Käsikirjoitus: Randy Feldman
Pääosissa: Eddie Murphy, Michael Rapaport, Michael Wincott, Carmen Ejogo, Denis Arndt, Art Evans, Paul Ben-Victor, Kim Miyori, Donal Logue
Nyt arvostelussa Disneyn ”aikuisviihde” lafka Touchstonen(1984-2018) tuottama lievästi aliarvostettu toimintarymistely, joka on jäänyt niin ikään Touchstonen tuottamien saman vuoden hittien Con Airin ja Face/Off:in ja seuraavana vuonna saman aihepiirin(panttivankineuvottelu) klassikon, Neuvottelijan varjoon.
Scott Roper on San Franciscon paras(no ainakin paras kaaoksen luomisessa) vedonlyöntiin addiktoitunut panttivankineuvottelija, joka pelastaa 17 ihmistä pankista ampumalla Earl-nimistä narkkaria olkapäähän ja lähtee viettämään ansaittua vapaa-iltaa kollegansa kanssa Warriorsien peliin.
Matkalla peliin Sam, Scottin kollega piipahtaa kuulustelemassa Korda-nimistä varasta tämän osuudesta koruliikkeen ryöstöön, mutta saa surmansa Basic Instinct-tyyliin hississä Kordan toimesta Scottin ollessa ulkona soittamassa vedonvälittäjälleen.
Kyttäelokuvien käsikirjan mukaan pomo ei anna Scottille kollegansa juttua tutkittavaksi, sillä eturistiriidan lisäksi juttu ei muutenkaan kuuluisi neuvottelijan tutkittavaksi.
Uudeksi pariksi Scott saa Kevin McCallin, laitoksen SWAT:in parhaan tarkka-ampujan, josta pitäisi kouluttaa X-sukupolven neuvottelija.
Scott ja Kevin joutuvat tositoimiin, kun Korda valtaa koruliikkeen ja pitää läsnäolijoita panttivankeina.
Yhtä irtileikattua korvaa, vahingossa ammuttua panttivankia ja lättyyn leivottua mummoa myöhemmin seuraa vauhdikas takaa-ajo, jossa spora huitelee vailla kuskia pitkin San Franciscoa, jonka jälkeen Korda jää nalkkiin, mutta aiheuttaa harmia telkien takaa Hannibal-tyyliin ottamalla seuraavaksi kohteeksi Scottin on/off-tyttöystävän, Veronican.
Vaikka Eddie lystikkäänä veikkona tunnetaan, niin siitä huolimatta Tuhannen tilanteen mies(oletetussa) ei huulta heitettä kuin pari kertaa ja ns ”Murphy-nauru” raikaa vain 4 kertaa, joten ehkä olisi ollut parempi, jos jompikumpi alkuperäisistä vaihtoehdoista, elikkä Snipes tai Ford olisi puuhastellut pääosassa, sillä Eddie ei ollut kovinkaan vakuuttava ”katu-uskottavana” äksönsankarina, mutta kuulemma otti roolin vastaan, kun halusi tehdä vaihteeksi jotain ”dramaattisempaa” tai sitten, koska ei päässyt puuhastelemaan 4 vuotta aiemmin Matkustaja 57:n pääosassa.
Eddie ei ollut tässä parhaimmassa vedossa, sen sijaan Michael-duo, Rapaport ja Wincott vetivät mainiot roolit ja luulenpa, että Rapaport roolitettiin Mike Wegmaniksi Simpsoneihin tämä leffan perusteella, ja ainakin allekirjoittaneen silmissä McCallissa ja Wegmanissa on jotain samaa näyttelijän lisäksi.
Myös aiemmin mainittu takaa-ajo on näkemisen arvoinen ja taisi muuten olla viimeisiä vanhan koulukunnan tyyliin toteuteuja, ennen kuin nekin sitten häpäistiin CGI:n voimin.
Suomenkielisen tittelin ohella leffa johtaa muillakin tavoilla harhaan. Ensinnäkin etu ja takakannessa virnuileva Eddie antaa väärän käsityksen siitä, että tämä olisi semmoinen höhö-toimintakohellus kuten 48 tuntia ja Beverly Hills Kyttä ja synopsis väittää Kevinin olevan liipasinherkkä, vaikka itse asiassa Scott on sankareista se, joka riehuu lähes koko ajan ja Kevin puolestaan ampuu vain kerran ja senkin loppurähinän tuoksinnassa.
Eipä tämä anna myöskään kovinkaan realistista kuvaa neuvottelijoista, sillä tyhmempikin, tietää, ettei neuvottelija ei koskaan pidä älämölöä tai hoida tilannetta ampumalla tai laittamalla tarkka-ampujaa asialle, mutta perinteisenä Buddy Cop-leffana tämä on erinomainen ja realistisen neuvottelua etsivän kannattaa suunnata katseensa kohti vuotta myöhemmin julkaistua Neuvottelijaa tai Bruce Willis-rymistely Panttivankia(2005)
Tuhannen tilanteen mies(oletettu) tarjoaa keskivertoa paremman ja viihdyttävän ysärin toimintarymistelyn, josta ei puutu äksöniä, jännitystä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita(ei kuitenkaan tuhatta, vaikka leffan nimi niin väittää) ja vitosen tälle olisi voinut paukauttaa hiomalla käsikirjoitusta vähemmän kliseisempään suuntaan ja tekemällä tästä perinteisemmän höhö-toimintakohelluksen 48 tuntia ja Beverly Hills Kyttä-tyyliin ja tämän jälkeen tulivat Eddien perheystävälliset hassuttelut sekä X-sukupolvet Afro-oletetut koomikot, Kevin Hart ja Tracy Morgan ja mielensäpahoitusbuumi, jonka mukaan vähemmistöille ei saa nauraa, vaikka olisivat ammatiltaan viihdyttäjiä.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti