Ohjaus & Käsikirjoitus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Forest Whitaker, John Tormey, Cliff Gorman, Henry Silva, Frank Adonis, Richard Portnow, Victor Argo, Isaach de Bankolé, Camille Winbush
Nyt arvostelussa Jarmuschin tyylikäs ja astetta erikoisempi taide-toimintaelokuva, joka sai ensi-iltansa parhaillaan käynnissä olevilla Cannesin festivaaleilla tasan 24 vuotta sitten.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Mystinen ”Ghost Dog” nimellä tunnettu kirjekyyhkyjen välityksellä viestivä mafian palkkatappaja joutuu työnantajiensa tappolistalle hoidettuaan ”Komea Frank” nimellä tunnetun mafioson, joka vehtasi Louise Vargon, mafiapomo Ray Vargon tyttären kanssa, mutta jätti tämän henkiin.
Louie, GD:n mafiosoystävä, jolle GD on kiitollisuuden velkaa tämän pelastettua GD:n nuorempana kiusaajien kynsistä, joutuu puolestaan valitsemaan , että pitäisikö uhrata läheinen ystävä vuosien takaa vai jatkaa edelleen mafiosona?
Siinä välissä GD hengailee puistossa ja lukee japanilaista kirjallisuutta.
Vaikka juoni kuulostaa epäilyttävän paljon Maaliskuussa näkemältäni ja arvostelemaltani Ajojahdilta(1967) , niin siitä huolimatta Jarmusch ei ole lähtenyt matkimaan tai tekemään uusintaa Melvillen klassikosta, vaan GD kulkee omia polkujaan ripottelemalla pitkin elokuvaa pieniä viittauksia Melvillen klassikkoon mm valkoiset taikurin hanskat, joita GD käyttää keikoillaan.
Whitaker tekee mainion roolisuorituksen GD:n roolissa ja erityisesti pidin siitä, että GD pukeutuu lähes koko leffan ajan M65 takkiin, sillä itse omistan ed mainittua takkia 2kpl.
Pienissä sivuosissa piipahtavat leffan soundtrackistä vastaava RZA sekä Jarmuschin länkkäristä Dead Man (1995) tuttu Gary Farmer uusi Nobody-natiivi amerikkalaisen roolinsa.
GD on taas vaihteeksi yksi tyylikäs ja omaperäinen leffa ala Jarmusch ja suositeltava katsottavaa niille, jotka haluavat nähdä vaihteeksi erilaisen toimintaelokuvan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti