Alkuperäinen nimi: The Poseidon Adventure
Ohjaaja: Ronald Neame
Käsikirjoitus: Stiriling Silliphant( Paul Gallicon kirjan pohjalta)
Pääosissa: Gene Hackman, Ernest Borgnine, Leslie Nielsen, Roddy McDowall, Red Buttons, Jack Albertson, Arthur O’Connell, Stella Stevens, Shelley Winters, Pamela Sue Martin, Carol Lynley, Eric Shea
Blogini täyttää tänään 6 vuotta, joten juhlan kunniaksi arvostelussa suosikkigenreihini kuuluvan elikkä katastrofi-draaman pioneeriteoksiin kuuluva The Poseidon Adventure, jonka tarina oli jo minulle entuudestaan tuttu Wolfgang Petersenin kankean remaken(2006) ja Simpsoneiden 17.kauden parodian myötä, mutta en antanut sen häiritä katsomiskokemusta.
Aikansa huipputeknologiaa edustava risteilyalus S/S Poseidon on merillä uudenvuoden aattona, mutta vuosi vaihtuu kosteissa merkeissä, ja vaikka Hues Corporation kehoitti hitissään (julkaistu 2 vuotta myöhemmin tämän leffan jälkeen) olla keinuttamatta venettä, joten juhlat muuttuvat kirjammelisesti kosteiksi, kun hyökyaalto tulee ja flippaa laivan ylösalaisin.
Ja näinollen genren tavaramerkit, elikkä noin parin tunnin tai jopa pidempäänkin(tämän elokuvan kohdalla 1h57min) koko ajan älämölöä pitävä All Star-castinginin edesottamukset sekä yllättävät ja puskista tulevat sympatiaa herättävien sivuhahmojen traagiset kuolemat ovat täydessä vauhdissa ja eipä ole ihme, että myöhemmät genren edustajat veivasivat samoja juttuja, niin että genren elokuvat vähenivät tai muuttuivat vähemmän näyttävimmiksi spektaakeleiksi.
Tällä kertaa sekalainen seurakunta, jossa mukana kaiken näköistä väkeä papista poliisin, jonka vaimo on ex-iloluontoinen nais(oletettu) ja huvittavaa kyllä, sekalaista seurakuntaa johtaa tällä kertaa oikea pappi (Toisin kuin O.J Kassandran sillassa) yrittävät luovia tiensä ulos ennen kuin botski täyttyy vedestä.
Mielenkiintoista ja jännittävää tarina täydensivät mainiot roolisuoritukset, etenkin Hackman joukkoa johtavana pappina ja Borgnine poliisina jäivät parhaiten mieleen, mutta Leslie Nielsenin esittämä kippari olisi saanut olla vähän isommassa roolissa, sillä Nielsen oli myös mainio ennen koomikon uraansa tämän tyylisissä vakavissa rooleissa myöskin.
Krediittiä myöskin Harold E. Stinen tyylikkäästä kuvauksesta, jossa ylösalaisin oleva botski ja konehuoneet höyryineen olivat upeasti taltioituja ja legendaarisen John Williamsin soundtrack loivat myöskin kuviin tunnelmaa.
The Poseidon Adventure on ensimmäisiksi katastrofi-draamaksi erittäin hyvin onnistunut, viihdyttävä ja jännä teos, joka esitteli kansalle genren myöhemmissä elokuvissa tutuiksi muodostuneet kliseet ja hahmot sekä ikivihreän hitin Maureen McGovernin The Morning Afterin.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti