Ohjaaja: Peter Yates
Käsikirjoitus: Stanford Sherman
Pääosissa: Ken Marshall, Lysette Anthony, Liam Neeson, Robbie Coltrane, Freddie Jones
Tätä arvostelua kirjoittaessa on tullut vuosi kuluneeksi, siitä kun kävin ekaa kertaa Kino Reginassa, jossa nyt arvostelussa oleva Krull oli itse asiassa 2. siellä näkemäni leffa, mutta juhlan kunniaksi päätin väsätä siitä arvostelun. Mutta asiasta toiseen eli arvosteluun.
Krull- nimisen planeetan prinsessa Lyssa ( Lysette Anthony) joutuu epämääräisen örkin shanghaijaamaksi, joten prinssi Colwyn (Ken Marshall) ja sekalainen joukko, johon kuuluvat mm pari maantierosvoa, velho ja kyklooppi lähtevät pelastusmissiolle, josta ei puutu eeppisyyttä, vauhtia, vaarallisia tilanteita, toimintaa ja huumoria.
Krull oli siis Columbia- studion laimeahko yritys ratsastaa Star Warsien maineella ja sen seurauksena siitä syntyi scifiä ja ritariseikkailua yhdistelevää sillisalaattia, joka oli vuonna -83 vuoden kallein Hollywood-tuotanto, mutta floppasi pahasti lippuluukuilla, mutta nykyään Krull on kulttileffa, lähinnä tehosteiden ja 5 vuotta sitten edesmenneen James Hornerin eeppisen soundtrackin ansiosta.
Kuten totesin aiemmassa kappaleessa, Krull ei ilmestyessään saanut positiivista vastaanottoa ja vielä nykyääänkin se jakaa vahvasti mielipiteitä. Olin siis katsomassa tätä erään läheisen kanssa, jonka mielestä leffa oli surkea, huonosti käsikirjoitettu ja pyörivät alkutekstit ottivat häntä kupoliin. Itse pidin tästä erittäin paljon, lähinnä esitysformaattina olleen 35 mm-filmin, eeppisen soundtrackin ja lievästi vanhentuneiden tehosteiden takia. Minun mielestäni tämä oli jopa Star Warseja hauskempi ja viihdyttävämpi leffa.
Eli Krullia joko vihaa tai rakastaa, mutta se riippuu ja roikkuu katsojasta. Ainakin minunlaiseni putkiaivolle tämä upposi kuin kuuma veitsi voihin, vaikka elokuvakatsomukseni on 10 vuodessa muuttunut järjettömistä toimintaleffoista ja komedioista hieman tasokkaampiin leffoihin yleissivistysklassikoista kultti ja taideleffoihin asti.
Jokatapauksessa Krull on eeppinen ja erittäin viihdyttävä fantasiaspedeily, jollaisia ei enään tehdä.
Kyllä 80-luku oli leffojen kulta-aikaa, todellakin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti