Ohjaus ja käsikirjoitus: Clive Barker
Pääosissa: Andrew Robinson, Ashley Laurence, Clare Higgins, Doug Bradley, Sean Chapman, Oliver Smith
Olen suuri jenkkikauhun suurkuluttaja ja täytyy kyllä myöntää, että olen kyllä muutamia muunkinmaalaisia kauhuelokuvia, mm Dario Argenton ja Lucio Fulcin tuotantoa, mutta näköjään tiukasta elokuvasensuuristaan tunnettusta Isosta-Britanniasta voikin tulla ulos näinkin hurja ja hyvä kauhuelokuva,josta kiitos kuuluu kirjailija-ohjaaja Clive Barkerille, joka on kotoisin Liverpoolista.
Hellraiser siis kertoo mystisestä Lemarchandin laatikosta, tarjoaa avaajalleen hurjat vibat helvetissä.. Elokuvaa strattaa käyntiin, kun Frank-niminen heebo ( Sean Chapman) ostaa kyseisen taikalaatikon Marokon-reissullaan ja joutuu helvettiin hurjiin viboihin.
Vuosia myöhemmin Frankin veli Larry ( Andrew Robinson) muuttaa veljesten lapsuudenkotiiin tyttärensä (Ashley Laurence) ja uuden vaimonsa ( Clare Higgins) kanssa.
Pian Larryn vaimo Julia löytääkin ullakolta helvetistä palanneen Frankin, joka on hieman huonossa hapessa reissun jäljiltä ja tarvitsee ihmisruumita palatakseen takaisin elävien kirjoihin. Julia, jolla oli lyhyt suhde Frankin kanssa ennen avioitumista Larryn kanssa, suostuu järjestämään muutaman ruumiin Frankille.
Tästä saa alkuunsa ehkä 80-luvun hurjimmat splätterkarkelot, joista ei puutu verta, lihakoukkuja ja omituisia otuksia.
Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia, josta löytyy splätteriä sekä tunnelmaa, ja Christopher Youngin sävellykset vahistavat hyvin tunnelmaa, jota ei muista vuosikymmen splätteröineistä ei löydy. Mitenköhän Hellraiserin tunnelman laita olisi ollut, jos syntikkabändi Coil olisi vastannut Hellraiserin musiikeista? Youngin ja Coilin sävellyksiä voitte vertaila Youtubessa.
Lukemattomia jatko-osia, oheistuotteita saanut ja nahkaisia fetissivälineitä inspiroinut Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia ja pakkokatseltavaa genren ystäville
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti