tiistai 31. lokakuuta 2023

Manitou-Paholaisloitsu(1978)

 Alkuperäinen nimi: The Manitou

Ohjaaja: William Girdler

Käsikirjoitus William Girdler, Jon Cedar, Thomas Pope(Graham Mstersonin novellin pohjalta)

Pääosissa: Susan Strasberg, Tony Curtis, Michael Ansara, Stella Stevens, Burgess Meredith Jon Cedar, Paul Mantee,  Ann  Sothern


Nyt arvostelussa Girdlerin viimeiseksi jäänyt elokuva.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

San Franciscossa sattuu ja tapahtuu taas vaihteeksi, kun nais(oletettu) nimeltään  Karen Tandy hakeutuu lähimpään sairaalaan kärsittyään jonkin aikaa kasvaimesta kaulassa.


Röntgenkuvat paljastavat, että kasvaimen sijasta kyseessä onkin sikiö, joten lääkäri neuvoo Karenia menemään ennustajana toimivan kollegansa  Harry Erskinen vastaanotolle. 

Karenin kivut pahenevat ja edessä on sairaalakeikka ja leikkauksen paikka, joka ei mene hyvin, kun  kirurgi leikkelee kasvaimen sijasta vasemman kätensä.


Huolestuneena Karenin tilasta  ja tultuaan johtopäätökseen, että keissiin liittyisi  mustaa magia Harry päätyy poppamies(oletettu) John Laulavan Kiven luo, joka puolestaan toteaa, että Karenin kaulassa asuu Manitou, Algonkin-heimon tarinoissa esiintyvä pahantahtoinen henkiolento.


Lopulta Manitou ilmestyy maisemiin ja sitä seuraa aikaansa nähden visuaalisesti hieno kosminen ilotulitus, jossa sairaalahuone  muuttuu ulkoavaruudeksi ja lasersäteet kaikissa sateenkaaren väreissä täyttävät kuvan.


Manitou  on erinomainen päätös legendaarisen  Girdlerin  uralle jo pelkästään älyvapaan tarinan kaulassa olevassa kasvaimessa asuvasta  pahantahtoisesta henkiolennosta  ja lopun huikean  audiovisuaalisen tykityksen takia.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️






maanantai 30. lokakuuta 2023

Petojen päivä(1977)

 Alkuperäinen nimi: Day of the Animals

Tunnetaan myös nimellä: Something is Out There

Ohjaaja: William Girdler

Käsikirjoitus: Edward L. Montoro, William W. Norton & Eleanor E. Norton

Pääosissa: Christopher George, Richard Jaeckel, Leslie Nielsen, Michael Ansara, Andrew Stevens,  Jon Cedar, Paul Mantee, Susan Backlinie, Lynda Day George


Nyt arvostelussa legendaarisen Girdlerin toinen murhanhimoisista metsäneläimistä kertova leffa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Otsonikerroksessa ilmenee häiriöitä, joka saa eläimet sekaisin ja paikalla oleva  joukko patikoija joutuvat eläinten tassuttelun kohteeksi ja leffan kohokohdassa Leslie Nielsen  hunkseilee ja ottaa painiottelun karhun kanssa.


Kuten eilen arvostelemani Grizzly todisti, niin aina 6 numeroinen budjetti ei takaa laadukasta leffa, vaan myös huomattavasti pienemmällä budjetilla saa usein laadukasta leffaa tehtyä, joka ei tunnu menevän jakeluun maamme elokuvateolisuudelle, joka on suoltanut vain muutaman hyvä leffan.

1, 2 miljoonan $ budjetti näkyy ja kuuluu tässä hyvin, kun mukaan on saatiin Leslie Nielsen, jonka viimeisiä ns ”vakavia rooleja” tämä oli ennen siirtymistä hassuttelun pariin ja Nielsen vetääkin leffan parhaimman roolin öykkäröivänä Paul Jensonin roolissa ja edellä mainittu painiottelu karhun kanssa on leffan kohokohta.

Myös äänimaailma on hyvin rakennettu, erityisesti musiikkien  osalta, josta vastasi ei niin vähäpätöinen henkilö kuin itse legendaarinen Lalo Schirifin.


Jos haluat nähdä Frank Drebinin hunkseilemassa ja  ottamassa painiottelun karhun kanssa, niin tämä leffa on sinua varten arvon lukija(t) ja Grizzlyyn verrattuna tämä on muutenkin paremmin ohjattu, kirjoitettu ja näytelty teos ja samalla esimerkki siitä, että pienelläkin budjetilla voi saada hyvän leffan tehtyä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

 

sunnuntai 29. lokakuuta 2023

Grizzly(1976)

 Tunnetaan myös nimillä- Killer Grizzly, Grizzly-Ihmissyöjä

Ohjaaja: William Girdler

Käsikirjoitus: Harvey Flaxman & David Sheldon

Pääosissa: Christopher George, Richard Jaeckel, Andrew Prine, Joan McCall, Teddy


Nyt arvostelussa Tappajahain menestyksen vanavedessä seurannut  ja ehkä tunnetuin Spielbergin klassikkoa rip-offanut teos, joka oli vuoden 1976 suurin taloudellinen menestys ympäri  maailmaa ja tuott 750,000$ budjetin takaisin 50 kertaisesti, jota on hyvin vaikea uskoa, kun kyseessä on räikeä rahastus Spielbergin klassikkoa kohtaan.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Jossain päin Amerikan metsissä riehuu murhanhimoinen mesikämmen, joka surmaa 4 ihmistä ja koska moinen ei käy laatuun, joten  sekalainen joukko lähtee metsästämään kontiota, josta tehdään lopulta selvää jälkeä singolla. Huisia.


Jos haluat nähdä elokuvan, jossa karhu hautaa yhden uhrinsa maahan ennen surmaamista ja jossa karhusta tehdään selvää jälkeä singolla, tämä  elokuva juuri sinua varten, arvon lukija(t)


On tässä sentään muutama mainitsemisen arvoinen seikka, kuten se, että lopun sinko-overkill on napattu tästä Murskaajaan ja Väkivallan vihollinen 3:sen ja juliste/DVD:n kansikuva on legendaarisen Batman-piirtäjä Neal Adamsin käsialaa ja saipahan tämä jatko-osan, nimeltään Grizzly II: Revenge  40 vuotta sitten, joka julkaistiin vasta 3 vuotta sitten ja sen pääosissa esiintyvät Charlie Sheen, George Clooney, Laura Dern, Timothy Spall, Louise Fletcher ja John Rhys-Davies, elikkä yllättävän kova casting B-luokan elokuvaksi.


Karhu-aiheisten kauhuelokuvien pioneeriteoksena Grizzly on  jo itsestään katsomisen arvoinen teos, mutta eniten tästä kai saavat irti huonojen elokuvien ystävät ja kaikkessa käppäisyydessään tämä on mainio pätkä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️







perjantai 27. lokakuuta 2023

Merten saalistajat(1979)

 Alkuperäinen nimi: Beyond the Poseidon Adventure

Ohjaaja: Irwin Allen

Käsikirjoitus:  Nelson Gidding(Paul Gallicon novellien pohjalta)

Pääosissa: Michael Caine, Karl Malden, Sally Field, Telly Savalas, Peter Boyle, Slim Pickens, Jack Warden, Mark Harmon, Angela Cartwright,  Shirley Knight,, Shirley Jones, Veronica Hamel


Nyt arvostelussa  SS Poseidonin seikkailun(1972) vähemmän tunnettu jatko-osa, joka tuli eilen nöhtyä Arkiston esittämänä 35MM-filmiltä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

SS Poseidonin hylylle saapuu 2 seuruetta: Ensiksi mainittua johtaa kapteeni: Mike Turner, joka on saapunut paikalle ryöväämään laillisesti laivan arvoesineet.

Toista seuruetta johtaa tohtori Stefan Svevo, joka on saapunut paikalle  pelastamaan mahdolliset eloonjääneet matkustajat.

Kumpikin seurue onnistuu tavoitteissaan: Turner löytää rahaa ja timantteja, Svevo  8 eloonjäänyttä , 5 matkustajaa ja 3 miehistön jäsentä.


Tarinan edetessä käy ilmi, että Svevo onkin valelääkäri ja todellisuudessa merirosvo, joka on saapunut laivalle noutamaan ase ja plutoniumlastia, joten Turner ja loput  10 sivuhenkilöstä käyvät taistoon valelääkärin koplaa vastaan laivan upotessa samaan aikaan.


Siinä missä SS Poseidonin seikkailu oli vuosikymmenelle tyypillinen ison budjetin katastrofielokuva, on puolestaan Meren saalistajat enemmän Alistair Maclean-tyylinen seikkailu/toimintaelokuva, joita tehtiin  myöskin paljon samoihin aikoihin.


Ainakin leffan myötä opin uuden sanan, ”Poliittisesti impotentti pomminheittäjä” ,jonka Svevo sanoo, kun Turner ja loput 10 sivuhenkilöä luulevat hänen olevaan poliittis-uskonnollisen järjestötoiminnan edustaja ja jonka Svevo samalla kiistää olevansa motiivina aseiden  ja plutoniumin  luvattomalle käyttöönotolle.


Merten saalistajat on lievästi aliarvostettu ja eri viihdyttävä ja vauhdikas jatko-osa SS Poseidonin seikkailulle. 

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



keskiviikko 25. lokakuuta 2023

Ruby-Riivaajan rakastettu(1977)

 Alkuperäinen nimi: Ruby

Ohjaaja: Curtis Harrington

Käsikirjoitus: Steve Krantz, Barry Schneider, George  Edwards

Pääosissa: Piper Laurie, Stuart Whitman, Roger Davis, Janit Baldwin, Sal Vecchio


Nyt arvostelussa Arkiston esittämänä ja 35MM-filmiltä tänään nähty Manaajan menestyksen vanavedessä seurannut erinomainen 70-luvun kauhuleffa, joka yhdistele tarinaansa  mielenkiintoisesti myös gangsteimeininkiä ja  vuotta aiemmin ilmestyneen Carrien tyylistä telekinesiaan.


 Yhtäläisyydet edellä mainittuun eivät lopu siihen, sillä Ruby lukeutuu Stephen Kingin suosikkeihin  kauhu saralla ja  Carrien mieleltään hervottomana äitinä  loistanut ja viime viikolla edesmennyt Piper Laurie esiintyi tässä myöskin ja Carrien seikkailuja saimme odottaa  VET:in kukkahattujen takia vuoteen 1991 asti, mutta jostain kumman syystä tämä pääsi  tuoreltaan meillä esitettäväksi ja vielä ilmeisesti leikkaamattomana, joten kyllä kukkahatujen kaksinaismoralismi mittarin on taas heilahdellut ihan miten sattuu.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Leffa starttaa  vuodesta 1935, jossa päähenkilö Ruby viettää iltaa gangsterirakkaansa Nickyn kanssa rämeellä, kunnes Nickyn jengi saapuu paikalle ja tekee hänestä reikäjuustoa.


Sitten tarinassa siirrytään 16 vuotta eteenpäin, jossa Ruby pyörittää drive in-teatteria, jossa anarkronisesti pyörii Attack of the 50ft Woman, joka ilmesty vasta 7 vuotta myöhemmin ja projektorinkäyttäjä hirttäydyttyä hämärästi filmikeloihin alkaa tapahtumaan lisää outoja kuolemia teatterin ympäristössä ja kaikki uhrit olivat osallisina 16 vuotta aiemmin tapahtuneessa verilöylyssä ja pisteenä I:n päälle Rubyn ja Nickyn  mykkä  tytär Leslie alkaa puhumaan edesmenneen isänsä äännellä, joten teatterin lipunmyyjänä työskentelevä ja niin ikään ex-gangsteri  Vince ottaa yhteyttä ystäväänsä  tohtori Paul Kelleriin, jonka erikoisalaa on  henkimaailman säädöt.

Piper Laurie veti mainion roolin pääosassa ja leffan eri genrejä yhdistelevä tarina oli mielenkiintoinen.


Krediittiä myöskin leffan soundtrackistä, josta vastasi legendaarinen jazz-muusikko Don Ellis( Kovaotteiset miehet) ja erityisesti leffan lopputekstien taustalla soiva Don Dunnin laulama Jack Jones-tyylinen ”Ruby” jäi parhaiten mieleen, koska harvemmin kauhuelokuvan  musiikkina kuullaan  imelää iskelmää.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

tiistai 24. lokakuuta 2023

Killers of the Flower Moon(2023)

 Ohjaaja: Martin Scorsese

Käsikirjoitus: Martin Scorsese & Eric Roth( David Grannin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Leonard DiCaprio, Robert De Niro, Lily Gladstone, Jesse Plemons, John Lithgow, Brendan Fraser, Sturgill Simpson, Jack White, Barry Corbin


Nyt arvostelussa Scorsesen  26. kokoillan elokuva, joka samalla on  9. Scorsesen ja De Niron yhteistyö ja Scorsesen ja DiCaprion  6.yhteistyö ja 3.leffa, missä DiCaprio ja De Niro esiintyvät yhdessä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi: 

Tositapahtumiin  perustuva KotFM  kertoo siitä, miten joukko Osage-heimoon kuuluvia Amerikan alkuperäisväestön edustajia löysivät mailtaan sattumalta öljyä  ja siitä, miten USA:n taipumus varastaa öljyä vähemmistöiltä sai alkuunsa.


Tarinan päähenkilö Ernest Burkhart, 1.maailmansodan veteraani saapuu Osage Countyyn  asumaan ja enonsa William King  Halen  luokse ja saa töitä taksikuskina(Scorseselta ideat loppu?)

Pian kaupunkia koettelee joukko hämäriä kuolemia, joiden uhreiksi ovat joutuneet edellä mainitut öljyllä rikastuneet Osage-heimon jäsenet ja kaikki  kuolemat on  lavastettu näyttämään joko  itsemurhalta tai onnettomuudelta.

Koska paikallinen sheriffi vaivaudu tutkimaan kuolemia  ja eikä heimon palkkaamista yksityisetsivistä ei ole apua, päättää Ernestin alkuperäisväestöä edustava vaimo  Mollie ottaa yhteyttä presidenttiin ja näin ollen paikalle saapuvat BOI:n( FBI:n edeltäjä) tutkimaan kuolemia  ja pidättämään syyllisiä.


Vaikka leffalla olikin pituutta 206min(3h26min) niin eipä tuntunut pitkävetiseltä ja Scorsesen edellinen  leffa The Irishman  on puolestaan 3 minuuttia pidempi kuin tämä, joten hieman ihmetyttää leffan saama kritiikki 206 minuutin pituudesta , sillä on olemassa  paljon pidempiäkin elokuvia, kuten De Niron tähdittämä 5 tuntinen eepos 1900(1976)


Caprio ja Niro vetivät hyvä pääosat ja hienosti oli lavastettu 100 vuoden takainen meininki ja Scorsese piipahti loppupuolella  pienessä roolissa sitten  Silencen(2016)


KotFM on jälleen kerran taattua laatua ala Scorsese sekä yksi tämän vuoden parhaimpia elokuvia ja  kritiikistä huolimatta  ei ole niin ylipitkä kun on väitetty.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 22. lokakuuta 2023

Tuhoparvi(1978)

Alkuperäinen nimi: The Swarm

Ohjaaja: Irwin Allen

Käsikirjoitus: Stirling Silliphant( Arthur Herzogin novellin pohjalta)

Pääosissa: Michael Caine, Katherine Ross, Richard Widmark, Richard Chamberlain, Henry Fonda, Bradford Dillman Olivia de Havilland,  Fred McMurray, Ben Johnson, Slim Pickens,  Jose Ferrer, Patty Duke, Lee Grant, Morgan Paull


Nyt arvostelussa ”Katastrofin mestarina” tunnetun Irwin Allenin tuottama sekä ohjaama hyvin tyypillinen 70-luvun katastrofielokuva aikansa isoimmilla tähdillä miehitettynä ja vaikka tämä onkin äänestetty huonoimpien koskaan tehtyjen  elokuvien joukkoon, on kyseessä silti mainettaan parempi leffa ja tämä tuli nähtyä tänään asianmukaisessa formaatissa, elikkä Arkiston esittämänä 35MM-filmiltä.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:



Leffa alkaa päräyttävästi  kun joukko hazmat-pukuihin ja liekinheittimillä ja M16 rynkyillä aseistautuneet sotilaat saapuvat autiolta vaikuttavaan ohjustukikohtaan Jerry Goldsmithin huikean ja melodramaattisen musiikin säestäessä tapahtumia.

Sotilaat saapuvat tukikohdan pohjakerroksessa sijaitsevaan tutkahuoneeseen, jossa lojuu ruumiitta vailla merkkejä ulkoisesta väkivallasta  ja paikassa  ei näy muutenkaan  merkkejä  hyökkäyksestä.

Sitten paikalle saapuu tohtori Brad Crane, hyönteisiin erikoistunut tutkija, joka selittää jermuille, että asialla olivat mehiläiset, eivätkä mitkä tahansa mehiläiset, vain oikein Afrikkalaiset tappajamehiläiset. Huikeaa.


Mehiläiset aloittavat tihutyönsä pudottamalla 2 ilmavoimien Huey-helikopteria, pilaamalla erään perheen piknikin tekemällä perheen poika(oletetusta) orvon, hyökkäämällä erääseen pikkukaupunkiin ja pisteenä  I:n päälle  suistavat junan raiteiltaan ja räjäyttävät kaupungin tuhoamalla ydinvoimalan, joten tämä on vuotta myöhemmin ilmestyneen Kiina-ilmiön kanssa ennustanut Three Mile Islandin onnettomuuden. Spookyä.


Lopulta mehiläiset uhkaavat Hustonia, joten ilmavoimat puuttuvat peliin, vaikka Crane onkin asiasta eri mieltä ja toisekseen hänellä on parempi ja toimivampi plani mehiläisongelman ratkaisemiseen.


Kuten aiemmin totesin, että ei tämä nyt niin huono ole ja kyllä tämä on mainettaan parempi, mainittakoon ed mainittu  leffan ensimmäinen kohtaus, joka loi oikeanlaisen tunnelman kuvauksen ja musiikin osalta ja on  varmaan samalla toiminut inspiraationa  lukemattomille  myöhemmille elokuville, mutta allekirjoittaneelle kuvat autioituneesta  ohjustukikohdasta  toivat puoli vuotta aiemmin ilmestyneen Hyökkäys tukikohtaan( Twilight’s Last Gleaming) eikä sattumalta, sillä Goldsmith vastaisi sen musiikeista myös.


Lisäksi loppupuolella nähtävä autioitunut  Huston oli hienosti toteutettu ja viihdearvoja leffaan lisäsivät pienoismallien räjäyttely ja vekkuli sivujuoni, jossa mehiläisten pistämät henkilöt näkevät sivuoireina  hallusinaatioita jättimehiläisistä.


Tuhoparvi on taas vaihteeksi sarjassamme  hyvin tyypillinen  aikakautensa katastrofielokuva, mutta absurdi tarina Afrikkalaisista  tappajamehiläisistä, joiden pistot aiheuttavat  hallusinaatioita ja pienoismallien räjäyttely  tekevät tästä mainettaan paremman  leffan genressään.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️


lauantai 21. lokakuuta 2023

Viimeinen yhteys(1983)

 Alkuperäinen nimi: The Dead Zone

Ohjaaja: David Cronenberg

Käsikirjoitus: Jeffrey Boam( Stephen Kingin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Christopher Walken, Martin Sheen, Brooke Adams, Tom Skerritt, Herbert Lom, Anthony Zerbe, Nicholas Campbell, Colleen Dewhurst,  Leslie Carlson


Nyt arvostelussa  Stephen King-filmatisointi, jonka ensi-illasta on kulunut tänään tasan 40 vuotta ja allekirjoittaneelle tämä on merkittävä leffa, sillä tämä toimi uudenvuodenaattona 2010 tapahtuneen tv-esityksen myötä allekirjoittaneelle  ensikosketuksena  Kingin ja Cronenbergin tuotantoon.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Opettaja Johnny Smith on treffeillä kollegansa Sarahin kanssa huvipuistossa, kunnes päänsärky iskee ja sen sijaan, että jäisi yöksi Sarahin luokse, Johnny päättää ajaa kotiin ja joutuu onnettomuuteen ja vaipuu koomaan  5 vuodeksi.

Johnnyn herättyä  koomasta Castle Rockin kaupungissa on tapahtunut vaikka mitä, esim Sarah on mennyt naimisiin ja perustanut perheen, sarjamurhaaja on piinannut kaupunkia ja muuan Greg Stillson  pyrkii presidentiksi.


Johnny huomaa saaneensa  selvännäkijän kyvyt koomana ja koskettelemalla ihmisiä, Johnny kykenee näkemään menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.

Selvännäkijän kykyjen avulla Johnny mm auttaa sheriffi Bannermania sarjamurhaajan jäljittämisessä,  onnistuu pelastamaan erään kotiopetuksessa olevan oppilaansa hengen näkemällä näyn junnujääkiekkojoukkueesta hukkumassa heikkojen  jäiden takia ja lopulta Johnnyn ja ja Gregin polut kohtaavat ja käteltyään Gregiä vaalitapahtumassa, Johnny näkee näyn, jossa vaalit voittanut Greg aikoo aloittaa 3.maailmansodan, joten Johnny päättää liittyä John Wilkes Boothin perustamaan yksinäisten asemies(oletettujen) kerhoon.


Ilmeisesti Cronenberg joutui tekemään tämän, jotta saisi rahoitusta Videodromen tekemistä varten, sillä TDZ ei yhtään kuulosta  ja näytä Cronbergin  elokuvalta , sillä Body Horror-kliseet ja Howard Shore soundtrackiltä loistavat poissaolollaan,  mutta muuten elokuva onnistuu olemaan jännä ja tarinaltaan kiinnostava ja Michael Kamen onnistui hyvin soundtrackillä luomaan tunnelmaa kohottavat musiikit imitoimatta  Shoren sävellyksiä ja alunperin Michael Cimino ja John Badham olivat ehdolla ohjaamaan ja voisin kuvitella, että tämä olisi ollut hyvä elokuva Ciminon ohjaamana, sillä hänellä ja Walkenilka  oli jo kokemusta yhdessä työskentelystä  2 elokuvan parissa ja  12  vuotta myöhemmin  Walken työskenteli Badhamin kanssa  mainiossa jännärissä  Viime hetkellä(Nick of Time)


Christopher Walken veti myöskin jälleen eri hyvän roolisuorituksen ja saadakseen Walkenin näyttämään pelokkaalta, Cronenberg ammuskeli paukkupatruunoilla kuvauksissa, elikkä sama kikka, jota William Friedkin käytti 10 vuotta aiemmin Manaajan kuvauksissa ja josta myöhemmin häntä myös kritisointiin, toisin kuin Cronenbergiä.


Triviana mainittakoon, että Cronenberg olisi halunnut   pääosaan Bill Murrayn pääosaan ja hyvä, että Walken sai rooliin, sillä Billin tähdittämänä tämä olisi muuttunut komediaksi ja myöskin Nicholas Campbellia harkittiin myöskin, kunnes saikin rooliin apulaissheriffi Frank Doddina.


Cronenberg olisi myös halunnut Hal Holbrookin sheriffi Bannermanin rooliin, mutta tuottaja Dino De Laurentiis ei häntä tiennyt, joten aika jännää jos ei elokuvatuottajana tiedä näyttelijöistä yhtään mitään.


TDZ on Stephen King-filmatisointien aatelia ja hyvä leffa aloittaa Cronenbergin tuotantoon tutustuminen, jota osaa varautua siihen, millaista myllytystä on luvassa muissa Cronenbergin elokuvissa.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 20. lokakuuta 2023

Sheba, Baby(1975)

 Ohjaaja:William Girdler

Käsikirjoitus: William Girdler & David Sheldon

Pääosissa: Pam Grier, Austin Stoker,  D’Urville Martin, Rudy Challenger, Dick Merrifield


Bläkkäriä pukkaa  taas vaihteeksi Kulinaristin saitille.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Yksityisetsivä  Sheba Shayne palaa Chicagon-matkalta kotikaupunkiinsa Kentuckyn Louisvilleen, jossa hänen isänsä Andy pyörittää vakuutusyhtiötä.

Joka tapauksessa Andy on helisemässä paikallisten gangstojen kanssa jotka haluavat firman(tai rakennuksen) syystä tai toisesta haltuunsa ja kun nyrkkien puhuminen ei saa Andyä luopumaan firmastaan, marssivat gangstat sisään haulikoilla ja M16 rynkyt  kourissa ja ”sisustavat” paikan uuteen  uskoon ja tulevat vahingossa tappaneensa Andyn, joten Sheba ottaa asian  henkilökohtaisesti ja lähtee kostoretkelle ”Shark” nimellä tunnettua alamaailman kihoa vastaan  Andyn kollegan Brickin ja poliisin yrittäessä estää  Sheban missiota.

Siis  tyypillistä bläkkäriä taas vaihteeksi,  elikkä nykykantilta katsottuna  poliittisesti epäkorrektia menoa stereotyyppisiä hahmoja,  toiminta ja eri räikeää muotia svengaavan soundtrackin siivittämänä, unohtamatta tietenkään aina yhtä coolin ja karismaattisen  Pam Grierin  huikeaa pääosaa taas vaihteeksi.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 19. lokakuuta 2023

Piirtäjän sopimus(1982)

 Alkuperäinen nimi:  The Draughtsman’s Contract

Ohjaus & Käsikirjoitus: Peter Greenawayn 

Pääosissa: Anthony Higgins, Janet Suzman, Anne-Louis Lambert


Nyt arvostelussa legendaarisen Peter Greenawayn leffa, jonka näin tänään Arkiston esittämänä ja tämä oli allekirjoittaneen ensikosketus Greenawayn tuotantoon.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:Eletään 1600-lukua Englannissa ja rikas rouva   Virginia Herbert palkkaa taiteilija  R. Nevillen piirtämään 12 piirrosta kartanosta ja puutarhasta


Sitten luihu kynäniekka alkaa vaatimaan lisää liksaa luonnossa, mutta kuvioita sotkevat herra Herbertin löytyminen kuolleena  kartanon vallihaudasta ja se, että  kartanon väki vehkeilee häntä vastaan ja kuten aina tämän tyyppisissä tarinoissa, ahneella on  aina skeidainen loppu.


Visuaalisesti leffa oli hieno ja tyylikäs ja tarinaltaan omaperäinen ja itsekin  taiteilijana oli kiinnostavaa  nähdä, miten  1600-luvulla piirrettiin piirroksia.


Mielelläni saatan jatkossakin palata Greenawayn tuotannon pariin.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Aivoryöstö(1974)

 Alkuperäinen nimi: The Terminal Man

Ohjaaja: Mike Hodges

Käsikirjoitus: Mike Hodges( Michael Crichtonin kirjan pohjalta)

Pääosissa: George Segal, Joan Hackett, Jill Clayburgh, Donald Moffat, Richard A. Dysart, Matt Clark, Norman Burton


Nyt arvostelussa taas vaihteeksi klassista 70-luvun scifiä, tällä kertaa Jurassic Park-kirjailijan tekstiin pohjautuen.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Epilepsiasta kärsivä ja ajoittain sen seurauksena muistikatkoksia saava  huippuälykäs  Atk-asiantuntija   Harry Benson on murhannut vaimonsa ja vankilan sijasta Harry päätyy hämärään laitokseen, jossa joukko tutkijoita menee  sörkkimään hänen aivojaan ja muistia.

Sitten Harry ottaa hatkat ja saa peräänsä poliisin.


Segal veti ihan hyvän  rooliin, mutta joku karismaattisempi ukko, esim Redford, Newman, Caan, McQueen, Devane, Dern, tai Heston olisi ollut ehkä parempi tässä roolissa.


Eri kiinnostava tarina tässä kuitenkin oli ja mitä ilmeisemmin 9 vuotta myöhemmin julkaistu Walken-leffa Aivomyrsky on Aivo-tittelin ohella ottanut tarinasta selkää inspiraatiota ja olipa kivaa tietää, että Dysart ja Moffat esiintyivät samassa leffassa 8 vuota ennen  puusepän mestariteosta, The Thingiä.


The Terminal Man on taas vaihteeksi taattua 70-luvun  scifi-hifistelyä, elikkä maan pinnalla tapahtuvaa realistisempaa scifi-hifistelyä ilman avaruusolioita ja muita genren kliseitä sekä harvinaisen tylyllä loppuhuipennuksella varustettuna, jollaista ei nykyään tehtäisi herkkähipäisen  ja kaikesta mielensä pahoittavan nyky-yleisön, joka vaati onnellisia loppuja, CGI-huttua ja oheiskrääsää, mihin pistää miljoonia euroja palamaan.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️



tiistai 17. lokakuuta 2023

Let The Sleeping Corpses Lie(1974)

 Alkuperäinen nimi: No profanar el suéno do los muertos

Tunnetaan myös nimillä:  Non si deve profane il sonno dei morti, Living Dead at Manchester Morgue

Ohjaaja: Jorge Grau

Käsikirjoitus: Juan Gobos, Sandro Continenza, Marcello Coscia, Miguel Rubio

Pääosissa: Ray  Lovelock, Cristina Calbó, Arthur Kennedy


Nyt arvostelussa harvinaisempi briteissä filmattu italialais-espanjalainen  Zombeilu, joka tunnetaan peräti  15 t vaihtoehtoisella nimellä mm Zombi 3, vaikka tämä ilmestyi ennen Dawn of The Deadiä ja Zombie Flesh Eatersiä ja Burial Groundia ja virallinen Zombi 3 sai ensi-iltansa vasta 1988 ja allekirjoittaneen suosikki vaihtoehtoisista nimistä on yllä mainittu  Living Dead at Manchester Morgue.


Juoni lyhyesti ja ytimekkästi:

Lontoolainen antiikkikauppias  ja hippi George lähtee viikonlopun viettoon ja matkan varrella poimii kyytinsä Ednan, joka on matkalla maaseudulle tapaamaan siskoaan.


Paikan päällä sisaren aviomies saa surmansa, kun  epämääräinen hoiperteleva hiippari hautausmaalla(kuulostaako tutulta?)  käy päälle ja puree.

Päällekarkausta saapuu tutkimaan äärikonservatiivinen anonyymi etsivä, jonka mielestä  George on syyllinen ja sen takia, koska hänellä on parta ja pitkä tukka.

Sitten sitten tapahtuu lisää murhia, joista George joutuu epäillyksi ulkonäkönsä perusteella, mutta oikeat syylliset ovat Zombit, jotka ovat tällä kertaa liikekannalla  nurkilla testattavana olevan tuholaisten torjumisessa käytettävän   ultraääntä  tuottavan  härvelin  takia.


Taas vaihteeksi tunnelmaltaan ja tekniseltä toteutukseltaan aivan uniikki Euro-Zombeilu, joka voitta nykyisen tusinakauhun(muutamaa teosta lukuunottamatta) 100-0.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




lauantai 14. lokakuuta 2023

Gangsterikuningas(1953)

 Alkuperäinen nimi: The Big Heat

Ohjaaja: Fritz Lang

Käsikirjoitus: Sydney Boehm( William P. McGivernin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Glenn Ford, Gloria Grahame, Lee Marvin, Jocelyn Brando


Nyt arvostelussa legendaarisen Fritz Langin Film Noir klassikko, jonka ensi-illasta  on tänään kulunut tasan 70 vuotta.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Murharyhmän etsivä Dave Bannion  tutkii kollegansa Tom Duncanin itsemurhaa ja juttu muuttuu odotettua isommaksi, kun  ”yläkerran pamppujen” painostamana  komisario vaatii Davea lopettamaan ja lopulta juttu muuttuu henkilökohtaiseksi, kun  Daven vaimo Katie saa surmansa autopommi-iskussa, joka oli tarkoitettu Davea vastaan.

Lopulta jäljet johtavat alamaailman  huipulle asti  ja avukseen alamaailman  päihittämisessä   Dave saa avukseen Debyn, pahamaineisen gangsteri Vince Stonen heilan.

Ford ja Grahame vetivät kelpo roolit, mutta leffan parhaimman roolin veti legendaarinen Lee Marvin Vince Stonen roolissa ja vaikka The Big Heat onkin valmistunut Haysin koodin aikana, niin siitä huolimatta tämä on muihin klassisiin Film Noir-klassikoihin verrattuna yllättävän väkivaltainen ja mitä ilmeisemmin legendaarisen ”kahvipannukohtauksen” ansiosta leffa oli meillä  kiellettynä peräti 13 vuotta.


The Big Heat on 70 vuotta ilmestymisensä jälkeen edelleen vaikuttava, viihdyttävä ja jännittävä Film Noir-klassikko.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

maanantai 9. lokakuuta 2023

Lemmy Caution- Piru mieheksi(1965)

 Alkuperäinen nimi: Alphaville-Une Étrange Aventure  De Lemmy Caution

Ohjaus & Käsikirjoitus: Jean-Luc Goddard

Pääosissa: Eddie Constantine, Anna Karina, Akim Tamiroff, Howard Vernon

Nyt vaihteeksi  blogini heittäytyy vaihteeksi korkeakulttuuriseksi ja  samalla lunastaa nimensä nimensä, sillä nyt arvostelussa legendaarisen JLG:n dystopista scifiä ja film noiria yhdistelevä Alphaville, joka tuli eilen nähtyä 35MM-filmiltä Arkiston Goddard-esityssarjassa.


Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:


Määrittelemättömässä tulevaisuudessa yksityisetsivä  Lemmy Caution matkustaa ”Ulko-Maailmoista” Alphaville-nimiseen kaupunkiin eliminoimaan hämärää tiedemies(oletettua) nimeltään   Von Braun  ja siinä sivussa rakastuu Von Braunin tyttäreen Natchaan ja yrittää professorin ohella päihittää Avaruusseikkailu 2001:n Hal 9000:n esi-isän, Alpha 60-tietokoneen, jonka myötä Alphaville  on diktatuurin  ikeessä, jonka myötä  esim itkemisestä seuraa kuolemanrangaistus.


58 vuotta vanhaksi elokuvaksi  Alphaville näyttää edelleen visuaalisesti hienolta, mistä kiitos kuuluu Pariisin keskustalle, jonka tuolloin  aikaansa edellä olleet lasi ja betonirakennukset  loivat aikaansa edellä ollutta futuristista tunnelmaa ilman sen kummempaa scifi-hifistelyä.


Mitä ilmeisemmin Blade Runneria(visuaaliselta ilmeeltä) inspiroinut ja  mitä ilmeisemmin nimen eräälle saksalaiselle syntikkapop-yhtyeelle nimensä inspiroinut Alphaville on taide-elokuva isolla T:llä ja yksi 60-80-lukujen scifi-hifistelyn aatelia.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️




sunnuntai 8. lokakuuta 2023

Gorkin Puisto(1983)

 Alkuperäinen nimi: Gorky Park

Ohjaaja: Michael Apted

Käsikirjoitus: Dennis Potter(Martin Cruz Smithin kirjan pohjalta)

Pääosissa: William Hurt, Lee Marvin, Brian Dennehy, Joanna Pacula, Ian Bannen, Ian McDiarmid, Michael Elphick


Nyt arvostelussa aivan mahtava ja lievästi aliarvostettu jännäriklassiko  40 vuoden takaa jossa  Pääkaupunkimme on hyvin näkyvästi esillä ja Tukholmassakin piipahdetaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

 Gorkin puistoksi naamioidussa Kaisaniemen puistossa sattuu ja tapahtuu, kun lumihangesta löydetään 2 mies(oletetun) ja 1 nais(oletetun) ruumiit.


Miliisin päätutkija Arkady Renko saa jutun tutkittavakseen, mutta juttu paljastuu odotettua isommaksi, miltä alunperin vaikutti, sillä KGB ja syyttäjä  eivät halua tutkia juttua, Arkdyn, kollega Pasha saa surmansa vierailulla ilmiantajan kotona, Arkady rakastuu jutun avaintodistajaan, elokuva-alalla työskentelevään Irinaan ja USA:sta saapuu 2 vierasta: turkisalan miljonääri  Jack Osborne, jolla saattaa olla osuttaa kolmoismurhaan ja William Kirwill, NYPD:n etsivä, joka on saapunut etsimään  James-veljeään, joka paljastuu yhdeksi kolmoismurhan uhreista.


Kuten tiedämme, niin  ennen Gorkin Puistoa Pääkaupungissamme oli kuvattu monia elokuvia, joissa Hollywood yritti naamioida Pääkaupunkimme  muistuttamaan  rautaesiripun takaisten naapureiden Pääkaupunkia, kuten Warren Beattyn 2 vuotta aiemmin ilmestyneessä historiallisessa spektaakkelissa Punaiset(Reds) niin  Apted pisti paremmaksi, sillä  Gorkin Puisto on kuvattu lähes kokonaan Pääkaupungissamme  ja Tukholmakin saa osansa sightseeing-kierroksesta leffan loppupuolella, mutta erityisesti allekirjoittanut nautti erityisen suuresti kotikaupunkinsa tuttujen maisemien bongailusta ja siitä, miten upeasti oli rautaesiripun takainen meininki ja miljöö lavastettu.


Hurt, Marvin ja Dennehy vetivät  mainiot roolit ja koska Suomessa tämä filmattiin, niin tottakai  sivuosissa piipahtaa paikallisia kuuluisuuksia, esim Bad Sign-yhtye 50-luvun rokkia luukuttavana bändinä eräässä puistoon sijoittuvassa kohtauksessa.


Ja musiikista puheenollen, leffan soundtrack ansaitsee krediittiä, etenkin sillä sen sävelsi legendaarinen  ja allekirjoittaneen suosikkeihin lukeutuva James Horner, joka loi(joskin kierrätetyllä)  sävelillä  taas vaihteeksi kuviin tunnelma ja allekirjoittaneen suosikeiksi soundtrackiltä muodostuivat ”Main title” joka jännästi seilaa eri tyylilajeista jännärimusiikista klassiseen, siitä sitten saman vuoden Krull-leffan  säveliin  ja lopulta taas jännän äärelle ja toinen suosikkini ” Following Kirwill”  taas puolestaan kohotti tunnelmaan kattoon, vaikka onkin teräsrumpuineen kierrätetty vuotta aiemmin ilmestyneen 48 tuntia soundtrackiltä ja siitä sitten Commandon ja Toiset 48 tuntia soundtrackeille.


Kuten alussa totesin, niin Gorkin puisto on aivan mahtava ja lievästi aliarvostettu jännäriklassikko, joka tarjoaa eri jännän  ja mielenkiintoisen tarinan ohella Sightseeing-kierroksen Pääkaupungissamme rautaesiripun  takaisten  naapurien pääkaupungiksi  naamioituna.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

perjantai 6. lokakuuta 2023

Friday Foster(1975)

 Ohjaaja: Arthur Marks

Käsikirjoitus: Arthur Marks & Orville Hampton(Jim Lawrencen & Jorgé Longarón sarjakuvan pohjalta)

Pääosissa: Pam Grier, Yaphet Kotto, Julius Harris, Carl Weathers, Eartha Kitt, Thalmus Rasulala,  Ted Lange, Scatman Crothers, Jason Bernard, Godfrey Cambridge,  Edmund Cambridge,  Paul Benjamin, Rosalind Miles, Tierre Turner, Jim Backus


Nyt Leffakulinaristi heittäytyy  vaihteeksi svengaampan suuntaan, sillä arvostelussa blogin 1. Blaxploitaatio-genren elokuva, jonka pääosassa rymistelee legendaarinen Pam Grier  ja joka yllättäen   perustuu meillä julkaisemattomaan sanomalehtisarjakuvaan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Toimittaja Friday Foster lähtee tekemään juttua Blake Tarr-nimisestä Afro-oletetusta kansanedustajasta, joka joutuu poliiseiksi  pukeutuneiden ja Ukko-Mausereilla aseitautuneiden vähemmän svengaavien funk-veljien salamurhan yrityksen kohteeksi ja FF sattuu kuinka ollakaan  todistamassa juttua.

Sitten FF:n bestis Cloris  saa veitsen selkäänsä kesken muotinäytöksen ja poliisi väittää hänen sekaantuneen  huimausainekuvioihin, joten FF ja yksityisetsivä Colt Hawkins päättävät puhdistaa  Clorisin maineen ja jäljet johtavat sylttytehtaan sijasta  DC:n isokenkäisten luokse.

Siinä välissä FF syyllistyy  2 autovarkauteen, lyö ”veljeä” maitopullolla päähän ja juoksee kotitalonsa rappukäytävässä pelkkään pyyhkeeseen pukeutuneena stiletin kanssa heiluvaa Apollo Creediä karkuun.


Elikkä tyypillistä ”bläkkäriä” alusta loppuun asti ja paljon sai nauraa, vaikkei ole genren muiden leffojen tapaan nykystandardien mukaista ”poliittisesti korrektia” viihdettä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

torstai 5. lokakuuta 2023

Dominion: Prequel to the Exorcist(2005)

 Ohjaaja: Paul Schrader

Käsikirjoitus:  Caleb Carr & William Wisher Jr 

Pääosissa: Stellan Skarsgård,  Clara Bellar, Gabriel Mann, Billy Crawford,  Julian Wadham, Ralph Brown, Israel Aduramo


Nyt arvostelussa Manaajan  etko-osan ns ”alkuperäinen” versio, joka ei kelvannut  WB:n johtoportaalle, koska kaipasivat lisää verta ja jännitystä kuviin, joten Schrader sai kenkää kesken projektin, joten Renny palkattiin pistämään koko leffa uusiksi, mutta onneksi Schraderin versiosta oli jo saatu sen verran materiaali kasaan, että siitä oli mahdollista tehdä kokoillan elokuva, joten  vajaa 8 kuukautta myöhemmin Rennyn version jälkeen WB pukkasi Schraderin vision ulos kotiteatterilevitykseen.


Koska alkuperäinen Manaaja täyttää joulukuussa 50 vuotta ja huomenna saa ensi-iltansa David Gordon Greenin  ohjaama  Manaaja: Uskon merkki, joka Greenin viime vuonna päättyneen Halloween-trilogian tavoin aloittaa uuden luvun saagassa ja pyyhki  maan rakoon haukutun, mutta allekirjoittaneen fanittaman ns ”2.osan”(1977) pois aikajanalta ja  ed mainittujen merkkipäivien kunniaksi Arkisto esitti Dominionin   ilmeisesti ensimmäistä kertaa Suomessa.


Tarina on periaattessa sama kuin Rennyn versiossa, elikkä Isä Merrin on traumatisoitunut kokemuksistaan 2.maailmansodassa ja lähtenyt  E-Afrikkaan arkeologisille kaivauksille, josta löytyy  muinaisen kirkon rauniot ja näin ollen Merrin kohtaa Pazuzun ensimmäistä  kertaa.

Siinä missä Rennyn versio keskittyi goreiluun vailla kunnon tarinaa, niin Schrader puolestaan keskittyy tuttuun tyyliinsä  pelastukseen ja muuhun kirkkosälään, joka ilmeisesti oli WB:n johtoportaan mielestä ”liian tylsää”.

 Tarinankerronan lisäksi  Schrader on mestari tunnelmanluomisessa, etenkin   Merrinin painajaiskohtauksessa, joka nojaa pitkälti levottomaan  äänimaisemaan ja ”mieltäylentävän” kuvaston lyömättömään yhdistelmään.


Krediittiä myöskin  legendaarisen KNB-lafkan maskeerauksista ja Angelo Badalamentin tunnelmaa kohottavasta soundtrackistä.


Dominion on paljon tyylikkäämpi ja paikoittain oikeasti jännä kuin Rennyn gorepitoinen näkemys samasta tarinasta ja  2.paras Manaaja 3.osan jälkeen.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Petos mielessä(1993)

 Alkuperäinen nimi: Malice

Ohjaaja: Harold Becker

Käsikirjoitus: Aaron Sorkin & Scott Frank (Jonas McCordin tarinan pohjalta)

Pääosissa: Nicole Kidman, Bill Pullman, Alec Baldwin, Peter Gallagher, George C. Scott, Anne Bancroft, Bebe Neuwirth, Josef Sommer


Nyt arvostelussa Basic Instinctin mennestyksen  ja Jerry Goldsmithin soundtackiä myöten innoittamana ilmetynyt eroottinen trilleri, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 30 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Uunituore aviopari Andy ja Tracy muuttavat juuri ostamansa ja remontoimaansa taloon ja ottavat alivuokralaiseksi Andyn vanhan kaverin lääkäriopistosta, Jed Hillin.


Sitten alkaa sattumaan ja tapahtumaan, kun collegessa , jonka rehtorina Andy toimii, on jo 2 oppilasta  joutunut namilootan luvattoman käyttöön oton uhriksi kotonaan  ja kun uusin uhri löydetään murhattuna, joutuu Andy poliisin mielenkiinnon kohteeksi.

Sillä välin Tracy joutuu sairaalaan outojen vastakipujen takia ja Tri. Hillin mokattua leikkauksessa käy  ilmi, että Tracy olikin raskaana ja Andy huomaa,että hänen vaimonsa ei ole siltä miltä näyttää ja  kuka lopulta viilaa linssiin ja ketä?


Ollaakseen Basic Instinctin veroinen mestariteos Malice olisi kaivannut ehkä enemmän rivoa meininkiä ja jännitystä, mutta edellämainittu Goldsmithin soundtrack ja Kummisetä-trilogian taltioineen legendaarisen Gordon Willisin kuvaus onnistuivat pitämään mielenkiintoa yllä Kidmanin eri hyvän roolisuoriuksen ohella.



Sivuosissa piipahtivat Tobin Bell, Gwyneth Paltrow ja Brenda Strong.


Malice on kokonaisuudessaan kelpo Neo-Noir 30 vuoden takaa, mutta olisi kaivannut enemmän ”potkua” ollakseen  klassikko.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️