Alkuperäinen nimi: Seconds
Ohjaaja: John Frankenheimer
Käsikirjoitus: Lewis John Carlino(David Elyn novellin pohjalta)
Pääosissa: John Randolph, Rock Hudson, Murray Hamilton, Jeff Corey, Karl Swenson, Will Geer, Richard Anderson, Salome Jens
Nyt arvostelussa 60-luvun MF-elokuvien tyylikkäin, creepyin ja hämärin teos, joka on creepympi kuin lievästi yliarvostettu Helvetilliset(Carnival of Soul, 1962) ja hämärämpi kuin Avaruusseikkailu.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
New Yorkilaisella Pankkiiri Arthur Hamiltonilla pyyhkii hyvin, kunnes joku häirikkö soittelee hänelle keskellä yötä ja selittää olevansa edesmennyt koulutoveri.
Häiriköllä on tarjous, josta voisi kieltäytyä, mutta Arthur kuitenkin päättää tarttua siihen ja erinäisten hämärien vihjeiden ja johtolankojen myötä Arthur päätyy jännälle klinikalle, jossa tarjous valkenee: Tiettyä rahasummaa vastaan Arthur saa toisen tilaisuuden aloitta elämänsä uudelleen uudella nimellä ja naamalla.
Kirurgisen toimenpiteen jälkeen Arthur on Tony Wilson (Tästä leffan nimi siis tulee) Rock Hudsonin näköinen taidemaalari Kaliforniasta, mutta pian iskeekin ostajan jälkikatumus, kun uusi nimi, naama, elämä ja ura eivät vastaakaan pankkiirimme ennakko-odotuksia.
Kuten alussa totesin, tämä on paljon creepympi kuin 4 vuotta aikasemmin ilmestynyt lievästi yliarvostettu Helvetilliset, sillä Seconds on myös niin ikään kuvattu mustavalkoisena ja painajaismaista ja kaaosmaista tunnelmaa kohottavat jatkuvasti heiluva kamera ja lähes kokonaan päähenkilön näkökulmasta etenevä tarina, joka Maniacin remaken(2012) tavoin pakottaa katsojan mukaan päähenkilön koettelemukseen ja tunnelmaa säestää legendaarisen Jerry Goldsmithin melankolinen musiikki, joka luo viimeisen silauksen kuviin.
Tapaus Wilson edustaa MF-elokuvien aatelia ja lukeutuu klassisen scifin 1951-89) parhaimmistoon, mutta mistään kevyestä avaruushömpästä ole kyse, vaan elokuvaa edustaa niin sanottua ”Arthouse scifiä”, johon lukeutuvat mm Avaruusseikkailun ohella allekirjoittaneen kirjoissa 10 parhaan Scifi-elokuvan joukossa olevat Mies Toisesta maailmasta(1976) ja Muutostiloja(1980)
Loppuun mainittakoon triviana, että eräs toinen Wilson, Beach Boysin Brian Wilson eksyi pöllyissä ja stressiin vaivaamana teatteriin näkemään tämän ja järkyttyi niin pahasti, että epäili leffan olevan Phil Spectorin junailema hyökkäys hänen henkistä hyvinvointiaan vastaan ja seuraavan kerran Wilson uskaltautui menemään elokuviin 16 vuotta myöhemmin katsomaan E.T:n
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti