Ohjaus: Nicolas Winding Refn
Käsikirjoitus: Nicolas Winding Refn, Mary Laws ja Polly Stenham
Pääosissa: Elle Fanning, Jena Malone, Christina Hendricks, Keanu Reeves, Karl Glusman, Desmond Harrington, Abbey Lee, Bella Heathcote
Vaikka olenkin tunnetusti kotimaisten ja pohjoismaisten elokuvien dissaaja, on sangen hämmästyttävä, että sieltäkin löytyy taitavia ohjaajia, joista Nicolas Winding Refn on jättänyt minuun lähteettömän vaikutuksen ubercooleilla elokuvillaan Drive(2011) ja Only God Forgives(2013)
Nyt arvostelussa hänen viimeisin elokuvansa, joka jatkaa samalla ubercooliuden ja huippuunsa asti hiotun audiovisuaalisuuden riemujuhlaa edellämainittujen elokuvien tapaan.
Elokuvan päähenkilö Jesse (Fanning) on saapunut peräkyliltä L.A.ahan ja päätyy malliksi ja ystävystyy meikkaaja Rubyn (Malone) kanssa. Lopulta päähenkilölle ja katsojille selviää muotimaailman karu totuus, minkä takia elokuva aiheutti kohun Cannesissa, sillä moni katsojista poistui kesken esityksen ja paikalle jääneet katsojat buuasivat elokuvan loputtua.
Kieltämättä muutamat kohtaukset etoivat minuakin, mutta silti ymmärsin, kyllä, että Refnin tarkoitus ei ollut pelkästään shokkeerata katsojia, vaan myös kertoa karu totuus muotimaailman kulissien takaa, jossa kilpailu on kovaa ja kauneusihanteet pirstoutuvat erittäin raadollisesti.
Jälleen kerran Refn osoittaa hallitsevansa audiovisuaalisen puolen tälläkin kertaa ja ja Dario Argenton Suspirialle kunniaa tekevä strobovalojen ja neonvärien täyttämä värimaailma on ehkä hienointa audiovisuaalisuutta, mitä on 2000-luvun elokuvissa nähty. Myöskin Cliff Martinez, jolle tämä on jo 3. Refnin elokuva, johon hän on säveltänyt musiikin, luo jälleen kerran kuviin tunnelmaa retrohtavilla synapopituksillaan.
The Neon Demon on ubercooliuden ja audiovisuaalisuuden riemujuhlaa, sekä samalla kannanotto muotimaailman karusta todellisuudesta, joka menee ehdottomasti 2010-luvun Top 10 parhaimpien elokuvien joukkoon.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti