Alkuperäinen nimi: Ku Bei
Ohjaus & Käsikirjoitus: Rob Jabbaz
Pääosissa: Berant Zhu, Regina Lei, Tzu -Chiang Wang, Ying-Tu Chen
Nyt arvostelussa keväällä NV-festareilla debytoinnut ja tänään laajemman ensi-illan saanut ajankohtainen ja verisin elokuva sitten Braindeadin(1992) Sitten asiaan:
Taiwanilainen. pariskunta Jim ja Kat heräävät tuikki tavallisena aamuna ja lähtevät omille teilleen noteeraamatta YT-videota jossa lääketieteen asiantuntija ja ”asiantuntija” puivat Alviniksi nimettyä virusta, jota asiantuntija pitää uhkana ja ”asiantuntija” vedätyksenä, joka sattui juuri sopivasti ilmaantumaan vaalivuonna ja Jimin naapuri, joka on sairaana ei noteeraa Jimin kehotusta mennä lääkärin vastaanotolle ja toteaa saaneensa vain ”flunssan”
Kuulostaako tutulta? Kyllä, sillä The Sadness tai pikemminkin The Madness, sillä villiä ja veristä menoa on luvassa, iskee ajankohtaiseen aiheeseen ja ottaa siitä kaiken irti ja niin ottaa myöskin elokuvassa esiintyvä Alvin-virus, joka tekee kantajistaan mielipuolisia sadisteja, jotka listivät ja ”lemmiskelevät” jokaisen vastaantulijan pois maailmankartalta.
Kaiken kaaoksen keskellä Jim ja Kat yrittävät löytää toisensa ja selvitä hengissä murhan ja lemmenhimoisten sadistien kynsistä.
Kuten alussa totesin, niin tämä on aikuisten oikeesti verisin elokuva sitten Peter Jacksonin hilpeän Zombi-revittelyn, mutta lystikästä lätistelyä The Sadness ei tarjoa, vaan aidosti puistattavaa, josta on lysti kaukana ja klassisten Zombbareiden sijasta tämän elokuvan lätistelijät ovat tietoisia, mitä hommailevat eivätkä laahusta, ölise, eivätkä havittele lihatiskin antimia, vaan listivät jok’ikisen vastaantulija keinolla millä hyvänsä ja leffan inhorealismia ja lätistelyn kamaluutta lisää juuri se seikka, että Alvin-virukseen saaneet ovat tietoisia aiheuttamastaan hävityksestä.
Esikuvana näille veijareille ovat toimineet Romeron lievästi aliarvostettu Kaikki saastuneet tuhotaan(1973) Danny Boylen moderni klassikko 28 päivää myöhemmin(2002) ja sen jatko-osa(2007) sekä yllättäen Garth Ennisin sarjakuva Crossed(2008-10) ja kun tarinaan on lisätty myös Alvin-viruksen saaneiden taipumus ”lemmiskellä” on myös Cronenbergin 1.kokoillan elokuva Kylmät väreet(1975) saanut kreditin yhtenä inspiraation lähteenä.
Ja kun Alvin-viruksen saaneet pääsevät vauhtiin, tekoveren määrässä ei aikuisten oikeesti todellakaan säästellä ja aikuisten oikeesti K18-lätkä on tällä kertaa paikallaan ja old school-lätistelyn ystäville efektit on toteutettu käsin alusta loppuun asti ja TZECHAR-nimellä tunnettu henkilön /yhtyeen taustalla alati sykkivä syntikkaraita luo kuviin vahvoja kasariviboja käsin tehtyjen efektien lisäksi.
Ja kuten alussa myös totesin, niin tekoverellä läträämisen ja inhorealismia huokuvan lätistelyn ohella sekaan on heitetty ajankohtaista satiiria koronasta ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä, parhaimpana esimerkkinä alussa nähty asiantuntijan ja ”asiantuntijan” väittely, Jimin naapurin vähättely Alvin-virukseen liittyen sekä Tv:n tiedotustilaisuudet.
Nokkelasta satiirista saa myös osansa #MeToo-liike, kun metrossa matkustava bisnes(oletettu)mies toteaa, että nykyään ei voi nais(oletetuille) puhua, ilman että sataa syytöksiä niskaan ja pian edellämainittu bisnes(oletettu)mies onkin liittynyt Alvin-klubiin ja on jahtaamassa Katia ja toista metrossa matkustanutta nais(oletettua),kunnes jää loukkuun joksi aikaan asemalle poliisin käskettyä sulkea kaikki kaupungin julkisen liikenteen solmukohdat.
Vaikka odotinkin Braindead-tyylistä hilpeää lätistelyä ja tämä ei tod sellaista ollut, niin siitä huolimatta tämä osoittautui eri kovaksi elokuvaksi ja jos et ole herkkähipäinen tai helposti lätistelystä tai ajankohtaisista aiheista helposti ahdistuvaa sorttia, niin tämä on juuri suositeltava elokuva tämän kesä tarjonnasta tähän mennessä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti