Alkuperäinen nimi: Midnight Express
Ohjaus: Alan Parker
Käsikirjoitus: Oliver Stone( Billy Hayesin samanimiseen muistelmakirjaan)
Pääosissa: Brad Davis, John Hurt, Randy Quaid, Bo Svenson, Irene Miracle, Paul L.Smith, Norbert Weisser, Mike Kellin, Paollo Bonacelli
Elokuvan nimikkohenkilön syntymäpäivän ja elokuvan 40-vuotistaipaleen kunniaksi arvostelu vankilaelokuvien merkkiteoksesta, joka teki minuun lähteetömän vaikutuksen kesällä 2011 ja 3 katsekukerran jälkeenkin toimii edelleen.
Pidemittä puheitta suoraan asiaan.
Billy Hayes (Brad Davis) on lomalla Turkissa ja saa idean muilutta hasista jenkkeihin, mutta idea ei osoitaudukkaan hyväksi ja Billy pääsee tutustumaan pahamaineiseen Turkkilaiseen vankilaan.
Kuten alussa mainitsinkin, elokuva perustuu suurimmaksi osaksi tositapahtumiin, toisin elokuvassa kuvattu vangivartijoiden sadistisuus ei pitänyt paikkaansa ja tämän myötä Turkki veti herneen nenäänsä ja elokuva oli kokonaan kielletty maassa vuoteen 2004 asti. Tämän jälkeen Oliver Stone ja Billy Hayes kävivät paikan päällä pahoittelemassa elokuvasta aiheutunutta mielipahaa.
Keskiyön pikajuna on todella jännä ja intensiivinen elokuva. Varsinkin elokuvan ensimmäiset minuutit, jossa Billy teippaa hasispusit vartaloonsa ja hermoilee kiinnijäämisestä ovat todellakin intesiivistä katsottavaa ja tätä tehostaa taustalla kuuluvat sydämmenlyönnit ja sama tunne oli myöskin minulla kotikatsomossa.
Krediittiä myöskin Giorgio Moroderin syntikkapopituksista, höhö.
Keskiyön pikajuna on todella vaikuttava katsomiskokemus ja tämän jälkeen kannatta harkita tarkasti Turkkiin matkustamista ja onhan tämä myös eräänlainen läpileikkaus vapaudesta ja oikeuslaitoksen korruptiosta eli 40 vuotta ilmestymisensä jälkeen yhä ajankohtainen teos ja tämä on hyvien pizzojen lisäksi toinen syy, miksi Turkki pitäsi ottaa EU-jäsenmaaksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti