Tappava yhteys(1985)

 Alkuperäinen nimi: Lifeforce

Ohjaaja: Tobe Hooper

Käsikirjoitus: Dan O Bannon & Don Jakoby( Colin Wilsonin kirjan The Space Vampires pohjalta)

Pääosissa: Steve Railsback, Frank Finlay, Patrick Stewart, Peter Firth, Michael Gothard, Mathilda May

Nyt arvostelussa legendaarisen Hooperin  lievästi aliarvostettu toinen scifi-leffa, jonka niin ikään tuotti legendaarisen serkkujen  elikkä Golanin & Globusin Cannon Group.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Joukko NASA:n ja ESA:n astronautteja löytävät Halleyn komeetan varjossa ajelehtivan jutun, jota he menevät tutkimaan tarkemmin ja sieltä sitten löytyy  3 lasista arkkua, joissa lepäävät 2 mies( oletettua ja 1 nais(oletettu) Aatamin ja Eevan asussa.

Sitten alkaa tapahtumaan, kun avaruusnudistit heräävät ja tappavat koko miehistön lukuunottamatta  Eversti Tom Carlsonia, joka näkee painajaisia Eevan asussa olevasta avaruusnudistista ja pian Carlsonin painajaiset käyvät toteetn, kun avaruusnudistit, jotka paljastuvat ihmisistä elinvoimaa imeviksi avaaruusvampyyreiksi, ottavat hatkat laboratoriosta ja pian Lontoossa onkin meneillään kovan luokan Vampyyri/Zombi-invaasio.

Hieman kyllä ihmetyttää, miksi tämä on haukuttu maan rakoon, sillä, ainakin allekirjoittanut piti tästä eri paljon ja tässä oli kaikkea, mitä voi hyvältä elokuvalta toivoa, elikkä jännä tarina, aikaansa nähden  visuaalisesti hienot lavasteet ja tehosteet, Henry Mancinin soundtrack ja pisteenä I:n päälle nais(oletettua) kauneutta Eevan asussa.

Lifeforce tarjoaa lievästi aliarvostetun ja viihdyttävän kasarin kauhu/scifin vänkällä tarinalla varustettuna ja allekirjoittaneen kirjoissa on paljon parempi kuin lievästi yliarvostetut, mutta klassikon statuksen ansainneet TCM ja Poltergeist ja Hooperin CV:ssä tämä on allekirjoittaneen kirjoissa 2.paras Funhousen jälkeen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Guardians of the Galaxy Vol 3(2023)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: James Gunn

Pääosissa: Chris Pratt. Bradley Cooper, Vin Diesel, Dave Bautista, Zoe Saldana, Karen Gillan,  Pom Klementieff,  Sean Gunn,  Sylvester Stallone, Will Poulter,  Elizabeth  Debicki, Chukwudi, Iwuji,  Maria Bakalova,  Linda Cardellini,  Nathan Fillion, Judy Greer, Michael Rooker, Seth Green, Gregg Henry

Nyt arvostelussa kauan odotettu(6 vuotta)  GotG-trilogian  päätös, tai kuten allekirjoittanut itse nimittää elokuvaa ”Puhuva Pesukarhu ja Puu avaruudessa Osa 3”  ja tällä kertaa tarina keskittyy  ”Roskispandana” tunnetun Rocketin taustoihin.

Arvostelu saattaa sisältää spoileria liittyen edelliseen osaan ja  Avengers: Endgameen:

Peter Quill aka Star Lord on taantunut alkoholistiksi, koska suree edesmennyttä Gamoraa, joka sai surmansa taisteltuaan Thanosia vastaan.

Edellisen osan lopputekstien välissä esitetyssä kohtauksessa mainittu Adam Warlock tekee vihdoin ensiesiintymisensä valkokankaalla ja ensitöikseen hyökkää Vartijoiden tukikohtaan, koska Rocket varasti ”Hanurilax”-akkuja  Kultaiselta kansalta.

Rocket haavoittuu kriittisesti rähinässä ja alkaa muistamaan asioita menneisyydestään koe-eläimenä Suuren Kehittäjän laboratoriossa, jossa  luotiin Turreja, joiden avulla Kehittäjä kansoitti Maapallona muistuttavan planeetan ja Rocket on yksi tämän epäinhimillisen kokeen tuloksista.

Ja kuinka ollakkaan, Kehittäjä ilmaantuu maisemiin  jahtaamaan Rocketia, joten GotG to the rescue jne...

Ja kuten alussa totesin, Rocket on tällä kertaa tarinan keskipisteenä ja  tarina polkaistaan dramaattisesti käyntiin Rocketin käppäilessä kadulla Radioheadin Creepin akustisen version soidessa taustalla.

Ja vaikka MCU:n leffan tunnetaan lystikkäinä viihdepläjäyksinä, niin ed mainitusta Rocketin taustatarinassa ei olle mitään hurraamista ja se oli jopa Marvel-mittapuun mukaan harvinaisen synkkää menoa ja veti jopa vertoja edellisen osan haikealle finaalille , jossa Peterin adoptio-isä Yondu uhraisi itsensä pelastaakseen maailman.

Ja PETA, joka  normaalisti on ollut Hollywoodin kimpussa eläinten käsittelyn takia, antoi vaihteeksi ylistävää palautetta siitä, miten inhorealistisesti Rocketin origin stroy  koe-eläimenä oli kirjoitettu ja lavastettu, joten hatunnosto Disneylle ja Marvelille, kun ottivat näinkin vaikeita asioita esiin viihteen muodossa.

Onneksi koko leffa ei mene synkistelyksi, vaan mukaan on  vanhaan tuttuun MCU-tyyliin huumoria mukana tunnelmaa keventämässä ja loput soundtrackistä, jossa kuullaan  Radioheadin lisäksi mm EWF:ää ja Alice Cooperia ansaitsee myöskin krediittiä.

GotG Vol 3 on hieno, eeppinen ja paikoittain liikuttava päätös trilogialle ja innolla odotan, mitä MCU:n 5. vihde, jonka 2,elokuva tämä on tuo tulevaisuudessa tullessaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Ghost Dog- Samuraiden tapaan(1999)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Jim Jarmusch

Pääosissa: Forest Whitaker, John Tormey, Cliff Gorman, Henry Silva, Frank Adonis, Richard Portnow, Victor Argo, Isaach de Bankolé, Camille Winbush

Nyt arvostelussa Jarmuschin tyylikäs ja astetta erikoisempi taide-toimintaelokuva, joka sai ensi-iltansa parhaillaan käynnissä olevilla Cannesin  festivaaleilla tasan 24 vuotta sitten.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Mystinen ”Ghost Dog” nimellä tunnettu  kirjekyyhkyjen välityksellä viestivä mafian palkkatappaja joutuu työnantajiensa tappolistalle hoidettuaan  ”Komea Frank” nimellä tunnetun mafioson, joka vehtasi Louise Vargon, mafiapomo Ray Vargon tyttären kanssa, mutta jätti tämän henkiin.

Louie, GD:n mafiosoystävä,  jolle GD on kiitollisuuden velkaa  tämän pelastettua GD:n nuorempana kiusaajien kynsistä, joutuu puolestaan valitsemaan , että pitäisikö uhrata  läheinen  ystävä vuosien takaa vai jatkaa edelleen mafiosona?

Siinä välissä GD hengailee puistossa ja lukee japanilaista kirjallisuutta.

Vaikka juoni kuulostaa epäilyttävän paljon Maaliskuussa näkemältäni ja arvostelemaltani  Ajojahdilta(1967) , niin siitä huolimatta Jarmusch ei ole lähtenyt matkimaan tai tekemään uusintaa Melvillen klassikosta, vaan GD kulkee omia polkujaan ripottelemalla pitkin elokuvaa pieniä viittauksia Melvillen klassikkoon  mm valkoiset taikurin hanskat, joita GD käyttää keikoillaan.

Whitaker tekee mainion roolisuorituksen GD:n roolissa  ja erityisesti pidin siitä, että GD pukeutuu lähes  koko leffan ajan M65 takkiin, sillä itse omistan ed mainittua takkia 2kpl.

Pienissä sivuosissa piipahtavat leffan soundtrackistä vastaava RZA sekä Jarmuschin länkkäristä Dead Man (1995) tuttu Gary Farmer uusi Nobody-natiivi amerikkalaisen  roolinsa.

GD on taas vaihteeksi yksi tyylikäs ja omaperäinen leffa ala Jarmusch ja suositeltava katsottavaa niille, jotka haluavat nähdä vaihteeksi erilaisen toimintaelokuvan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️  

The Dead Don’t Die(2019)

 Ohjaus ja Käsikirjoitus: Jim Jarmusch 

Pääosissa: Bill Murray, Adam Driver, Chloe Sevigny, Tilda Swinton, Danny Glover, Steve Buscemi,  Tom Waits, RZA, Austin Butler, Caleb Landry Jones, Selena Gomez, Iggy Pop, Sara Driver, Carol Kane, Rosie Perez, Sturgill Simpson

Nyt arvostelussa Jarmuschin  13.kokoillan elokuva, joka sai ensi-iltansa Cannesissa tasan 4 vuotta sitten.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Pienessä Centervillen kaupungissa tapahtuu kummia sen jälkeen, kun Pohjoisnavalla tehty vesisärötys saa aikaan mm  kännyköiden pimenemisen  ja auringon paistamisen  24/7 sekä vainajien henkiin heräämisen  Zombeina, joten kaupungin poliisivoimat, nokkelasti nimetty poliisipäälikkö Cliff Robertson(luitte aivan oikein) ja konstaapelit Ronnie Peterson ja Mindy Morrison  sekä värikkäät kaupungin asukkaat, joihin lukeutuvat mm hieman erikoinen hautausurakoitsija Zelda   Winston ja niin ikään nokkelasti nimetty Trump-fani, farmari Frank Miller yrittävät selviytyä Zombi-invaasiolta.

Aiemmin Vampyyreistä elokuvan Only Lovers Left Alive(2013) tehnyt  Jarmusch sai idean tehdä elokuvan Zombeista Tilda Swintonilta ja  kuten arvata saattaa Jarmusch toi tähänkin kulahtaneeseen genreen uutta verta(tirsk) sillä Zombimättöä on yllättävän vähän  ja   pisteenä Iin päälle Jarmusch veivaa yhtä ja samaa kappaletta(ks arvostelun otsikko) koko leffan ajan useampaan otteeseen ja 4.seinä särkyy myös, kun Cliff ja Ronnie tajuavat olevansa fiktiivisiä hahmoja ja puhuvat leffan käsikirjoitukseen tehdyistä ”yllättävistä” lisäyksistä, joita en tässä spoilaa.

Murray vetää pääosan mallikkaasti ja  Jimin ja Billin aiemmassa leffassa  Broken Flowers(2005) niin tälläkin  kertaa päähahmo on nimetty toisen legendaarisen näyttelijän mukaan ja sama vitsi toistuu myös tässä toistamisen ja toisenlaisessa muodossa, kun Buscemin näyttelemä farmari on puolestaan nimetty legendaarisen sarjakuvataiteilijan mukaan.

Buscemin ohella sivurooleista jäivät parhaiten mieleen Swinton hautausurakoitsijana ja Waits metsässä asuvana erakkona, joka kommentoi ja seuraa tapahtumia sivusta.

Leffassa looppina soivan Strugill Simpsonin kappaleesta nimensä napannut TDDD on jälleen kerran viihdyttävä ja erikoinen leffa ala  JJ, jossa kulahtanut valtavirran genre saa uusia ja kiinnostava sfäärejä ja olisi kyllä kiintoisaa nähdä, minkälainen olisi Jarmuschin tekemä elokuva ihmissusista tai noidista.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Beau Is Afraid(2023)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Air Aster

Pääosissa: Joaquin Phoenix, Patti LuPone, Parker Posey, Nathan Lane, Amy Ryan, Stephen McKinley Henderson, Richard Kind,  Bill Hader, Michael Gandolfini, Kylie Rogers, Denis Ménochet

Nyt arvostelussa   11 vuoden aikana jo legendaarisen  maineen saavuttaneen A24-lafkan 137. tuottama koko illan elokuva ja kovan maineen 5 vuoden aikana saavuttaneen Ari Asterin 3.kokoillan elokuva, jonka perusidea lähti jo liikkeelle 12 vuotta sitten Asterin lyhytelokuvasta Beau ja 9 vuotta sitten Aster puolestaan  alkoi työstämään käsikirjoitusta pidemmälle ja nyt pääsemme ihmettelemään sitä, miksi päähenkilö Beau on peloissaan.

Beau Wasserman(on siinäkin taas sukunimi!) on neuroottinen tyyppi, joka asuu myrkyllisten hämähäkkien valtaamassa kerrostalossa levottomassa lähiössä, jossa kadut ovat täynnä jos jonkinlaista hiipparia.

Beaun syöksykierre kohti painajaismaista matkaa alkaa,  kun pitäisi lähteä lähteä äitiä tapaamaan, mutta Beau myöhästyy lennolta naapurin  luukutettua musiikkia täysillä viime yön ja kun olisi aika ottaa lääkkeet, niin tietenkin on vesikatko talossa ja vastapäiseen kauppaan pitäisi lähteä levottomasta  menosta ulkona ja mystisesti kadonneista avaimista .

Vastoinkäymiset jatkuvat, kun Beau joutuu yöpymään rakennustelineillä lähiön häiriköiden vallatessa kämpän kotibileitä varten ja palattuaan uuteen uskoon laitettuun  kämppään vastoinkäymiset jatkuvat, kun  UPS-lähetti  vastaa äidin luuriin ja kertoo, että äiti on vaihtanut hiippakuntaa kattokruunun pudottua päähän.

Sitten Beau  menee kylpyyn, mutta eipä siitäkään tule mitään, kun katonrajassa piilossa oleva kehopositiivinen mies(oletettu) putoaa ammeeseen ja Beau pakenee Aatamin asussa ulos hakemaan poliisia paikalle, mutta poliisi vetää aseen esille, koska luulee, että Beau on lähiössä vaikuttava, jo 3 uhria vaatinut  ja niin ikään Aatamin asussa liikkuva puukottaja.

Sitten Beau saa puukosta ja pisteenä I:n päälle jää auton alle.

Sairaalaan sijasta Beau herää yliajan, Rogerin ja häneen perheensä kotoa, sillä lääkärinä Roger kokee tehtäväkseen  huolehtia Beaun hyvinvoinnista.

Ja tämän jälkeen Beaun  absurdi ja painajaismainen  matkaa lähtee vasta kunnolla käyntiin, jonka aikana hän kohtaa  Rogerin maalia juovan  Veeti-ikäisen tyttären, Rogerin pihalla asuntoautossa asuvan sotaveteraanin, metsässä asuvan teatteriseurueen, nuoruudenihastuksensa ja  Asterin 1.elokuvan Hereditaryn tapaan ullakolla olevan vähemmän iloisen yllätyksen.

Yhden kohtalaisen ja yhden huonon elokuvan jälkeen oli  lokeroimassa Asterin lievästi yliarvostetuksi Auteur-ohjajaksi., mutta BIA muutti käsitykseni hänestä ja vaikka tämä ei auennut ollenkaan,  niin siitä huolimatta, Phoenixin mainio roolisuoritus, leffan visuaalinen puoli ja leffan seilaaminen genrestä toiseen pitivät mielenkiintoa yllä 3 tunnin ajan  ja vaikka pituutta oli 3 tuntia, tuntui tämä paikoittain aika pitkältä ja etenkin  loppua venytettiin liian pitkäksi

Joka tapauksessa BIA on vuoden toistaiseksi paras leffa(montaa kiinnostavaa leffaa vielä tänä vuonna tulossa) joka vuoroin viihdyttää, liikuttaa ja puistattaa ja enpä tiennyt, että tätä filmattiin osittain Suomessa, joten torilla taas tavataan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

  

Enys Men(2022)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Mark Jenkin

Pääosissa: Mary Woodvine, John Woodvine, Edward  Rowe, Flo Crowe

Nyt arvostelussa  kevään mielenkiintoisin ja omituisin kauhuelokuva, joka kulkee hieman samoissa sfääreissä kuin 4 vuotta sitten ilmestynyt Lovercraft-henkinen The Lighthouse, elikkä jälleen kerran ollaan menneisyydessä ja erityksissä autiolla saarella, jossa alkaa tapahtumaan kummia ja pelottavia juttuja.

Eletään  vuotta 1973, jossa anonyymi nais(oletettu) päähenkilö, jota kutsutaan ”Vapaaehtoiseksi” on Corwallin  alueella sijaitsevalla Enys Menin saarella työskentelevä kasvitieteilijä, jonka jokapäiväisiin rutiineihin kuuluvat  lämpömittarin tökkämineen saareen maaperään, kiven pudottaminen vanhaan kaivoskuiluun ja havaintojen saareen kasvillisuudesta kirjaaminen ylös vihkoon.

Mutta pian alkaa tapahtumaan outoja ja kummia, kun ”Vapaaehtoinen” alkaa kuvittelemaan(oletettavasti)  näkyjä t-paketin logossa olevista  7 Amish- mummosta aina meressä kelluvaan ruumiseen, jolla on päällään keltainen sadetakki.

Perimmäinen kysymys kuuluukin, että onko päähenkilö sekoamassa oltuaan liian kauan erityksissä saarella vai onko saari asuttu? 

Siinä missä The Lighthouse ammensi inspiraatiota Lovecraftin tuotannosta ja on puolestaan taide-elokuvaksi hyvin ymmärrettävissä  putkiaivoiselle katsojallekin, niin Enys Men puolestaan ammentaa inspiraatiota ns ”Folk Horror-genrestä, erityisesti Wicker Manistä, joka sattumoisin ilmestyi vuonna 1973 ja päähenkilön lähes koko elokuvan ajan käyttämä punainen sadetakki lienee viittaus saman vuoden toiseen kauhuklassikkoon, Kauhunkierteeseen(Don’t Look Now)

Ja vaikka tämä sijoittuu saarelle, niin siitä huolimatta elokuva  onnistui  luomaan hyvin klaustrofobista tunnelmaa, mikä osittain taisi johtua myös siitä, että tämä oli kuvattu ilmeisesti 4:3-formaatissa ja retrohtavaa tunnelmaa lisäsi myös, se että nykyisen 4K:n sijasta tämä oli kuvattu 16MM-filmille, mikä teki elokuvasta entistä tyylikkään näköisen.

Enys Men on Beau is Afraidin(arvostelu tulossa seuraavaksi) kevään toinen mielenkiintoinen ja omaperäisin kauhuelokuva, joka ei niin ikään avaudu helposti, mutta on sentään mukavaa vaihtelua nykyiselle  kauhulle, joka enimmäkseen on pelkää huutamista, jumpscareilua, lätistelyä tai klassikoiden turhaaupgreeidaamista Jonne/Veeti-sukupolvea varten.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Black Moon Rising(1986)

Ohjaaja: Harley Cokliss

Käsikirjoitus: John Carpenter, Desmond Nakano, William Gray

Pääosissa: Tommy Lee Jones, Linda Hamilton, Robert Vaughn,  Richard Jaeckel, Lee Ving, Bubba Smith, Keenan Wynn, William Sanderson, Nick Cassavetes

Nyt arvostelussa Puusepän kirjoittama lievästi aliarvostettu kasariäksön, joka julkaistiin samana vuonna Säpinää Chinatownissa kanssa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Ex-varas Sam Quint joutuu takaisin töihin, kun FBI kiristää hänet kääntämään korpun, joka sisältää raskauttavia todisteita  Lucky Dollar-lafkaa vastaan.

Sam kääntää disketin, mutta saa peräänsä ex-kollega Ringerin, joka työskentelee ed mainitulle lafkalle.

Sillä väliin aavikolla testataan uutta Black Moon-nimistä superauton prototyyppiä ja myöhemmin Sam ja auton omistaja Earl Windom törmäävät sattumalta bensa-asemalla ja tilaisuuden koittaessa Sam jemmaa korpun   Black Moonin takapuskuriin ja Earl roudaa auton Los Angelesiin.

Sam seuraa autoa, mutta juuri kun hän saamassa korpun takaisin, paikallinen autovarkaiden kopla tyhjentävät  hotellin parkkipaikan, vieden myös Black Moonin.

Sam onnistuu jäljittämään Black Moonin hylättyyn parkkihalliin, jossa kopla laittaa autot uuteen uskoon jälleenmyyntiä varten

Sam ja Nina, koplan johtaja rupeavat yhteistyöhön  saadakseen Black Moonin takaisin  Ed Ryland-nimisen autovarassyndikaatin johtajalta, mutta Samia kiinnostaa enemmän korppu, joka on saatava 3 päivässä takaisin tai muuten  juttu Lucky Dollaria vastaan kaatuu ja Sam puolestaan joutuu lusimaan pitkäksi aikaan.

Jos Puuseppä olisi ohjannut tämän, olisi tässä ollut ainesta klassikoksi, mutta muuten tämä on keskivertoa parempi kasariäksön yllättävän kliseevapaalla tarinalla varustettuna.

TLJ vetää ihan kelpo roolisuorituksen pääosassa, vaikkei uran parhaimpiin kuulu ja alunperin pääosaan harkittiin Bronsonille, jolle tämä olisi saattanut olla passeli rooli ja näin ollen leffa olisi saattanut olla paljon viihdyttävämpi.

Myös Jeff Bridges, Don Johnson, Richard Dean Anderson ja Tom Berenger olivat myöskin harkinnassa pääosaan näin sivumennen mainittakoon 

Ja olipa yllättävää nähdä Bubba Smith vaihteeksi ”vakavassa” roolissa TLJ:ä hiostavana FBI-agenttina,vaikka hahmosta tulikin paikoittain mieleen astetta kiukkuisempi Hightower.

BMR on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi kasariäksön, jossa olisi ollut ainesta klassikoksi, jos Puuseppä olisi ohjannut tämän, mutta menkööt nyt näin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

King Kong elää(1986)

 Alkuperäinen nimi: King Kong Lives

Ohjaaja: John Guillermin

Käsikirjoitus: Ronald  Shusett & Steven Pressfield

Pääosissa: Linda Hamilton, Brian Kerwin, John Ashton, Peter Elliott, George Yiasoumi

Nyt arvostelussa  allekirjoittaneen suosikki King Kong-filmatisoinnin(1976) vähemmän tunnettu ja ”pahamaineinen” jatko-osa, jolla oli osuttaa legendaarisen Dino De Laurentiisin perustaman nimikko-tuotantoyhtiön DEG:in(De Laurentiis Entertainment  Group) konkurssiin, sillä Dino oletti, että tekemällä jatko-osan 10 takaiselle kassamagneetille menestys olisi jälleen taattu ja firma pelastettu, mutta toisin siinä kävi.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

10 vuotta aiemmin Kong ammuttiin alas WTC-torneista, mutta se ei delannut, vaan vaipui koomaan ja siitä lähtien  tohtori Amy Franklin on  yrittänyt  saada Kongin  takaisin elävien kirjoihin, mutta siihen tarvitaan verensiirtoa toiselta isolta gorillalta.

Lajitoveri löytyykin sattumalta, kun köyhän mies(oletetun) Indiana Jones, Hank Mitchell tuo tuliaisiksi Borneo-matkaltaan naaras(oletetun) Kongin, joka viedään heti verenluovutukseen ja niin Iso K on taas elävien kirjoissa.

Mutta koska Iso K on ollut koomassa 10 vuotta ja vailla nais(oletettua) seuraa ja koska blondeja ei ole mailla halmeilla, niin Iso K ottaa hatkat ja vapauttaa samalla Lady Kongiksi nimetyn naaras(oletetun) lajitoverinsa ja karkaa läheiseen metsään.

Amy ja Hank lähtevät etsimään karvaista pariskuntaa, kuten myöskin sotahullu eversti Nevitt  joukkoineen ja lauma  hillbillyjä ja vaikka leffa onkin vuodelta  1986 ja bujetti 18 miljoonaa, niin siitä huolimatta  luvassa on edellisen vuosikymmenen  tyylistä   apinapuvussa riehumista pienoismallimetsässä ja lelutankkien rymyämistä ja viskomista sitten oikein urakalla ja leffan kohokohtana gorillapariskunta odottaa perheenlisäystä.

Alunperin Jeff Bridgesiä ja Jessica Langea pyydettiin uusimaan ykkösosasta tutut roolinsa tässä, mutta eivät näköjään haluneet esiintyä B-luokan leffassa, joten tilalle sitten saatiin Linda Hamilton, joka  veti ihan kelpo roolisuorituksen pääosassa, vaikkei mistään Sarah Connor-tason suorituksesta voida puhukaan ja alunperin Peter Weller olisi ollut Hamiltonin sidekick, mutta Robocopin kuvaukset osuivat päällekkäin ja  niinpä tilalle saatiin köyhän mies(oletetun) Weller, elikkä Kerwin, joka jää auttamatta Hamiltonin varjoon.

Leffan parhaimman roolin veti parhaiten 2 ekasta Beverly Hills kytästä tuttu John Ashton eversti  Nevittin roolissa ja vaikka katsojana olinkin gorillapariskunnan puolella, niin siitä huolimatta viihdyin enemmän seuratessani everstin edesottamuksia gorillajahdin parissa.

Ei kyllä mene ykkösosan tasolle, mutta muuten mainio ja viihdyttävä  jatko-osa allekirjoittaneen suosikki King Kong-filmatisoinnille.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️