Alkuperäinen nimi: Dressed to kill
Ohjaus ja käsikirjoitus: Brian De Palma
Pääosissa: Michael Caine, Angie Dickinson, Nancy Allen, Keith Gordon, Dennis Franz, David Marguiles
29. Huhtikuuta 1980 jännityksen mestarina tunnettu Hitchcock kuolla kupsahti 80-vuotiaana. Samana päivänä jenkkilän leffateattereissa alettin esittämän toisen kuuluisan jännistyksen mestarin, Brian De Palman Dressed to killin traileria ja itse elokuva sai ensi-iltansa 25. Heinäkuuta ja meillä taas seuraavana vuonna 23. Tammikuuta.
Brian De Palman elokuvilla on pieni, mutta tiivis katsojakuntansa (mukaanlukien minä) Dressed to kill on saanut kehuja isoiltakin tahoilta, kuten Slant Magazine ja New York Times, joka valitsi elokuva maailman 1000 parhaan elokuvan joukkoon, mutta nyt itse asiaaan.
Elokuva alkaa, kun seksuaalisesti turhautunut kotirouva Kate Miller ( Angie Dickinson) menee puhumaan asiasta nuppinikkari Robert Elliottille (Michael Caine) Nuppinikari kehottaa Katea seksihurjadtelemaan ja niinpä Kate suunistaa Metropolitan-museoon ja iskee sieltä miehen mukaansa ja lähtee jatkoille tämän kämpille.
Seksihurjastelu saa ikävän käänteen, kun museosta isketty mies paljastuu STD-potilaaksi ja alushousut vihkisormuskin ovat hukassa.
Vielä ikävämpi kääne on luvassa, kun mustiin pukeutunut tajuttoman iso blondi murhaa Katen hississä partaveitsellä. Murhan todistajaksi osuu ilotyttö Liz ( Nancy Allen) ja Liz alkaa tutkiman keissiä Katen pojan Peterin (Keith Gordon) kanssa, ennenkuin Liz päätyy blondin viileltäväksi tai Kisahalliin etsivä Marinon ( Dennis Franz) toimesta.
Vaikka Dressed to kill kuulostaa ja näyttää 100% De Palman-elokuvalta Pino Donaggion musiikkia ja visuaalisia tyylikikkailuja myöten, De Palma on lainailut elokuvaansa tarinallisia elementtä Hitchcokin Psykosta ( mm päähenkilön tappaminen elokuvan puolessa välissä ja uuden vaihto uuteen päähenkilöön) ja sekä elementtäjä italialaisesta Giallo-genrestä.
Tästä huolimatta De Palman ei sortu plagiointiin vaan Dressed to kill rullaa varsin hyvin ja mahtuupa mukaan jälleen kerran visuaalisesti hienoja kohtauksia esim 9 minuutinen äänetön museokohtaus, jossa Angie Dickinson seuraa salaperäistä miestä museossa ja lopulta molemmat päätyvät taksin takapenkille intohimoisesti suudellen on yksi parhaimpia elokuvakohtauksia koskaan.
Dressed to kill, kuten muissakin De Palman kultakauden elokuvissa musiikki on isossa osassa ja Pino Donaggiolle jälleen kerran krediittiä hienoista musiikeista jälleen kerran. Krediitiä ansaitsee myöskin kuvaaja Ralf D. Bode upeasta kameratyöskentelystä, etenkin edllä mainitussa museokohtauksessa.
Dressed to kill on jännittävän tyylikäs eroottinen trilleri kuuluu De Palman parhaimpien elokuvien
Top 5-listalle ja on muutenkin elokuvataidetta parhaimillaan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti