Vierailija(1979)

Alkuperäinen nimi: Stridulum

Tunnetaan myös nimellä: The Visitor


Ohjaaja:  Giulio Paradisi (peitenimellä Michael J Paradise)

Käsikirjoitus: Giulio Paradisi, Ovidio G. Assonitis,  Robert Mundi ja Luciano Comici

Pääosissa: Lance Henriksen, John Huston, Glenn Ford, Mel Ferrer, Sam Peckinpah, Shelley Winters, Joanne, Nail, Paige Conner, Franco Nero, Kareem Abdul Jabbar

Nyt arvostelussa Italian ja USA: n yhteisproductiona  tehty paikoittain hapoissa väännetyn oloinen  Omen-ripoff, jota tähdittää b-luokan leffaksi harvinaisen nimekäs näyttelijäkaarti.


Leffan varsin happoisessa alkukohtauksessa tapaamme Franco Neron näyttelemän avaruusjeesuksen ja hänen kaljut opetuslapsensa. Siitä sitten päästäänkin itse leffan päästooriin:

Intergalaktinen antikristus nimeltään Sateen on onnistunut  kasvattamaan  jälkikasvua, joista yksi on Atlantassa asuva  8-vuotias tyttö Katy Collins ( Paige Conner), joten avaruusjeeesus lähettää avaruusgandalfin (John Houston) estämään  tuomiopäivän, joten avaruusgandalf ja joukko identtisesti pukeutuneita kuulapäitä lähtevät Atlantaan  ja antikristuksen lapsen jälijittäminen  vaatii  hengailemista  pilvenpiirtäjän katolla ja muuta yli hilseen menevää  häröilyä.


Sillä välin  Katy   aiheuttaa yleistä pahennusta synttärilahjaksi  saamallaan pistoolilla ja pamauttaa äitiään ”vahingossa” selkään. Eikä siinä vielä kaikki. Katy yrittää  myös manipuloida äitinsä hankkimaan pikkuveljen, jotta tuomiopäivä  toteutuisi. Varsinainen äidin pikku kulta kyseessä.

Sitten kuin tilauksesta hyvin epäilyttävän oloinen koripallojoukkueen manageri Raymond Armstead (Henriksen ) ilmestyy kuvioihin  pokaamaan Katyn äidin, joten avaruusgandalf tekeytyy lastenvahdiksi sabotoidakseen  Raymondin gigoloinin.


Sitten onkin luvassa  yli hilseen menevää häröilyä ja tökeröä Hollywood-klassikoiden ripoffailua ja koska käsikirjoitus on hapoissa väännetty ja selkeää päähenkilöä ei leffassa ole,  Stridulum oli paikoittain yli hilseen menevää italosekoilua, mutta viihdyttävää sellaista, vaikka Henrikseniä ja muita isoja kihoja on tuskin viihdyttänyt, että heidät höynäytettiin mukaan näinkin hämärään leffan mukaan.


Kuitenkin happoisesta ja yli hilseen menevästä menosta   huolimatta Stridulum on  viihdyttävä ja katsomisen arvoinen  italohuttu, jossa tapahtumapaikkana harvemmin leffoissa käytetty Atlanta on kivaa vaihtelua ylikäytetyille New Yorkille, Chicagolle ja Los Angelesille ja kuten kaikissa italohuttuleffoissa, on tässäkin aika törkeän mahtava soundtrack,  josta vastaa vähemmän tunnetu  italialainen  säveltäjä Franco Micalizzi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️