torstai 23. maaliskuuta 2023

Dead Man(1995)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Jim Jarmusch

Pääosissa: Johnny Depp, Gary Farmer ,Robert Mitchum, John Hurt, Crispin Glover, Gabriel Byrne, Michael Wincott, Lance Henriksen, Alfred Molina, Billy Bob Thornton, Iggy Pop, Mili Avital, Eugene Byrd


Nyt arvostelussa legendaarisen indie-ohjaaja /käsikirjoittaja/näyttelijä Jarmuschin  fimliografian ainoa lönkkäri,joka edustaa niin sanottuna länkkärin alalajia”Happolänkäriä, jonka keskeisiin teoksiin lukeutuvat mm Jodorowskyn El Topo(1970, Peckinpahin Pat Garrett & Billy The Kid(1973) sekä nykyaikaan sijoittuvat Dennis Hopperin The Last Movie ja Richard Stanleyn Dust Devil(1992)

Juoni lyhyesti ja ytimekkääsi:

Kirjanpitäjä William Blake(Ei se runoilija /kuvataiteilija)saapuu Machine-nimiseen kylään, jossa pitäisi olla duuni odottamassa, mutta eipä sitten olekaan, Blake saa luodista, häntä syytetään murhasta ja vielä toisestakin, kun  välienselvittely pomon pojan Charlien kanssa päättyy vahingonlaukaukseen.


Luoti rinnassa Blake pakenee erämaahan  ja kohtaa  alkuperäisamerikkalaisen Nobodyn ja saa peräänsä 3 palkkatappajaa, Cole Wilsonin, Conway Twillin ja ja Johnny ”The Kid” Pickettin.


Kuten termi ”Happolänkkäri” antaa olettaa, niin kyse ei ole mistään perinteisestä bang bang-länkkäristä, vaan tämän alalajin teoksissa ollaan syvissä ja  paikoittain yli hilseen menevissä sfääreissä ja Dead Manin kohdalla se merkitsee  mustavalkoista kuvausta, vähäeleistä tunnelmaa ja hidasta tarinankerrontaa ja Neal Youngin soundtrackiä. 


Johnny Depp veti mainion roolin pääosassa, mutta allekirjoittaneelle nimekkäistä näyttelijöistä jäivät mielen Henriksen ja Wincott Wilsonin ja Conwayn rooleissa ja onpahan Wilsonin suorittama tappo kopioitu suoraan David Gordon Greenin Halloween-trilogian 1.osaan, joten jonkinasteinen  vaikutus tällä on ollut myöhempään populaarikulttuuriin.

Dead Man ei kuitenkaan  vedä vertoja melankolisessa tunnelmassa vertoja 70-luvun taiteellisten länkkärien klassikolle McCabe & Mrs.Millerille tai happoisissa sfääreissä Fulcin nilhistiselle Four of the Apocalypselle, mutta onnistuu muuten olemaan erinomainen  ja kaavasta poikkeava länkkäri, jonka katsoo mielellään nimekkäiden näyttelijöiden ja omalaatuisen tunnelmansa takia kertaalleen läpi.


Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti