Maniac(2012)

Ohjaaja: Frank Khalfoun

Käsikirjoitus:  Alexander Aja & Gregory Levasseur( C.A.Rosenbergin & Joe Spinellin käsikirjoituksen pohjalta)

Pääosissa: Elijah Wood, Nora Arnezeder, Sal Landi, America Olivo, Jan Broberg,  Liane Balaban, Sammi Rotibi

Yleensä suhtaudun skeptisesti remakeihin, varsinkin 70-80-lukujen kulttiklassikoista väänetyistä, mutta joka tapauksessa en löydä mitään dissattava Maniacista, joka siis on 3 vuotta sitten tässä blogissa  arvostellun samannimisen Slasher-klassikon remake.

Tarina lähes yksi yhteen sama originaalin kanssa, paitsi että tapahtumalocaatio on vaihtunut New Yorkista Los Anglesiin ja tällä kertaa parhaiten Hobitti-roolistaan tunnettu Elijah Wood esittää Frank Zitoa.


Woodin esittämä Frank on vanhoja mallinukkeja elannokseen entisöivä takahuoneen jannu, joka haluisi treffata naisia, mutta ujous sosiaalisten tilanteiden fobia johtavat useimmiten siihen, että Frank päätyy murhaajan ja skalperaamaan  kohtaamansa naiset ja niittaamaan hiuskuontalot mallinukeilleen.

Verisestä harrastuksestaan huolimatta Frank ei ole naistenvihaaja, vaan ujouden ja sosiaalisten tilanteiden fobian lisäksi Frankin mieltä painavat ikävät muistot edesmenneestä äidistä sekä säännöllisin väliajoin iskevä migreeni, johon Frank popsii mömmöjä.


Sitten Frankin kaoottinen elämä, muuttuu, kun hän tapaa taiteilija Annan( Nora Arnezeder) joka haluaa lainata Frankin nukkeja taidenäyttelyä varten. Nyt Frank on kipeiden päätösten edessä:

Alkaisiko Annan ystäväksi vai   viedä myös tämän hiuskuontalo? Ollakko vai eikö, siinä pulma.


Nyt yleistä lätinää leffasta(saattaa sisältä jokinverran spoilereita)

Siinä missä originaali Maniac  keskittyi tarinaan murhaajan näkökulmasta, on näkökulma tässä versiossa vedetty ihan kirjaimellisesti näkökulmaksi, sillä lähes koko  leffa on kuvattu POV-otoksilla (ilmeisesti Enter The Voidilla on ollut kuvaustyyli iso vaikutus) elikkä katsojat pääsevät katsomaan aiempaa tarkemmin katsomaan miten naisparkoja lahdataan  epämiellyttävän graafisesti ja  se jos mikä lisää elokuvan nihkeää  ja häiriintynyttä tunnelmaa entisestään, mikä teki tästä jopa originaalia nihkeämmän ja häriintyneemän.

Tunnelman luomisesta kiitos  kuuluu  myös KNB-porukan jälleen kerran tyylikkäille ja realistisille  verimössöefekteille ja Elijah Woodin huikealle roolisuoritukselle, joka vetää vertoja Spinellin suoritukselle originaalissa.

Elijah Wood esiintyy itse leffassa vain peilikuvana peileistä ja auton konepellistä(mikä muuten on hieno ja nerokas viittaus originaalin elokuvan julisteeseen)

Joka tapauksessa Maniac on yksi tasokkaampia remakeja, joita olen nähnyt ja myöskin yksi 2010-luvun parhaimpia elokuvia ja krediittiä myöskin säveltäjä Robin Coudertin ( tunnetaan myös taiteilijanimellä Rob)  paikoittain Cliff Martinezin mieleen tuovasta soundtrackistä.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️