Koomikkojen Kuningas(1982)

 Alkuperäinen nimi: The King of Comedy

Ohjaaja: Martin Scorsese

Käsikirjoitus: Paul D. Zimmerman

Pääosissa: Robert De Niro, Jerry Lewis, Sandra Bernhard, Diahnne Abbott

Nyt arvostelussa   Scorsesen ja De Niron 5. yhteinen elokuva,  jonka näin  tänään 35mm- filmiltä Orionissa.  Ilmestyessään kriitikoiden ja yleisön vieroksuma, mutta nykyään kulttiklassikoksi nousut  The King of Comedy toimi Taksikuskin tavoin suurena inspiraationa viime vuoden ja vuosikymmenen 2. parhaimmalle elokuvalle, Jokerille.

De Niro näyttelee tällä kertaa Rupert Pupkiniä, hieman omalaatuista nimikirjoitusten metsästäjää, joka kuvittelee olevansa kovakin stand-up koomikko ja haluaisi kovasti esiintyä ihailemansa Jerry Langfordin (Lewis) nimikko-ohjelmassa.

Rupert yrittää väkisin päästä useamman kerran idolinsa puheille, mutta lennettyään liian monta kertaa pihalle vastaanotolta,  Rupert ja toinen Jerryn epävakaa fani Masha ( Bernhard) päättävät siepata idolinsa, jota Rupert saisi  15 minuutin kuuluisuutensa Jerryn nimikko-ohjelmassa.

Vaikka tämä onkin Scorsesen 1. komedia se ei Scorsesen omien sanojen mukaan ole varsinainen komedia, sillä Rupertin yli-innokas fanitus käy loppua  kohden kuumottavaksi touhuksi ja joidenkin kriitikoiden mukaan Rupert olisi jopa vielä väkivaltaisempi hahmo kuin Taksikuskin Travis Bickle.

Itseäni hieman kummastuttaa ohjaajan ja   elokuvahistorijoitsioiden mietteet, sillä Rupertin vouhotus ja jatkuvat yritykset päästä Jerry puheille herättivät vain minussa hilpeyttä, kuten toistuva gagi, jossa monet sivuhenkilöt lausuvat Rupertin sukunimen ihan miten sattuu. Lisäksi Rupert ei ole kovinkaan väkivaltainen tyyppi, koska hän suhtautui yllättävän rauhallisesti jatkuviin ulosheittoihin vastaanotolta ja käytti sieppauksessa leikkiasetta oikean sijasta.

Toisaalta Rupert olisi voinutkin olla  hämärämpi ja väkivaltaisempi tyyppi, jos Paul Schrader olisi ollut tämäkin kirjoittanut, sillä Schrader tunnetusti ei pitänyt Jerry Lewiksestä, sillä hän näki ensimmäisen elokuvansa vasta 17-vuotiaana ja elokuva sattui olemaan joku Jerry tähdittämä 60-luvun komedia, josta Schrader ei pitänyt olleenkaan.

Oli miten oli, Koomikkojen Kuningas on jälleen kerran yksi loistava Scorsese \ De Niro-elokuva ja myöskin suositeltava komedia niillekin, jotka luulevat, että komedia tarkoittaa pelkästään Sandlerin ja kumppaneiden tähdittämiä   WC ja seksihuumorin täyttämiä häröilyjä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️