Trippi(1967)

 Alkuperäinen nimi: The Trip

Ohjaaja: Roger Corman

Käsikirjoitus: Jack Nicholson

Pääosissa: Peter Fonda, Bruce Dern, Dennis Hopper, Susan Strasberg, Dick Miller, Tom Signorelli

Legendaarinen Corman iskee jälleen kerran tuo taas vaihteeksi painavaa sanaa viihteeksi naamioituna, sillä siinä missä William Shatnerin tähdittämä The Intruder(1962) toi esiin painavaa sanaa rasismista, tarjoaa puolestaan  nyt  arvostelussa  oleva Trippi painavaa sanaa huimausaineista viihteeksi naamioituna ja jännää, että tämä oli meillä kiellettynä vuoteen 1992 asti, vaikka itse tulkitsin elokuvan sanoman vähemmän huimausainemyönteiseksi, mutta nyt kuitenkin asiaan:

Leffa alkaa melodraamaattisen kertojaäänen  selostuksella, siitä, miten moni on joutunut sairaalaan”laajennettuaan mieltä”, mistä sitten siirrytään seuraamaan Fondan tulkitsemaa  mainosohjaajaa Paul Grovesia, jolla pukkaa stressiä töiden ja vireillä olevan avioeron takia, kunnes  Paulin ystävä John esittelee hänet Maxille, jolta he ostavat huimausaineita, jonka myötä Paul lähtee tripille ja päätyy pöllyissä seikkailemaan mm pesulaan.

Kuten  teknisissä spekseissä lukee, niin itse Jack Nicholson  on kynäillyt käsikirjoituksen allekirjoittanutta kiinnostaisi  kovasti lukaista käsikirjoitus, sillä sen verran pöllyissä kirjoitetulta se vaikutti ja ehkä leffa aukeaisi paremmin myös raittiille katsojalle.

Normaalisti en  ole koskaan noteeraanut Fondaa eri hyvänä näyttelijänä, mutta tässä hän sentään veti  hyvän roolin ja luulenpa, että Fonda oli oikeasti pöllyissä tätä kuvatessa, sillä sen verran autenttisesti roolin veti.

Psykedeelistä meininkiä täydensi vielä  se seikka, että näkemäni  35MM-filmikopio oli tekstitetty ranskaksi ja tämän huomasin vasta puolivälissä leffaa. Kosmista.

Trippi tarjoilee villiä  ja viihdyttävää valistusta huimausaineista ja tämän jälkeen voi suositella jatkokatsottavaksi seuraavana vuonna  ilmestynyttä  samoissa sfääreissä liikkuva Kuumaa 60-lukua(Psych-Out), jossa  Nicholson, Dern ja Strasberg  esiintyivät.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️