Ohjaus & Käsikirjoitus: Mark Jenkin
Pääosissa: Mary Woodvine, John Woodvine, Edward Rowe, Flo Crowe
Nyt arvostelussa kevään mielenkiintoisin ja omituisin kauhuelokuva, joka kulkee hieman samoissa sfääreissä kuin 4 vuotta sitten ilmestynyt Lovercraft-henkinen The Lighthouse, elikkä jälleen kerran ollaan menneisyydessä ja erityksissä autiolla saarella, jossa alkaa tapahtumaan kummia ja pelottavia juttuja.
Eletään vuotta 1973, jossa anonyymi nais(oletettu) päähenkilö, jota kutsutaan ”Vapaaehtoiseksi” on Corwallin alueella sijaitsevalla Enys Menin saarella työskentelevä kasvitieteilijä, jonka jokapäiväisiin rutiineihin kuuluvat lämpömittarin tökkämineen saareen maaperään, kiven pudottaminen vanhaan kaivoskuiluun ja havaintojen saareen kasvillisuudesta kirjaaminen ylös vihkoon.
Mutta pian alkaa tapahtumaan outoja ja kummia, kun ”Vapaaehtoinen” alkaa kuvittelemaan(oletettavasti) näkyjä t-paketin logossa olevista 7 Amish- mummosta aina meressä kelluvaan ruumiseen, jolla on päällään keltainen sadetakki.
Perimmäinen kysymys kuuluukin, että onko päähenkilö sekoamassa oltuaan liian kauan erityksissä saarella vai onko saari asuttu?
Siinä missä The Lighthouse ammensi inspiraatiota Lovecraftin tuotannosta ja on puolestaan taide-elokuvaksi hyvin ymmärrettävissä putkiaivoiselle katsojallekin, niin Enys Men puolestaan ammentaa inspiraatiota ns ”Folk Horror-genrestä, erityisesti Wicker Manistä, joka sattumoisin ilmestyi vuonna 1973 ja päähenkilön lähes koko elokuvan ajan käyttämä punainen sadetakki lienee viittaus saman vuoden toiseen kauhuklassikkoon, Kauhunkierteeseen(Don’t Look Now)
Ja vaikka tämä sijoittuu saarelle, niin siitä huolimatta elokuva onnistui luomaan hyvin klaustrofobista tunnelmaa, mikä osittain taisi johtua myös siitä, että tämä oli kuvattu ilmeisesti 4:3-formaatissa ja retrohtavaa tunnelmaa lisäsi myös, se että nykyisen 4K:n sijasta tämä oli kuvattu 16MM-filmille, mikä teki elokuvasta entistä tyylikkään näköisen.
Enys Men on Beau is Afraidin(arvostelu tulossa seuraavaksi) kevään toinen mielenkiintoinen ja omaperäisin kauhuelokuva, joka ei niin ikään avaudu helposti, mutta on sentään mukavaa vaihtelua nykyiselle kauhulle, joka enimmäkseen on pelkää huutamista, jumpscareilua, lätistelyä tai klassikoiden turhaaupgreeidaamista Jonne/Veeti-sukupolvea varten.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti