Alkuperäinen nimi: The Blob
Ohjaaja: Chuck Russell
Käsikirjoitus: Chuck Russell, Frank Darabont, Irving H. Millgate ( Theodore Simonsonin ja Kay Linakerin vuoden 1958 elokuvan pohjalta)
Pääosissa: Kevin Dillon, Shawnee Smith, Donovan Leitch, Jeffrey DeMunn, Candy Clark, Paul McCrane, Jack Nance, Joe Seneca, Art LaFleur, Del Close
Nyt arvostelussa jälleen kerran yksi kasariremake 50-luvun scfiklassikosta. Nyt vuorossa The Blob, jonka muistetaan parhaiten Steve McQueenin debyyttielokuvana, erehdyttävästi mansikkahilloa muistuttava oliosta, psykedeelisistä alkuteksteistä sekä legendaarisen Burt Bacharachin säveltämästä svengaavasta tunnarista.
Tarina periaatteessa sama kuin alkuperäisessä, ottaen huomioon muutamaa modernisointia:
Tuppukylään putoaa meteoriitti, josta purkaantuu epämääräinen hyytelö, joka syö kaiken mikä eteen sattuu ja kasvaa sen myötä.Ensitöikseen maapallolla hyytelö ottaa kohteekseen kodittoman miehen. Sattumalta hoodeilla prätkää korjaava kaupungin kiintiöraggari Brian Flagg (raggariksi hänet jo tunnistaa takajeejeestä, nahkatakista ja prätkän omistamisesta)
Brian päättää pelastaa miehen ja törmää kiintiö high schoolaisiin, Pauliin ja Megiin ( Shawnee Smith ja Donovan Leitch) jotka ovat treffeillä. Trio vie miehen sairaalaan, mutta liian myöhään ja myös Paul hyytelöityy ja hyytelö lähtee bilettämään kaupungille. Brian pidätetään murhista epäiltynä, koska sattuu olemaan kaupungin ainoa raggari. Sheriffi Geller ( Jeffrey DeMunn) ei ota todesta Megin puheita hyytelöstä.
Sillä välin hyytelö bilettää kaupungilla ja on entistä isompi. Sitten E.T:estä repäistyt elmukelmumiehet johtajanaan tohtori Meddows (Joe Seneca) saapuvat kaupunkiin ja pian kaupunki ja sen asukkaat ovat karanteenissa( pelottavan ajankohtaista, eikö?) ja pian selviää hyytelön todellinen tausta...
Kuten arvostelun alussa totesin, vuoden-58 version olio muistutti erehdyttävästi mansikkahilloa, on tämän remaken olio paremmin toteutettu ja kiitos vuonna 20 vuotta aiemmin päättyneen Haysin ohjeiston, nyt näemme, miten hyytelö syövyttää jengiä ,mikä ei olisi onnistunut vuoden-58 versiossa ja erikoistehosteet ovat tässä remakessa kestäneet paremmin ajan hammasta.
Lisäksi Kevin Dillon vetää hyvän roolin pääosassa, vaikka onkin ikävä yllä jäännyt pahasti isoveljensä Mattin varjoon ja onpahan Brian Flagille kirjoitettu elokuvan hauskimmat sitaatit (Kutsu kallonkutistaja, Olen murtunut mies ja Loistavaa, tapoin juuri mansikkahillon)
The Blob on jälleen kerran yksi loistava ja viihdyttävä kasarikauhuilu, joka on myöskin samalla yksi parhaimpia remakeja.
Muistakaa muuten katsoa lopputekstit, sillä niiden taustalla soi ruotsalaisen tukkahevibändi Alienin Brave New Love, joka on yksi parhaimpia lopputekstibiisejä Michael Mannin Manhunterin (1986)
Red 7:nin Heartbeatin lisäksi.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti