Cocaine Bear(2023)

 Ohjaaja: Elizabeth Banks

Käsikirjoitus: Jimmy Warden

Pääosissa: Ray Liotta, Keri Russell, Margo Martindale, Alden Ehrenreich, Brooklyn Price, O’ Shea Jackson, Isaiah Whitlock Jr,  Jesse Tyler-Fergusson,  Christian Convery-Jennings, Kristofer Hivju, Hannah Hoekstra, Aaron Holliday 

Nyt arvostelussa talven puhutuin elokuva, jonka on ohjannut paremmin kameran edestä tuttu Elizabeth Banks ja joka myöskin jäi legendaarisen Ray Liottan viimeiseksi rooliksi.

 Kokkelikarhu kertoo löyhästi tositapahtumiin perustuen älyvapaan tositarinan karhusta, joka veti kokkelia, kun  metsään putosi lentokoneesta useampi kilo ainetta.

Todellisuudessa ”Pablo  Escobear” lempinimeen saanut karhu veti OD:t  ja on  nykyäänkin esillä täytettynä, Kentuckyn Lexingtonissa.

Elokuvan CGI-kontio puolestaan muuttuu kokkelia vedettyään karvaiseksi Tony Montanaksi  ja alkaa kokkelipäissään  riehumaan ja  kontion  riehumisesta joutuu kärsimään sekalainen hahmogalleria, joka koostuu  nuorisolaisista, tytärtään etsivästä äidistä, kokkelilastia etsivistä gangstereista,poliiseista, karhu-asiantuntijasta  ja puistovartijasta.

Vaikka leffan nimikko-otus onkin toteutettu viherpiipertäjien ja  PETA:n iloksi CGI:in turvin, onnistuu se silti olemaan paikoittain  erittäin vaikuttavan näköinen  ilmestys  ja kontion   eleet ja heilumiset aineissa oli yllättävän realistisen oloisesti toteutettu, mistä krediittiä.

Krediittiä  myöskin hyvin lavastetusta 80-luvun  ajankuvasta musiikkeja myöten.

Löyhästi uskomattomiin tositapahtumiin perustuva Kokkelikarhu on    talven hauskin ja viihdyttävin leffa, josta tullaan taatusti puhumaan vielä 10 vuoden  jälkeenkin, sillä  se on jo nyt saanut melkoisen kulttimaineen jo ennen ensi-iltaa ja luulenpa, että tosielämän Kokkelikarhua tullaan tämän myötä katsomaan  ympäri maailmaa, vähän  samaan tyyliin kun 4 vuotta sitten Bronxin ns ”Jokeri-portaita” tultiin ihmettelemään Joker-elokuvan suosion myötä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

 

Cutterin kosto(1981)

 Alkuperäinen nimi: Cutter’s Way

Tunnetaan myös nimellä: Cutter and Bone

Ohjaaja: Ivan Passer

Käsikirjoitus: Jeffrey Alan Fiskin( Newton Thornburgin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Jeff Bridges, John Heard, Lisa Eichhorn Stephen Elliott, Arthur Rosenberg, Nina Van Pallandt, Ann Dusenberry

Venekauppias ja gigolo Richard Bonen 1966 Austin Healy 3000 sanoo itsensä irti sateisella ja pimeällä kujalla, jonne hän osuu väärään aikaan, sillä Cadillac-kuski  käy samaan aikaan dumppaamassa sinne  chearleaderin ruumiin ja koska Bonen Austin sattui sanomaan itsensä irti kujalla, niin hänestä tulee murhan ykkösepäilty, kunnes  eräässä paraatissa Bone tunnistaa ruumiin dumpanneen Cadillac-kuskin, joka paljastuu  öljypohatta J. J. Cordiksi, jolla sattuu olemaan hyvä imago ja paljon vaikutusvaltaa kaupungin eliitin keskuudessa.

Bone, hänen epäilyttävän paljon Snake Plisskeniä muistuttava yksisilmäinen, jalkainen ja käsinen  Vietnam-veteraani ystävänsä Alex Cutter ja murhatun chearleaderin sisko,  Valerie päättävät blackmailta Cordilta rahaa, jotta tämä tunnustaisi murhan ja sen jälkeen Bone ja kumppanit ilmiantaisivat Cordin poliisille ja eläisivät leveästi jonkin aikaa blackmailattaujen rahojen turvin.

Suunnitelma ei suju aukottomasti, sillä Cutterin vaimo Maureen saa surmansa hämärässä tulipalossa, jota Cutter epäilee tahallaan sytytetyksi, joten lopulta päästään elokuvan tittelissä mainittuun Cutterin kostoon.

Tyylikäs, tiivistunnelmainen ja alusta loppuun asti otteessaan pitävä  Neo Noir, jossa mukana  toisin nyt jo vanhentunutta sanomaa sotaveteraanien vaikeista oloista kotiutumisen jälkeen yhdistettynä eri jännään ja kiinnostavaan Neo Noir-tarinaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

China Blue(1984)

 Alkuperäinen nimi: Crimes of Passion

Ohjaaja:Ken Russell

Käsikirjoitus: Barry Sandler

Pääosissa: Kathleen Turner, Anthony Perkins, John Laughlin, Annie Potts, Bruce Davison, Stephen Lee, Norman Burton

Nyt arvostelussa legendaarisen Ken Russellin 2 ja viimeinen Hollywood-elokuva, joka ohjaajalle tyypilliseen tapaan aiheutti yleistä  pahennusta ja elokuvaa esitettiin jenkeissä 12min lyhennettynä, mutta onneksi allekirjoittanut pääsi näkemään tänään ostetulta Future Filmin  DVD:ltä  leikkaamattoman Eurooppalaisen version.

Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:

Muotisuunnittelija Joanna Crane elää salaista kaksoiselämää öisin China Blue-nimisenä maailman vanhimman ammatin harjoittajana, kunnes kuvioihin astuvat arveluttava pappi  Peter Shayne, joka haluaa pelastaa Joannan kadotukselta  ja avio-ongelmista kärsivä rautakauppias Bobby Grady, jonka Joannan pomo on palkannut vakoilemaan häntä, sillä pomo epäilee Joannan olevan teollisuusvakooja.

Vaikka tämä olikin vaihteeksi  hieman erilainen elokuva Russellilta, niin ohjaajan tavaramerkit, elikkä symboliikka,  hyvän ja huonon maun rajoilla pomppiva kuvasto, sekä instituutiolle(kirkko) kettuillu olivat jälleen kerran vahvasti esillä.

Turner ja Perkins vetivät mainiot roolit pääosissa ja krediittiä myös Rick Wakemanille, jolle tämä oli 2.soundtrack Russellin elokuvaan  ja hienolle värien käytölle  pitkin elokuvaa.

China Blue tarjoaa rivon, kiinnostavan, värikkään ja  mieleenpainuvan tarinan ihmissuhteista ja  siihen liittyvästä muusta  sälästä  ja  aiemmin arvostelemani, Russellin kiistanalainen mestariteos Paholaiset on tähän verrattuna koko perheen elokuva.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️

Pako tulevaisuudesta(1976)

 Alkuperäinen nimi: Logan’s Run

Ohjaaja: Michael Anderson

Käsikirjoitus:  David Zelag Goodman( William F. Nolanin  ja  George Clayton Johnsonin kirjan pohjalta)

Pääosissa: Michael York, Jenny Agutter Richard Jordan, Farrah Fawcett, Roscoe Lee Browne, Peter Ustinov 

Nyt arvostelussa  taas vaihteeksi  klassista ja vähemmän iloista 70-luvun scifiä. Sitten asiaan:

Eletään taas vähemmän iloista 2200-lukua, tarkalleen ottaen vuotta 2274, jossa ihmiskunta on kokenut taas kovan kolauksen ja rippeet ihmiskunnasta asuvat  suuren lasikuvun  peittämässä kaupungissa, joka muistuttaa epäilyttävän paljon suurta ostoskeskusta rullaportaineen kaikkineen.

Utopiaksi mainostetussa lasikuvussa kaikki ei ole  kohdillaan , sillä  ihmisten oikean käden kämmeneen  laitetaan jo taaperona timantti, jonka myötä ihmisten elinikä on rajattu vain 30-vuotiaaksi ja kaikki yli 30-vuotiaat joutuvat menemään ”Karusellina” tunnettuun rituaaliin, jossa he uskovat ”uusituvansa” vanhenemisen ja kuolemisen sijasta.

Yli 30-vuotiaat, jotka eivät ota osaa rituaalin  ovat puolestaan  lainsuojattomia,  joita kutsutaan ”Juoksijoiksi” ”, joita Nukkumateiksi” kutsut poolopaitoja käyttävät poliisin erikoisjoukot metsästävät.

Nukkumatti nimeltään Logan 5 saa  tehtäväksi soluttautua ”Juoksijoiden” joukkoon ja samalla etsiä”Pyhättönä” tunnetun ”Juoksijoiden” piilopaikan kuvun ulkopuolelta.

Logan 5 onnistuu kuitenkin sössimään tehtävän, kun hän rakastuu Jessica 6:na tunnettuun  ”Juoksijaan” ja tämän myötä Logan 5 alkaa kyseenalaistamaan tehtävänsä ja ”Utopian,”,joten leffan tittelin mukaisesti alkaa Loganin juoksu, kun Logan ja  Jessica päättävät  paeta”Utopiasta” ja  paetessaan Loganin ex-kollegaa, Francis 7: ä, aikana he kohtaavat matkan aikana   jäisessä luolassa asuvan Box- nimisen robotin, joka on tarinan ainoa vähemmistön edustaja ja  Captiol Hillin raunioissa koko ikänsä asuneen ja kissoista pitävän ”Vanhana herrana” tunnetun partaradikaalin, jonka avustuksella Logan ja Jessica päättävät  vapauttaa ihmiset  keinotekoisesta ja valheellisesta ”Utopiasta”, jossa yli 30 vuotiaita ei ole.

Mielenkiintoista lähtökohdista on tämäkin lähtöisin, sillä koko juonikuvio tuo vahvasti mieleen Fahrenheit 451:n ja Blade Runnerin välisen risteyksen, sillä molemmista on poimittu yksi  keskeinen juttu  tähän teokseen, 451:stä  on  tähän on poimittu ”Utopia” jossa kaikki ei ole kohdillaan sekä päähenkilö, joka alkaa kyseenalaistamaan  tehtävänsä ja vaihtaa puolta ja BR:n puolelta taas on poimittu poikkeusyksilöitä metsästävät poliisiin erikoisjoukot.

Michael York veti ihan kelpo pääroolin, vaikka ehkä joku vähän karismaattisempi ukko, esim Robert Redford  olisi ollut paljon uskottavampi pääosassa ja Redfordia tähän alunperin kaavailtiin, kun tämän oli jo tarkoitus ilmestyä jo elokuvana 7 vuotta aiemmin.

 Ja onpa   tästä ollut  myöskin jo vuosia suunnitteilla myös kirjalle uskollisempi remake, joka ei ole valitettavasti vieläkään toteutunut, mikä on sinänsä  sääli, sillä ohjaajaksi oli kiinnitetty Refn ja pääosaan Gosling, joten luvassa olisi varmaan ollut huikea scifi-spektaakkeli BR 2049:n  tyyliin ja vaikka en normaalisti juurikaan  perusta  klassikoiden kierrätyksestä nyky-yleisöä, näkisin mielelläni tästä kunnolla toteutetun remaken, vaikkapa Denis Villeneuven ohjaamana, joka Refnin ohella edustaa 2000-luvun ohjaajien aatelia

Krediittiä myöskin vielä 47 vuotta  myöhemmin edelleen hienoista lavasteista sekä legendaarisen Jerry Goldsmith:in soundtrackistä.

Logan’s Run on 47 vuotta ilmestymisensä jälkeen edelleen visuaalisesti hieno ja sarjassamme ns”kypsempiä” scifi-elokuvia, joita ei enää uskalleta tehdä, koska nyky-yleisö on helposti ahdistuvaa sorttia, vaikkakin konflikteja, huipputeknologiaa ja miljoonien mielikuvitushahmojen kuolemat  nyky-scifissä eivät tunnu hetkauttavan, koska  siitä tulee hyvä mieli, toisin kuin klassisesta 60-70-luvun scifistä.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

  

Zardoz(1974)

 Ohjaus & Käsikirjoitus:  John Boorman

Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling,  Jessica Swift,  John Aldreton,  Niall Buggy, Sally Anne Newton, Sara Kestelman

Nyt arvostelussa legendaarisen erämaa-elokuvien klassikon Syvän Joki(1972) ja eeppisen Excaliburin(1981) ohjanneen Boormanin kulttiklassikoksi noussut alusta loppuun asti absurdi ja älyvapaa scifi-klassikko taas vaihteeksi dystopisesta tulevaisuudesta(onko iloista tulevaisuutta  kuvaava elokuvaa koskaan tehty?)

Leffa alkaa  mustalla taustalla leijailevan puhuvan pään( kuulostaako tutulta?) statementillä, että elokuvassa esitetyt  tapahtumat voivat toteutua tulevaisuudessa(Hui, kun pelottaa)

Joka tapauksessa vuoden 2293 ihmiset ovat jakautuneet kahteen eri porukkaan:  Eliittiin, jotka  asuvat kartanoissa, jotka sijaitsevat  epäilyttävän  paljon e-välineitä   muistuttavien  viritelmien alla   ja eliitin väestö yläosattomissa ympäriinsä haahuilevista nais(oletetuista)

Ulkopuolella puolestaan asuvat   ”Tuhoajina” tunnetut punaisiin kalsareihin, polviin asti ulottuviin saappaisiin ja  Bandolieriin pukeutuneet mies(oletetut) jotka palvovat Zardoz nimistä lentävää kivistä päätä, joka syöksee suustaan aseita ja ammuksia ja julistaa  kyseenalaista  agendaansa, joka kehottaa käyttämään oikeaa pyssyä ”rakkauden pyssyn” sijasta ja vastineeksi aseista ja ammuksista, puna-asuiset veijarit antavat Zardozille viljansa.

Päähenkilö Zed päättää  piiloutua viljakasan alle päästäkseen näkemään  Zardozin lähempää, mutta pään sisällä odottaa ikävä yllätys, sillä Zardoz onkin  jonkin sortin lentohärveli, jota ohjaaja leffan introssa nähty puhuva pää.

Zed ampuu  Feikki-Messian ja suuntaa  lentävän kiviseen pään kohti eliitin maita, jossa Zed jää vangiksi,   kuulee suuria totuuksia elämästä ja kuolemasta ja  eliitin huviksi joutuu pukeutumaan morsiuspukuun(luitte aivan oikein!)

Kuten alussa totesin, niin olihan tämä  alusta loppuun asti  täysin absurdi ja älyvapaa leffa, joten oli aika vaikea uskoa, että Boorman oli tämän  ohjannut ja kirjoittanut, sillä tätä katsoessa tuli hyvin vahvasti mieleen Ken Russellin tuotanto, mutta  siitä huolimatta Boorman onnistui pitämään tarinan hyvin kasassa runsaasta tahattomasta koomikasta ja absurdista  ja  älyvapaasta tarinastaan huolimatta.

Connery veti ihan kelpo roolin pääosassa ja  legendaksi muodostuneen  punaisen  kalsari-saapas/ bandolieeri-univormun  lisäksi edellä mainittu hetki morsiuspuku päällä oli myöskin hillitön ja ikimuistettava kohtaus, mutta veikkaanpa , että Burt Reynolds, joka tähditti Syvää jokea, kieltäytyi leffan puvustuksen takia roolista, vaikka viralliseksi syyksi mainitsikin ”uupumuksen”.

Zardoz edustaa jälleen kerran taattua klassista scifiä, jollaista ei enää tehdä, mutta syvällisen sanoman alle kätkeytyy myös hillitön camp-klassikko ja olisi hienoa, jossa Elokuva-Arkisto järjestäisi joskus 3 elokuvan näytöksen otsikolla ”Camp-scifiä 3 eri vuosikymmeneltä”, jossa tämä olisi keskimmäisenä elokuvana ja  muut elokuvat olisivat niin ikään ihastuttavan höperöt scifi-klassikot Barbarella(1968) ja Flash Gordon(1980), joten taidanpa laittaa idean hautumaan.

Ja nytpä tuli tämän myötä selville, että mistä Bride of the Re-Animatorin intro ja Prinsessa/Kenraali Leian kuuluisa korvapuusti-kampaus ovat alunperin lähtöisin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

The Fablesman(2022)

 Ohjaaja: Steven Spielberg

Käsikirjoitus: Steven Spielberg & Tony Kushner

Pääosissa: Gabriel LaBelle, Paul Dano, Michelle Williams, Julia Butters, Seth Rogen, Judd Hirsch, David Lynch

Nyt arvostelussa legendaarisen  Spielbergin 38.ohjaustyö, joka samalla on myös uran omaelämänkerrallisin leffa, sillä tarina on autofiktiivinen versio Spelbergin elämästä  aina lapsuuden kaitafilmikameralla kuvatuista kotielokuvista aina Hollywoodiin asti ja kuten Spielbergin aiempi leffa, toissavuoden West Side Story-remake, niin ikävä kyllä tämäkin floppasi jenkeissä, mutta se meinaa sitä, että kyseessä olisi missään nimessä huono teos.

Tarina lähtee käyntiin 10.1.1952, kun nuori Sam Fabelsman(Spielbergin alter-ego) on jonottamassa vanhempiensa Burtin ja Mitzin( Arnold ja Leah Spielbergin alter-egot)  elokuviin, katsomaan  Cecil B. DeMillen klassikkoa  Suuri maailmansirkus(1952), joka jättää Samiin lähtettömän vaikutuksen ja näin ollen  Sam alkaa kuvaamaan omia kotikutoisiaan elokuviaan kaitafilmikameralla,  ensin 3 sisarensa  kanssa ja myöhemmin partiokavereiden kanssa.

Isänsä vastusteluista huolimatta Sam aikoo isona pyrkiä elokuvaohjaajaksi, mutta se ei tule olemaan helppoa, sillä perheen jatkuva  muuttaminen osavaltiosta toiseen isän töiden takia, perheen sisäiset ristiriidat  ja sosiaaliset ongelmat koulussa luovat synkkiä pilviä haaveiden ylle, mutta onneksi asiat kääntyvät lopussa parhaiten päin ja  Hollywoodin portit  aukenevat lopulta Samille.

LaBelle, Dano ja Williams vetivät mainiot pääosat ja  David Lynch veti vekkulin sivuosan legendaarisena länkkäreiden  ohjaajana, John Fordina, mutta olisi saanut olla vähän isompi rooli, eikä muutaman  minuutin loppukevennys.

 Muutenkin tuntui loppuvan kuin seinään, sillä olisi ollut kivaa, jos loppuun olisi heitetty vielä still-kuvia Spielbergistä elokuviensa kuvauspaikoilla tai vaikkapa julisteet kaikista tätä leffaa edeltäneistä Spielberg-elokuvista, mutta tämä ei ilmeisesti toteutunut, sillä kaikkihan tietää Spielbergin ja ilmeisesti leffa haluttiin pitää 2h 31min pitkänä, joten sitten kun tämä julkaistaan lättynä, niin toivottavasti mukana on poistettuja tai pidennettyjä kohtauksia, sillä muuten täydellisessä elokuvassa jäi tuo loppu harmittamaan

Olipa myös yllättävää nähdä Seth Rogen vaihteeksi draamassa, mutta ihan hyvin hänkin roolistaan suoriutui, vaikka onkin paljon parempi koomikkona.

The Fabelsman on jälleen kerran taattua laatua ala Spielberg ja toissavuoden WSS-remaken ohella Spielbergin 2000-luvun parhaimmistoa ja  alkuvuoden kovimpia ensi-iltoja.

Vaikka  tämä floppi olikin jenkeissä, niin saa nähdä, että onko siitä huolimatta päässyt Oscareihin, sillä tässä oli ainakin roolitus, puvutus ja lavastus kohdillaan.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Vallan terällä(1981)

 Alkuperäinen nimi: Prince of the City

Ohjaaja: Sidney Lumet

Käsikirjoitus:  Sidney Lumet & Jay Presson  Allen( Robert Daleyn kirjan pohjalta)

Pääosissa: Treat Williamas, Lindsay Crouse, Jerry Orbach,  Bob Balaban,  James Tolkan, Lane Smith, Lance Henriksen, Cynthia Nixon

Nyt arvostelussa mm mainion mediasatiiri Networkin(1976) ja tositapahtumiin perustuvat Al Pacino-klassikot Serpico(1973) ja Hikinen iltapäivä(1975) ohjanneen  Lumetin 3 tositapahtumiin perustuva ja New Yorkiin ja alunperin  Brian De Palman ohjattavaksi suunniteltu eeppinen rikostarina, joka  Serpicon ohella  kertoo  toisesta poliisista,  Robert Leucista, joka  niin ikään paljasti  korkeimpiin tahoihin ulottuneen korruptiovyhdin.

Toisin kuin Frank Serpico, Robert Leuci(elokuvassa Daniel Ciello) on  poliisiksi varsin värikäs ja moniuloitteinen tapaus, sillä Ciellon veli on narkkari ja sedät ja serkut mafiosoja ja erityisesti jälkimmäisiin  välit ovat huonot, sillä heidän on vaikea sulattaa sukulaisensa ammattia, vaikkakin Ciello itse venyttää lakia  lahjomalla ilmiantajia kamalla, vetämällä rahaa välistä tai  salakuuntelemalla rikoksista epäiltyjä ilman johtoportaan  lupaa.

Piestyään   taas vaihteeksi yhden narkkarin Ciellon moraalikäsitykset ja luottamus ammattiaan  kohtaan  joutuvat koetukselle, kun sisäinen tutkinta painostaa  häntä mukaan suureen  korruptioon liittyvään tutkintaan, jossa epäiltynä on useita hänelle  tuttuja mafiosoja ja jopa poliiseja, joten Ciello lähtee mukaan operaatioon  välttyäkseen itse syytteiltä.

Vaikka kulttuurillinen ominta haiskahti  taas vahvasti roolituksessa, niin siitä huolimatta Treat Williams veti mainion roolisuorituksen pääosassa ja kuten aiemmin kuvailin   elokuvaa ”eeppiseksi” niin sitä se todella on, sillä pituutta elokuvalla on huimat 167min, joka tuntui ehkä hieman ylimitoitetulta Lumetin aiempiin elokuviin verrattuna  ja  ehkä noin 20-40min olisi voinnut leffaa vähän lyhyemmäksi tiivistää, mutta tästä huolimatta mielenkiinto pysyi yllä koko leffan ajan eikä kelloa tullut vilkuiltua.

Vallan terällä tarjoaa taas vaihteeksi yhden mielenkiintoisen ja jännittävän, tositapahtumiin perustuva New York-rikostarinan  ala  Sidney Lumet.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

S/S Poseidonin seikkailu(1972)

 Alkuperäinen nimi: The Poseidon Adventure

Ohjaaja: Ronald Neame

Käsikirjoitus: Stiriling Silliphant( Paul Gallicon kirjan pohjalta)

Pääosissa: Gene Hackman, Ernest Borgnine, Leslie Nielsen, Roddy McDowall, Red Buttons, Jack Albertson, Arthur O’Connell, Stella Stevens, Shelley Winters, Pamela Sue Martin, Carol Lynley, Eric Shea

Blogini täyttää tänään 6 vuotta, joten juhlan kunniaksi arvostelussa suosikkigenreihini kuuluvan elikkä katastrofi-draaman pioneeriteoksiin kuuluva The Poseidon Adventure, jonka tarina oli jo minulle entuudestaan tuttu Wolfgang Petersenin kankean remaken(2006) ja Simpsoneiden 17.kauden parodian myötä, mutta en antanut sen häiritä katsomiskokemusta.

Aikansa huipputeknologiaa  edustava risteilyalus S/S Poseidon on merillä uudenvuoden aattona, mutta vuosi   vaihtuu kosteissa merkeissä, ja vaikka Hues Corporation kehoitti  hitissään (julkaistu 2 vuotta myöhemmin tämän leffan jälkeen)  olla keinuttamatta venettä, joten juhlat muuttuvat kirjammelisesti kosteiksi, kun hyökyaalto tulee ja flippaa laivan ylösalaisin.

Ja näinollen genren  tavaramerkit, elikkä noin parin tunnin tai jopa pidempäänkin(tämän elokuvan kohdalla 1h57min)  koko ajan älämölöä pitävä All Star-castinginin edesottamukset sekä  yllättävät ja  puskista  tulevat sympatiaa herättävien sivuhahmojen traagiset kuolemat ovat täydessä vauhdissa ja eipä ole ihme, että myöhemmät genren edustajat veivasivat samoja juttuja, niin että genren elokuvat vähenivät tai muuttuivat vähemmän näyttävimmiksi spektaakeleiksi.

Tällä kertaa sekalainen seurakunta, jossa mukana  kaiken näköistä  väkeä papista poliisin, jonka vaimo on ex-iloluontoinen nais(oletettu) ja huvittavaa kyllä, sekalaista seurakuntaa johtaa tällä kertaa oikea pappi (Toisin kuin O.J Kassandran sillassa) yrittävät luovia tiensä ulos ennen kuin botski täyttyy vedestä.

Mielenkiintoista ja jännittävää tarina täydensivät mainiot roolisuoritukset, etenkin Hackman joukkoa johtavana pappina ja Borgnine poliisina jäivät parhaiten mieleen, mutta Leslie Nielsenin esittämä kippari olisi saanut olla vähän isommassa roolissa, sillä Nielsen oli myös mainio ennen koomikon uraansa tämän tyylisissä vakavissa rooleissa myöskin.

Krediittiä myöskin  Harold E. Stinen tyylikkäästä  kuvauksesta, jossa ylösalaisin oleva botski ja konehuoneet höyryineen olivat upeasti taltioituja ja legendaarisen John Williamsin soundtrack loivat myöskin kuviin tunnelmaa.

The Poseidon Adventure on ensimmäisiksi katastrofi-draamaksi erittäin hyvin onnistunut, viihdyttävä ja jännä teos, joka esitteli kansalle  genren myöhemmissä elokuvissa tutuiksi muodostuneet kliseet ja hahmot sekä ikivihreän hitin Maureen McGovernin The Morning Afterin.

Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️