Dolls(1987)

 Ohjaaja: Stuart Gordon

Käsikirjoitus: Ed Naha

Pääosissa: Stephen Lee, Ian Patrick Williams, Carolyn Purdy Gordon, Carrie Lorraine, Guy Rolfe, Hillary Mason, Bunty Bailey, Cassie Stuart

Maaliskuussa edesmennyt Stuart Gordon tunnettiin parhaiten H.P. Lovecraftin tarinoiden siirtämisestä valkokankaille, mutta hän ohjasi myös muunkinlaisia kauhuleffoja, joista tänään Orionissa osana NV-festareita esitetty Dolls edustaa.

Bower niminen perhe on ajelemassa maaseudulla, kunnes matka katkeaa auton jäädessä kiinni mutaan. David-isän (Williams) suorittamaan kiroilukollaasin jälkeen kaiken lisäksi alkaa satamaan ja salamoimaan ja ilkeä äitipuoli  Rosemary ( Carolyn Purdy Gordon) heittää tyttären Judyn(Carrie Lorraine) nallen metsään.

Perhe saapuu kartanolle,  jossa on epäilyttävän paljon nukkeja. Bowerit livahtavat tallin kautta kartanoon

 ja aluksi haulikkopitoisen vastaanoton jälkeen kartonossa asuava  Hartwick niminen pariskunta ( Rolfe & Mason) päättävät antaa Bowerien yöpyä kartanossa.

Myöhemmin kartanoon saapuu lisää väkeä, tällä kertaa punkkarinaiset Isabel  & Enid(Bailey & Stuart) sekä kiintiökoomikko Ralph( Stephen Lee) Yöllä alkaa sattumaan ja tapahtumaan, kun nuket heräävät henkiin ja alkavat riehumaan.

Vaikka Dolls ei tarjoile järjetöntä lätistelyä, kuten Gordonin  Lovecraft-filminnökset, Dolls keskittyy enemmän tunnelmointiin ja paikoittain tämä oli aika jännä, muttei myöskään huumoria ole unohdettu tälläkään kertaa, mainittakoon esimerkkinä Ralphin slapstick-henkiset kaatuillut ja törmäillyt sekä David, joka yrittää saada vaimoaan vaakamaboilemaan, vaikka tämä onkin hetki sitten joutunut nukkejen murhaamaksi eikä David kiinnitä mitään huomiota siihen, että  Rosemary ei hengitä ja peitto värjäytyy punaiseksi verestä.

Joka tapauksessa Dolls on keskivertoa parempi ja viihdyttävämpi kasarihorrori Gordonilta,  joka lyhyestä 77 minuutin kestostaan huolimatta onnistuu kohtuulisesti tarjoamaan jännitystä ja huumoria.

Ja lukijoille tiedoksi, rakas kulinaristien ottaa myös ylihuomenna osaa NV-festareille, jolloin luvassa on jälleen kerran yksi kesäleiriviiltelyleffa The Final Teror(1983, joka luonnollisesti tulee olemaan seuraavan bloggitekstini aihe.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️