Jäätynyt mies(1984)

 Alkuperäinen nimi: Iceman

Ohjaaja: Fred Schepisi

Käsikirjoitus: John Drimmer & Chip  Proser

Pääosissa::Timothy Hutton, John Lone, Danny Glover,  David Starthairn, James Tolkan, Josef Sommer, Lindsay Crouse

Nyt arvostelussa taas vaihteeksi kasarin scifiä joka   Muutostilojen(1980) ohella edustaa kasarin luolamies(oletetuista) kertovien elokuvien buumia.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Arktisella alueella kaivauksia tekevä tutkijaryhmä löytää jääpalan, jonka sisältä paljastuu 40000 vuotta  pakasteena ollut Neanderthal, joka sulaa ja herää eloon.

40000 vuotta pakasteena olleen esi-isän yllättävä herääminen jakaa tutkijat kahteen leiriin: Enemmistö  haluaisi leikellä Neanderthalin ja lähettää osissa tutkittavaksi ympäri USA:ta, mutta antropologian tohtori Stanley Shepard puolestaan haluaisi pitää Neanderthalin yhtenä kappaleena ja elossa, sillä Stanley on jo antanut sille nimen Charlie ja opettanut sille jo englannin kielen alkeita, mutta Neanderthal  on siitä huolimatta ihan pihalla nykymaailman menosta.

Elokuvan ensimmäiset kuvat helikoptereista ja lumen keskellä olevasta tutkimusasemasta  ja tuhansia vuosia pakasteena olleesta elämänmuodosta  toivat vahvasti mieleen  niin ikään Universalin tuotantoa olevan, Carpenterin 2 vuotta aiemmin ilmestyneen The Thing:in, joten tätä voisi kutsua sen  liikuttavaksi ja lämminhenkiseksi rinnakkaisteokseksi, jossa  vihamielinen avaruusolio on korvattu luolamies(oletetulla)

Hutton ja Lone vetivät mainiot  roolit pääosissa ja tunnelmaa kohottivat myös Bruce Smeatonin tunnelmaan sopivat Pan-huiluilut.

Jäätynyt mies(oletettu) tarjoaa erinomaisen sekä lämminhenkisen ja liikuttavan, vaihteeksi realistisen kasarin scifi-leffan elämänmuotojen kohtaamisesta.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Tuhon kuilu(1984)

 Alkuperäinen nimi: The Philadelphia Experiment

Ohjaaja: Stewart Raffill

Käsikirjoitus:  Charles Berlitz  Michael Janover, Wallace C. Bennett, Don Jakoby, William L. Moore, William Gray

Pääosissa: Michael Paré, Bobby DiCicco, Nancy Allen, Eric Christmas

Nyt arvostelussa tosielämän urbaanin legendaan mainio kasari-scifi, joka tuli  ohimennen mainittua tasan vuosi sitten, kun arvostelin samaan tosielämän urbaanin legendan inspiroimaa toista mainiota kasari-scifiä, 4 vuotta aiemmin ilmestynyttä  Hurrikaania( The Final Countdown)

Nyt kuitenkin itse asiaan:

Eletään vuotta  1943, jolloin seilorit  David ja Jim ottavat osaa laivaston experimentti, jonka tarkoituksena olisi muuttaa kalusto näkymättömäksi, mutta asiat menevät mönkään ja kaverukset päättyvät  41 vuotta ajassa eteenpäin, jossa he yrittävät selvittävää, mikä meni mönkään ja käyvät kilpailua aikaa vastaan, sillä expermentti uhkaa olemassaoloa.

Alunperin tämän piti olla John Carpenterin ohjaamaa/kirjoittama, mutta Pako New Yorkista kiinnosti tuottajia enemmän ja lopulta tämä ohjasi vähemmän tunnettu Raffill, jonka CV:stä sentään löytyy sentään tämän ohella käsikirjoitus 8 vuotta myöhemmin ilmestyneeseen ysäriäksönin  klassikkoon Matkustaja 57.

Carpenterin puikoissa tästä olisi voinut tulla klassikko, mutta ei tämä huono ollut, sillä seilorien toilailuja ”nykyajassa” seuraisi ihan mielellään ja tosielämän urbaanin legendan liittäminen tarinan keskeiseksi teemaksi toi tähän omanlaisensa persoonallisen lisän.

Siinä missä 4 vuotta aiemmin ilmestynyt The Final Countdown keskittyi yleiseen himmailuun aikaparadoksin rikkomisesta, niin tämä puolestaan keskittyy enemmän  seikkailuun ”nykyajassa” ja siitä, miten 80-luku näyttäytyy omituisena ja jännittävänä aikakautena 40-luvun ihmisille, josta väännetään  muutama huvittava kohtaus leffan aikana.

Tuhon kuilu ei edusta aikamatkustus-elokuvien aatelia, mutta tarjoaa silti mainion ja viihdyttävän kasari-scifin sekä toisen hyvän Michael Paré-leffan vuosimallia 1984.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Wishmaster(1997)

 Ohjaaja: Robert Kurtzman

Käsikirjoitus: Peter Atkins

Pääosissa: Tammy Lauren, Andrew Divoff, Robert Englund

Nyt arvostelussa lian vähälle huomiolle jäänyt mainio ysärin kauhuelokuva, jonka on ohjannut legendaarisen KNB-lafkan 1.kirjain elikkä Kurtzman,  3 Hellraiser-jatko-osaa kynäilyt Peter Atkins ja tuottanut legendaarinen Wes Craven, joten nyt voidaan jo puhua unohdetusta teoksesta kauhugenressä.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

1100-luvun Persiassa eräänlainen pahantahtoinen versio lampun hengestä, demoni nimeltään Dijinn lajitovereineen aiheuttavat yleistä pahennusta, mutta eräs velho onnistuu vangitsemaan Dijinnin timanttiin, joka päätyy yli 100 vuotta myöhemmin  Beaumont-niminen antiikkiin erikoistunut keräilijä hankkii kokoelmiinsa patsaan, jota ed mainittu timantti koristaa ja  monen mutkan kautta timantti päätyy päähenkilö Alexandran haltuun, joka puolestaan vapauttaa Dijinnin timantin sisältä.

Lopulta KNB-lafka pääsee taas vaihteeksi asian ytimeen, kun Dijinn  alkaa vääristelemään kuulemiaan toiveita lätistelyn merkeissä.

Jännästi tätä on markkinoitu Wes Craven-leffana, vaikka olikin vain tuottajana, mutta siitähuolimatta Wes Craveinin tyyli näkyy tässä paikoittain, eikä pelkästään Robert Englundin läsnäolon takia, sillä Dijinn tuo  vitseineen  vahvasti mieleen Freddy Krugerin ja näin jälkikäteen mietityttää, että tämä olisi voinut olla klassikko, jos Craven olisi ohjannut tämän ja Englund olisi ollut Dijinnin roolissa.

Vaikka Dijinn ei yllä Freddy Krugerin ja muiden kauhuikoinien tasolle, onnistuuu silti Divoff mainiosti roolissaan ja saa aikaan parit naurut nokkelilla vitseillään ja mielikuvituksellisilla metodeillaan poistaa ohuesti kirjoitettuja sivuhahmoja pois kuvasta.

Ja mitä sivuhahmoihin puolestaan tulee, niin  melkoinen määrään tuttuja naamoja klassista kauhuelokuvista  Kurtzman on onnistunut  tähän haalimaan, sillä Englundin lisäksi kuvissa käyvät piipahtamassa ja kuolemassa mielikuvituksellisesti  Tony Todd, Tom Savini, Joseph Pilato, Ted Raimi, Dennis Hayden, George ”Buck”Flower, Kane Hodder, Reggie Bannister, sekä Kurtzman itse ja pisteenä iin päälle alun prologin kertojaäänennä  Angus Scrimm ja eräässä kohtauksessa vilahtaa Manaajasta tutun Pazazua esittävä patsas.

3 jatko-osaa saanut Wishmaster tarjoaa keskivertoa paremman ja viihdyttävän ysärin kauhuelokuvan, joka ei yllä mestariteoksen staukseen, mutta tarjoaa silti viihdyttävän puolitoista tuntia KNB-lafkan lätistelyn   ja Divoffin mainion roolisuorituksen parissa.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

  

Vartija(1977)

 Alkuperäinen nimi: The Sentinel

Ohjaaja: Michael Winner

Käsikirjoitus: Michael Winner( Jeffrey Konvitzin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Cristina Raines, Chris Sarandon,  John Carradine, Jose Ferrer,  Ava Gardner, Arthur Kennedy,  Burges Meredith, Beverly D’Angelo, Sylvia Mile, Martin Balsam  Eli Wallach, Christopher Walken, Jeff Goldblum, Jerry Orbach,  Richard Dreyfuss, Tom Berenger, Nana Visitor, Deborah Raffin.

Nyt arvostelussa, klassista ja oikeasti pelottavaa 70-luvun kauhua, ohjaajana 6 Charles Bronson-mättöä ohjannut Michael Winner.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Sitoutumiskammoinen malli Alison Parker muuttaa kerrostaloasuntoon, jossa asuu pimeää jengiä mm irstaasti virnuileva vanha pappa ja 24/7 ikkunan ääressä istuva sokea pappi.

Sitten talossa alkaa tapahtua kummia ja kun ja poliisista ei ole avuksi, päättää Alison selvittää  outojen tapahtumien lähteen ja pian käynkin ilmi, että talo  on  Maan ja Helvetin välinen portaali ja sokea pappi sen vartija.

Kuten alussa totesin, niin Vartija on ihan aikuisten oikeesti pelottava leffa, vaikka vasta viimeisillä minuuteilla alkaa tapahtumaan, mutta siitä huolimatta  leffa onnistui luomaan pahaenteistä tunnelmaa ennen huikeita viimeisiä minuutteja, jotka  nykykantilta katsottuna kiistanalaisia, sillä Tod Browningin klassikon Freaks(1932) tavoin  oikeasti epämuodostuneita henkilöitä käytettiin negatiivisessa kontekstissa, eikä muutenkaan Winner ollut kovinkaan humaani ohjaaja, sillä monet nais(oletetut) näyttelijät ovat kertoneet jälkeenpäin Winnerin arveluttavista työskentylymetodeista.

Kiistanalaisen loppuhuipennuksen ohella  mieleen tästä jäivät mm harvinaisempi nenän amputointi ja Eli Wallachin kohtauksesta toiseen muuttuvat järkyttävän massiiviset ja psykedeeliset kravatit.

Saman vuosikymmenen muita uskonnollisia teemoja sivuaviin  kauhuelokuviin Paholaisiin(1971) Manaajaan(1973) ja Ennutukseen(1976) verrattuna Vartija on paljon kuumottavampi teos, jonka  kuumottavuudessa jää samana vuonna julkaistu Suspirakin kakkoseksi ja nimekkään sivuosakaartin ansiosta leffafaneille riittää bongattavaa jännän äärellä olemisen ohella.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

  

Air(2023)

 Ohjaaja: Ben Affleck

Käsikirjoitus: Alex Convery

Pääosissa: Matt  Damon, Ben Affleck, Jason Bateman, Chris Tucker, Chris Messina, Viola Davis, Julius Tennon,   Marlon Wayans, Matthew Maher,  Barbara Sukowa

Nyt arvostelussa 3.parhaan  Batmanin 5. ohjaama kokoillan elokuva, joka kertoo siitä, miten legendaariset Nike Air Jordan-lenkkarit saivat alkunsa ja eipä olisi uskonut, että lenkkarista saataisi väännettyä eri mielenkiintoinen ja viihdyttävä kokoillan elokuva, mutta onneksi 3.parhaan Batmanin ollessa ohjaamassa, lenkkarista saatiin väännettyä jutun juurta vajaan 2 tunnin ajaksi ilman tylsää hetkeä.

Eletään vuotta 1984, jolloin Niken kykyjenetsijä ja NBA-fani Sonny Vaccaro yrittää epätoivoisesti löytää keulakuvaa  uudelle lenkkitossulle ja Sonny saa päähänsä tehdä uraansa aloittelevasta Michael Jordanista Niken keulakuva, mutta ikävä kyllä Jordan ei halua käytää Niken tuotteita, vaan on enempi kiinnostuneempi Adidas:in ja Conversen tuotteista.

Sitten Sonny vetää ässä hihasta ja matkustaa P-Carolinaan    puhumaan  Jordanin vanhempia ympäri, että nämä suostuttelisivat poikansa Niken keulakuvaksi ja loppu onkin historiaa.

Läskipuvun ylleen vetänyt Damon tekee mainion roolisuorituksen Sonnyn roolissa, mutta sen leffan hauskimmat roolit puolestaan vetivät Affleck toimitusjohtaja Phil Knightinä, Chris Tucker  Sonnyn kollegana Howardina ja Chris Messina  Sonnyn agentti  David Falkina. 

Ja  vaikka leffa kertookin myös Michael Jordanista , niin häntä ei juurikaan elokuvassa näy roolihahmona, muuten kuin uutis ja dokkariklippien kautta sekä vuorosanattomana  ja takaapäin kuvattuna hahmona  Damian Delano Youngin esittämänä kohtauksessa, jossa Sonny kollegoineen esittelee Air Jordan-lenkkarin prototyyppiä Jordaneille.

Vuosi 1984  oli  tässä paljon paremmin  lavastettu kuin WB:n 3 vuoden takaisessa WW 1984:ssä ja erityisesti ilahduin siitä, että soundtrackille oli saatu mukaan peräti 3 TD:n(Tangerine Dream) biisiä sekä allekirjoittaneen suosikkeihin kuuluvan  Pin Donaggion säveltämä  Telescope  De Palma-elokuvasta Kuolema tulee kahdesti(Body Double) joka  sattui ilmestymään samana vuonna, mihin Air sijoittuu ja enpä olisi uskonut kuulevani kumpaakaan lenkkitossuista ja koripallosta kertovassa elokuvassa.

Kevään toinen ja vähemmän kiistanalaisempi läskipuku-elokuva Air tarjoaa eri viihdyttävän ja mielenkiintoisen tarinan legendaarisen lenkkarin alkuperästä ja samalla tässä tuli mielenkiintoista ja uutta faktaa 3 suuresta urheiluvaatevalmistajasta sekä NBA:sta ja toistaiseksi tämä on vuoden paras elokuva, ennen kuin GOTG Vol 3, Indy 5, Oppenheimer ja Dyyni 2 saavat ensi-iltansa myöhemmin tänä vuonna.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Noidat(1987)

Alkuperäinen nimi: The Witches of Eastwick

 Ohjaaja: George Miller

Käsikirjoitus: Michael Cristofer( John Updiken kirjan pohjalta)

Pääosissa: Jack Nicholson, Cher, Susan Sarandon, Michelle Pfeiffer, Richard Jenkins, Veronica Cartwright, Carel Struycken

Nyt arvostelussa  parhaiten Mad Max ja Babe-elokuvista tunnetun George Millerin ohjaama ja legendaarisen John Updiken kirjaan ilmeisesti hyvin löyhästi perustuva filmatisointi, joka tuli nähtyä pääsiäisen kunniaksi 35MM-filmiltä Orionissa.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Rhode Islandilla asuvaa 3 noitaa, kuvanveistäjä Alexandra, ala-asteen musiikinopettaja  Jane ja yh-äiti ja paikallislehden reportteri Sukie päättävät taikoa maisemiin unelmiensa mies(oletetun) ja heti seuraavana päivänä New Yorkista saapuu velmu Daryl Van Horne jättimäisen palvelijansa Fidelin kanssa ja asettuvat historiallisesti suojeltuun Lenoxin kartanoon epäilyttävän monen pianon kera.

Daryl hurmaa noidat yksi kerrallaan, mutta pian he tulevat katumapäälle, kun huomaavat olevansa pulla uunissa ja Darylin  ylikierroksilla käymisen  saadessa yhä infernaalisempia piirteitä.

Vaikkakin  Cher, Susan ja Michelle vetävät mainiot roolit noitatrioona, niin siitä huolimatta  Nicholson varastaa jälleen show’n velmun Daryl Van Hornen roolissa ja  alunperin roolia tarjottiin Bill Murrayn esitettäväksi ja vaikka Bill lystikäs veikko onkin, niin silti olisi ollut hyvin vaikeaa kuvitella häntä tähän rooliin, sillä sen verran räävitöntä tekstiä on hahmolle kirjoitettu, ettei moista nykypäivänä saisi leffaan kirjoittaa ja Bill puolestaan ei kuuluu sarjassamme eniten kiroileviin koomikoihin.

Tunnelmaa myös kohottavat legendaaristen Rob Bottinin erikoistehosteet sekä John Williamsin paikoittain tunnelmaa kohottava soundtrack.

Noidat tarjoaa  eri viihdyttävän  ja vänkän  kauhu/komedia/ fantasian  kultaiselta kasarilta varustettuna Jack Nicholsonin velmuilulla ja kiinnostavalla käsikirjoituksella varustettuna.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️ 

 

Evil Dead Rise(2023)

 Ohjaus & Käsikirjoitus: Lee Cronin

Pääosissa: Alyssa Sutherland, Lilly Sullivan, Morgan Davies, Gabrielle Echols, Nell Fisher

Nyt arvostelussa NV-festivaaleilla  ennakkoon nähty  legendaarisen ED-saagan (10 vuoden takainen 1.osan remake mukaan laskettuna) 5.osa, jonka status franchisessä on allekirjoittaneelle sekava, että onko se jatkoa 3.osalle, Pimeyden armeijalle, 10 vuoden takaiselle 1.osan remakelle vai peräti tv-sarjalle Ash vs Evil Dead?

Kuitenkin joka tapauksessa viittauksia edellisten osien tapahtumiin ei ollut ja eikä Bruce Campbell seikkailut pääosassa, vaan toimi tämän tuottajana yhdessä Sam Raimin ja Robert Tapertin kanssa ja alkuun suhtauduin hieman skeptisesti tähän, sillä pelkäsin, ettei tämä toimisi ilman keskeisiä tekijöitä, mutta  tämä osoittautui yllättävän hyväksi.

Joka tapauksessa elokuva alkaa tuttuun tyyliin, elikkä pitkällä, heiluvalla POV-kamera-ajolla pitkin metsää, joka lopulta paljastuu lopulta Dronen näkökulmasta  nähdyksi ja tästä päästään prolgiin, jossa päähenkilö Beth on parin ystävänsä kanssa mökillä, mutta mökkeily päättyy verisesti, kun yksi ystävistä on altistunut Necronomiconin kirjoituksille.

Tästä sitten hypätään varsinaiseen tarinaan  joka tapahtuu päivää aiemmin L.A:ssa, jossa sataa  epäilyttävän paljon, vaikka kaupunki tunnetaan aurinkoisena paikkana ja tyypillisemmässä säässä L.A onnistuu myöskin olemaan jännä kaupunki, esimerkkinä mainittakoon 7 vuoden takainen, ubertyylikäs The Neon Demon.

Beth siis  menee vierailemaan siskonsa Ellien luona, joka asuu 3 lapsensa Dannyn,  Bridgetin ja Kassien kanssa purkutuomion  alla olevassa kerrostalossa, jonka paikalla sijaitsi ennen pankki.

Sillä välin, kun siskokset puivat  aikuisten juttuja, Danny, Bridget ja Kassie  käyvät hakemassa pizzaa, mutta päästyään parkkihalliin, iskee maanjäristys, jonka myötä paljastuu ed mainittu pankki, jota Danny menee tutkimaan ja löytää holvista tutun oloisen kirjaan ja 3 vinyylilevyä ja sitten onkin taas kunnon verikekkerit pystyssä.

Kuten saatatte muistaa, miten 4 vuotta sitten Jokerin sooloelokuva aiheutti ison kohun ”väkivaltaisen” sisältönsä takia ja WB antoi elokuvalle pienen 55-70 miljoonan budjetin, niin tälle puolestaan WB antoi huikean 12 000 000 budjetin, joten WB:n kaksinaismoraali haiskahtaa taas vahvasti, sillä Jokerin sooloelokuva ei ollut kovinkaan väkivaltainen, mutta tässä sen sijaan roiskitaan urakalla  ohjaaja/kirjoittaja Cronin on haastattelussa todennut, että tekoverta kului elokuvan tekemiseen 6500 litra (tai 1720 gallonaa)  joten tämä on verisin WB: n tuottama elokuva sitten Hurja joukon(1969) ja ysärin alun C-Gal-mättöjen jälkeen.

Joka tapauksessa EDR onnistu olemaan yllättävä hyvä, jännä ja verinen(aikuisten oikeesti) uusi luku ED-saagan ja mielenkiinnolla odotan, että mahtaako jatkoa, tulla, sillä  tämä päättyi  jännään paikkaan. 

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Scream VI(2023)

 Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin & Tyler Gillett

Käsikirjoitus: Guy  Busick & James Vanderbilt

Pääosissa: Melissa Barrera, Jenna Ortega, Jasmin Savoy Brown, Mason Gooding, Jack Champion, Liana Liberato, Dermot Mulroney, Hayden Panettiere, Courtney Cox, Roger L. Jackson, Skeet Ulrich

Nyt arvostelussa legendaarisen Slasher-saagan(olettattavasti) viimeinen osa, joka tuli nähtyä ennakkoon osana kevään NV-festareita.

Arvostelu sisältää pieniä spoilereita liittyen aiempiin osiin liittyen.

Leffa alkaa hyvin kliseisesti:  Slasher-elokuvista luennoiva elokuva-alan professori on treffeillä, mutta seuralaista ei näy, joten professori soittaa ja päättää lähteä kävelemään pitkiin pahaenteisen  näköistä pimeää kujaa, jossa Ghostface  hyökkää ja surmaa professorin.

Mutta sitten tuleekin iso ja yllättävän twisti: Ghostface paljastaa jo tässä vaiheessa kasvonsa ja naamarin alta paljastuu elokuva-alan opiskelija Jason, joka oli saanut  GF:ä esittävältä taholta tehtävän surmata professori, mutta sitten tuleekin toinen iso twisti, kun  palattuaan asunnolleen, Jason löytää kämppiksensä jääkaapista ruumiina ja toinen Ghostface surmaa Jasonin.

Mario Bavan proto-slasheriä A Bay of Bloodin mieleen tuovan prologin jälkeen siirrytään seuraamaan edellisen osan päähenkilöitä, Carpenterin siskoja Samanthaa ja Tamaraa, jotka ovat muuttaneet New Yorkiin ja joista ed mainittu kärsii vieläkin traumoja  edellisen osan tapahtumista ja siitä, että hänen isänsä oli Billy Loomis, 1.osan Ghostface, joka edelleen ilmesty Samanthan hallusinaatioissa puhumaan hänelle.

Mutta sitten taas yksi GF:ksi pukeutunut tyyppi aloitta uuden murha-aallon, jättäen rikospaikalle edellisten  osissa käytettyjä GF-naamareita ja ottaen seuraaviksi kohteikseen Carpenterin siskot ja heidän lähipiirinsä, päättävät siskot tehdä GF:stä selvää lopullisesti ja apunaan heillä ovat edellisen osan kiintiö afro-oletetut sisarukset, Chad ja Mindy, ainoa  jäljellä oleva alkuperäinen hahmo, Gale Weathers sekä 4.osasta tuttu Kirby Reed, josta on tullut FBI:n agentti, joka on  saapunut kaupunkiin tutkimaan GF-murhia.

Kuten prologista  ja uudesta tapahtuma-locaatiosta voi päätellä, tämä poikkeaa täysin aiemmista osista ja tällä kertaa kuvissa riehuu jopa 3 GF:ää, mikä on franchisen ennätys, sillä aiemmin Ghosfaceja on ollut 1-2/leffa, joten tämä tuo uutta verta kuvioihin ja tekee entistä haastavaksi katsojille päätellä GF:n identiteetti tällä kertaa.

Ja uudesta verestä puheen olleen, tämä taitaa olla franchisen brutaalein elokuva, sillä uusi GF pistää porukkaa lakkoon ensimmäistä kertaa  franchisen historiassa tuliaseilla eikä perinteissä puukkohippasteluissa ole säästelty tekoveren määrässä tälläkään kertaa.

Lisäksi New York toi mukavaa vaihtelua aiempien osien Woodsborolle ja  loi oikein mainiot puitteet pukkohippastelulle ja erityisesti jännistystä luotiin hyvin metroon sijoittuvassa kohtauksessa, sillä GF:n oli helppo sulautua  naamiaisasuista porukkaa täynnä olevaan vaunuun ja tarkkasilmäiset katsojat saattavat bongata asujen joukosta muita kauhu-ikoneja, mm Michael Myersin, Freddy Krugerin ja Pinheadin.

Screma VI on onnistunut, jännä, verinen(oletettava) päätös legendaariselle Slasher-saagalle, ellei tätä päätettä vieläkin jatkaa uusien tekijöiden toimesta hamaan tulevaisuuteen asti. 

Lopputekstien jälkeen nähdään vielä lyhyt kohtaus.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️