Alkuperäinen nimi: Le Samourai
Ohjaaja: Jean-Pierre Melville
Käsikirjoitus: Jean-Pierre Melville & Georges Pellegrin
Pääosissa: Alain Delon, Cathy Rosier, Francois Perier, Nathalie Delon
Nyt arvostelussa legendaarisen Melvillen tunnetuin elokuva, joka on myöhemmin inspiroinut monia Hollywood-elokuvia Keikkakuskista Driveen.
Jef Costello on vähäpuheinen, poplariin ja Fedora-hattuun pukeutuva palkkamurhaaja, joka erään toimeksiannon jälkeen saa peräänsä poliisit sekä työnantajansa sekä ystävystyy afro-oletetun yökerhon pianistin kanssa, joka näki Costellon poistuvan rikospaikalta, mutta valehteli poliisille, ettei muka tunnistanut häntä.
Kuten alussa totesin, tämä on inspiroinut monia myöhempiä Hollywoodin rikoselokuvia, esim Keikkakuskin rikollisen ja todistajan välinen kuvio on poimittu Ajojahdista, Costelolla on oma luottohenkilö, joka järjestää autot, kuten myöskin Driven nimettömällä päähenkilöllä ja tänään Arkisto esitti tämän kylkiäisenä Jarmuschin mainion taide-äksönin Ghost Dogin(1999), jonka päähenkilö käyttää valkoisia taikurin hanskoja, kuten Costello.
Alain Delon veti mainion roolin pääosassa ja erityisesti pidin siitä, miten minimalistinen tämä oli Melvillen tätä seuraavien elokuvien Punainen Ympyrä(1970) ja Yön Sudet(1972) tapaan, sillä vaikka Pariisiin tämä sijoittui, niin siitä huolimatta tässä liikuttiin paljon metrolla, mikä loi tähän omanlaisensa urbaanin tunnelma ja luulenpa, että vauhdikas takaa-ajo olisi vesittänyt leffan tunnelmaa pahasti, joten hatunnosto Melville, kun osasi rakentaa hienovaraista ja minimalistista tunnelmaa ilman ryminää ja pauketta.
Ajojahti on tyylikäs, jännä ja mukaansatempaava Eurocime-leffa, jollaisia ei enää tehdä, kun nyky-yleisö ei pysy hereillä ilman ryminää ja pauketta, mutta Melvillen elokuvia aiemmin nähneenä pidin tästä ja suosittelen niille, jotka haluavat nähdä hienovaraisen rikoselokuvan klassikon.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti