Ohjaus & Käsikirjoitus: David Cronenberg
Pääosissa: Viggo Mortensen, Lea Seydoux, Kristen Stewart, Scott Speedman, Don McKellar
Nyt arvostelussa legendaarisen Cronenbergin uusin elokuva, joka on ottanut nimensä Cronenbergin lyhytelokuvasta vuodelta 1970, muttei ole kokoillan versio siitä ja jonka Cannesin ensi-illassa yleisö lähti kesken esityksen ja joka meillä keräsi viime viikonlopun ensi-iltoina vaivaiset 505 katsojaa, joten ovatko katsojat muuttuneet herkiksi edelleen maailmalla rehottavan mielenpahoitus ja Cancel-kulttuurin takia, vaikka pahempaakin myllytystä on tänä vuonna kankailla nähty vai onko Cronenberg menettänyt parhaimman teränsä 8 vuoden tauon aikana?
Anyway, nyt kuitenkin leffan juoni lyhyesti ja ytimekkäästi:
Jossain määrittelemättömässä tulevaisuudessa elinsiirrot ovat nousseet trendiksi ja korvanneet vaakatasoisen mamboilun intohimon välineenä ja vakavasti sairashuippukirurgi Saul Tesner ja hänen apurinsa Caprice, joiden erikoisalaa ovat tavallisen kirurgian sijasta ns ”Taidekirurgia” jonka tarkoituksena on operoida uutta härpäkettä ja hilavitkutinta ihmisiin.
Sitten Saul ja. Caprice saavat tarjouksen toiselta kirurgiduolta, jotka pyytävät heitä suorittamaan erittäin arveluttavan autotopsian äitinsä murhaamaksi joutuneelle pojalle.
Varmaankin tarina kirurgiasta taiteen toteuttamisen välineenä ja perhesurman uhrin autopsia olivat ne 2 seikkaa, miksi yleisö otti Cannesissa hatkat ja miksi tähän mennessä vain 505 suomalaista on nähnyt tämän, mutta Cronenberg hoitaa kontroversaalien aiheiden käsittelemisen tyylikkäästi ilman turhaa mässäilyä graafisilla yksityiskohdilla tai gloriforoimalla asiaa, joten olkaamme kiitollisia siitä, Cronenberg teki tämän, sillä jonkun Eurooppalaisen tai Aasialaisen ohjaajan käsissä tämä tarina olisi mennyt graafisempaan ja ”mieltäylentävään” suuntaan, sillä siellä on tapana tehdä Hollywoodia rajumpaa ja graafisempaa elävää kuvaa, kuten kesän lätistelyhitit Titane ja The Sadness osoittivat.
Viggo, jolle tämä on 4.elokuva Cronenbergin kanssa on jälleen mainiossa vedossa pääosassa ja krediittiä myöskin hienoista lavasteista, tehosteista ja Cronenbergin hovisäveltäjä Howard Shoren tällä kertaa kasariviboja sykkivästä soundtrackistä.
COTF on komea comeback Cronenbergiltä Body Horror-genren pariin ja toivottavasti hän ei ole jäämässä eläkkeelle lähivuosina, vaan tekisi vielä pari tai kolme leffaa ja leffan aiheuttamaa kohua ja alhaisia katsojamääriä on vaikea ymmärtää, sillä Cronenbergin tai Body Horror-genren elokuvaksi kovin graafinen ja erityisesti ihmettelen Cannes-yleisön reaktiota, sillä jos menee katsomaan Cronenbergin elokuvaa, niin silloin pitäisi olla tietoinen, että mitä on luvassa.
Arvosana⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti