Alkuperäinen nimi: Howard the Duck
Ohjaaja: Willard Huyck
Käsikirjoitus: Willard Huyck & Gloria Katz
Pääosissa: Ed Gale, Chip Zien, Lea Thompson, Tim Robbins, Jeffrey Jones, Paul Guilfoyle
Nyt arvostelussa Huyck & Katz-duon ohjaamaa/kirjoittama ja George Lucasin tuottama ” pahamaineinen” kalkkuna vai pitäisikö tässä tapauksessa sanoa”ankka” elokuvien klassikko , joka on kaikkein aikojen 1,Marvel-filmatisointi, jos jätetään mainitsematta 40-luvun KapteeninAmerikka sarjafilmit, 3 Spider-Man tv-elokuvaa vuosilta 1977-81, Japanilainen Spider-Man-filmatisointi vuodelta 1978 sekä niin ikään vuonna 1978 julkaistu Dr. Strange tv-elokuva.
Nyt kuitenkin itse asiaan:
Howard päätyy omasta kotiplaneetaltaan ihmisten ilmoille mystisen portaalin kautta ja ystävystyy rokkari Beverlyn ja nörtti Philin kanssa päästäkseen takaisin kotiin, mutta saatuaan portaalin avattua professori Walter Jennigin avulla, pahan voimat saapuvat paikalle ja ottavat proffan ruumiin valtaansa ja aiheuttavat muutakin tuhoa samalla, joten Howardin on tullut aika antaa räpylänkuvaa kutsumattomille vieraille ja palata kotiin.
1973 debytoinnut Howard aiheutti ilmestyessään ison kohun , sillä yleisö, joka oli tottunut söpöihin puhuviin eläimin ala Disney, ei lämmennyt puhuvalle ankalle , joka ryyppäsi, roikotti sikaria suupielessä, jahtaisi ihmisnais(oletettuja) ja heitti törkeää läppää ja koska Disney ei ollut vielä 1973 franchisejä hamstraava kaksinaismoralismin airut, joten oikeusjuttu meinasi tulla, mutta jollain ihmeen kaupalla Marvelin johtoporras onnistui puhumaan itsensä ulos plagiointisyytöksistä ja näin ollen uusi puhuva vesilintu oli syntynyt.
Mutta koska leffan tuotti Lucas, niin olisi jo itsestään selvää, että sarjakuvan anarkistinen ja rivo meininki lakaistaisiin maton alle filmatisoinnista, mutta onneksi ei näin käynyt, sillä alussa näemme Howardin lukemassa ankkaistettua versiota Playboy-lehdestä ja Howardin joutuessa portaaliin nähdään aikoinaan suurta ”kohua” aiheuttanut vilahdus naaras-oletetun) ankan maitokonttoreista(ai että linnuillakin on selllaiset) sekä erittäin kiusallisen, väkisin väännetyn ja nykyvinkkelistä nähtynä häiriintynen oloisen romanssin Howardin ja Beverlyn välillä, josta nykyään PETA pahoittaisi mielensä.
Erittäin kornista tarinasta ja parista ”kiistanalaisesta” kohtauksesta huolimatta Howard the Duck on jo katsomisen arvoinen teos, jos haluaa nähdä kaikkien aikojen 1.Marvel-filmatisoinnin tai sitten kalkkunaelokuvien klassikon.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti