Ohjaaja: Steven Spielberg
Käsikirjoitus: Steven Spielberg & Tony Kushner
Pääosissa: Gabriel LaBelle, Paul Dano, Michelle Williams, Julia Butters, Seth Rogen, Judd Hirsch, David Lynch
Nyt arvostelussa legendaarisen Spielbergin 38.ohjaustyö, joka samalla on myös uran omaelämänkerrallisin leffa, sillä tarina on autofiktiivinen versio Spelbergin elämästä aina lapsuuden kaitafilmikameralla kuvatuista kotielokuvista aina Hollywoodiin asti ja kuten Spielbergin aiempi leffa, toissavuoden West Side Story-remake, niin ikävä kyllä tämäkin floppasi jenkeissä, mutta se meinaa sitä, että kyseessä olisi missään nimessä huono teos.
Tarina lähtee käyntiin 10.1.1952, kun nuori Sam Fabelsman(Spielbergin alter-ego) on jonottamassa vanhempiensa Burtin ja Mitzin( Arnold ja Leah Spielbergin alter-egot) elokuviin, katsomaan Cecil B. DeMillen klassikkoa Suuri maailmansirkus(1952), joka jättää Samiin lähtettömän vaikutuksen ja näin ollen Sam alkaa kuvaamaan omia kotikutoisiaan elokuviaan kaitafilmikameralla, ensin 3 sisarensa kanssa ja myöhemmin partiokavereiden kanssa.
Isänsä vastusteluista huolimatta Sam aikoo isona pyrkiä elokuvaohjaajaksi, mutta se ei tule olemaan helppoa, sillä perheen jatkuva muuttaminen osavaltiosta toiseen isän töiden takia, perheen sisäiset ristiriidat ja sosiaaliset ongelmat koulussa luovat synkkiä pilviä haaveiden ylle, mutta onneksi asiat kääntyvät lopussa parhaiten päin ja Hollywoodin portit aukenevat lopulta Samille.
LaBelle, Dano ja Williams vetivät mainiot pääosat ja David Lynch veti vekkulin sivuosan legendaarisena länkkäreiden ohjaajana, John Fordina, mutta olisi saanut olla vähän isompi rooli, eikä muutaman minuutin loppukevennys.
Muutenkin tuntui loppuvan kuin seinään, sillä olisi ollut kivaa, jos loppuun olisi heitetty vielä still-kuvia Spielbergistä elokuviensa kuvauspaikoilla tai vaikkapa julisteet kaikista tätä leffaa edeltäneistä Spielberg-elokuvista, mutta tämä ei ilmeisesti toteutunut, sillä kaikkihan tietää Spielbergin ja ilmeisesti leffa haluttiin pitää 2h 31min pitkänä, joten sitten kun tämä julkaistaan lättynä, niin toivottavasti mukana on poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia, sillä muuten täydellisessä elokuvassa jäi tuo loppu harmittamaan
Olipa myös yllättävää nähdä Seth Rogen vaihteeksi draamassa, mutta ihan hyvin hänkin roolistaan suoriutui, vaikka onkin paljon parempi koomikkona.
The Fabelsman on jälleen kerran taattua laatua ala Spielberg ja toissavuoden WSS-remaken ohella Spielbergin 2000-luvun parhaimmistoa ja alkuvuoden kovimpia ensi-iltoja.
Vaikka tämä floppi olikin jenkeissä, niin saa nähdä, että onko siitä huolimatta päässyt Oscareihin, sillä tässä oli ainakin roolitus, puvutus ja lavastus kohdillaan.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti