Ohjaus ja käsikirjoitus: Nicolas Winding Refn
Pääosissa: Ryan Gosling, Kristin Scott Thomas, Tom Burke, Vithaya Pansringarm
9 vuotta sitten Tanskan toiseksi kuuluisin elokuvaohjaaja täräytti itsensä Hollywoodin ja kansainvälisen yleisön tietoisuuteen ubercoolilla ja audiovisuaalisesti häikäisevällä rikoselokuvalla Drive. 2 vuotta myöhemmin Refn ja Gosling yhdistivät jälleen taitonsa toisella ubercoolilla ja audiovisuaalisesti hienolla rikoselokuvalla, elikkä nyt arvosteluvuorossa olevalla OFG:elä.
Amerikkalainen Thompsonien rikollisperhe pyörittävät hämäräbisneksiään Thaimaassa. Tätä varten heillä on kulissina nyrkkeilysali, jota Julian (Gosling) pyörittää.
Sitten Julianin isoveli Billy ( Tom Burke) syyllistyy järkyttävän rikokseen, jonka seurauksena paikallinen teinityttö pukkaa multaa. Samuraimiekan pitkin maita ja mantuja kanssa huiteleva ex-kyttä Chang (Pansringarm) antaa tytön faijan hoidella Billyn.
Sitten veljesten äiti Crystal ( Kristin Scott Thomas) saapuu paikalle ja siitä seuraa konflikti Thompsonien ja Changin välillä.
Kuten alussa totesin, OFG on yhtä ubercool ja audiovisuaalisuuden riemujuhlaa kuin Drive, paitsi tällä kertaa Goslingin hahmolla on tällä kertaa nimi ja väkivalta on asteen rankempaa kuin Drivessa nähty ja kuten viimeksi arvostelemani The Neon Demon, tämäkin jakoi rajusti mielipiteitä Cannesissa.
Bruutaalista väkivallasta huolimatta OFG ei keskity pelkästään mässäilemään, vaan mukana on jälleen kerran loistavaa ohjausta, näyttelijäntyöskentelyä ja Refn trademarkeiksi muodostuneet upea värienkäyttö ja Cliff Martinezin syntikkapopitukset ovat tässäkin vahvasti esillä.
Tyly, intensiivinen ja tunteikas kuvaus väkivallasta ja sen seuraamuksista, joka kuulu ehdottomasti 2010-luvun parhaimpiin elokuviin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti