Ohjaaja: John D. Hancock
Käsikirjoitus: John D. Hancock, Lee Kalcheim, Sheridan Le Fanu
Pääosissa: Zohra Lampert, Barton Heyman, Kevin O’ Connor, Mariclare Costello, Gretchen Corbett, Alan Manson
Nyt arvostelussa taas vaihteeksi yksi kultaisen 70-luvun kauhuklassikoita, jotka ilmestyessään kiellettiin meillä ”mielenterveydelle vahingollisina”, vaikka isomman budjetin väkivaltamättöt pääsivät meillä usein leikkaamattomina esitettäväksi, kun puolestaan tämmöiset hienovaraiset, lähes verettömät ja tunnelmointiin keskittyvät kauhuelokuvat kiellettiin, joten näin jälkikäteen katsottuna maamme elokuvasensuuri 50 vuotta sitten oli kaksinaismoralismin huipentuma, mutta onneksi tämä klassikko sai vihdoin ja viimein virallisen Suomen ensi-iltansa Arkiston aloittaessa talvikautensa tänään.
Juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Ruumisautolla cruisaileva New Yorkilainen hippitrio, Jessica, Duncan ja Woody ovat ostaneet vanhan puutalon Connecticutista ja asettuessaan uuteen kotiinsa he törmäävät entiseen ”asukkaaseen”, Emilyyn, joka on majailut talossa pidemmän aikaan, mutta Emilyn ei tarvitse etsiä uutta, kotia, sillä Jessica ja Duncan päättävät antaa hänen jäädä asumaan heidän kanssaan.
Idyllinen maaseudun taika kokee kovan kolauksen, sillä juuri lataamosta ehdonalaiseen päässyt Jessica alkaa kuulemaan ääniä päänsä sisältä ja maisemiin ilmestyy myös mystinen mykkä blondi, joka ilmestyy tuijottamaan Jessicaa, kaikkialle, missä hän liikkuukin ja tunnelmaa eivät myöskään kevennä uuden kotikylän kuumottavat setämiehet, paikallisen antiikkikauppiaan murha sekä talon synkkä menneisyys.
Let’s Scare Jessica to Death on piristävää vaihtelua yhtä huutoa ja goreilua olevaan nykykauhuun, sillä pienillä visuaalisilla kikkailuilla, äänillä ja musiikilla on saatu luotua yllättävän painostava ja kuumottava tunnelmaa ja tämä onkin harvoja ja valittuja kauhuelokuvia, jotka ovat puistattaneet allekirjoittanutta aikuisten oikeesti.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti