Ohjaus: George A Romero
Käsikirjoitus: Stephen King
Pääosissa: Leslie Nielsen, Ted Danson, Ed Harris, Hal Holbrook, Tom Savini, Tom Atkins, Stephen King, E. G. Marshall, Adrienne Barbeau, Gaylen Ross, John Amplas
Nyt arvosteluvuorossa 2 kauhukulttuuriin ikonin luoma 5 episodin episodielokuva, joks on tribuutti EC-kustantamon 50-luvun kauhusarjakuville.
Isänpäivä (Father's day)
Perhe valmistautuu viettämään isänpäivää kartanollaan, mutta isävainaa nousee haudastaan ja saapuu hakemaan kakkua. Tätä episodia tähdittää Ed Harris.
JordyVerrillin yksinäinen kuolema ( The lonesome death of Jordy Verrill)
Eräönä yönnä maanviljelijäjuntin Jordyn(Stephen King) farmille putoaa metoriitti. Tyhmyksissään Jordy menee näpelöimään sitä, mistä ei tietenkään seuraa hyvää..
Vuorovetten viemää ( Something to tide over you)
Mustasukkainen rikas vanha pieru Richard ( Leslie Nielsen) päättää murhata vaimonsa Beckyn (Gaylen Ross) ja tämän salarakkaan Harryn ( Ted Danson) hautaamalla heidät kaulaa myöten rantahiekkasn juuri vuordoveden aikaan.
Laatikko ( The Crate)
Hienostokoulun talkkari löytää rappusten alta ikivanhan laatikon, jonka sisällä asustelee steroidiapina. Karvakasan murhattua talkkarin ja erään professorin päättää Professori Harry Northrup ( Hal Holbrook hyödyntää karvakasaa päästäkseen eroon rasittavasta vaimostaan Wilmasta ( Adrienne Barbeau)
Ne ryömivät päälesi ( They're creeping on you
Hieman omalaatuinen rikas vanha pieru Upson Pratt ( E.G. Marshall kokee astetta rajumman torakkainvaasion.
Tarinoiden laatu vaihteli laidasta laitaan mutta suosikikseni valikoitui Leslie Nilsenin tähdittämä vuorovesijuttu, koska siinä Nielsen veti aika hyvän roolin. Sääli, ettei Nielsen urallaan tehnyt enempään tuon tyylisiä konnarooleja, sillä niin hyvin veti roolin tässä.
Toiseksi suosikkiepisodiksi valikoitui laatikkojuttu, löhinä veikeön ja hupaisasti toteutetun steroidiapinan vuoksi.
Jälleen yksi viihdyttävä ja loistava elokuva Romerolta.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
sunnuntai 30. heinäkuuta 2017
torstai 27. heinäkuuta 2017
Vihan lähettiläs(1988)
Alkuperäinen nimi: Monkey Shines
Ohjaus: George A Romero
Käsikirjoitus: George A Romero ( Michael Stewartin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Jason Beghe, Janine Turner, John Pankow,Kate McNeil, Stanley Tucci, Stephen Root, Joyce Van Patten, Christine Forrest
Allan (Jason Beghe) herää aivan tuikki tavallisena aamuna ja lähtee lenkille. Aamulenkki päättyy ikävästi, kun kuorma-auto ajaa hänen päälensä. Päädyttään pyörätuoliin Allanin ystävä Geoffrey (John Pankow) tuo hänelle Ella-nimisen apinan, josta tulee Allanin apulainen arjen askareissa.
Mutta kyyseessä onkin Geoffreyn tekemien kokeiden tuloksena syntynyt ihmeapina, joka on telepaattisessa yhteyydessä isäntäänsä ja pian Allain läheiset joutuvat kärsimään apinan kautta Allain pyörätuoliin joutumisesta johtuvan vihan.
Jälleen kerran zombie-trilogiastaan tunnettu Romero osoitti ohjaajan kykynsä ohjaha myös draama ilman kauhuelementtejä. Näyttelijäntyöskentely ei ole mitään sen erikoisempaa, mutta tarina telepaattisesta apinasta on jännä ja mielenkiintoinen.
Monkey Shines ei ole Romeron parhaimpia elokuvia, mutta silti erinomainen draama, siitä mihin eläinkokeet voivat johtaa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ohjaus: George A Romero
Käsikirjoitus: George A Romero ( Michael Stewartin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Jason Beghe, Janine Turner, John Pankow,Kate McNeil, Stanley Tucci, Stephen Root, Joyce Van Patten, Christine Forrest
Allan (Jason Beghe) herää aivan tuikki tavallisena aamuna ja lähtee lenkille. Aamulenkki päättyy ikävästi, kun kuorma-auto ajaa hänen päälensä. Päädyttään pyörätuoliin Allanin ystävä Geoffrey (John Pankow) tuo hänelle Ella-nimisen apinan, josta tulee Allanin apulainen arjen askareissa.
Mutta kyyseessä onkin Geoffreyn tekemien kokeiden tuloksena syntynyt ihmeapina, joka on telepaattisessa yhteyydessä isäntäänsä ja pian Allain läheiset joutuvat kärsimään apinan kautta Allain pyörätuoliin joutumisesta johtuvan vihan.
Jälleen kerran zombie-trilogiastaan tunnettu Romero osoitti ohjaajan kykynsä ohjaha myös draama ilman kauhuelementtejä. Näyttelijäntyöskentely ei ole mitään sen erikoisempaa, mutta tarina telepaattisesta apinasta on jännä ja mielenkiintoinen.
Monkey Shines ei ole Romeron parhaimpia elokuvia, mutta silti erinomainen draama, siitä mihin eläinkokeet voivat johtaa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
maanantai 24. heinäkuuta 2017
Martin(1977)
Ohjaus ja käsikirjoitus: George A Romero
Pääosissa: John Amplas, Lincoln Maazel, Christine Forrest, Elyane Nadeau, Tom Savini, George A Romero
Parhaiten zombie-trilogiastaan tunnettu hiljattain edesmennyt George A Romero teki kahden zombeilunsa välissä pienimuotoisen kauhudraaman toisesta epäkuolleesta epelistä, vampyyristä.
Elokuvan nimikkohenkilö Martin (John Amplas) lähtee junalla Pittsburghiin. Matkalla Martin murhaa naisen ensiksi nukuttamalla ruiskeella, viiltämällä ranteen auki partaterällä ja ja lopulta juomalla veret ruumiista. Tästä päätellen Martin on vampyyri tai sitten sarjamurhaaja epämääräisineen rituaaleineen.
Parhaiten zombie-trilogiastaan tunnettu hiljattain edesmennyt George A Romero teki kahden zombeilunsa välissä pienimuotoisen kauhudraaman toisesta epäkuolleesta epelistä, vampyyristä.
Elokuvan nimikkohenkilö Martin (John Amplas) lähtee junalla Pittsburghiin. Matkalla Martin murhaa naisen ensiksi nukuttamalla ruiskeella, viiltämällä ranteen auki partaterällä ja ja lopulta juomalla veret ruumiista. Tästä päätellen Martin on vampyyri tai sitten sarjamurhaaja epämääräisineen rituaaleineen.
Perillä Pittsburghissa Martin majoittautuu serkkunsa luokse asunaan ja serkku on sisustanut talonsa krusifikseilla ja valkosipulilla, joilla ei ole mitään vaikutusta Martiniin ja aurinko välillä ”sattuu” Martinin silmiin ja silloin tällöin Romero heittää kuviin mustavalkoisia takaumia Martinin ns ”edellisestä” elämästä, eli katsojan harteille jää päätettäväksi, että mikä Martin on miehiään tai vampyyrejään.
Martin on kerrassaan jännittävä ja tiivistunnelmainen kauhudraama. John Amplas tekee erinomaisen roolisuorituksen nimikkohenkilönä ja Romero on onnistunt luomaan paikoittain tiivistä tunnelmaa nimikkohenkilön yölisiä hiiviskeljyä kuvatessaan.
Martin on yksi Romeron yksi aliarvostetuimpia teoksia ja suositeltavaa katsottavaa, nille jotka haluavat nähdän hiema erilaisen vampyyritarinan ilman mitään Twilightin, True Bloodin ja Vampyyripäiväkirjojen suoltama Vampyyrit on ihkui-skeidaa.
Arvosana🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️
Martin on kerrassaan jännittävä ja tiivistunnelmainen kauhudraama. John Amplas tekee erinomaisen roolisuorituksen nimikkohenkilönä ja Romero on onnistunt luomaan paikoittain tiivistä tunnelmaa nimikkohenkilön yölisiä hiiviskeljyä kuvatessaan.
Martin on yksi Romeron yksi aliarvostetuimpia teoksia ja suositeltavaa katsottavaa, nille jotka haluavat nähdän hiema erilaisen vampyyritarinan ilman mitään Twilightin, True Bloodin ja Vampyyripäiväkirjojen suoltama Vampyyrit on ihkui-skeidaa.
Arvosana🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️🧛🏻♂️
torstai 20. heinäkuuta 2017
Kuolleiden valtakunta(2005)
Ohjaus ja käsikirjoitus: George A Romero
Pääosissa: Simon Baker, Dennis Hopper, Asia Argento, John Leguizamo
Zombiepidemia on riistäytynyt niin pahasti käsistä, että sikariporras retostelee muurien ympäröimissä kaupungeissa ja köyhälistö mättää zombeja henkensä uhalla.
Romeron zombie-trilogia olisi voinut hyvin päättyä Day of the deadiin, mutta näköjään piti vielä vääntään pari jatko-osaa rahan toivossa välittämättä katsojista lainkaan.
Elokuva onkin hyvkin tyypillistä zombiemättöä ja mielenkiintoa ylläpitivät lähinä KNB-porukan efektit ja Dennis Hopperin sivuosa.
Kliseinen, mutta silti mukiinmenevää zombeilua.
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Pääosissa: Simon Baker, Dennis Hopper, Asia Argento, John Leguizamo
Zombiepidemia on riistäytynyt niin pahasti käsistä, että sikariporras retostelee muurien ympäröimissä kaupungeissa ja köyhälistö mättää zombeja henkensä uhalla.
Romeron zombie-trilogia olisi voinut hyvin päättyä Day of the deadiin, mutta näköjään piti vielä vääntään pari jatko-osaa rahan toivossa välittämättä katsojista lainkaan.
Elokuva onkin hyvkin tyypillistä zombiemättöä ja mielenkiintoa ylläpitivät lähinä KNB-porukan efektit ja Dennis Hopperin sivuosa.
Kliseinen, mutta silti mukiinmenevää zombeilua.
Arvosana⭐️⭐️⭐️
Day of the dead(1985)
Ohajus ja käsikirjoitus: George A Romero
Pääosissa Lori Cardille, Joseph Pilato, Terry Alexander, Richard Liberty, John Amplas, Gary Howard Klar, Gregory Nicotero, Howard Sherman, Taso N Stavrakis, Jarlath Conroy, Anthony Dileo Jr
Zombiepidemia jyllää edelleen ja joukko tiedemiehiä ja sotilaita pitävät majaa kaivoksessa. Kaivoksessa on tunnellma hyvkin kireä Kapteeni Rhodeksen (Joseph Pilato) ottaessa paikan komentoonsa. Sillä välin Tohtori Logan (Richard Liberty) on saanut tuloksia aikaan kokeilaaan,joilla olisi tarkoitus kesyttää zombiet. Loganin koe-zombie Bub ( Howard Sherman) opettelee käyttämään mm partahöylää ja pistoolia. Rhodesin seotessa vieläkin pahemmin tilanne räjähtää käsiin ja zombiet pääsevät mättämään jälleen lihatiskin antimia.
Monet pitävät Dawn of the deadiä Romeron parhaimpana elokuvana, mutta Romero itse piti tätä omana suosikkinaan filmiografiastaan.
Ei tämäkän hullumpi teos ole. Kaivos on jännä miljöö ja tunnelma pysyy tiiviinä koko elokuvan keston ajan. Oli myöskin Romerolta tyylikäs ratkaisu esitelllä zombeja elokuvan alussa ja lopussa ja keskittyä enemmän henkilöihin ja tunnelmaan. Toisinaan myöskin Tom Savini pääsee jälleen kerraan mälläämään efektipuolella oikein urakalla.
Myöskin näyttelypuoli on hyvin hoidossa. Joseph Pilato revittelee oikein urakalla Rhodesin roolissa ja Howard Sherman Bub-zombina tuo elokuvaan hieman huumoriakin.
Hieno päätös Romeron zombie-trilogialle, jota ei olisi tarvinnut pilata jatko-osilla.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Pääosissa Lori Cardille, Joseph Pilato, Terry Alexander, Richard Liberty, John Amplas, Gary Howard Klar, Gregory Nicotero, Howard Sherman, Taso N Stavrakis, Jarlath Conroy, Anthony Dileo Jr
Zombiepidemia jyllää edelleen ja joukko tiedemiehiä ja sotilaita pitävät majaa kaivoksessa. Kaivoksessa on tunnellma hyvkin kireä Kapteeni Rhodeksen (Joseph Pilato) ottaessa paikan komentoonsa. Sillä välin Tohtori Logan (Richard Liberty) on saanut tuloksia aikaan kokeilaaan,joilla olisi tarkoitus kesyttää zombiet. Loganin koe-zombie Bub ( Howard Sherman) opettelee käyttämään mm partahöylää ja pistoolia. Rhodesin seotessa vieläkin pahemmin tilanne räjähtää käsiin ja zombiet pääsevät mättämään jälleen lihatiskin antimia.
Monet pitävät Dawn of the deadiä Romeron parhaimpana elokuvana, mutta Romero itse piti tätä omana suosikkinaan filmiografiastaan.
Ei tämäkän hullumpi teos ole. Kaivos on jännä miljöö ja tunnelma pysyy tiiviinä koko elokuvan keston ajan. Oli myöskin Romerolta tyylikäs ratkaisu esitelllä zombeja elokuvan alussa ja lopussa ja keskittyä enemmän henkilöihin ja tunnelmaan. Toisinaan myöskin Tom Savini pääsee jälleen kerraan mälläämään efektipuolella oikein urakalla.
Myöskin näyttelypuoli on hyvin hoidossa. Joseph Pilato revittelee oikein urakalla Rhodesin roolissa ja Howard Sherman Bub-zombina tuo elokuvaan hieman huumoriakin.
Hieno päätös Romeron zombie-trilogialle, jota ei olisi tarvinnut pilata jatko-osilla.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Dawn of the dead(1978)
Ohjaus ja käsikirjoitus: George A Romero
Pääosissa: Ken Foree, David Emege, Scott Reiniger, Gaylen Ross, Tom Savini, Howard K Smith. David Crawford, David Early, Richard France
Zombie-epidemia jyllää ja maailma on sekaisin. Tv-asemalla työskentevä pariskunta Francine (Gaylen Ross) ja Stephen (David Emge) päättävät ottaa hatkat ja lähetvät helkopterilla lentelemään.
Mukaan lähtevät myös Philadelphian poliisin SWAT-tiimin jäsenet Peter (Ken Foree) ja Roger Scott Reiniger) Tankkattuaan helikopteria nelikko laskeutuu ostoskeskuksen katolle ja pikaisen"siivousoperaation" jälkeen nelikko asettuu taloksi ja ottavat kaiken ilon irti ostoskeskusen tarjoamasta materiasta.
Romeron zombie-trilogian toinen osa pisti käynttin varsinaisen zombielokuvien buumin käyntiin. Pari jatko-osaa tuli lisää ja erinomainen remake (2004) Lisäksi myös Italiassa zombiet herättivät mielenkiintoa. Jouduttaan ongelmiin sensuurin kanssa jenkeissä, Romero lähti Italiaan tapaamaan Dario Argentoa, joka leikkaisi Dawn of the deadistä lyhyemmän version kotimaansa markkinoille.
Zombi tittelillä tunnettu lyhyempi versio on Romeron visiota huomattavasti verisempi ja soundtrackillä raikaa Argenton hovibändi Goblin. Elokuvan mennestyksen myötä seuraavana vuonna ilmestyi Lucio Fulcin ohjaama vieläkin verisempi Zombie flesh eaters, joka Italiassa kulkee nimellä Zombi 2.
Mutta nyt takaisin Dawn of the deadin pariin.
Dawn of the on dead on edeltäjäänsä huomattavasti väkivaltaisempi ja Tom Savin( joka heittää elokuvassa pienen roolin) tehosteissa ei ole säästelty juuri mitään. Räikeänpunaista tekoverta ja lihatiskin antimia vyörytetään ruutuun tiuhaan tahtiin, niin että heikompia hirvittää. Itselläni oli melkoisia vaikeuksia syödää pizzaa tätä katsoessa, joten en tosiaankaan suosittele syömistä tätä katsoessa.
Rajusta verenvuodatuksesta ja lihatiskin antimien esittelyn lisäksi myöskin huumorin kukkanen kukkii tässä elokuvassa. Yhteiskuntakritiikki näkyy voimakkaasti elokuvassa ja tapahtumapaikkana toimiva ostoskeskus edustaa päähenkilöille ironisesti viihdykkeiden taivasta sekä vankilaa. Lisäksi
elokuvan zombiet ovat hulvaton ilmestys sinertäväharmaineen maskeerauksineen ja kalmoista jäikin parhaiten mieleen Hare Krishna-hemmo. Nauroin kovaan äänen myös alussa nähtävälle päänräjähdykselle ja helikopteriskalppaukselle.
Dawn of the dead on lyömätön yhdistelmä zombeilua ja yhteiskuntakritiikkiä tiivissä paketissa.
Romeron zombie-trilogian paras osa ja yksi Top-10 parhaita kauhuelokuvia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Pääosissa: Ken Foree, David Emege, Scott Reiniger, Gaylen Ross, Tom Savini, Howard K Smith. David Crawford, David Early, Richard France
Zombie-epidemia jyllää ja maailma on sekaisin. Tv-asemalla työskentevä pariskunta Francine (Gaylen Ross) ja Stephen (David Emge) päättävät ottaa hatkat ja lähetvät helkopterilla lentelemään.
Mukaan lähtevät myös Philadelphian poliisin SWAT-tiimin jäsenet Peter (Ken Foree) ja Roger Scott Reiniger) Tankkattuaan helikopteria nelikko laskeutuu ostoskeskuksen katolle ja pikaisen"siivousoperaation" jälkeen nelikko asettuu taloksi ja ottavat kaiken ilon irti ostoskeskusen tarjoamasta materiasta.
Romeron zombie-trilogian toinen osa pisti käynttin varsinaisen zombielokuvien buumin käyntiin. Pari jatko-osaa tuli lisää ja erinomainen remake (2004) Lisäksi myös Italiassa zombiet herättivät mielenkiintoa. Jouduttaan ongelmiin sensuurin kanssa jenkeissä, Romero lähti Italiaan tapaamaan Dario Argentoa, joka leikkaisi Dawn of the deadistä lyhyemmän version kotimaansa markkinoille.
Zombi tittelillä tunnettu lyhyempi versio on Romeron visiota huomattavasti verisempi ja soundtrackillä raikaa Argenton hovibändi Goblin. Elokuvan mennestyksen myötä seuraavana vuonna ilmestyi Lucio Fulcin ohjaama vieläkin verisempi Zombie flesh eaters, joka Italiassa kulkee nimellä Zombi 2.
Mutta nyt takaisin Dawn of the deadin pariin.
Dawn of the on dead on edeltäjäänsä huomattavasti väkivaltaisempi ja Tom Savin( joka heittää elokuvassa pienen roolin) tehosteissa ei ole säästelty juuri mitään. Räikeänpunaista tekoverta ja lihatiskin antimia vyörytetään ruutuun tiuhaan tahtiin, niin että heikompia hirvittää. Itselläni oli melkoisia vaikeuksia syödää pizzaa tätä katsoessa, joten en tosiaankaan suosittele syömistä tätä katsoessa.
Rajusta verenvuodatuksesta ja lihatiskin antimien esittelyn lisäksi myöskin huumorin kukkanen kukkii tässä elokuvassa. Yhteiskuntakritiikki näkyy voimakkaasti elokuvassa ja tapahtumapaikkana toimiva ostoskeskus edustaa päähenkilöille ironisesti viihdykkeiden taivasta sekä vankilaa. Lisäksi
elokuvan zombiet ovat hulvaton ilmestys sinertäväharmaineen maskeerauksineen ja kalmoista jäikin parhaiten mieleen Hare Krishna-hemmo. Nauroin kovaan äänen myös alussa nähtävälle päänräjähdykselle ja helikopteriskalppaukselle.
Dawn of the dead on lyömätön yhdistelmä zombeilua ja yhteiskuntakritiikkiä tiivissä paketissa.
Romeron zombie-trilogian paras osa ja yksi Top-10 parhaita kauhuelokuvia.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Elävien kuolleiden yö(1968)
Ohjaus: George A Romero
Käsikirjoitus: George A Romero ja John A Russo
Pääosissa: Duane Jones, Judith O Dea, Karl Hardman, Marilyn Eastman, Keith Wayne, Judith Ridley, Kyra Schon, Russell Stereiner
Viime viikon sunnuntaina edesmennyt George A Romero jätti lähteettömän vaikutuksen kauhugenreen, sillä Ronero siirsi alunperin Voodoo-kulttuurista lähtöisin olleet zombiet orjista lihatiskin antimilla mättäviksi kalmoiksi, joina ne nykyäänkin tunnetaan. Romeron muistoa kunnioittaen tämän blogin tulevat arvostelut keskittyvät katsomaani miehen tuotantoon.
Aloittakaame siis tribuutti Romeron kuuluisalla debyytillä, joka poiki muutaman jatko-osan, remaken ja jätti lähteettömän vaikutuksen kauhugenreen sekä populaarikulttuuriin.
Barbara (Judith O Dea) ja veljensä Johnnyn ( Russell Stereiner) ovat hautausmaalla, kunnes zombiksi osoittautuva mies hyökkää Johnnyn kimppuun ja Barbara ottaa hatkat ja piiloutuu autiotaloon, jossa hän Benin ( Duane Jones) ja monia muita, jotka ovat paenneet zombeja. Pian alkaakin hurja selvitymistaistelu, kun lukemattomat zombiet piirittävät taloa.
49 vuotta sitten ilmestyeessään Elävien kuolleiden yö on ollut varmasti hurjaa katsottavaa 60-luvun yleisölle, mutta nykykatsojan simissä pihalla hiipivät zombiet aiheuttavat lähinä hilpeyttä.
Vaikka elokuva onkin menettänyt tehojaan, silti jännitystä riitti kohtalaisesti ja aika jännää, että elokuva myös heijasteli 60-maailmankuvaa.(mm rasismi ja Vietnamin sota)
Elokuvahistoriaallisesti merkittävä elokuva ja yleissivistyksden kuuluva kauhuklassikko.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
sunnuntai 9. heinäkuuta 2017
Hellraiser(1987)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Clive Barker
Pääosissa: Andrew Robinson, Ashley Laurence, Clare Higgins, Doug Bradley, Sean Chapman, Oliver Smith
Olen suuri jenkkikauhun suurkuluttaja ja täytyy kyllä myöntää, että olen kyllä muutamia muunkinmaalaisia kauhuelokuvia, mm Dario Argenton ja Lucio Fulcin tuotantoa, mutta näköjään tiukasta elokuvasensuuristaan tunnettusta Isosta-Britanniasta voikin tulla ulos näinkin hurja ja hyvä kauhuelokuva,josta kiitos kuuluu kirjailija-ohjaaja Clive Barkerille, joka on kotoisin Liverpoolista.
Hellraiser siis kertoo mystisestä Lemarchandin laatikosta, tarjoaa avaajalleen hurjat vibat helvetissä.. Elokuvaa strattaa käyntiin, kun Frank-niminen heebo ( Sean Chapman) ostaa kyseisen taikalaatikon Marokon-reissullaan ja joutuu helvettiin hurjiin viboihin.
Vuosia myöhemmin Frankin veli Larry ( Andrew Robinson) muuttaa veljesten lapsuudenkotiiin tyttärensä (Ashley Laurence) ja uuden vaimonsa ( Clare Higgins) kanssa.
Pian Larryn vaimo Julia löytääkin ullakolta helvetistä palanneen Frankin, joka on hieman huonossa hapessa reissun jäljiltä ja tarvitsee ihmisruumita palatakseen takaisin elävien kirjoihin. Julia, jolla oli lyhyt suhde Frankin kanssa ennen avioitumista Larryn kanssa, suostuu järjestämään muutaman ruumiin Frankille.
Tästä saa alkuunsa ehkä 80-luvun hurjimmat splätterkarkelot, joista ei puutu verta, lihakoukkuja ja omituisia otuksia.
Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia, josta löytyy splätteriä sekä tunnelmaa, ja Christopher Youngin sävellykset vahistavat hyvin tunnelmaa, jota ei muista vuosikymmen splätteröineistä ei löydy. Mitenköhän Hellraiserin tunnelman laita olisi ollut, jos syntikkabändi Coil olisi vastannut Hellraiserin musiikeista? Youngin ja Coilin sävellyksiä voitte vertaila Youtubessa.
Lukemattomia jatko-osia, oheistuotteita saanut ja nahkaisia fetissivälineitä inspiroinut Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia ja pakkokatseltavaa genren ystäville
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Pääosissa: Andrew Robinson, Ashley Laurence, Clare Higgins, Doug Bradley, Sean Chapman, Oliver Smith
Olen suuri jenkkikauhun suurkuluttaja ja täytyy kyllä myöntää, että olen kyllä muutamia muunkinmaalaisia kauhuelokuvia, mm Dario Argenton ja Lucio Fulcin tuotantoa, mutta näköjään tiukasta elokuvasensuuristaan tunnettusta Isosta-Britanniasta voikin tulla ulos näinkin hurja ja hyvä kauhuelokuva,josta kiitos kuuluu kirjailija-ohjaaja Clive Barkerille, joka on kotoisin Liverpoolista.
Hellraiser siis kertoo mystisestä Lemarchandin laatikosta, tarjoaa avaajalleen hurjat vibat helvetissä.. Elokuvaa strattaa käyntiin, kun Frank-niminen heebo ( Sean Chapman) ostaa kyseisen taikalaatikon Marokon-reissullaan ja joutuu helvettiin hurjiin viboihin.
Vuosia myöhemmin Frankin veli Larry ( Andrew Robinson) muuttaa veljesten lapsuudenkotiiin tyttärensä (Ashley Laurence) ja uuden vaimonsa ( Clare Higgins) kanssa.
Pian Larryn vaimo Julia löytääkin ullakolta helvetistä palanneen Frankin, joka on hieman huonossa hapessa reissun jäljiltä ja tarvitsee ihmisruumita palatakseen takaisin elävien kirjoihin. Julia, jolla oli lyhyt suhde Frankin kanssa ennen avioitumista Larryn kanssa, suostuu järjestämään muutaman ruumiin Frankille.
Tästä saa alkuunsa ehkä 80-luvun hurjimmat splätterkarkelot, joista ei puutu verta, lihakoukkuja ja omituisia otuksia.
Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia, josta löytyy splätteriä sekä tunnelmaa, ja Christopher Youngin sävellykset vahistavat hyvin tunnelmaa, jota ei muista vuosikymmen splätteröineistä ei löydy. Mitenköhän Hellraiserin tunnelman laita olisi ollut, jos syntikkabändi Coil olisi vastannut Hellraiserin musiikeista? Youngin ja Coilin sävellyksiä voitte vertaila Youtubessa.
Lukemattomia jatko-osia, oheistuotteita saanut ja nahkaisia fetissivälineitä inspiroinut Hellraiser on yksi 80-luvun parhaimpia kauhuelokuvia ja pakkokatseltavaa genren ystäville
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
torstai 6. heinäkuuta 2017
Hyökkäys tukikohtaan(1977)
Alkuperäinen nimi: Twilight' s Last Gleaming
Ohjaus: Robert Aldrich
Käsikirjoitus: Ronald M. Cohen, Edward Huebsch ja Walter Wager
Pääosissa: Burt Lancaster, Charles Durning, Burt Young, Paul Winfield, Richard Widmark, William Smith,, William Marshall, William Hootkins, Roscoe Lee Browne,Richard Jaeckel, Melvyn Douglas, Joseph Cotten, Morgan Paull
Elokuvan ilmestymisajankohtana lähitulevaisuuten eli vuoteen 1981 sijoittuva elokuva starttaa, kun murhasta ja hallituksen junailemana vankilaan joutunut kenraali Lawrence Dell (Burt Lancaster) karkaa vankilasta 3 rosvon kanssa ja sen jälkeen valloittaa ydinohjustukikohdan ja rupeaa kiristämään presidenttiä (Charles Durning) tuomaan julkisuuteen raportin, jossa kerrotaan totuus Vietnamin sodasta.
Vielä Vietnamin sodan päättymisen jälkeen aihe oli arka Yhdysvalloissa ja sitä käsitelkiin elokuvissa yllättävän vähän, mutta 70-luvun loppupuolle ilmestyneet Kauriinmetsästäjä (1978) ja Ilmestyskirja nyt (1979) keräsivät Oscareita, niin Vietnamin sodasta tulikin yllättäen suosittu elokuvien aihe.
Twilight's Last Gleaming lähestyy kuitenkin asiaa eri kantilta ja elokuvan keskeisiksi teemoiksi muodostuvatkin Vietnam-traumat ja Yhdysvaltojen hallituksen nykyäänkin jatkuva surullisenkuuluisa ulkopoliittinen vehkeily.
Burt Lancaster tekee pätevän roolisuorituksen vinksahtaneena ex-kenraalina. Burt Young ja Paul Winfield kompaavat myöskin ihan hyvin rikoskumppaneiden roolissa. Durningin tulkitsema presidentti jää hieman edellämainitun trion varjoon, mutta ihan jepan roolin hänkin veti.
Lisäksi elokuva ansaitsee kehuja myöskin tekniseltä toteutukseltaan, sillä elokuvassa käytetty mm useista Brian De Palman elokuvista tuttu split screen-kuvaus tiivistä paikotellen hyvin tunnelmaa Jerry Goldsmithin soudtrackin ohella.
Ennen perinteistä loppulista yhteenvetoa elokuvasta hieman triviatietoa tähän väliin:
- Elokuvaa sijoittuu vuoteen 1981 ja elokuvassa sotilaat ja molemat Burtit pukeutuvat oliviinvihreisiin M65 kenttätakkeihin. Todellisuudessa vuonna 1981 Yhdysvaltojen armeija otti käyttöön Woodland-mastokuvion univormuissa ja kuviota käytettiin vuoten 2005 asti.
-Elokuva alkuperäinen nimi on peräisin Yhdysvaltojen kansalkislaulun 1. säkeistöstä, jossa tästä esimerkki:
”Oh say can you see, by the dawn's early light, What so proudly we hailef at the Twilight’s Last Gleaming.”.
Ja nyt yhteenveto elokuvasta:
Kerrassaan loistava ja jännittävä 70-luvun aliarvostetuimpiin kuuluva trilleri, joka teemoiltansa on vieläkin yhä ajankohtainen.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
maanantai 3. heinäkuuta 2017
Wolfen(1981)
Ohjaus: Michael Wadleigh
Käsikirjoitus: Michael Wadleigh, David Eyre ja Eric Roth (Whitley Striberin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Albert Finney, Gregory Hines, Diane Venora, Edward James Olmos, Tom Noonan, Reginald VelJohnson, James Tolkan, Anne Pohtamo, Tom Waits
Nyt arvostelussa Verenjanon kynäileen Whitley Striberin moderni ihmissusitarina.
New Yorkissa tapahtuu rikkaan pariskunnan ja heidän autonkuljettajansa. raaka murha. Tapausta ryhtyy tutkimaan poliisi Dewey Wilson ( Albert Finney) ja pian tapauksen alkaessa selvitä käykin ilmi, että kyseessä ei ole tavallinen mielipuoli ja jäljet johtavat Brooklynin sillalla seikkailevaan heijannannaaporukkaan.
Siinä välissä nähdään mm Gregory Hines näyttämässä hanuria autiotalon ikkunasta, Castillon heilumassa Aatamin asussa rannalla ja mitä ilmeisemmin Predatorin lämpökatsetta inspiroinut Canis Lupus Lupuksien näkökulmasta kuvatut POV-otokset öisessä New Yorkissa.
Elokuvavuosi 1981 oli myöskin Canis Lupus Lupuksen vuosi, sillä vuonna 1981 ilmestyi peräti 3 ihmissusielokuva elikkä John Landisin Ihmissusi Lontoossa ja Joe Danten Ulvonta. Wolfen on tästä
triosta tyylikkäin ja tarinaltaan mielenkiintoisin, vaikka edellämainitut teokset ovat myöskin erinomaisia.
Albert Finney vetää kelpo roolin pääosassa, johin Dustin Hoffman halusi niin kovasti, mutta minkäköhänlainen lopputulos olisi silloin ollut? Gregory Hines on myöskin pätevä kiintiöafroameriikalaisen sidekickin roolissa.
Myöskin Gerry Fisherin kameratyöskentely on hienoa katseltavaa. Syksyinen New York on kuvattu hienosti ja edellämainitut hukkien näkökulmasta kuvatut POV-otokset loivat hyvin jännistystä elokuvaan.
Ja olihan Suomikin tässä hyvin edustettuna elokuvan alussa, jossa nähdään 1975 Miss Universum vetämässä kokkelia limusiini takapenkillä.
Ihmissusielokuvien aatelia ja vuoden 1981 yksi parhaimpia elokuvia.
Arvosana🐺🐺🐺🐺🐺
Käsikirjoitus: Michael Wadleigh, David Eyre ja Eric Roth (Whitley Striberin samannimisen kirjan pohjalta)
Pääosissa: Albert Finney, Gregory Hines, Diane Venora, Edward James Olmos, Tom Noonan, Reginald VelJohnson, James Tolkan, Anne Pohtamo, Tom Waits
Nyt arvostelussa Verenjanon kynäileen Whitley Striberin moderni ihmissusitarina.
New Yorkissa tapahtuu rikkaan pariskunnan ja heidän autonkuljettajansa. raaka murha. Tapausta ryhtyy tutkimaan poliisi Dewey Wilson ( Albert Finney) ja pian tapauksen alkaessa selvitä käykin ilmi, että kyseessä ei ole tavallinen mielipuoli ja jäljet johtavat Brooklynin sillalla seikkailevaan heijannannaaporukkaan.
Siinä välissä nähdään mm Gregory Hines näyttämässä hanuria autiotalon ikkunasta, Castillon heilumassa Aatamin asussa rannalla ja mitä ilmeisemmin Predatorin lämpökatsetta inspiroinut Canis Lupus Lupuksien näkökulmasta kuvatut POV-otokset öisessä New Yorkissa.
Elokuvavuosi 1981 oli myöskin Canis Lupus Lupuksen vuosi, sillä vuonna 1981 ilmestyi peräti 3 ihmissusielokuva elikkä John Landisin Ihmissusi Lontoossa ja Joe Danten Ulvonta. Wolfen on tästä
triosta tyylikkäin ja tarinaltaan mielenkiintoisin, vaikka edellämainitut teokset ovat myöskin erinomaisia.
Albert Finney vetää kelpo roolin pääosassa, johin Dustin Hoffman halusi niin kovasti, mutta minkäköhänlainen lopputulos olisi silloin ollut? Gregory Hines on myöskin pätevä kiintiöafroameriikalaisen sidekickin roolissa.
Myöskin Gerry Fisherin kameratyöskentely on hienoa katseltavaa. Syksyinen New York on kuvattu hienosti ja edellämainitut hukkien näkökulmasta kuvatut POV-otokset loivat hyvin jännistystä elokuvaan.
Ja olihan Suomikin tässä hyvin edustettuna elokuvan alussa, jossa nähdään 1975 Miss Universum vetämässä kokkelia limusiini takapenkillä.
Ihmissusielokuvien aatelia ja vuoden 1981 yksi parhaimpia elokuvia.
Arvosana🐺🐺🐺🐺🐺
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)