Pearl(2022)

 Ohjaaja: Ti West

Käsikirjoitus: Mia Goth & Ti West

Pääosissa: Mia Goth, David Corenswet, Emma Jenkins-Purro, Matthew Sunderland, Tandi Wright

Nyt arvostelussa kolmas  tämän kevään NV-festareilla nähty elokuva, joka on  viime vuonna julkaistun  Slasherin X:n etko-osa, joka kertoo siitä, miten Pearlistä kuoriutui X:ssä nähty  murhanhimoinen  hihhulimummo.

Eletään vuotta 1918, 1.maailmansota on päättymäisillään, Espanjantauti kurittaa kansaa ja Pearl odottaa aviomiehensä Howardin palaavan sodasta ja huolehtii äitinsä kanssa pyörätuoliin joutuneesta isästään maatilan ylläpidon ohella.

Kaiken ed mainitun ohella Pearl  piipahtaa silloin tällöin kaupungilla elokuvissa katsomassa musikaaleja ja hän itse haaveilee myös olevansa suuri tähti jonakin päivänä.

Mutta asiat saavat ikävän käänteen, kun uusi tuttava, elokuvateatterin projektorinkäyttäjä näyttää hänelle esihistoriallisen kolmen X:n elokuvan ja äiti kieltää Pearliä ottamasta  osaa koe-esiintymiseen, jossa haetaan tanssijaa musikaalia varten ja nämä 2 asia horjuttavat jo Pearlin heikoilla olevaa mielenterveyttä jo entisestään ja lopussa ei hyvä heilu leffan muille hahmoille.

Siinä missä X oli kunnianosoitus 70-luvun Slasher-elokuville, erityisesti TCM:lle, niin Pearl puolestaan on visuaalista ilmettään myöten kunnianosoitus  Hollywoodin klassisen kauden,  1930-60-lukujen musikaaleja kohtaa, erityisesti Ihmemaa OZ:in suuntaan ja jos Victor Fleming olisi ohjannut Slasher-elokuvan, niin se olisi  varmaankin näyttänyt tältä ja jännästi oli saatu tähän ympäyttä korona ja sen aiheuttamat lieveilmöt mukaan Espanjantaudin muodossa.

Mia Goth, joka näyttelee X:ssä  Maxinen ja  vanhan Pearlin roolin, vie roolinsa Pearlin nuorempana versiona tässä  uusiin  sfääreihin ja Gothista näyttää olevan muodostumassa hyvää  vauhtia Jamie Lee Curtisin Scream Queen-tittelin mantelinperijä, sillä tämä on jo 6 kauhuelokuva, missä Goth on näytellyt 10-vuotisen uransa aikana.

Pearl on jännittävä ja visuaalisesti hieno etko-osa X:lle ja saa nähdä, että onnistuu tällä hetkellä  tuotannossa oleva jatko-osa MaXXXine jatkamaan samalla laatulinjalla.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Infinty Pool(2023)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Brandon Cronenberg

Pääosissa: Alexander Skarsgård, Mia Goth, Cleopatra Coleman, Thomas Kretschmann

Nyt arvostelussa legendaarisen David Cronenbergin pojan, Brandonin 3.kokoilllan elokuva, joka tuli nähtyä tämän kevään NV-festareiden avajaiselokuvana.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Oletettavasti 70-luvulle(autoista päätellen) ja Unkariin/Kroatiaan sijoittuva tarina  kertoo kirjailija  JS es Fosterista, joka on vaimonsa Emin kanssa lomalla, joka saa ikävän käänteen, kun illanvietto päättyy jalankulkijan yliajoon.

Seuraavana aamuna poliisi tulee noutamaan Jamesin kuulusteltavaksi, mutta vamkilan sijasta James joutuu laitokseen, jossa hänet ajetaan kaljuksi, riisutaan Aatamin asuun ja suuhun pistetään muovinen härveli, joka  pitää suun auki.

Sitten James lukitaan huoneeseen, joka muistuttaa kelluntatankkia, mutta  suolapitoisen veden sijasta huone on täytetty tomaattikeitolla(oletettavasti) ja pian James on kaulaa myöten keitossa ja tästä alkaa pitkä Avaruusseikkailu 2001:n hyperavaruuden ja Muutostilojen hallusinaatioita muistuttava värikäs ja psykedeelinen kuvien kimara, jonka jälkeen James herää hotellihuoneesta. 

Pian käykin ilmi, että James ja Em ovat sekaantuneet hämärän porukan edesottamuksiin, jotka kloonaavat ihmisiä, järjestävät näytöksiä, joissa kloonatut kaksoisolennot saavat veitsestä ja  kloonaukseen joutuneet saavat muistoksi kaksoisolennon tuhkat ja porukan harrastuksiin tämän ohella lukeutuu myöskin muinaisten naamarien varastaminen museosta ja Kellopeliappelsiini-henkinen tunkeutuminen sattumalta valittuun taloon naamarit päässä.

Jos tätä elokuvaa pitäisi yhdellä lauseella kuvailla, niin Häiritsevä onnistuu siinä parhaiten, sillä  Brandon vie häiriintyneen meiningin ja kuvaston isäänsä pidemmälle, sillä aika graafista menoa tässä oli, sekä väkivallan ja nakuilun osalta, joten en kyllä ihmettele, että tämä on kuvattu Kanadassa, Unkarissa ja Kroatiassa, sillä Hollywoodille tämä olisi ollut liikaa ja meinasi tämä jopa saada MPAA:lta pahamaineisen  ja laajempaa teatterilevitystä hankaloittavan NC-17-leiman(USA:n  K18-vastine), mutta ihmeen kaupalla  R-leima(USA:n K16-vastine) napsahti.

Onneksi ”mieltäylentävän” kuvaston ohella leffa tarjoaa myöskin silmäniloa visuaalisesti, etenkin aiemmin mainitsemani kuvien kimaran osalta ja  krediittiä ansaitsee myöskin säveltäjä Tim  Hecker, joka luo syntikkapitoisella soundtrackillä kuviin vahvan 70-80-lukujen fiiliksen.

Joka tapauksessa Inifinity Pool  oli huikea elokuva ”mieltäylentävästä” kuvastosta huolimatta ja niiden 3 vuoden aikana, jona olen käynyt NV-festareilla, niin tämä oli paras  tähän menessä näkemäni leffa  siltä ajalta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

 

The Killer(1989)

 Alkuperäinen nimi: Dip  huet seung hung

Ohjaus & Käsikirjoitus: John Woo

Pääosissa: Chow Yun-Fat, Danny Lee, Sally Yeh

Nyt arvostelussa legendaarisen John Woon klassinen kasariäksön, joka tuli nähtyä tänään Arkiston esittämänä 35MM-filmiltä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Palkkatappaja Jeff on keikalla, joka eskaloituu verilöylyksi ja rähinän tuoksinassa Jeff sokaisee vahingossa yökerholaulajattaren  Jennien, joten Jeff päättää pistää hanskat naulaan ja ottaa viimeisen keikan vastaan saadakseen kahisevaa, jonka Jeff aikoo käyttää leikkaukseen, jotta Jennie saisi näkönsä takaisin.

Mutta Jeff joutuu yllättäen   työnantajansa tappolistalle ja poliisit ovat päässeet jäljille, joten Jeff joutuu tekemään yhteistyötä häntä jäljittävän poliisin, Li Yingin kanssa selvitäkseen hengissä.

Tarinan perusasetelma on poimittu suoraan viikko sitten näkemästäni Melville Ajojahdista päähenkilön nimeä myöten ja saapahan allekirjoittaneen suosikkeihin lukeutuva Hannibal Lecter-filmatisointi Manhunter myöskin kunnianosoituksen kohtauksessa, jossa Li Ying saapuu Jeffin asuntoon ja pelkästään istumalla nojatuolissa Li pystyy eläytymään hetkeä aiemmin tapahtuneeseen ammuskeluun Jeffin näkökulmasta  nähtynä.

Tyylikäs, verinen, vauhdikas, jännä  ja paikoittain myös hauska ja liikuttava The Killer edustaa kasariäksöniä  parhaimillaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Liftari(1986)

 Alkuperäinen nimi: The Hitcher

Ohjaaja: Robert Harmon

Käsikirjoitus: Eric Red

Pääosissa: Rutger Hauer,  C. Thomas Howell, Jennifer Jason Leigh, Jeffrey DeMunn, Billy Green Bush, Jack Thibeau,  Gene Davis, John M. Jackson

Nyt arvostelussa legendaarinen kasarin trilleri, jonka käsikirjoituksesta vastaa allekirjoittaneen suosikki vampyyrielokuvan   Near Darkin kynäilyt Eric Red.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Jim Halsey on ajamassa autoa Chicagosta San Diegoon, kunnes Texasin kohdilla kyytiin tarttuu liftari nimeltään John Ryder.

Matkan aikana Ryder alkaa käydä uhkaavaksi, joten Jim heittää hänet vex, mutta pian Ryder onkin onnistunut liftaamaan erään perheen kyytiin ja kuten arvatta saattaa perhe ei pääsee päämääräänsä.

Löydettyään perheen verisen  piilojameksen ,Ryder ilmaantuu jälleen uhkailemaan ja toteaa, että Jim olisi voinnut estää perheen kohtalon.

Sitten Jim pysähtyy kahvilassa, jossa hän soittaa poliisit, mutta poliisien saapuessa paikalle he lyövät raudat Jimin ranteisiin, koska epäilevät häntä Ryderin suorittamista murhista.

Jim onnistuu pakenemaan, mukanaan kahvilan tarjoilija Nash, joka uskoo Jimi syyttömyyteen ja Ryderin lisäksi parivaljakolla on perässään poliisit.

Lyhyt ja ytimekäs toiminta /trilleri,  liftaamisen vaaroista, jossa, pyssyt ja pelti paukku ja jossa Hauer veti Blade Runnerin ja Hobo with a Shotgunin(2011) ohella uransa  parhaimman roolisuorituksen.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Pahat pojat(1983)

 Alkuperäinen nimi: Bad Boys

Ohjaaja: Rick Rosenthal 

Käsikirjoitus: Richard Di Lello

Pääosissa: Sean Penn, Esai Morales, Clancy Brown,  Ally Sheedy, Reni Santoni, Alan Ruck

Nyt arvostelussa parhaiten epävirallisten Halloween ”jatko-osien” (1981,2002)  ohjaajana parhaiten tunnetun  Rosenthalin eri kova ja jännä vankilaelokuva, jonka ensi-illasta on tänään kulunut tasan 40 vuotta.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Amerikkalsi-Irlantilainen nuorisorikollisen alku Mick O’ Brien  päättää karauttaa rikosrekisteriä suuremmalla  kuprulla, elikkä ryöstää kilpailevan Puertoricolaisen jengin johtaja Paco.

Mutta asiat menivät huonompaan suuntaan, kun Mickin bestis  Carl saa luodista ja paetessaan paikalta  Pacon pikkuveli jää Mickin auton alle.

Mick joutuu nuorisovankilaan, jossa paikallinen kovanaamat ”Viking” ja ”Tweety” pitävät jöötä ja  ex-jengiläinen Ramon järjestää AA-henkistä tukiryhmää, jonka tarkoituksena on  tehdä vangeista yhteiskuntakelpoisia, jos he pääsevät ulos yhtenä kappaleena kärsittyään tuomionsa.

Monen  mutkan kautta Mick onnistuu nousemaan vankilan hierarkiassa selliosaston kingiksi, mutta riemu repeää, kun Paco saapuu samalle selliosastolle, kantaen vielä kaunaa pikkuveljensä kuolemasta

Vaikka kulttuurillinen ominta haiskahtaa taas vahvasti roolituksessa, niin siitä huolimatta Penn vetää mainion roolin pääosassa ja sivuosista jäivät parhaiten mieleen Esai Morales ja Clancy Brown.

Krediittiä myös legendaarisen Bill Contin(Rocky, Erittäin salainen jne)  soundtrackistä jotka kohottavat leffan tunnelmaa paikoittain.

Nuorsiovankiloista  kertovia elokuvia  ei taida olla kovinkaan paljon, mutta genren harvojen teosten joukossa Bad Boys edustaa genren aatelia ja onnistuu muutenkin olemaan sangen  loistava ja paikoittain kouraiseva tarina siitä, miten vankilasysteemi tekee pienistä rikollisista suurrikollisia.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Dead Man(1995)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Jim Jarmusch

Pääosissa: Johnny Depp, Gary Farmer ,Robert Mitchum, John Hurt, Crispin Glover, Gabriel Byrne, Michael Wincott, Lance Henriksen, Alfred Molina, Billy Bob Thornton, Iggy Pop, Mili Avital, Eugene Byrd

Nyt arvostelussa legendaarisen indie-ohjaaja /käsikirjoittaja/näyttelijä Jarmuschin  fimliografian ainoa lönkkäri,joka edustaa niin sanottuna länkkärin alalajia”Happolänkäriä, jonka keskeisiin teoksiin lukeutuvat mm Jodorowskyn El Topo(1970, Peckinpahin Pat Garrett & Billy The Kid(1973) sekä nykyaikaan sijoittuvat Dennis Hopperin The Last Movie ja Richard Stanleyn Dust Devil(1992)

Juoni lyhyesti ja ytimekkääsi:

Kirjanpitäjä William Blake(Ei se runoilija /kuvataiteilija)saapuu Machine-nimiseen kylään, jossa pitäisi olla duuni odottamassa, mutta eipä sitten olekaan, Blake saa luodista, häntä syytetään murhasta ja vielä toisestakin, kun  välienselvittely pomon pojan Charlien kanssa päättyy vahingonlaukaukseen.

Luoti rinnassa Blake pakenee erämaahan  ja kohtaa  alkuperäisamerikkalaisen Nobodyn ja saa peräänsä 3 palkkatappajaa, Cole Wilsonin, Conway Twillin ja ja Johnny ”The Kid” Pickettin.

Kuten termi ”Happolänkkäri” antaa olettaa, niin kyse ei ole mistään perinteisestä bang bang-länkkäristä, vaan tämän alalajin teoksissa ollaan syvissä ja  paikoittain yli hilseen menevissä sfääreissä ja Dead Manin kohdalla se merkitsee  mustavalkoista kuvausta, vähäeleistä tunnelmaa ja hidasta tarinankerrontaa ja Neal Youngin soundtrackiä. 

Johnny Depp veti mainion roolin pääosassa, mutta allekirjoittaneelle nimekkäistä näyttelijöistä jäivät mielen Henriksen ja Wincott Wilsonin ja Conwayn rooleissa ja onpahan Wilsonin suorittama tappo kopioitu suoraan David Gordon Greenin Halloween-trilogian 1.osaan, joten jonkinasteinen  vaikutus tällä on ollut myöhempään populaarikulttuuriin.

Dead Man ei kuitenkaan  vedä vertoja melankolisessa tunnelmassa vertoja 70-luvun taiteellisten länkkärien klassikolle McCabe & Mrs.Millerille tai happoisissa sfääreissä Fulcin nilhistiselle Four of the Apocalypselle, mutta onnistuu muuten olemaan erinomainen  ja kaavasta poikkeava länkkäri, jonka katsoo mielellään nimekkäiden näyttelijöiden ja omalaatuisen tunnelmansa takia kertaalleen läpi.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

 

Ajojahti(1967)

 Alkuperäinen nimi: Le Samourai

Ohjaaja: Jean-Pierre Melville

Käsikirjoitus: Jean-Pierre Melville & Georges Pellegrin

Pääosissa: Alain Delon, Cathy Rosier, Francois Perier, Nathalie Delon

Nyt arvostelussa legendaarisen Melvillen tunnetuin elokuva, joka  on myöhemmin inspiroinut monia Hollywood-elokuvia Keikkakuskista Driveen.

Jef Costello on vähäpuheinen, poplariin ja Fedora-hattuun  pukeutuva palkkamurhaaja, joka erään toimeksiannon jälkeen saa peräänsä poliisit sekä työnantajansa sekä ystävystyy afro-oletetun yökerhon pianistin kanssa, joka näki Costellon poistuvan rikospaikalta, mutta valehteli poliisille, ettei muka tunnistanut häntä.

Kuten alussa totesin, tämä on inspiroinut  monia myöhempiä Hollywoodin rikoselokuvia,  esim Keikkakuskin  rikollisen ja todistajan välinen kuvio on poimittu Ajojahdista, Costelolla on oma luottohenkilö, joka järjestää autot, kuten myöskin Driven nimettömällä päähenkilöllä ja tänään Arkisto esitti tämän kylkiäisenä Jarmuschin mainion taide-äksönin Ghost Dogin(1999), jonka päähenkilö käyttää valkoisia taikurin hanskoja, kuten Costello.

Alain Delon veti mainion roolin pääosassa ja erityisesti pidin siitä, miten minimalistinen tämä oli Melvillen tätä seuraavien elokuvien Punainen Ympyrä(1970) ja Yön Sudet(1972) tapaan, sillä vaikka Pariisiin tämä sijoittui, niin siitä huolimatta  tässä liikuttiin paljon metrolla, mikä loi tähän omanlaisensa urbaanin tunnelma ja luulenpa, että vauhdikas takaa-ajo olisi vesittänyt leffan tunnelmaa pahasti, joten hatunnosto Melville, kun osasi rakentaa hienovaraista ja minimalistista tunnelmaa ilman  ryminää ja pauketta.

Ajojahti on tyylikäs, jännä ja mukaansatempaava Eurocime-leffa, jollaisia ei enää tehdä, kun nyky-yleisö ei pysy hereillä ilman ryminää ja pauketta, mutta Melvillen elokuvia aiemmin nähneenä pidin tästä ja suosittelen niille, jotka haluavat nähdä hienovaraisen rikoselokuvan klassikon.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Supercool(2021)

Ohjaaja: Teppo Airaksinen

Käsikirjoitus:  Olli Haikka, Eric Goren, Patricia Goren, Ali Moussavi

Pääosissa: Jake Short, Miles J. Harvey, Madison Davenport, Damon Wayans Jr, Odessa A’zion

Nyt arvostelussa  toissavuonna valmistunut, mutta koronan takia vasta vähän yli vuosi sitten ensi-iltansa saanut high school-komedia, jonka myötä on torilla taas tavattu, sillä ohjaajana hääri jo 3.suomalainen Hollywoodissa. Sitten asiaan:

Päähenkilö Neil on tyypillinen nörtti, jonka vapaa-aika kuluu piirtäen pikkutuhmaa sarjakuvaa nimeltään Supercool  ja nettipoken parissa myöskin.

High School lähenee loppuaan ja kouluun kuumin tyttö(oletettu) järjestää bileet, joihin pääsyn Neil  mokaa heitettyään yrjöt Summerin päälle koko koulun nähden.

Parhaan kaverinsa Gilbertin ehdotuksesta Neil päättää heittää toiveen klo 23:23 jonkun jutun perusteella ja seuraavana aamuna Neil herää melkoisena könsikkäänä, joka kliseiden mukaan näkyy vain peilikuvana ja muut hahmot ensiksi pelästyvät muodonmuutosta, mutta pitkän jahkailun jälkeen tajuavat, että kyseessä on tuttu tyyppi  eri ruumiissa.

Neil, joka nyt tunnetaan nimellä Ace ja Gilbert saavat kutsun juhliin, mutta kaikki menee mönkään, kun juttuun sekaantuvat kokkeliliiga, Porsche-kauppias, poliisit, vihainen intialainen lähikauppias ja Chad, koulun kuumin poika(oletettu)

Elikkä tuttua ja turvallista high school-komediaa ruuminvaihto-twistillä varustettuna  kotimaisen ohjaajan näkökulmasta nähtynä ja toivottavasti Teppo pääsee jatkamaan uraansa Hollywoodissa, sillä  viihdyin eri paljon tämän parissa ja en muista, milloin olen viimeksi nauranut elokuvateatterissa.

Supercool edustaa nykykomedian aatelia, josta muidenkin pitäisi ottaa mallia, sillä hyvä komedia ei  kaipaa liikaa navan alla olevaan ja yrjöön   viittaavaa huumoria, vaan se toimii pelkästään nokkelan käsikirjoituksen ja hyvän ajoituksen kanssa ja samalla tämä on myös hyvä esimerkki siitä, että hyvän elokuvaan saa tehtyä pienelläkin budjetilla(8,8 miljoonaa), joten olisi suotavaa, että meilläkin alettaisiin tekemään vähän tasokkaampia leffoja.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️