard Widmark, Richard Chamberlain, Henry Fonda, Bradford Dillman Olivia de Havilland,  Fred McMurray, Ben Johnson, Slim Pickens,  Jose Ferrer, Patty Duke, Lee Grant, Morgan Paull

Nyt arvostelussa ”Katastrofin mestarina” tunnetun Irwin Allenin tuottama sekä ohjaama hyvin tyypillinen 70-luvun katastrofielokuva aikansa isoimmilla tähdillä miehitettynä ja vaikka tämä onkin äänestetty huonoimpien koskaan tehtyjen  elokuvien joukkoon, on kyseessä silti mainettaan parempi leffa ja tämä tuli nähtyä tänään asianmukaisessa formaatissa, elikkä Arkiston esittämänä 35MM-filmiltä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Leffa alkaa päräyttävästi  kun joukko hazmat-pukuihin ja liekinheittimillä ja M16 rynkyillä aseistautuneet sotilaat saapuvat autiolta vaikuttavaan ohjustukikohtaan Jerry Goldsmithin huikean ja melodramaattisen musiikin säestäessä tapahtumia.

Sotilaat saapuvat tukikohdan pohjakerroksessa sijaitsevaan tutkahuoneeseen, jossa lojuu ruumiitta vailla merkkejä ulkoisesta väkivallasta  ja paikassa  ei näy muutenkaan  merkkejä  hyökkäyksestä.

Sitten paikalle saapuu tohtori Brad Crane, hyönteisiin erikoistunut tutkija, joka selittää jermuille, että asialla olivat mehiläiset, eivätkä mitkä tahansa mehiläiset, vain oikein Afrikkalaiset tappajamehiläiset. Huikeaa.

Mehiläiset aloittavat tihutyönsä pudottamalla 2 ilmavoimien Huey-helikopteria, pilaamalla erään perheen piknikin tekemällä perheen poika(oletetusta) orvon, hyökkäämällä erääseen pikkukaupunkiin ja pisteenä  I:n päälle  suistavat junan raiteiltaan ja räjäyttävät kaupungin tuhoamalla ydinvoimalan, joten tämä on vuotta myöhemmin ilmestyneen Kiina-ilmiön kanssa ennustanut Three Mile Islandin onnettomuuden. Spookyä.

Lopulta mehiläiset uhkaavat Hustonia, joten ilmavoimat puuttuvat peliin, vaikka Crane onkin asiasta eri mieltä ja toisekseen hänellä on parempi ja toimivampi plani mehiläisongelman ratkaisemiseen.

Kuten aiemmin totesin, että ei tämä nyt niin huono ole ja kyllä tämä on mainettaan parempi, mainittakoon ed mainittu  leffan ensimmäinen kohtaus, joka loi oikeanlaisen tunnelman kuvauksen ja musiikin osalta ja on  varmaan samalla toiminut inspiraationa  lukemattomille  myöhemmille elokuville, mutta allekirjoittaneelle kuvat autioituneesta  ohjustukikohdasta  toivat puoli vuotta aiemmin ilmestyneen Hyökkäys tukikohtaan( Twilight’s Last Gleaming) eikä sattumalta, sillä Goldsmith vastaisi sen musiikeista myös.

Lisäksi loppupuolella nähtävä autioitunut  Huston oli hienosti toteutettu ja viihdearvoja leffaan lisäsivät pienoismallien räjäyttely ja vekkuli sivujuoni, jossa mehiläisten pistämät henkilöt näkevät sivuoireina  hallusinaatioita jättimehiläisistä.

Tuhoparvi on taas vaihteeksi sarjassamme  hyvin tyypillinen  aikakautensa katastrofielokuva, mutta absurdi tarina Afrikkalaisista  tappajamehiläisistä, joiden pistot aiheuttavat  hallusinaatioita ja pienoismallien räjäyttely  tekevät tästä mainettaan paremman  leffan genressään.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️