Kesä 42(1971)

 Alkuperäinen nimi: Summer of ’42

Ohjaaja: Robert Mulligan

Käsikirjoitus: Herman Raucher

Pääosissa: Gary Grimes, Jennifer O’ Neill, Jerry Houser, Oliver Conant

Nyt arvostelussa kesän alkamisen kunniaksi kesäelokuvien  klassikko,  jota Stanley Kubrick  fanitti ja jota Tarantino pitää yhtenä parhaista 70-luvun elokuvista.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Eletään kesää 1942 Nantucket Islandilla, jossa kaverukset Hermie(leffan käsikirjoittaja)  Oscy ja Benjie tekevät tyypillisiä teinijuttuja, kunnes Hermie bongaa Dorothyn, juuri naimisiin menneen naapurin rouvan, jonka aviomies on  ulkomailla sotimassa.

Hermien ja Dorothyn välille syttyy orastava ystävyys, joka myöhemmin saa” Rouva Robinson-viboja” Dorothyn jäätyä leskeksi.

Rouva Robinson-tyylisen romanssin takia  tästä saatettaisiin pahoittaa mieli nykyään, mutta allekirjoittanut, joka on tottunut 1900-luvun ”poliittisesti epäkorrektiin” populaarikulttuuriin  ei vähästä hätkähtänyt, ja ennen kaikkea Hermien ja Dorothyn romanssi kuvataan enemmän haikeana kuin törkynä, vaikka julkisesti tämän mielipiteen sanomisesta joutuisi canceloiduksi ja pahimmassa tapauksessa lynkatuksi.

Haikeaa tunnelmaa  kohottaa vielä legendaarisen Michel Legrandin säveltävämä soundtrack, jonka main theme, The Summer Knows nousi pop-standardiksi Frank Sintara, Johnny Mathisin, Andy Williamsin ja monien muiden esittämänä.

Nykyvinkkelistä katsottuna arveluttavasta päähenkilöiden romanssista huolimatta Kesä 42 on koskettava, liikuttava ja lämminhenkinen 70-luvun draama parhaimillaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️