Ohjaus ja käsikirjoitus: David Lynch(Frank Herbertin kirjan pohjalta)
Pääosissa: Kyle MacLachlan, Sting, Sean Young, Max Von Sydow, Dean Stockwell, Linda Hunt, Patrick Stewart, Richard Jordan, Paul L. Smith, Brad Dourif, Jack Nance, Everett McGill, David Lynch, Virginia Madsen, José Ferrer, Freddie Jones, Jürgen Prochnow, Angélica Aragón, Alicia Witt, Kenneth McMillian, Siân Phillips, Leonardo Cimino, Francesca Annis, Honorato Magaloni, Judd Omen, Molly Wryn, Silvana Mangano
Muistan hyvin, kun katsoin tämän ensimmäisen kerran 7 vuotta sitten ja pidin siitä paljon, vaikka tätä pidetään yleisesti Lynchin huonoimpana elokuvana ja tämä oli vasta toinen näkemäni elokuva Lynchiltä Wild at heartin(1990) jälkeen.
Joten huomenna on aika re-watchta tämä 7 vuoden jälkeen ja koska ainoat muistikuvani elokuvasta ovat aikaansa nähden hieno visuaalinen ilme, MacLachlanin ja Stingin eeppinen meikkatappelu ja tajuttoman isot hiekkamadot, lyhyt ja ytimekäs selostus elokuvan juonesta.
Kaukana tulevaisuudessa, hyvin hiekkapitoisella Arrakis-planeetalla 2 aatelissukua, jotka tunnetaan
"huoneina" käyvät kiivasta taistelua hiekkamadoista syntyvää"rohtoa" joka pidentää elinikää, parantaa sairauksia ja laajentaa näkemyksiä.
LSD-viittaus, ilmiselvästi ja tähän väliin triviaa Dyynistä.
Herbertin kirja ilmestyi vuonna 1965 ja elokuvaoikeudet ostettiin jo 70-luvulla johjaajiksi olivat ehdolla taideohjaaja Jordowsky ja Ridley Scott, joka jätti projektin välistä ohjatakseen Teräjuoksijan.
Edellä mainittu Jordowskyn versio olisi ollut sangen mielenkiintoinen. Projektiin visuaalista puolta palkattiin hoitamaan Alienin hahmon luonut H.R. Giger, Dan O Bannon, Moebius ja Chris Foss. Musiikista olisi vastannut Pink Floyd ja Magma.Näyttelijöinä olisi nähty Salvador Dali, Orson Welles, David Carradine, Mick Jagger, Udo Kier ja Jordowskyn poika Brontis.
Jordowskyn projektin kaaduttua Ridley Scott kiinnitettiin projektiin ja hänen lähdettyään lätkimään Dino De Laurentiis osti elokuvaoikeudet ja Lynch sai ohjaajan pestin, mutta studio joutui saksimaan Lynchin leikkausta elokuvasta, joka oli venähtynyt ylipitkäksi.
Joka tapauksessa, yleistä negatiivisesta kriitikästä ja epälynchmäisyydestä huolimatta Dyyni kuulostaa ja näyttää visuaalisesti upealta ja soundtrack ala Toto ja Brian Eno luo kuviin tunnelmaa, joten on hyvin vaikeaa kuvitella, että Lynchin hovisöveltäjän Angelo Badalamentin musiikki olisi istunut tähän leffaan millään muotoa.
Loppujen lopuksi ja muistikuvieni perusteella Dyyni on visuaalisesti näyttävä ja viihdyttävä kasariscifistely, joka on kyllä rikollisen aliarvostettu teos.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti