Alkuperäinen nimi: Unhinged
Ohjaus: Derrick Borte
Käsikirjoitus: Carl Ellsworth
Pääosissa: Russell Crowe, Caren Pistorius, Gabriel Bateman, Jimmi Simpson
Nyt arvostelussa ensimmäinen tänä vuonna teatterissa nähty uusi elokuva, jonka kävin katsomassa Cinamonissa, joka ei sitten ollutkaan niin kamala paikka, kuten ketjuteatterit tuppaavat olemaan.
Ja nyt itse asiaan: Elokuva alkaa päräyttävästi, kun hiljattain vaimostaan eronnut Tom Cooper ( Crowe) rikkoo lähestymiskieltoa, vasaroi ex-vaimonsa & uuden aviomiehen mullan alle ja sytyttää talon palamaan.
Sitten seuraavana päivänä Cooper jatkaa riehumistaan & tällä kertaa kohteeksi joutuvat yh-äiti Rachel ( Pistorius & hänen läheisensä.
Vähän kyllä ihmetyttää, miksi tämä on haukuttu yleisellä tasolla lyttyyn, sillä, olihan tämä aika jännä & pelottavan ajankohtainen kuvaus USA:n nykytilanteesta.
Vaikka muutama kohtaus & juonenkäänne oli ennalta arvattavissa, jännitys säilyi hyvin loppuun asti, nii että käteni olivat hiestä & nachoista märät.
Crowe veti hyvää settiä pääosassa, mutta Cooper olisi voinnut olla vieläkin sekopäisempi roisto, jos Nicolas Cage olisi ottanut roolin vastaan, vaikka Crowe veti tämän roolin hyvin.
Krediittiä myöskin osuvasta biisivalinnasta lopputekstien taustamusiikiksi, joka siis oli Keep Shelly In Athensin cover -versio ex- suosikkibiisistäni elikkä BÖCin Don’t fear The Reaperistä.
Rattiraivo on toistaiseksi tämän elokuvavuoden toistaiseksi toiseksi paras elokuva sekä jännä & ja pelottavan ajankohtainen kuvaus USA:n nykytilanteesta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti