Messiah of Evil(1974)

 Tunnetaan myös nimillä: Dead People, Night of The Damned, Return of the Living Dead, Revenge of the Screaming Dead, The Second Coming

Ohjaus: Willard Huyck & Gloria Katz

Käsikirjoitus: Willard Huyck & Gloria Katz

Pääosissa: Marianna Hill, Michael Greer, Anita Ford,  Joy Bang, Royal Dano,  Elisha Cook Jr, Charles Dierkop

Nyt arvostelussa  American Graffitin(1973), Tuomion Temppelin ja ” 1. Marvel-filmatisoinnin, ”pahamaineisen”  Howard The Duck(1986)kirjoittaneiden Huyckin ja Katzin  hieman erilainen ja omaperäinen ”Zombi” elokuva, joka näyttää, siltä, että Lovecraft, Lynch, Romero ja Bava tai Argento  olisivat yhdessä tehneet elokuvan.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Leffa starttaa  prologilla,  jolla ei ole asiaa tai osuutta varsinaisen tarinassa. Parrakas herrasmies(oletettu) juoksee syystä tai toisesta jotakuta/jotain karkuun ja joutuu  murhatuksi partaveitsen  heiluvan  tyttö(oletetun) toimesta.

Siitä sitten siten hypätään toiseen varsinaisen tarinan kanssa  irralliseen kohtaukseen, jossa pitkän käytävän  päässä horjuva nais(oletettu) höpisee jotain  ” lähestyvästä pahuudesta” ja siitä, että aikaa ei ole paljon ed mainitun ”lähestyvän pahuuden” pysäyttämiseksi.

Näistä sitten päästään itse varsinaiseen tarinaan ja päähenkilön seuraan, elikkä  Arlettyn, joka saapuu rannikkokaupunkiin  etsimään kadonnutta isäänsä, joka on viime aikoina lähettänyt outoja  kirjeitä tyttärelleen.

Arletty saapuu isänsä rantahuvillalle , jossa ei ole risti.  sielua ja ainoat johtolangat ovat isän jälkeen jättämä päiväkirja, josta paljastuu  muistiinpanoja painajaisista, hämäristä hahmoista  ja muista ei niin mieltä ylentävistä asioista.

Arletty asettuu taloksi ja lähtee kaupungille kyselemään, että onko joku nähnyt isää viime aikoina, mutta kaupunkilaiset suhtautuvat nihkeästi nuuskivaan ulkopuoliseen.

Sitten Arletty saa vihjeen, joka johtaa  mystisiä ja outoja juttuja tutkivan Thomin  luo, jolla on tutkimuksen alla”Verenpunainen kuu”, joka saa  kunnon kansalaiset tekemään  mitä hirvittävimpiä rötöksiä.

Sitten Thomin tiedonlähde,  paikallinen  puliukko Charlie löytyy kuolleena, asettuvat Thom sekä 2 nais(oletettua), Toni ja Laura asettuvat lupia kyselemättä taloksi Arlettyn luo ja pian rantahuvilan  kylppärissä onkin käynnissä hippien bileet.

Samaan aikaan kaupungilla tapahtuu outoja, kadut ovat autioita, mystinen albiino ajelee avolavalla, jonka kyydissä on ruumita,  niinikään  aution supermarketin lihatiskillä zombimaiset hiipparit mättävät raakaa  lihaa parempiin suihin ja eräs nais(oletettu) joka on tullut katsomaan niinikään autioon elokuvateatteriin  James Caanin ja Sammy Davis Jr:n  tähdittämää länkkäriä Gone with The West(1974), mutta lihatiskin antimilla herkutelleet hiipparit saapuvat paikalle” jälkiruokailemaan” ja samaan aikaan Arletty voi pahoin ja laattaa suustaan ötököitä, eli jotain hyvin hyvin outoa on tekeillä.

Kuten alussa totesin, niin leffa vaikuttaa siltä, että Huyckin ja  Katzin sijasta Lovecraft, Lynch, Romero, Bava ja Argento olisivat lyöneet  viisaat päänsä yhteen ja tehneet tämän, sillä pahaenteinen rannikkokaupunki nihkeästi ulkopuolisiin suhtautuvien asukkaineen tuo vahvasti mieleen Lovecraftin tarinan Dagon, hyvin huuruinen tarina puolestaan Lynchin tuotannon, raakaa lihaa  mättävät ” Zombit” puolestaan Romeron ja loppupuolen räikeät värit puolestaan mieleen  Bavan ja Argenton tuotannon.

Vaikka nämä luokitellaan Zombi-genreen kuuluvaksi, niin siitä huolimatta allekirjoittanut jäi ihmettelemään, että mitä oikein elokuvan raakaa  lihaa mättävät ”kalmot” oikein olivat, sillä yksipuolinen ruokavalio, ulkonäkö ja hoipertelu toi mieleen Zombit, mutta sanaa ”Zombi” tai Romeron lanseeraamaa termiä ” Ghoul” ei mainita leffassa ja virallisen synopsiksen mukaan kalmot olisivat Vampyyrin ja Kannibaalin välisiä hybridejä, mutta ainakin allekirjoittaneen mielestä tämä on Zombi-elokuva ja sillä siisti.

Loppuun mainittakoon, että alun varsinaisen tarinaan liittymättömän prologin uhrina nähdään legendaarinen äksönmaakari Walter Hill.

Messiah of Evil on keskivertoa parempi ja astetta erikoisempi ”Zombi” elokuva, joka hyvin hyvin vinksahtaneen tarinan ohella tarjoaa pari creepyä hetkeä ja hienoa värien käyttöä parhaaseen Giallo-tyyliin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️