Ohjaus & Käsikirjoitus: John Boorman
Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling, Jessica Swift, John Aldreton, Niall Buggy, Sally Anne Newton, Sara Kestelman
Nyt arvostelussa legendaarisen erämaa-elokuvien klassikon Syvän Joki(1972) ja eeppisen Excaliburin(1981) ohjanneen Boormanin kulttiklassikoksi noussut alusta loppuun asti absurdi ja älyvapaa scifi-klassikko taas vaihteeksi dystopisesta tulevaisuudesta(onko iloista tulevaisuutta kuvaava elokuvaa koskaan tehty?)
Leffa alkaa mustalla taustalla leijailevan puhuvan pään( kuulostaako tutulta?) statementillä, että elokuvassa esitetyt tapahtumat voivat toteutua tulevaisuudessa(Hui, kun pelottaa)
Joka tapauksessa vuoden 2293 ihmiset ovat jakautuneet kahteen eri porukkaan: Eliittiin, jotka asuvat kartanoissa, jotka sijaitsevat epäilyttävän paljon e-välineitä muistuttavien viritelmien alla ja eliitin väestö yläosattomissa ympäriinsä haahuilevista nais(oletetuista)
Ulkopuolella puolestaan asuvat ”Tuhoajina” tunnetut punaisiin kalsareihin, polviin asti ulottuviin saappaisiin ja Bandolieriin pukeutuneet mies(oletetut) jotka palvovat Zardoz nimistä lentävää kivistä päätä, joka syöksee suustaan aseita ja ammuksia ja julistaa kyseenalaista agendaansa, joka kehottaa käyttämään oikeaa pyssyä ”rakkauden pyssyn” sijasta ja vastineeksi aseista ja ammuksista, puna-asuiset veijarit antavat Zardozille viljansa.
Päähenkilö Zed päättää piiloutua viljakasan alle päästäkseen näkemään Zardozin lähempää, mutta pään sisällä odottaa ikävä yllätys, sillä Zardoz onkin jonkin sortin lentohärveli, jota ohjaaja leffan introssa nähty puhuva pää.
Zed ampuu Feikki-Messian ja suuntaa lentävän kiviseen pään kohti eliitin maita, jossa Zed jää vangiksi, kuulee suuria totuuksia elämästä ja kuolemasta ja eliitin huviksi joutuu pukeutumaan morsiuspukuun(luitte aivan oikein!)
Kuten alussa totesin, niin olihan tämä alusta loppuun asti täysin absurdi ja älyvapaa leffa, joten oli aika vaikea uskoa, että Boorman oli tämän ohjannut ja kirjoittanut, sillä tätä katsoessa tuli hyvin vahvasti mieleen Ken Russellin tuotanto, mutta siitä huolimatta Boorman onnistui pitämään tarinan hyvin kasassa runsaasta tahattomasta koomikasta ja absurdista ja älyvapaasta tarinastaan huolimatta.
Connery veti ihan kelpo roolin pääosassa ja legendaksi muodostuneen punaisen kalsari-saapas/ bandolieeri-univormun lisäksi edellä mainittu hetki morsiuspuku päällä oli myöskin hillitön ja ikimuistettava kohtaus, mutta veikkaanpa , että Burt Reynolds, joka tähditti Syvää jokea, kieltäytyi leffan puvustuksen takia roolista, vaikka viralliseksi syyksi mainitsikin ”uupumuksen”.
Zardoz edustaa jälleen kerran taattua klassista scifiä, jollaista ei enää tehdä, mutta syvällisen sanoman alle kätkeytyy myös hillitön camp-klassikko ja olisi hienoa, jossa Elokuva-Arkisto järjestäisi joskus 3 elokuvan näytöksen otsikolla ”Camp-scifiä 3 eri vuosikymmeneltä”, jossa tämä olisi keskimmäisenä elokuvana ja muut elokuvat olisivat niin ikään ihastuttavan höperöt scifi-klassikot Barbarella(1968) ja Flash Gordon(1980), joten taidanpa laittaa idean hautumaan.
Ja nytpä tuli tämän myötä selville, että mistä Bride of the Re-Animatorin intro ja Prinsessa/Kenraali Leian kuuluisa korvapuusti-kampaus ovat alunperin lähtöisin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti